torstai 22. marraskuuta 2012

Viikkoraportti

Uah. Täytynee vielä päivittää tämän viikon treenit ennenkuin lähtee lomailemaan teurastamoharjoitteluun.

Eilen aksattiin ja oli ihan pirun kivaa! Kerrankin ei ollut semmonen fiilis että ite olisi ohjannut sen koiran päin h*lvettiä, vaan kaikki toimi. Demo alkaa jo aika hyvin irrota, kunhan vaan itse muistaa ohjata loppuun asti, eikä vaan räiskäistä sinnepäin. Hirveen hyvä vauhtikin sillä on, mutta saman toistamista se ei hirveästi kestä, alkaa vaan hidastumaan. Koutsikin oikein kehui miten koiralla on kovasti potentiaalia, kunhan saa vain sen vauhdin ja innon säilytettyä. Ja kuulemma aivan tosi hyvin hakee esteitä, pimeästä putkestakin osasi hienosti kääntää suoraan hypylle vaikka välimatka oli tosi lyhyt. Jes!

Tänään tokoiltiin ja oli ihan suorastaan mukavaa sekin. Oikeasti mun pitäisi olla suunnitelmallisempi, niin koirakin vois ymmärtää mitä mä tahdon. Nykyään kun se saattaa yhtäkkiä seuraamisesta jäädä seisomaan tms. vaikka mitään ei puhuisi. Mutta paikkamakuun häiriötä ja viereen palaamista saatiin tänään hiottua kunnolla, nyt mä voin kiertää koiran ilman että se nousee. Tosin, en kovin läheltä, mutta kiertää kumminkin ;)
Seuraaminen on ihan sinänsä jees, käännökset on tiivistyny huimasti. Mutta oon vaan vähän kade niille kaikille, jotka saa siitä semmosen supertiiviin pk-seuraamisen. Se on hirveen kivan näköstä, eikä me varmaan ikinä saada sellasta.

Hassusti tuli vähän molemmissa treeneissä ilmi, että koira ihan aikusten oikeesti osais tehä ne asiat jos ei ite olisi niin töhö. Aksassakin ohjaajan näyttäessä mulle miten mennään, niin Demo oli jo siellä ihan messissä suorittamassa ja koko toiminta näytti vähän sulokkaammalta kuin meidän säätö :D Ja vastaavasti tokossa, jos ite pystyis vähän pitämään päätä kasassa ja tekemään sen suunnitelman, niin voisi niitä tuloksiakin näkyä...

No, ei mitään. Seuraavaksi me keskitytään missitreeneihin, koska Messari. Jänskää.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Tottelevainen eläin

Ihan koska tykkään olla näin ailahteleva ja epätasanen, niin JEEE! Meillä oli superhienot treenit Ojangossa tänään!

Ei häivähdystäkään viime viikon hölmöilystä. Seuraaminen oli parasta pitkään aikaan ja ihanasti jätkä yritti koko ajan. Hypyssäkin malttoi aivan älyttömän hyvin odottaa seisten kun tulin viereen, vaikka se vähän epäilyttääkin. Raukka varmaan pelkää että mä jyrään sen ku tuun suoraan päin. Oliko jotain mikä meni mönkään? Eipä vissiin.

Jee!

Aivan tosi edustavana

torstai 15. marraskuuta 2012

Ostin suklaata

Saatte arvata oliko se:
a) lohdutussuklaata,
b) v*tutussuklaata,
c) epätoivosuklaata, vai
d) kaikkia ylläolevia

Niin hyvin meni tänään tokossa. Alussa meni ihan hienosti, oikein tasaista peruslaatua. Sitten yhtäkkiä kun useampi toisto (perusasentoa!) meni väärin ja palkatta niin se luimuileva hyypiö ilmestyi taas. Ei h*lvetti. Joskus vaan tuntuu että mä sopisin niin paljon paremmin jonkun superkovan pk-koiran omistajaksi. En mä osaa auttaa tommosta herkkistä!

Kaiken huipuksi sille on vissiin tullut/tulossa joku kukkoilukausi, kun pitää pöristä erityisesti suurille ja valkoisille koirille varsinkin pimeässä. Hävettää. Ja muutenkin jos ei ole käskyn alla, niin sillä on äärettömän huono tapa yrittää tuijotella vastaantulijoita, mikä yleensä saa niiltä sitten kupin nurin.

Joo, just tulin juuri kotiin yhtenä tunnemyräkkänä. Anteeksi.





No, ei se sentään ainakaan ole haukkunut täällä yksikseen. Ja oli se eilen ihan super aksatreeneissä.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Virallisesti tuplavalio

Jee, meidän valiodiplomi ja -ruusuke saapuivat perjantaina postissa! :) Ruusuke on ihan tyttövärinen (pinkki-valkoinen) ja diplomi A5:n kokoinen (aikuisvaliot sai oikein A4:n), mutta riemuitsen silti. Myös Kennelliitto oli ilmiömäisen nopea ja nyt, jo seuraavana arkipäivänä ilmoituksesta, on titteli jo tallennettu KoiraNettiin. Hyvähyvä!

Viimeksi puhuin, että pitäisi shoppailla takki tuolle. Noh, tässä saattoi myös käydä niin että firma X lähetti vahingossa Hurtan talvitakin meille, vaikka tilattu oli sadetakki. Ja kun tajusin sen vasta paljon myöhemmin, niin pieni ääni sisälläni päätti vaan olla ihan hiljaa erheestä... Se ongelma on siis odottamattomasti ratkaistu!

Viikonloppuna kävi karvas yllätys kun lauantaina tulin päivällä kotiin vain kuullakseni koiran räksyttävän. Olipa hirveen kiva fiilis jättää se sitten illaksi keikan ajaksi (klo18-02) kotiin. Mutta kaveri yllätti ja ei ollut kyllä illan aikana taas puhunut mitään! Ihme tuuliviiri.

torstai 8. marraskuuta 2012

Hyviä uutisia

En oo ikinä ollu näin ilonen koiran ripulista! Vaikka aamuneljältä heräsin pahaenteiseen pörinään ja kaameaan hajuun, niin olin onnellinen että sain selville mikä Demoa vaivas! Pistetään siis kaikki eilinen kummallisuus suoliston piikkiin.

Fyssarilla tuli silti käytyä. Ei kuulemma mitään hirveen pahasti vialla, mutta rintarangassa nyt ainakin on sitä jäykkyyttä mitä itsekin olen diagnosoinut. Saatiin mukaan hyvät kotijumppaohjeet, aina punnerruksista lähtien ja sitten 4 viikon kuluttua (lue: vuodenvaihteen jälkeen, koska teurastamo) käydään uudestaan tsekkaamassa mitä kuuluu.

Kotijumpan ohella nyt opetellaan sietämään takaosankin kähmimistä, aloittaen tassujen nostoista. Menee vähän hukkaan tuo ristikkäisten tassujen nostelu, jos se on enemmän treeniä mulle kuin koiralle. Metsälenkkeillä pitäis ahkerasti, ja napata koira välillä hihnaan ja hidastella että se joutuu oikeasti miettimään kaikkia jalkojaan kun kömpii eteenpäin.

Sitten oli yksi mullistava uutuus: lämppääminen näyttelykehään! En ole ikinä tullut ajatelleeksi, että lihaksetkin pitäisi lämmitellä kehään. Kyllähän me juoksennellaan siinä ennen kehää, mutta se on lähinnä pääkopan treeniä. Mutta kertoman mukaan se oikeasti avaa liikkeitä jos näkee vähän vaivaa ennen omaa vuoroa, ja kyllähän se ihan järkeen käy.

Kaikissa lämppäämisissä pitäisi skarpata muutenkin. Ja pitäisi varmaan myös shoppailla joku takki tuolle, kun viimevuotinen on jäänyt vähän lyhyeksi. Toivottavasti BOT:lla on jotain hyviä messaritarjouksia...

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Piesty piski

Mikä ihme tän homman nimi on? Just kun mä luulin että harrastuksissa menee hyvin niin sitten tuosta tulee taas joku ihme luimuilija.

Tänään oli aksatreenit ja koirasta oli into ihan hukassa... Kyllä se teki mitä pyydettiin, mutta normaalia vaisummin. Ja nyt kotiin tullessa se ei suostu tokoilemaan ees superpalkoilla. Sivulle tulo on sellaista varovaista perseen hilaamista ihan minne sattuu. Ja katse on kuin pahoinpidellyllä katurakilla.

Mä pelkään että se on kipeä. Mä oon pelänny sitä kesäkuusta asti aina kun se on vähänkin vaisumpi. Onneksi huomenna on fyssari.



Voisko olla vähän synkempi postaus?

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kohti alokasluokkaa

Huhheijaa. Vietettiin aamupäivä Ojangossa Kohti alokasluokkaa -teemakoulutuksessa. Kyllä nyt on taas treenattavaa. Tehdään nyt oikein lista että missä mennään.

Luoksepäästävyys
Normaalisti on mennyt ihan ok, on pysynyt paikallaan istuen eikä hirveästi sählännyt. Nyt vaan palkkaustapa oli todennäköisesti niin outo että koira oli ihan hämillään ja nousi seisomaan aina kun "tuomari" tuli viereen. Tarkoitus oli siis vapauttaa koira nameille, eikä palkata kädestä. En nyt pitänyt parhaana mahdollisena tapana meille.

Paikallamakuu
Menee kyllä reippaasti maahan ja pysyy paikallaan kuin tatti. Pää pyörii, mutta olkoon. Häiriökestävyyskin suorastaan erinomainen, ei hämmentynyt hihkumisesta, hyppimisestä tai muustakaan. Ainoa ongelma on saada se pysymään maassa ja odottamaan käskyä kun palaa viereen.
Tähän tehdään siis ympyröitä koiran edessä aina koiran kohdalla palkaten ja siitä aletaan vähitellen kiertämään vierelle.

Seuraaminen
Hirveästi kehuttiin meidän liikkeelle lähtöä. Kuulemma vaikka näyttäisi siltä että ei kuuntele, niin kun käsky käy niin on heti asialla, jes! Tiiviyttä ja oikeaa paikkaa ihan minimaalisilla pätkillä, ihan muutamaa askelta kerrallaan. Ja pitää muistaa palkata noista hienoista liikkeellelähdöistä.
Tässä yhteydessä puhuttiin myös perusasennosta. Mulle kerrottiin että Demo on aivan liian edessä. Aivan helvetin hienoa että oon saanu noin perustavaa laatua olevan asian perseelleen. Tämän suhteen pidetään semmoset naksuttelutalkoot että oksat pois!

Seuraamisesta seisominen ja maahanmeno
Samaa kuin paikallamakuussa, paikallaan pysymistä. Seisomisessa myös vähän lisää täpäkkyyttä, maahanmeno on mun mielestä hyvä.

Luoksetulo
Juuriinsa sopivasti saatiin tähän apua. Perussuoritus tällä hetkellä on löntystelyä johonkin mun vasemmalle puolelle. Se paikan naksuttelu tähänkin, ja sitten vielä erikseen pelkkää vauhtitreeniä lelulla. PALJON. Sitten vasta aletaan pyytämään aina vaan kauempaa sivulle ja näiden yhdistämistä.

Hyppy
Voi herranjumala mä en käsitä mitä tälle on tapahtunut! Ihan hirveän kovasti se haluaisi hypätä ja pyrkii koko ajan esteelle, mutta tuntuu että se ei tajua että "yli"=saa hypätä. Aina se vähän nytkähtää mutta jää silti paikalleen. Plaaah, kyllä tää alunperin menikin ihan liian helposti. Sitten aikanaan pitää vielä treenata sitä seisomassa pysymistä.



Toisaalta tää tuo treeni-intoa kun on tavoitteita ja selkeitä virheitä mitä korjata, mutta samalla masentaa että kuinka kaukana me vielä koekunnosta ollaankaan. Juu, eiköhän se TK1-tavoite mee johonkin kolmen vuoden päähän :D

perjantai 2. marraskuuta 2012

Operaatio luoksetulo

Nyt mä sen päätin. Sen sijaan että jaksaisin tuskailla eteentulon tiiviyden kans, niin mä opetan koko paskan alusta suoraan sivulletulona. Tää on semmonen liike mitä oon koittanu alitajusesti vältellä ku ruttoa. Nyt saatiin koutsilta ohjeet mistä alkaa ja aion repiä kaiken hyödyn irti ja kysyä apua joka niksahdukseen. Tänään ja eilen on siis naksuteltu pelkkää oikeeta paikkaa.

Toinen mille pitäis tehdä jotain, on seuraamisen tiiviys. Taas. Ehkä se on taas tehokuurin paikka, yhessa vaiheessa oli jo melkein hyvä!

Aksassa hävetti keskiviikkona. Pitää ehkä vaan maksaa jollekin että opettais kaiken mun koiralle, ja mennä vasta sitte ite siihen törttöilemään. Miten voi liikkeet näyttää niin yksinkertasilta, mutta olla silti niin pirun vaikeita tehä ite? :D Idea oli siis mennä U-putkesta suoraan yksi hyppy ja palata takasin putkeen samaan suuntaan hyppäämättä sitä hyppyä uudestaann. Tälle on varmaan joku hieno nimikin, tietävämmät saa valistaa mua. Mutta voi töhö! Liian monta liikkuvaa osaa kun pitää hidastaa, ohjata koira vasurilla yli, ei kääntyä liian aikasin, ei mennä liian pitkälle ja vielä vaihtaa kättä oikeaan että saa sen koiran takasinkin! Puuuh.

Löysinpäs sittenkin kuvan!

Toisaalta, tätä ennen tein kyllä elämäni sulavimman valssin! Noin vain, kun koira hidasteli putkessa niin minäki ehin tehä jotain. Kummallista.

Oli muuten vähän naurussa pitelemistä kun siinä otin ohjeita vastaan ennen suoritusta. Tyyppi päätti alkaa kerjäämään nameja hyppimällä yhtä estettä siinä vaan edestakaisin niinku paraskin duracell-pupu. Semmosia tosi ylikorkeita, suoraan paikaltaan ponnistettuja, höyhenenkevyillä laskeutumisilla varustettuja bojoiiiing-pomppuja :D Aika liikkis.
Tää on siis aikalailla Demo agiliitämässä:

 


Mäkin alan kyllä inhota tätä kuraa, kun pitää oikeasti pestä koirapyykkiä aina kun tulee sisälle. Mä vielä joskus ajelen tota koiraa että a) se tois vähemmän paskaa sisälle, ja b) saisin toteuttaa muotoiluintohiimojani :D

Toisaalta tätä menoa sitä ei tarvi ees ajella kun se aikoo tiputtaa kaikki karvansa. Just sopivasti tohon talven ainoaan näyttelyyn, jeee! Selässä on aika tynkäisää karvaa, näyttää niinku sitä olis tukisteltu vähä liikaa. Häntäkään ei oo enää entisensä. Mutta noh, jos mammakoira sai sertinsä kasaaan sen näkösenä, niin ehkä meilläki on vielä toivoa :D Plus kyllä se varmaan taas sitten ehkä neljään ikävuoteen mennessä on entisensä...