Temppurata

Lähdettiin "aamusta" Ojankoon ajatuksena tehdä vähän sitä temppuratakuuntelutreeniä.

No, aluksi eksyttiin aksakentälle tekemään jotain pikkujuttuja. Rengasta tehtiin nyt paremmalla menestyksellä, saatiin siihen nätisti yksi hyppy ennen ja jälkeen ja meni ihan hyvin, ei epäröinyt niin paljoa tällä kertaa.
Mä en tiiä päästäänkö me ikinä kisaamaan, kun ei tuo tykkää korkeista hypyistä. Ensin kaikki menee ihan ok, mutta yhtäkkiä se tajuaakin että "ei helvetti, näähän on mua korkeampia, en mä uskallakaan" ja alkaa sukeltelemaan ali. 45 menee tosiaan ihan nätisti, mutta 50 tuntuu olevan se kynnys. No, ehkä pikkuhiljaa.
Kontaktit on nyt kyllä edennyt verrattuna talveen. A menee loistavasti ja siihen en tosiaan oo yrittänytkään mitään pysäytyskontakteja kun meidän koutsi oli sitä mieltä että tuskin noin pieni koira niitä loikkaa. Kuuluisia viimeisiä sanoja :D Puomilta on kadonnut kaikki vauhti. Menee nopeampaa kun oon siinä vierellä kirittämässä, mutta silti mene hiiiiiitaaaasti, siis niin hitaasti että kukaan teistä ei osaa kuvitellakaan. Keinu on nyt ihan positiivisella mallilla, kun sinne kerran uskalletaan mennä. Aika rohkeasti menee akselille ja siitä siitä sitten hiipii loppuun. Se säikähtää aina ihan hirveesti kun se alkupää paukahtaa takasin maahan, ja koitinki sitä tänään paukutella ja tunkea jatkuvalla syötöllä nakkia naamaan että tottuis siihen. Eikä siinä, ei se mitenkään lamaudu siitä paukahduksesta, mutta singahtaa aina vähän eteenpäin kun se ääni kuuluu.

Sitten lopulta päästiin tokoilemaan. Tein hienon piirustuksen meidän temppuradasta!

Tuossa siis alhaalle on hyppy, sen edessä nakkipussi, sitten vihreä on pallo, keltainen semmonen matala tötterö, sininen on supertreenilelu, ruskeat on nouto- ja tunnarikapula ja harmaa kapulan takana on tyhjä ruokakuppi. Ja tietty oranssitötsäinen ruutukin löytyy.

Tehtiin tästä parikin sovellusta, joista eka meni aivan päin h*lvettiä. Olis varmaan pitäny vähä enemmän näyttää, että täällä on tämmösiä ja näitä kohta tehdään.
No, uusi yritys. Tehtiin hyppy, olis halunnu mennä nakkipussille, mutta kuuliaisesti pysähtyi. Minä viereen ja lähetin keltaselle tötsälle; halus mennä ruutuun, mutta sain hinkattua oikeaan paikkaan. Menin taas viereen ja laitoin noutamaan, meni hienosti välittämättä houkuttimista, mutta arpoi hetken tunnarin ja kapulan välillä, toi lopulta kehotuksella oikean. Siitä sitten vielä lähetin hypylle, mutta eihän se meinannut onnistua. Aina lähti kohti, mutta kääntyi takasin kun usko loppui. Piti sitten oikein reilusti käydä näyttämässä että tästä hyppäät.
Kolmas kerta oli sitten hypyn vierestä lähetys ruutuun,  ihan hyvä ottaen huomioon että oli tuo keltainen harhautustötsäkin. Sieltä nouto sivulle, nättiä oli. Sitten lähetin tötsälle ja istu-maahan-istu-maahan ja suoraan maasta lähetys hypylle. Nyt onnistui! Ehkä olin tarpeeksi selkeästi vieressä näyttämässä että tämä, kun meni niin määrätietoisesti.

Muuten tehtiin vähän lyhyitä paikallamakuita. Ensin mun purkaessa tota rataa, toinen oli ihan vaan tylsä ja tapahtumaton. Kolmannessa olin ikävä ja laitoin sen makaamaan märälle maalle lätäkön viereen. Pari kertaa nousi ennenkuin olin kääntynyt, mutta kyllä se lopulta siellä pysyi. Viimeiset toistot oli pallon ja kapulanheittelyhäiriöillä. Ensin sivusuunnassa koiraan nähden ja lopuksi koiran yli. Ihan hirveen hyvin kesti! Aattelin että ponkasee ylös kun pelkää että heitän sitä päin, mutta vähän päätä vaan käänsi ja siinä se. Jeij!

Seurattiin myös joitakin pätkiä, lähinnä mun asennon korjaamiseksi. Mun täytyy ihan hirveesti keskittyä että en kallistele sitä koiraa kohden käännöksissä tai vilkuile sitä, mutta enköhän mäki joskus opi...

Työpäivän verran tokoa

Huhheijaa, just kotiudutiin HSKH:n koulutuspäivästä. Ihan hirveen positiivinen ja onnistunut fiilis jäi, vaikka teknisesti suoritukset ei välttämättä loistaneetkaan.

Aamuysiltä aloitettiin kisaharkalla, eli suoritettiin alokasluokka kokeenomaisesti. Vaikka Demo oli jo hyvän aikaa ennen omaa vuoroa siinä kehän vieressä hengailemassa, oli virtaa ja innostusta vaikka muille jakaa. Oikeesti, ihan järjetöntä! Kaiken se suoritti niin antaumuksella että liikkurikin nauroi.

Paikallamakuussa pää pyöri, mutta normaalia vähemmän, eikä noussut istumaan kuin vasta mun ollessa melkein vierellä. Ei siis tehnyt normaaleja koetemppujaan.

Seuraaminen oli aika kamalaa, varsinkin hihnassa, mutta kun toinen niin yrittää! Tähän sain neuvon että pitäisi yrittää pitää itsensä ryhdikkäänä (yllätys!), kun koira kuulemma reagoi tosi vahvasti heti kun nojaan/kumarrun sitä kohti. Siis ottaa etäisyyttä ja sitten kun kauempaa yrittää kontaktia, menee vinoksi.

Jäävissä maahameno oli ihan jees, vähän oli kuulemma peppu jäänyt pystyyn, mutta muuten tosi täpäkkä. Seisominen ei ollut aivan yhtä jees, vähän oli himmaillut ja sitten väisti mua kun tulin vierelle.

Luoksetulo! Voi luoja sitä tunnetta kun näki miten tyyppi lähti ampumaan sivulle! Ensin se istuu siellä "oon ihan chillisti"-mentaliteetilla ja kattelee sivulle (joku fiksu sanois, että tässä vaiheessa ei kannata käskeä), mutta käskystä reagoi HETI ja tulee niin lujaa ettei oo ikinä tullut. Ja täydellisesti sivulle kirskuvan jarrutuksen saattelemana! Olin onnellinen :)

Hyppy oli ihan samalla mentaliteetilla. Se ei oo ikinä lähtenyt noin äkäsesti ja hypännyt noin kauas kuin tänään. Mutta silti se väisti mua kun tulin viereen...

Kisaharkan jälkeen ohjelmassa oli rastitehtäviä. Näistä eka oli ehdottomasti paras ja semmoinen mitä pitäisi alkaa tekemään jo ihan sen takia että se on hauskaa. Eli kuuntelutreeniä. Kentälle oli aseteltu sikinsokin törppöjä (ja yksi kivi), leluja, ruokakuppeja, noutokapuloita, ruutu ja este. Aloittelijoiden tehtävä oli jättää koira kivelle, kutsua se törpölle luokse ja lähettää sieltä hyppäämään este, mennä esteen taa koiran viereen ja lähettää koira alkupaikkaan.
Olin ihan häkeltynyt Demon osaamisesta! Ajattelin että luoksetulo on piece of cake, mutta lelu olikin kiinnostavampi kuin osattiin odottaa. Pienellä huomautuksella ja uudella käskyllä homma hoidettiin kunnialla. Siitä sitten yritin viisata että "tuolla on este, mene ja hyppää". Käskyn kuultuaan lähti kyllä kovaa estettä kohti, mutta jäi sitte siinä edessä tekemään jotain ihme kärrynpyöriä ja etsimään sitä estettä (joka siis oli nenän edessä alunperin). Kyllä se sitten löytyi ja nätisti hyppäsi. Suurin yllätys oli eteenpäin lähettäminen, kerran näytin ja sanoin jotain tyyliine "mene", niin heti ampaisi kiveä kohti. Piti oikein muistaa stopata se siihen ettei mene pitkäksi. Ruudun treenaamisella on varmasti ollut osansa tässä, vaikka aivan eri käskyä käytinkin.

Toisella rastilla oli liikkurihäiriöitä. Tehtiin ensin seuraamiskaavio papereita rapisuttelevan liikkurin kanssa ja sitten sama uudestaan liikkurin antaessa ihan omia käskyjään. Meni hirveen hyvin muuten, mutta ei se seuraaminen teknisesti oikein meinannut toimia. Juuri ennen puolenvälinä täyskäännöstä se aina lähti haahuilemaan jonnekin, mutta ei se kyllä siitä liikkurista hämääntynyt. Näytti kuulemma siltä että "hmmm, mua yritetään nyt huijata, täytynee olla nyt ekstratarkkana".
Toinen tällä rastilla oli hypyn taakse jätetty noutokapula. Tää oli ihan tosi hyvä, just kun on hyppynoudon makuun päästy! Ekalla hypyllä meinas selkeesti hakea kapulan mutta jäi sitten pysäytyksen jälkeen siihen taistelemaan itsensä kanssa, että mennäkö vaiko eikö. Seuraavalla toistolla hyppäsi parit kerrat jo liikkurin käskystä, mutta saatiin homma vielä hanskaan ja jätettiin kapulakin rauhaan.

Kolmas oli kehääntuloa. Koin ahaa-elämyksen kun meille kerrottiin, että koiraa voi palkata kehääntulon jälkeen, ennen paikkamakuuta. Siis daa! Onhan se ihan kuolettavan tylsä pätkä odotella koiralle, varsinkin jos se joutuu vielä seuraamaan kehään sisälle. Tehdään sisääntulostakin siis oma liikkeensä. Palkkaamalla siitä saa katkaistua sen tylsyyden ja sitten on jo yksi onnistunut suoritus alla ennenkuin koe on kunnolla alkanutkaan :D

Neljäs oli kehähäiriötä. Oli paikallamakuuta niin, että oli tunnareilla merkattu paikat ja niitä ei (olisi) saanut syödä maatessa. Sitten oli yksittäisiä maahan/sivulle -käskytyksiä samalla tunnarikapuloita lisäten/poistaen. About kaikki vaati pari toistoa ennenkuin onnistui. Tehtiin myös hyppynoutoa, niin että liikkuri toi kapulalaatikon mulla ja jätti sen siihen viereen kun suoritettiin, meni ihan jees. Oli myös vähän luoksetuloa ja noutoa lelumeren keskellä, sekä liikkeestä maahanmenoa pizzalaatikon vieressä. Ne meni hirveen hyvin.

Viides oli liikkeiden välejä. Otettiin semmosta, että alotettiin aina joku liike ja palkattiin kun oli vastattu liikkurin "onko ohjaaja valmis?" -kysymykseen ja saatu koiraan kontakti. Tässä huomasi jännästi, että parilla ekalla kerralla kun mä vastasin "kyllä", niin  Demo käänsi heti katseensa pois. Myöhemmin se ei enää sitä tehnyt, mutta en tiedä yhdistikö se sen tuohon harkkaan vai oliko se alunperinkin vain vahinko. Tätä pitää alkaa seurata.

Päivän lopuksi otettiin omia ongelmia. Siinä vaiheessa olivat kaikki koirat jo aika tööt (paitsi mun duracell-pupu), niin ei tehty mitään vaan keskusteltiin asioista. Mä toin esille ton paikkamakuun pään pyörittämisen ja ennakoimisen. Kuulemma pitäisi vaan palkata maahan enemmän vaikka silläkin riskillä että se ei sieltä sitten ekalla nouse. Mieluummin niin, kuin se että se vahingossakaan käy ottamassa joltain kaverilta turpiinsa kun nousee. Fokusointiin voisi auttaa etu- tai takapalkka. Etupalkka olisi siitä hyvä että sitä se saisi tuijottaa ihan rauhassa, kun  taas takapalkka voisi vetää sen kurkkimaan taaksepäin. Toisaalta, koira näkee kyllä onko etupalkkaa kokeessa vai ei, mutta takapalkalla voisi päästä vähän huijaamaan. Ja varmaan sen takapalkan joutuu jossain vaiheessa opettamaan koiralle kumminkin jos haluaa hyvät stopit ym. Yks vois olla myös, että kavereita siitä rivistä käskettäis luokse, ja mä sitten kävisin palkkaamassa paikallaolosta, niin olis jotain äksöniä että pitäis olla skarppina, mutta kuitenkaa ei tulisi sille opetettua että paikallaolosta voi ,lähteä kesken.

Läskipuudeli

Varmaan mun koiraa sanottiin tuhdiksi. Rimpularaukka kun on kerrankin sopivassa (oikeasti!) lihassa niin heti haukutaan :D ERI2:lla marssittiin ulos, kuulemma mittasuhteet paremmat kuin kilpakumppanilla (Riehakan Angelo), mutta liikkeessä heittelee etujalkojaan niin päätyi tähän järjestykseen. SA:ta ei saanut yksikään uros ja nartuistakin vain kaksi.

Muuten tykkäsin tuomarista, kävi tarkkaan koiran läpi ja vielä kävi tarkistamassa useampaan otteeseen eri kohtia. Nauroi vaan kun kuljetti kättään selkää pitkin ja Demo veti semmosen kissamaisen selänköyristyksen sitä vasten.

2 v. hieman tuhdissa kunnossa esitetty uros. Oikea pään malli ja purenta. Kuono-osa voisi olla täyteläisempi. Hyvä ylälinja. Voisi olla paremmin kulmautunut edestä ja takaa. Kinner voisi olla vahvempi. Liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta heittelee eturaajoja. Sopiva luuston vahvuus ja oikea häntä. Iloinen luonne. Runsas karvapeite.

Joo, hyväksyn kaiken muun paitsi tuhtiuden. Ja mä kun olin vielä huolissani että se on karvaton... Se on jännä miten pieneltä ja säälittävältä se kaikin tavoin näyttää kotona ja sitten kun tulee muita rinnalle niin se näyttää tosi karvaselta ja isolta. Varsinkin jos on unohtanut kamnmata koiran ja tekee sen vasta edellisenä iltana... Ei sen turkki siltikään parhaimmillaan oo, siinä kannassa mä pysyn.

Rrrrrengas

Höh, ihan tyhmää. Ei toi vaan tajua, että siitä rinkulasta pitää mennä läpi eikä loikata vaan jostain kohtaa kehikon sisäpuolelta. Yksittäisenä menee kyllä n. 85% ajasta oikein, riippuu vähän jostain tähtien asennosta. Sitten kun yrittää laittaa siihen jonkun esteen eteen, niin ei onnistu. Mä en oikein tiedä mikä on ongelma, kun mä saan sen kyllä hidastettua siihen, mutta ei auta kun se on jo ilmeisesti päättänyt mennä ohi.

Vähän oon kyllä vihanen itelleni kun mä en osaa treenata. Mä tarvin jonku opastamaan ja käskyttämään tai siitä tulee vaan palloilua ja semmosta lennosta keksimistä. Sitten Demo ahistuu ku mä en keskity ja sitte ollaan taas samassa pisteessä ku kesän jälkeen. Toisinsanoen kaikki meidän epäonnistumiset johtuu musta :D No, toivottavasti päästään kesäryhmään.

Toko nyt oli aika perus. Positiivisesti yllätyin kuinka hyvin tuo pysyy seuraamisessa paikallaan, nyt kun ei ole tosiaan pitkiä pätkiä tehty. Ei se paikka vieläkään oo ihanne, mutta ei sentään seilaa. Olin myös ite tänään tietoisesti hirveen ryhdikäs, ja se ehkä vähän aiheuttikin sen että edisti kun yritti ettiä mun naamaa.

Ei saa luovuttaa!

Voitontanssin paikka!

Tänään käytiin ekaa kertaa Ojangossa ulkona treenaamassa aksaa. Olin hirveän pessimistinen noiden kontaktien suhteen ja aloitettiin sitten siitä keinusta mitä on vähän pohjusteltu tässä. Eikä mitä, sinnehän se päästeli vauhdilla yli akselin ennenkuin tajusi mitä teki! Eikä edes hämmentynyt mitenkään kun pää alkoi laskemaan, ilme oli vaan semmonen  "joojoo, kyl mä tiiän miten tää hoidetaan". No, ei siinä mitään, aattelin että se oli vahinko. Sitten menin ihan piruuttani A:lle. Ja herranjumala kun se meni senkin niinkuin vanha Demo konsanaan! Sama juttu puomilla. Puomi nyt oli kohtuuttoman hidas (ja vähä keinukin), mutta se meni ihan epäilemättä!

Täytyy siis sanoa, että paska halli. Ne esteet on kyllä vähän eri kaliiberia noiden Ojangon esteiden kanssa, vähän huterat ja ei oikein pitävätkään. Silti, aika jännä että vaikuttaa noin paljon. Mutta onpa helpottunut olo, kun tietää ettei se osaaminen ollutkaan mihinkään kadonnut.

Siinä sitten onnellisuushurmassa myös vähän tokoiltiin. Tajusin, että ollaan menossa sunnuntaina kouluttautumaan kokeenomaisesti, ja me on vaan pidetty tässä luovaa taukoa. Täytynee huomenna rykästä kaikki liikkeet läpi ja katsoa mikä on tilanne, ettei tarvi hävetä itteensä.

Vielä pakko mainita, että ruutu oli ihan superhyvä tänään. Noutamisen vauhti oli vähän plääh. Kaukoja tehtiin taas alustalla kun tuntuu ettei ne jalat muuten suostu pysymään paikallaan. Seuraaminen taas edistää.

Liian vaikeeta!

No kyllä meillä jo menikin niin hyvin aksassa että voitiin vähä mokailla viimesellä kerralla. Rata tuntu jo heti jotenki supervaikealta tai sitte mä vaan tein siitä vaikean. Ohjaukset ei sinänsä ollu vaikeita, mutta jotenki se ittensä kiemurtaminen aina oikeaan väliin oli haastavaa.

 

Toi pituus oli kyllä haaste. Vaikutti siltä että Demo luuli sitä kontaktiesteeksi koska se meni ihan vaikeeksi kun näki sen. No siinä sitten tsemppailtiin ja otettiin yks pätkäkin pois että saatiin se hyppäämään, ja voi luoja kun se olikin kivaa sitten kun tajusi että hei täähän on vaan hyppy!

Nojoo. Ykköseltä kivasti suoraan ansaan putken ja hypyn välille. Ekalla kertaa meni putkea kohti ja viime tingassa pyörtipois ja katteli että mihin mä oikein katosin. Tokalla kertaa tein jo niinkuin käskettiin ja käänsin melkein selkäni koiralle ton toisen hypyn jälkeen. Kolmannella kerralla se menikin jo tosi hyvin, kun käänsin taas aikasemmin, koutsikin hämmästyi kuinka se irtos pienellä liikeellä tuonne kolmoshypylle.

Pituudella tosiaan tehtiin noita juttuja ja ei taidettu yhdistää sitä mihinkään kun kerrankin saatiin se riemu sieltä esiin. Seuraavaksi takaakierto vitoselle, tai ainakin yritettiin. Mä en tiiä mikä ihme siihen oikein meni, kun ei se halunnut kiertää. Kuulemma se selkeesti tiesi mitä pitää tehdä, mutta ei vaan halunnut, ei vaikka toinen pää oli madallettuna. Tähän kehittelin teorioita:

1. Nyt oli ekaa kertaa 50 cm rimat entisen 45 cm sijasta, olikohan liian jännää?

2. Hypyn takana oli seinä/portaikko, ei välttämättä tykännyt juosta niitä päin, eli ei saanut vauhtia
3. Mä painostin liikaa ekan mokan jälkeen
4. Se on kipeä

Niin että siitä valitsemaan. Viimeinen on worst-case-scenario ja mun vainoharhaisuutta.

No, siitä sitten mentiin lopulta tuohon solmukohtaan. Periaatteessa jos olisi voinut ottaa vitoselta asti vauhtia, olisi ollut persjättö putkeen, ja taas toisessa päässä puolenvaihto. Siis rautalangasta (ihan itelleni), koira vasemmasta kädestä oikeaan persjätöllä 6-7-välillä, sitten taas 7 jälkeen vasempaan (valssi/persjättö/vapaamuotoista pyörimistä?) ja äkkiä valssaamaan kasin taakse ja koira putkeen.

Tuo valssikohta oli oikeasti maailman hankalin! Sitten kun oli tajunnut vaihtaa koiran oikeaan (eli vasempaan :D) käteen, niin tuli jo hölmistys että miten päin mun nyt piti lähtee pyörimään ja mihin suuntaan ja mikä käsi ja äh. Kyllä me kai lopuksi ihan kelvollinen toisto saatiin, mutta kyllä kuumotti!

Loppurataa me ei sitten ehdittykään menemään kun oltiin vähän erityisoppilaita, mutta tulipahan nyt jotain tehtyä.

Uuu, ai niin! Meillä saattaa olla jopa toivoa päästä johonkin aksaryhmään kesäksi. Ainakin kyselyhetkellä oli meidän haluamassa mölliryhmässä vielä tilaa, ja 5.5. pitäisi kohtalo selvitä!

Selkäpaasausta

Kiitos Kennelliitto! Kesäkuun alusta alkaen siellä aletaan lausua välimuotoisia lanne-ristinikamia. Meidän tilannettahan se ei sinäsä muuta, mutta saapahan jotain paperille asiasta. Tämän (ja koulun radiologian kurssin) innoittamana olen nyt yrittänyt paneutua aiheeseen.

Luokitus tulee menemään näin (tuolta voi lukea lisää):
LTV0 = Ei muutoksia
LTV1 = Jakautunut ristiluun keskiharjanne
LTV2 = Symmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama
LTV3 = Epäsymmetrinen väimuotoinen lanne-ristinikama
LTV4 = 6/8 lannenikamaa
Todennäköisesti siis Demo tulee olemaan LTV3, koska lannenikamia on se normaali 7, ja välimuotoinen nikama on epäsymmetrinen. En sitten tiedä lasketaanko se ylimääräinen välimuotoinen rintanikama lanne- vai rintanikamaksi, eli periaatteessa voisi olla jopa LTV4. Se selvinnee kesällä.

Suurin ongelma mikä LTV:sta (lumbosacral transitional vertebrae = välimuotoinen lanne-ristinikama) voi seurata, on CES eli cauda equina -syndrooma. Cauda equina on selkärangan loppuosassa nikamien sisältä, selkäydinkanavasta, tulevien selkäydinhermojen kimppu. Tästä kimpusta tulee melkein koko takaosan hermotus, mukaanlukien takaraajojen motoriset toiminnot.

LTV:n yhteydessä CES syntyy, koska selkäydinkanava on liian ahdas (nikaman muoto, alttius välilevymuutoksille), jolloin cauda equinan hermot joutuvat puristuksiin. Oireina tästä voi seurata kipua (jonka oireet tietty ovat asia taas erikseen), seisomisasennon ja askeltamisen muutoksia, ontumista, haluttomuutta liikkua, nousta portaita tai hypätä, takapään heikkoutta, inkontinenssia tai kuluneet kynnet takajalkojen raahaamisen seurauksena. Nämä tuskin ovat ainoat oireet mitä löytyy, eikä näitä kaikkia tarvita CES:n epäilemiseen, mutta nyt jotain osviittaa.

Mikä sitten on riski, että koira saa CES-oireita LTV:sta?
On todettu*, että LTV-koirilla (ja saksanpaimenkoirilla) on kahdeksankertainen riski CES:aan verrattuna normaalinikamaisiin. LTV-koirat myös kehittävät CES:n huomattavasti nuoremmalla iällä, syystä että välilevyn degeneraatiota on näillä koirilla nopeampaa muuten vaan, tai että välilevyt ovat valmiiksi epämuodostuneita LTV:n yhteydessä. Tutkimuksen otos oli 15 koiraa, eli ehkä ihan absoluuttisena totuutena tätä ei voida pitää, mutta näillä mennään kunnes joku tekee paremman tutkimuksen.

Tutkimuksen koirista 87%:lla CES-koirista muuttunut nikama oli symmetrinen. Yleisesti uskotaan että asymmetrinen nikama altistaa enemmän CES:lle, mikä käy ihan järkeen; epäsymmetrinen nikama kokee ja luo enemmän rasitusta rangalle kuin symmetrinen. Miksi tässä tutkimuksessa sitten oli näin päin, ei voitu selittää.

Lopuksi todettiin että alttiutta LTV:lle pidetään geneettisenä, ja LTV-koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Myös toinen lähde** kertoo, että LTV:n esiintyminen on yhteydessä koiran genotyyppiin ja jalostuskäyttöä tulisi välttää. Kolmaskin*** tietää kertoa, että Sveitsissä on ohjeistettu, että LTV2- tai LTV3 -lausunnon (Sveitsissä ei luokkaa LTV4)  saaneita ei tulisi käyttää jalostukseen.

Jossain tässä useampien öiden tunteina törmäsin myös väitteeseen että treenaaminen kannattaisi pitää minimissä. Mutta koska suurin osa artikkeleista, kuten kyseinenkin, koskevat saksanpaimenkoiria, tulkitsin tämän tarkoittavan lähinnä suojelua tai muuta erittäin kuormittavaa treenaamista. Me nyt ainakin aiotaan jatkaa meidän hurjaa aksauraa ja muuta normaalielämää niin kauan kuin pystytään.

Itselläkin tämä aihe tuottaa varmaan enemmän kuin kysymyksiä kuin vastauksia, mutta ehkä tähän joku tolkku saadaan. Täytyy sanoa, että olen kyllä hirveän onnellinen että koulun ansiosta on pääsy kaikenlaisiin lähteisiin joissa voi hukata yön tai parikin asioista selvittäessä.

P.S.Jos teksti on liian korkealentoista, niin saa toki kysyä selvennyksiä :)


*) Flückiger MA, Damus-Djuric N, Hässig M, Morgan JP, Steffen F. A lumbosacral transitional vertebra in the dog predisposes to cauda equina syndrome. Vet Rad Ultrasound 2006 47: 39-44

**) Ondreka N, Amort KH,  Stock KF, Tellhelm B, Klumpp SW, Kramer M, Schmidt MJ. Skeletal morphology and morphometry of the lumbosacral junction in German shepherd dogs and an evaluation of the possible genetis basis for radiocraphic findings. The Veterinary Journal 2013 196:64-70

***) Flückiger M, Geissbühler U, Lang J.Lumbosakrale Übergangswirbel: Welche Bedeutung haben sie fåur die Gesundheit von btroffenen Hunden? Schweiz Arch Tierheilk 2009

Karvakärsä 2 vee!

Pikkumiehestä tulee pikkuhiljaa iso mies...
Ei oo ihan kaikki aina mennyt niinkuin elokuvissa, mutta pois en vaihtais ♥

Ryhdistäytyminen

Se täytyy suorittaa. Oon jo kauan kattonu videioista ja peileistä että eihän tästä tuu helvettiäkään ku mä lompsin ihan kamelina tokossa. Nyt tuli virallinen kehotus tehdä asialle jotain, eli pakko varmaan yrittää :D Kamalan hankalaa yrittää näyttää sporttiselta kun on tämmönen lysyryhtinen vätys.

Päivällä tehtiin hyppynoutoa, jota on videollakin mutta sitä en nyt jaksa purkaa. Tykkään siitä hirveen paljon ♥ Yritin kovasti tehdä vinojakin heittoja, mutta en osannut. Muutenkin tehtiin esteen kanssa kaikkia sovelluksia, maahan ja istumaan ja hyppyjä takasin tai odottamista toisella puolella. Seuraamisessa tämän hetken projekti on edelleen saada koira etenemissuunnassa oikeeseen paikkaan, alkaa jo näyttää hyvältä. Ruudussa tuli pieni riemuvoitto kun huomasin että en oo varmaan tarpeeks suurieleisesti taputtanut sitä paikkaa, ainakin nyt kun vähän vaihdoin taktiikkaa niin meni heti paremmin.

Illalla oli taas paikkaamakuuta ja -istumista. Nyt se teki sen mitä se ei ole ikinä tehnyt, lähti makuusta. Siellä takana meni jotain ihmisiä jotka vissiin jo muutenki epäilytti ja sitten kun odottelemaan sidottu koira alkoi haukkua niin tyyppi ponkasi ylös ja meinas selkeesti lähteä hälytyskierrokselle siihen rivin eteen ja tietty nosti sieltä sitten muutaman muunkin. Sai kyllä vähän sanallista palautetta sen jälkeen... Istuminen nyt ei muutenkaan tunnu olevan oikein hanskassa, ekalla kertaa nousi heti kun lähdin vierestä ja muutenkin koko liike on vähän semmonen blaaah. Muuten jatkettiin taas seuraamista ja otettiin vähän jääviä, luoksetuloa ja paikalloloa.

Viikkoaksa

 

Kyllä taas ohjaajaraukkaa juoksutettiin. Mä en kestä kun mä en oo nopee enkä jaksa juosta ja muutenki koordinaatio on nolla! Argh.

Vitoseen asti tommosta peruspyöritystä. Kutoselle persjättö, eli hirveetä vauhtia putken päähän ennen koiraa että ehtii pois alta. Seiskasta putkeen pakkovalssi (toi piirros on lähinnä suuntaa-antava, ei se ihan noin vaikee ollu). 9-13 taas suoraviivaisesti ja sitten valssi putkeen ja maaliin.

Jotenkin jäi vähän epäonnistunut fiilis tosta. Tai siis lähinnä ärsytti ku ite on niin huono, ei koirassa mitään :D Varsinkin toi 11 oli paha kun käännyin aina liian aikasin seuraavaa kohti ja Demo sitten ohitti sen. Sama kävi kerran 13:lla. Meidän vakituinen kouluttaja oli nyt viimeistä kertaa ja (loppuelämän) läksyksi saatiin treenata rintamasuuntaa.

Vähän ärsyttää että on tehty niin vähän kontakteja. Tai siis, on siellä ollut A:ta ja keinua tarjolla sivussa, mutta mä voin mennä koska vaan törttöilemään niillä yksikseni niin ei oikein viikkotreeneissä viitti. Kaipaan jotain erityisopetusta niihin!

Edistystä

Tänään käytiin taas tekemässä kaikkea kivaa. Otin seuraamista ihan muutamien askelien pätkissä, niin että hiottiin sitä oikeaa paikkaa niinkuin etenemissuunnassa. Huomaa kyllä kuinka Demolla menee heti kaikki kontrolli kun se vähän innostuu ja sitten alkaa edistää ja poikittaa ja perse heiluu kuinka sattuu. Mutta saatiin kuitenkin ihan hyviä pätkiä.
Koitin myös peruuttamista, mutta se on aivan mahdotonta :D Kyllä tais yhden kerran mennä ihan nätisti perä edellä sen puolikkaan askeleen, mutta yleensä halus vaan tavallaan pyörähtää uudestaan sivulle, innoissaan kun oli.

Ruutua näyttöruutuna. Tuntuu että se ei oikein hiffaa sitä hommaa... Kun hirveällä innolla se lähtee juoksemaan ruutua kohti mutta sitten yleensä siltikin menee sinne törpöille vaikka kuinka oon palkannut oikeasta paikasta.
Se kyllä katsoo kun näytän oikeeta paikkaa ruudussa, mutta sitten kun palaan takaisinpäin sen vierelle niin kääntää päänsä eikä fokusoi ruutuun ja luulen että tässä on se ongelma. Se ei jotenkaan hahmota että miks mä kuljen siellä taputtelemassa ja sitten vaan chillailee siinä niin kauan ku tuun takasi ja sit juoksee johonkin sinnepäin.

Aivan upouutena asiana koitettiin hyppynoutoa ihan pikkusen esteen yli. Vitsi kun oli hieno! Ekalla kerralla hyppäs kyllä mennessä, mutta takasinpäin olis halunnu kiertää. Käskin sen sitten oikein erikseen hyppäämään sen kapulan kanssa, ja toimi. Kauas tai vinoon en tietty heittäny, mutta tosi innokkaasti lähti hakemaan ja olis luovuttanutkin nätisti jos en olis ollu niin lähellä estettä. Jeij!

Totesin tuossa, että ei me varmaan hirveesti ehditä siellä Ojangossa treenaamaan toukokuun aikana kun koulu loppuu ja kaikkee. Niinpä mä oon salaa vähän treenannu keinua.
Edellisellä kerralla ihan vaan naksuttelin sen menemään kaikilla jaloilla ylösmenolle ja menihän se, vaikkei kovin riemuisasti. Muutamaan kertaan myös nostin sen akselille, annoin mennä loppuun ja pidin vähän kiinni siitä laskevasta päästä samalla. Meni ihan yllättävän hyvin! Reippaasti se myös tarjoaa 2on2offia vaikka ajattelin että sais päästellä vaikka suoraan läpi että olis vaan kivaa.
Tänään sitten ihan tasan kerran palkkasin alussa "kaikki tassut ylösmenolla"-kriteerillä ja sen jälkeen se menikin koko esteen! Ihan siis tositositosi etanavauhdilla, mutta meni loppuun asti eikä näyttäny yhtään niin ahdistuneelta ku ennen. Kerran annoin sen ihan ite hidastamatta paukauttaa sen toisen pään maahan ja ei se nyt hirveesti siitä hämmentyny. Selkeesti se jännin kohta on se kun toinen pää laskee, kun siitä mennään jo ihan reippaasti loppuun.
Anna itselleni myös papukaijamerkin kun en antanut itteni hermostua, maanitella tai tiuskia, vaan mentiin just asenteella että "pyhpah, nythän me vaan mennään". Ehkä on vielä toivoa!

Kivaa tokoa

Tänään tehtiin kaikkea kivaa, ainakin ohjaajan mielestä. Jotenkaan mä en nyt yhtään jaksa hinkata mitään alokasjuttuja kun en mä oikeen tiiä mistä alkaisin. Pitäis saada joku valmentaja tähänki joka vaan sanois mulle mitä tehdä, vähän niinku aksassa tällä hetkellä.

Anyways, tehtiin siis noutoa, kaukoja ja ruutua. Noutovideo on tuossa alhaalla ja on varmaan niistä kaukoistakin materiaalia jos jaksais kaivaa... Tykkään ihan hirveesti tosta innosta millä se lähtee noutamaan ja yllättävän hyvin sitten malttaa pyörähtää vielä peruasentoonkin. Paitsi tossa toisessa pätkässä. Eikä se pahasti leikikään kapulalla, nyt se malttaa ottaa sen kerralla suuhun, mutta vielä tuossa sivulle kääntyessä voi sitä vähän pyöräyttää suussa. Seuraavaksi pitäis saada jostain metalli...

Kaukoja tosiaan. Nousee tosi hienosti seisomaan maasta ja istumisesta! Maahanmeno seisomisesta on vähän ongelmallinen jopa ton alustan kanssa, mutta m-i-m menee ihan nätisti. Seisomasta istumaan on kans vaikee, mutta täytynee treenata ton alustan kanssa kun tuntuu auttavan.

Ruutu oli vähän njäääääh... Nyt pitää yrittää pysyä siinä näyttöruudussa, kyllä se toimii jos mä vaan jaksan yrittää. Melkein sain sen lähetettyä ihan lelullekin ruutuun, mutta heti kun kehuin niin se käänty ympäri ja odotti nakkia ja vähät välitti siitä lelusta naaman edessä. Muuten se on kyllä petrannut tosi paljon leikkimisessä! Tai lähinnä taitaa olla toi yks lelu, joka on eksklusiivisesti treenilelu (yllättäen semmonen narulelu, me ollaan niin mainstream :D), mikä oikeesti saa sen naaman syttymään kun sen ottaa taskusta.

Tehtiin myös ministi seuraamista, mutta siitä en halua puhua :P

Se Tunne

Tänään tuntu aksassa jo siltä että tehtiin aksaa! Jotenkin aivan uudella tavalla onnistuttiin ja oli oikein jouhevastikin eteneviä pätkiä. Ja tein hyvän valssin!

Näköjään se rata oli melkein kisamittainenkin.
Lähetään sitten purkamaan... Jätettiin koira alkuun ja mentiin kakkosen taa kutsumaan. Ohjattiin oikealla kädellä hypyt ja pidettiin tiukka katsekontakti, ettei mene kakkosen ohi.
Putkesta neloselle ja äkänen käännös takasin. Tässä huomas että kun muut pysty aikalailla jatkamaan samaa reittiä takasi melkein paikallaan kääntymällä, niin mun piti ottaa askel tonne keskemmälle rataa, tai Demo hyppäs sen hypyn takasinkipäin. Tuntuu että jätkä käänty suunnilleen ilmassa takas jos yritti suoraan vaihtaa suuntaa :D
Siitä sitten rallateltiin putkesta hypylle ja sen jälkeen valssilla toiseen putkeen. Putkesta pari hyppyä, valssi (tässä oli se hieno!), hyppy-hyppy-putki ja taas samalla lailla hypyn ja valssin kautta suoraan putkeen.
Putkesta sitten valssaamaan tohon 15:n siivekkeelle ja yllättävän nätisti pyörittiin 16:lle ja siitä vauhdilla maaliin. Huomasin oikein itekin miten yllätyin että toi loppuvääntö onnistu kun hihkuminen oli tyyliä "hyvä... hyvä! jess!! JEEESSSS!!!" tuossa putkesta maaliin asti :D

Lappeen Ranta

Noinvaan tuli taas ajeltua ei-juuri-minkään-takia viitisen tuntia. Tai no, onneksi sai tällä kertaa istua vaan kyydissä, mutta silti.

Tuomarina oli Ekaterina Senashenko, joka jakeli erinomaisia kaikille. Siis kaikille. SA:kin jäi puuttumaan vain kahdelta, ja kerrankin me ei oltu siinä joukossa! Koko rimpsu on siis NUO ERI1 SA PU2 VASERT, Fantin viedessä voiton ja koko potin kotiin.

Correct bite, minus P2 in lower jaw on the left side. Correct size and format. Head in balance with body. Wellplaced neck, little bit arched in loin. Too close in hocks. Good coat. Free movement.

Hieno merkki, että alkaa jo väsyttää tää näyttelyissä ramppaaminen kevään ekan koitoksen jälkeen. Noh, pakko kai se on mennä minne on ilmottukin, jos sitä heinäkuussa ehtisi sitten vaikka pitää vähän lomaa (töitä).