Satakunnan valloittaja

Kaksi ERIä ja luokkavoittoa tuli, ei muuta. Mutta on sekin jo edisystä siitä tähänastisesta EH:n keskiarvosta :) Tuomarit olivat molemmat tosi miellyttäviä ja syynäsivät suun tarkkaan, bongaten sen yhden puuttuvan premolaarin.

Harjavallassa tuomarina Salvatore Giannone Ranskasta. SA:n sai vain yksi koira viidestä, eli vähän nihkeää oli, mutta toisaalta, kaikki osallistujat saivat kuitenkin ERIn.

2 years. At the minimum at size. Excellent breed type. Excellent body. Nice head. Typical expression. Missing one tooth. Excellent coat. Moves close behind. Tail well carried. Excellent movement.

Raumalla tuomarinmuutoksen johdosta Hans Almgren Ruotsista. Oli kiva kun vaihteeksi tuli vähän erilainen arvostelu, eikä mennyt niinkään samalla kaavalla kuin aina tuntuu menevän.

 Välsamlad hane, 46 cm. Maskulin. Mellanbruna ögon. Välsätta öron. Bra pigment. Kraftiga käker. Platta tassar. Tillräcklig benstomme. Borde ha bättre stöd på armbågarna. Trång bakbensrörelser, bra sidorörelser. Bra päls. Bär svansen väl. Fin nacklinje.

Paimentamassa käytiin

Viikonloppuna käytiin taas vuosittaisella Kuttukuu-ekskursiolla ja kyllä kannatti! Kuviakin kertyi reilu 400, joista parhaat on raakattu tänne. Positiivisena yllätyksenä huomasin kuinka Demo ja Uffe tulivat hyvin juttuun ja viihdyttivätkin painien toisiaan viikonlopun aikana, tytöt eivät olleet ollenkaan niin hauskoja. Pojilla on poikien leikit :)

Perjantai nyt meni saapuessa paikalle ja asettuessa. Lauantaina aloitettiin muistuttelemalla viimevuotisia oppeja JHD-aitauksessa, ja sehän meni aivan päin jotain synkkää paikkaa. Koira liitelee missä huvittaa, ja kivasti kuseskelee ja paskoo aitaukseen. Hetken Sinikka katseli meidän menoa ja tuumas että täytynee noita mennä auttamaan :D Saatiin siihen hommaan sitten joku roti, mutta siitä huolimatta jouduttiin iltapäivällä menemään ison lauman kanssa metsään. Mukana menossa olivat Mari kera Astan ja Uffen (pojat tarvitsivat ilmeisesti jotain erityisopetusta ;)), sekä kouluttaja Sari parin talon koiran kanssa. Sanotaanko nyt näin, että olisi ne lampaat metsään jääneet jos oltaisiin pelkillä schapeilla lähty hommiin. Pari kertaa kyllä sattui Demollekin vahingossa semmonen kohta että sai liikutettua lampaita ihan oikeaan suuntaan, mutta ei se hakeminen vielä mitenkään tietoista ollut.

Sunnuntaina valkeni päivä uusi. Samassa JHD-aitauksessa koitettiin uudestaan onnea, ja meininki oli ihan mahtava! Hämmennyin kovasti kun lopetin (käskystä) sauvalla huitomisen, ja silti Demo seurasi perässä ja kääntyi ilman varsinaista sauvan liikettä. Kyllä se jätkä vaan on jotain oppinut, ja omasta mielestäni tosi hienosti haki tasapainoa laumalle. Toinen rundi samana päivänä oli myös ihan jees, mutta koira oli jo ihan pirun väsynyt niin piti ylitsevuotavaisesti kannustaa ja hihkua intoa siihen että jaksoi tehdä. Mutta jaksoi kumminkin!

Ekat kesätreenit

Tänään korkattiin kesäryhmän treenit. Oli aika jännää, kun kuitenkin on kokemusta vain yhdenlaisesta kouluttajasta.

Pidemmittä puheitta asiaan. "Ratana" oli kaksi hyppy ja niiden vieressä 90 asteen kulmassa putki, josta piti mennä sisään kauemmasta päästä. Ansana oli vielä yksi hyppy siinä sopivasti matkalla, että piti saada tarpeeksi tiivis käännös. Tarkoitus oli myös tehdä pieni vekki hyppyjen välissä että sai itsensä suunnattua oikealle linjalle. No, meillä meni vähän koko homma pipariksi kun ei tuo mies osannut enää istua ja/tai odottaa. Ehkä kolme kertaa taidettiin päästä oikein suorittamaan ja loppuaika oli tahtojen taistoa; ollako vaiko eikö olla paikallaan. Mutta se on Jonnan mukaan vaan schapendoes :D

Siitä huolimatta, huomenna startataan Vehmeriä ja Kuttukuuta kohti ja katellaan kuinka on lammasasiat vuoden aikana kypsynyt :)

Haminan voittaja(t)!

Kyllä kannatti lähteä ajamaan pari tuntia suuntaansa Haminaan Boris Spoljaricin arvosteltavaksi. Tuloksena ERI1 SA PU1 SERT CACIB VSP!

Olin jo hirveän huolestunut kun toinen paikalla ollut uros, joka oli junnu, esiintyi kovin nätisti ikäisekseen. Ei puhettakaan että Demo olisi yhdeksänkuisena esiintynyt noin rauhallisesti! Siinä vaiheessa en sitten uskaltanut laskea edes ERI:n varaan, vaikka tuomari sitä olikin kaikille jaellut. Paras hetki oli kun seisottiin siinä PU-pallilla ja totesin mielessäni että "ei hitto täähän on kv, me saada CACIB!". Huikeeta, etten sanoisi. ROP-pysti luovutettiin ilomielin Herthalle, joka sattumoisin tuli vielä kansanväliseksi valioksi samalla reissulla. Ei siis paha päivä meidän seurueelle ollenkaan :)

Arvostelu nyt oli vähän tynkä, mutta ei haittaa ollenkaan:

2 years old. Good bite, very nice head. Strong neck, good angulations. Soft temperament.

Muuten viikonloppuna käväisin Tuomarinkartanossa Royal Canin Show'ssa ja kuvasatoa jenkkispanielien ja schapejen osalta löytyy täältä ja täältä.

Korjaussarja

Tänään n. kolmen tunnin yöunien ja aamun unettomuuden inspiroimana päätin tarttua härkää sarvista: me treenattais agilitya. Vieläkin suunnitelmallisuus vähän kusi, kun ajattelin että mennään vaan Ojankoon ja katellaan mitä siellä on ja sovelletaan niistä. Mutta ainaki kävin rataa läpi aluksi enkä hengauttanu Demoa liikaa siinä työttömänä.

Tuosta aloitettiin 4-5-6 -pätkällä ja meni ihan törkeen hyvin ja sen takia uskalsinkin jatkaakin :D Kolmannella toistolla otin jo mukaan keinun ja nuo lopun hypyt ja hirveen hyvin meni sekin,vaikka keinu oli vähän huono kun ei se sillee mätkähtänyt maahan. Kumma juttu.
Siitä sitten otin parit kerrat tuota punasella merkittyä pätkää ja yllätyin ihan kuinka hyvin se haki kepit. Aika hitaat ne oli, mutta hyvin osu oikeeseen väliin vaikka tuli vauhdilla.
Viimesenä otettiin 1-6 ja voi hitsi ku oon taas itestäni ylpee! Mä tajusin, että olin liian ajoissa ja ymmärsin hidastaa toisella kerralla ja ottaa vähemmän etumatkaa, ettei mun tarvi ite juosta tonne putkeen asti. Eikä nyt kyllä voida muutenkaan puhua mistään eleganssin riemuvoitosta, mutta kyllä mä aina ehdin vitosen taa koiraa vastaan :)

Muutenkin, mä alan oikeesti ymmärtää jo jotain ohjaamisesta. Tajusin jo ennen ku alotettiinkaan, että putkesta pitää ottaa koira oikeella kädellä tai se paahtaa ohi. Samoin, että mun pitää olla ajoissa kääntynyt kutosta kohti, vedättää koiraa kunnolla ja ehtiä pois alta, ettei se livahda tosta esteiden välistä ja hyppää väärään suuntaan. Se on tosi tyypillistä tolle, kun ei se vaan oo niin röyhkee että tulis mun jaloille.

Mun pitäis vaan muistaa se, mitä Tuija koko kevään mulle hoki, eli että liikkeen pitää jatkua! Demoon vaikuttaa niin vahvasti se että mä pysähdyn ja vaikka se hakee tosi hyvin esteitä, niin se hämmentyy jos mä vaan jään seisoskelemaan ja odottelemaan että se menee.

Tehtiin lopuksi vähän tokoa. Perusseuraamista, ja koko ajan alkaa näyttää paremmalta. Mun keskittyminen ja ruumiinkieli tekee ihan tosi paljon. Kaikkia jääviä tehtiin sikinsokin ja koitettiin vähän terävöittää niitä. Ja se meidän pää maassa makaaminenkin edistyy! Vaikeeta on vielä, mutta nyt se kestää, että mä liikun sen näkökentässä sivuttaissuunnassa ja poispäin, suoraan kohti on haastava.

Pilkun viilaamista

Jotenkin tää treenaamistahti vaan kiihtyy mitä enemmän pitäis lukea koulujuttuja. Onneksi nekin on keskiviikon jälkeen ohi.

Nyt on opeteltu pitämään sitä päätä maassa, sekä kotona että kentällä. Ihan kivasti se sen jo laskee ja pitääkin maassa, mutta heti jos evääni väräytän niin nostaa takasin. Siinäpä sitten työsarkaa.

Seuraamista tehtiin paljon, tarkotuksena saada sitä tiiviyttä ja tarkkuutta. Totesin että jonkun 10 askeleen jälkeen Demo herpaantuu ja alkaa tulemaan väljyyttä. Täyskäännökset on ihan kamalia nykyään, ja vähän oikealle käännöksetkin. Näitä sitten hinkutettiin askel-käännös-askel -tyyppisesti ja imuttamalla. Vasemmalle menee ihan hyvin kun vaan ymmärrän olla nojaamatta koiraan päin. Loppua kohden alkoi vissiin into loppua tai joku muu tylsyys iskeä, kun viimesillä kerroilla oli jo tosi takana (tosin taisi se olla vielä ihan ookoo paikka, mutta normaaliin verrattuna)... Just ku mä luulin että sain sen täydellisen tasapainon!

Hyppynoudossa sain kerrankin onnistuneita korjauksia! Nyt siis ekaa kertaa ikinä se halusi kiertää esteen takasinpäin, saatto johtua siitä että mä olin suoraan esteen linjalla, eikä niinkään koira. Aaanyway, pysäytin sen siihen esteen sivuun, ohjasin hyppäämään ja kehuin ilman palkkaa. Toinen toisto ihan samalla tavalla, mutta ei tarvinnut ihan niin paljoa ohjausta, eikä vieläkään palkkaa. Kolmannella oli jo selkeästi epävarma mitä pitäisi tehdä, mutta kannustin heti kun lähti tulemaan selkeästi estettä päin ja hypystä superpalkka. Vielä sitten kerta kiellon päälle, tuli jo varmemmin yli ja toinen übersuperpalkka. Onnistuin siis olemaan kovin looginen ja kannustamaan ja palkkaamaan oikeista asioista. Hyvä minä!

Tampereella

Ja EH1. Tuomari Veli-Pekka Kumpumäki. Vieläkin väitän tykkääväni tuomarista, vaikka se ei mun koirasta tykännytkään.

Iloinen 2 v uros, jolla kevyt luusto ja hyvät rungon mittasuhteet. Kovin hento, kapea kuono-osa. Hyvät silmät. Eturinta voisi olla voimakkaampi ja ylälinja vakaampi. Seisoo takaraajat rungon alla ja liikkuu ahtaasti takaa. Turhan silkkinen karvanlaatu. Mukava luonne.

Tottahan tuo. Erityisesti ärsyttää tuo seisomisen maininta, varsinkin tänään kun kehäkäyttäytyminen oli kuin pahaisella kakaralla enkä viittinyt hirveän montaa kertaa pyöräyttää uusiksi seisomaan... No, onhan näitä. Ensi viikolla uudella innolla Haminaan!

Aurinkoa risukasassa

Mä oon oikeesti ihan liikuttunut siitä, miten hieno asenne tolla koiralla on nykyään tokoon. Joku on nyt kyllä kevään aikana naksahtanut kohdalleen sen päänupissa. Se tekee (tai ainakin yrittää) ihan mitä tahansa mä pyydän ♥

Seuraaminen alkaa vaan kärsiä tuosta asenteesta, kun alkaa niin helposti keulia tai muuten hosua. Etenemissuunnassa on saatu paikka aika hyvin haltuun, tosin ehkä ihan hiukan vielä liian edessä mun makuun. Tänään aloitettiinkin sitten toinen osa meidän seuruun täydellistämisestä, eli alettiin hioa oikeeta paikkaa sivusuunnassa. Meni ihan tosi nätisti tänään, ehkä myös siksi että mä tajusin pitää itteni suorassa enkä nojailla sen päälle.

Paikallamakuuseenkin aloitin ehkä vähän turhan kunnianhimoisen projektin, eli pää maassa makaamisen. Pointtina se, että sillä olisi suurempi kynnys kuikuilla muualle jos se tietää että sen pään pitäis pysyä maassa. Nykyäänkin jos tähdet on oikeassa asennossa, tuulennopeus on oikea ja linnut lentävät oikeaan suuntaan niin saattaa laittaa sen pään maahan ihan itsekin ilman mitään kannustinta. Ajattelin ihan rehdisti naksutella tätä, ja ihan kivaan alkuun päästiinkin. Nyt pitäisi vaan miettiä että miten sen käytännössä toteuttaa. Varmaan fiksuinta olisi yhdistää se jättökäskyyn, kun se kuitenkin on Demolle helpompaa että se saa katsoa mua kun oon vielä vieressä. Sitten vaan tuleekin se ongelma, että saako se nostaa pään kun tulen takaisin. Periaatteessa joo, mutta miten se nyt sopii tähän mun mustavalkoisuusprojektiin jos se saa joskus nostaa pään kun vierellä tapahtuu ja joskus ei (=muut häiriöt).

Tehtiin vähän noutoakin kun se on niin sairaan kivaa!

Nyt tuntuu jotenkin siltä, että ei kiinnosta yhtään kisata, vaan oikeesti tehdä kaikkea kivaa. Me treenataan siis kaikki luokat valmiiksi ja sitten pätkäistään yhteen putkeen TVA:ksi ;)

Ei näin

Voihan *kirosanan kirosana*. Oon niin vihanen itelleni tällä hetkellä. Ja oikeestaan vähä koirallekin, vaikka se ei oo sen vika, ja sen takia vielä vihasempi itelleni...

Tänään treenattiin siis aivan päin helvettiä. Piti alottaa kivasti aksalla ja ottaa lopuksi tokoa. No, kyllä se alko ihan hyvin. Tehtiin vähän puomia muutaman hypyn kanssa ja saatiin jo kivasti vauhtia siihen, mutta jotenkin ohjaus takkus kun koira halus mennä esteet aina sieltä toiselta puolelta kuin yritin näyttää. Tässä vaiheessa en jaksanu välittää, kunhan nyt saatiin vähä meinikiä.
Ongelmat alko kun yritin saada koiraa kepeiltä hyppäämään esteen, joka oli samassa suunnassa keppien vieressä, ulostulosta kattoen toisella puolella, mutta aika kaukana kuitenkin. En ymmärrä mikä oli, mutta se vaan lähti joka *kirosanan* kerta pujottelemaan niitä keppejä takasinpäin vaikka mä olin kuinka. Ei toiminu, vaikka yritin sen ohjata melkein kädestä pitäen sieltä keppien päästä eteenpäin. Sain sen sitten kyllä pysähtymään kun (ilmeisesti aika kovaäänisesti) huomautin, mutta koko koira lamaantui aivan siihen paikkaan. En mä saanut sitä enää tulemaan siitä mun luo esteelle vaikka mitä sanoin. Tämä toistettiin muutamaan kertaan, mutta sitten vein koira oottelemaan aitaan, jos se vaikka kokoais ittensä.

Uusi yritys ja koira irti, ja voi *kirosanalitania*, eiköhän se lähtenyt taas pyrkimään kentältä ulos ja kaarteli mua väistellen kentällä. Just sitä samaa mitä se teki viime kesän lopussa. Tässä vaiheessa olin ite jo niin epätoivoinen että alko keittämään ja laitoin koiran takasin aitaan ennenkuin mokaan lisää.

Oman jäähyni jälkeen otin koiran sitte pannasta kepeille, ja muutaman kerran se siinä sitten törttöili jotain välejä skippailemalla, vaikka ei kyllä ollut muuten kovin epävarman oloinen. Sitten kun se nyt sattui osumaan oikein niin semmonen superpalkka ettei mitään rajaa. Sitten tehtiin vielä toiseen suuntaan ja A päälle, niin eiköhän se nyt joksikin onnistumiseksi lasketa.

Tää on niin hyvä esimerkki siitä että pitäis vaan lopettaa jos menee mönkään. Mutta sitten takaraivossa on se, että treeni pitää lopettaa onnistumiseen, ja tuntuu naurettavalta että ottaa sitten sen onnistumisen jostain ihan muusta kuin siitä asiasta mikä meni mönkään. Eli sit vaan väännetään. Hirveen kiva.

----

En tiiä onko tätä enää mitään järkee jatkaa koko harrastusta. Kyllä se ohjatuissa treeneissä menee, mutta jotenkin kun tehään yksin niin kaikki hajoaa käsiin. Ehkä me sit vaan tehdään just kerta viikkoon omaksi iloksi ja katotaan kuinka käy.

Jos otetaan vaikka vään välianalyysia tähän, että missä mennään.
Hypyt on sen mielestä ihan tylsiä, pitäis varmaan palkata joskus niistäkin. Eikä mulla oo mitään hajua miten mä ikinä saisin ne maksikorkeuteen.
Rengasta se ei tajua. Pitäs ottaa joku tehokuuri.
Kepit se osaa. Oikeesti osaa, ja myös ihan tykkää tehä niitä. Nopeus oli jossain vaiheessa ihan jees, nyt taas hidastunut kun on ottanut kokopitkinä. Sisäänmenokulmat on vielä hakusessa, ja ei näköjään se vinoon lähteminen onnistu sieltä lopustakaan.
A on ihan paras este, tästä se tykkää. Tosin, mitä nyt taannoin tarinoin, niin näyttäis siltä että ei se kontakti ihan niin varma ookaan. Hienoo.
Puomi on ihan hyvä parin hypyn jälkeen, yksinään toooosi hidas. Millähän siihen sais vähä imua?
Keinu ei oo niin paha enää ollenkaan.
Putket tuntuu jotenkin hitailta, mutta en mä tiiä onko ne ikinä ollu ton nopeempia... Mutta tykkää kyllä suorittaa.

En tiä, jos sitä lähtis terapiametsälenkille...

Kesäliitoa!

Jeij, meidät otettiin mölliryhmään kesäksi! :)

Nyt vaan toivotaan että kotiporukka suostuu olemaan yhteistyössä ja avustamaan koiran kuljetuksessa, kun minä raukka joudun menemään suoraan töistä treenaamaan.