Rakettimies

Kyllä tää agility on kamalaa mun sielulle. Ensin yhtenä kertana oon ihan valmis lyömään hanskat tiskiin ja seuraavalla viikolla on aivan järjetön draivi ja suoritusvarmuus.

Tehtiin siis kontaktien tsekkaus koutsin kanssa. A:ssa ei edelleenkään mitään vikaa, ja malttaa kyllä mennä kontaktinkin nätisti jos itse hidastan vähän.
Puomi menee radan osana ihan kivasti, oikein reippaalla ravilla (riittää mulle tällä hetkellä) ja suhteellisen epäröimättä. Mutta, saatiin nyt kiinni ainakin yhdestä ongelmakohdasta, puomista ei saa tehdä mitään Juttua. Heti kun yritettiin hetsata sitä namialustalla pelkän puomin suoritukseen, niin koira löi lukkoon. Se menee kyllä vapaaehtoisestikin sitä puomia, mutta turhaa numeroa siitä ei kannata tehdä. Jos haluaa sitä vauhtia vastaisuudessa lisää, niin se pitää kaivaa jollain muulla tavalla.
Keinulla ollaan oltu ihan jumissa, ja niin tänäänkin aluksi. Jotenkin nyt kun oli appari pitämässä sitä keinun päätä nousemasta niin äkkiä, niin pystyi keskittymään muuhun. Parin kökkötoiston jälkeen kävin vähän nollaamassa tuon pääkoppaa kauempana riehuttamalla, ja sehän toimi! Tällä sitten mentiin kolmisen kertaa, kehuttiin aina kun vilkuili ite keinuun päin riehuessaan ja päästiin vihdoin siihen vaiheeseen, että se itse valitsi mennä sinne, eikä vain tehnyt niinkuin käsketään. Huikeeta! Tässäkin vaan todettiin, että ei se namien viljely sinne keinun päähän ainakaan auta yhtään, paljon paremmin se palkkaantuu mun iloisuudesta ja erillisestä namipalkasta. Kiva kun on ite niin töhö että jonkun muun pitää nuo ääneen sanoa että tajuaa.

Toisena "rastina" oli estehakuisuutta ja meidän tapauksessa irtoamista. Tökättiin kaikki erikoishyppyesteet samalle radalle, pituus (kuvassa tietty väärinpäin :D) oli ihan pikkumitassa ja hypyt matalia. Ekaksi tehtiin kuten kehotettiin, eli putki-rengasta. Hämmästyin taas aivan totaalisesti miten jokin tuon renkaan kanssa on naksahtanut, kun tuli putkesta lujaa ja pienen hakemisen jälkeen hyppäs kuin hyppäskin oikeasta kohtaa läpi. Melkein jo vedin henkeä moittiakseni kun suunnisti sivuun, mutta sitten tajusi mitä oli tekemässä ja teki äkkikorjauksen renkaan läpi. Hyvä!

Alusta asti oli tosi hyvä raivovauhti päällä, ja mitä enemmän tehtiin, sitä lujempaa meni. Se on niin ihanan estehakuinen, että sain vaan huutaa renkaan luota "putkeenputkeenPUTKEEN" niin sinnehän se meni (yritin kyllä hölkyttää vieressä, mutta...). Jännästi silti huomasin, että enemmän vauhtia se keräsi hypyille kuin putkiin, saatto johtua siitä että en ollut vieressä kirittämässä kun yritin irrottaa hyvissä ajoin (mikä onnistuikin mainiosti, hyvin sain aina, noinkin pitkillä väleillä, edelliseltä esteeltä lähetettyä esim. putkeen).

Paras pikkuasia oli se, että vihdoin mä kuulen kun koira menee putkessa! Tähän asti se on aina niin sievästi hiippaillut, mutta nyt kuului ryminä kun paahtoi tuhatta ja sataa eteenpäin :)

Hevari-Demo

Tänään alkoi siis hevitokokurssi, eli HT1. Tarkoituksena on opetella niitä ylempien luokkien liikkeitä ja vähän muutakin, jos vaikka joskus sattuis semmonen sauma, että tulis tarpeeseen.

Ekalla kerralla heti alotettiin kisaharkalla, meillä liikkeinän liikkeestä maahan, luksetulo ja hyppy. Voi juusto, sanon mä. Siinä kehän ulkopuolella hinkattiin paikallapysymistä, ja meni ihan ookoo, mutta kaikki unohtui kehään mennessä. Sisääntulokin oli jo karmaiseva kun piti mennä nuuskuttelemaan ja olla ihan sählänä siinä. No, tarkkana oli lähdössä mukaan, mutta koko ajan leveni ja leveni kun lähdettiin liikkeelle, mutta meni kuitenkin maahan. Hitaasti. Palatessa nousi, korjasin takasin maahan ja menin viereen, niin pysyi. Luoksetulossa ilmeisesti nuuski maata sen aikaa kun mä etenin, ja heti kun käännyin niin oli kuin mitään ei olisi tehnytkään, argh! Tuli hyvin, hidasti loppupätkällä, mutta tuli kivasti sivulle. Hyppy oli ihan ok, olisi voinut pysähtyä nopeammin ja pysyä paikallaan kun tulin viereen.

Lopuksi paikkamakuu, vissiin minuutin verran. Siinä oikein urakalla pakkosilittelin koiran rauhalliseksi, puhuin sille ihan laamana asioita ja koitin rauhoittaa. Jopa toimi! Vähän meinasi mopo taas karata kun mentiin kehään, mutta ihan yllättävän hyvä. Vaati kaks käskyä maahan, mutta makasi tosi nätisti, vähän haisteli, mutta ei näyttänyt ollenkaan levottomalta. Sitten taas nousi kun palasin.

Puhuttiinkin siinä, että tuo väistäminen on saatava pois NYT. Samoin nuuskiminen, olin tänään jo ihan natsina kieltämässä joka nuuhkaisusta hallin sisäpuolella. Etupalkalla yritetään nyt mennä, kun vaan saisin sen omassa mielessäni järjesteltyä loogiseksi, jotenkin käsitteenä mulle niin hankala :D Koetilanteessa nuuskiminen yritetään poistaa yllättävillä käänteillä, eli ei aina kävellä sitä 15 metriä ja käännytä, koska sitä koira tietää odottaa. Joskus palkataan heti, joskus palataan viereen, joskus kutsutaan lähempää, heitetään kärrynpyöriä jne.

Kaikenkaikkiaan hirveen kiva fiilis jäi, semmonen "nyt korjataan sun koira!", ihan eri lailla kuin tähän asti koulutuksista :)

Jupinaa

Kateudesta vihreenä kattelin taas treeneissä muiden aloittelevia koiria, jotka riemuissaan suorittivat ja karkailivat esteille. Hitto kun oliskin semmonen koira, jota pitäis vaan hillitä eikä maanitella tekemään. Ollaan taas siinä vaiheessa että Demo luikkii ympäriinsä jos ei ole hihnassa ja kaikki on jotenkin niin pakkopullaa. Mitään vaikeaa tai jännittävää ei voi tehdä kun koira katoaa ekan toiston jälkeen ku pieru saharaan.

Ehkä mun pitäis vaan lopettaa kaikki harrastaminen, kun menetän vaan hermoni kun tulee tälläsiä kausia. Tässä kohtaa täytynee korostaa, että oikeasti tänäänkin lähdin hirveen hyvällä fiiliksellä treeneihin, enkä todellakaan purkanut tuota kaikke turhautumista koiraan. Sen takia nämä pureskellaan tänne!

Aaanyways, tehtiin ohjausjuttuja muutamalla hypyllä; pakkovalssia jaakotuksella ja ilman, twistiä ja niistoa ainakin. Pakkovalsseja on tehty ennenkin ja ihan hyvin meni ne, mitä nyt ohjaajalla vähän jaakotusvaikeuksia. Twistissä koira teki taas superisti, kääntyi aivan siivekettä nuollen, vaikka itse otinkin joka ikinen kerta liikaa etäisyyttä.  Niistossa pitäisi muistaa saattaa tarpeeksi kauas, eikä jyrätä koiraa.

Sitä, tätä ja vähän tuota

Mitäs tehtiinkään... Tarkoitus oli koittaa paikkamakuuta etupalkan kanssa, mutta se kaatui siihen, että ei ollut alustaa. Eikä oikein edes mitään mistä improvisoida alusta.

No, seuraamista. Tehtiin ihan pelkkää suoraa aluksi ja haettiin sitä pituutta. Otettiin myös pitkästä aikaa juoksu mukaan repertuaariin, ja oli kyllä ihan hyvää. Ei levinnyt juuri ollenkaan verrattuna normiseuraamiseen. Treenattiin vielä pituutta sille juoksemisellekin.
Käännöksiä hiottiin myös. Oli aika tahmeeta, mutta se täytyy sanoa, että täyskäännökset ovat parantuneet huimasti omaan silmään. Vasemmalle käännöksessä Demo sais käyttää enemmän takapäätään, nyt se vaan aikalailla pysähtyy, kääntää naamansa ja tulee taas mukaan kun liikun sopivaan paikkaan. Vastaavasti oikealle kääntyessä kun ensin käännän pään, niin Demo alkaa edistää ihan vähän, että pääsee oikealle paikalle helpommin käännöksen jälkeen. En oikein tiedä onko se hyvä vai huono, pitäis ehkä videoida itteään että näkis miltä se näyttää. Pitäis myös ottaa ihan paikallaankääntymisiä.

Lopuksi varmennettiin sitä maassa ja seisomassa pysymistä, erityisesti niin että tulen koiran vasemmalle puolelle. En tiedä, onko sille ikinä tarvetta, mutta totesin tuossa että se on niiiiin toispuoleinen että pakko tehdä asialle jotain. Ei siis kestä yhtään "väärällä" puolella liikkumista.
Anyway, tämä meni tosi hyvin. Lopulta sain pyöriä paikallani koiran vieressä ihan niitä varjeltuja karvoja hipoen, eikä liikkunut. Lisäksi koitettiin lähestymisiä eri suunnista, ympäri kiertämistä ja vielä ohi kävelyäkin. Ainut mikä ei ihan täysin onnistunut, oli viistosti kävely koiran etuoikealta vasemmalle sivulle, piti ottaa vähän väliä omaan kääntymiseen että pystyi olemaan hievahtamatta. Mutta kyllä se siitä!

Ainiin, tehtiin vahingossa vähän kaukojakin! Istu-maahan -veivausta viidestä metristä, ja meni tosi hyvin. Pitää opetella vaan pitämään tarpeeksi taukoa käskyjen välillä että ei ala ennakoimaan, teki sitä melkein jo nytkin. Tehtiin myös vähän seisomistakin sinne väliin, mutta se oli ihan metristä, kun tekniikka on vielä niin hakusessa.

Hyllyt palkinnoille, tsek!

Noniin, ei jäänyt hirveästi jälkipolville kerrottavaa näistä bileistä. Totesin oman fiiliksen mukaan, että mölliradalle ei ole asiaa, niin tehtiin sitten pari starttia putkirallia.

Tiesin jo etukäteen että tuo sininen putki tulee olemaan ansa, ja niinhän se olikin. Seitsemäntenä esteenä piti siis tulla tuo puna-valkoinen putki, eikä se sininen, siitä syystä kaksi hyllyä. No okei, ekalla kerralla oli toinenkin harhaputki kun en osannut ohjata... Hirveesti on kaikkia virheitä videolla, mutta en jaksa joka asiaa tähän listata, märehdin niitä itsekseni.

Kaikesta huolimatta oon ihan tyytyväinen, varsinki toisen radan lähtö oli paljo äkäsempi, ja ylipäätään meno rennompaa. Ja saatiin me sukulakua osallistumispalkinnoksi! :)

Vähän sinnepäin

Voi apua, mä en kestä tätä meidän agilityuraa! Mutta tosiaan, jos huono kenraali meinaa hyvää  kisasuoritusta, niin te kaikki muut voitte jäädä sieltä epiksistä pois, koska me voitetaan kaikki. Ei hyvää päivää.

Piiiitkästä aikaa oikein väkersin itsekseni radanpätkää kentälle ja ajattelin että mennään nyt oikein kuin kisoissa mentäis, eli kerralla läpi. Pah. Demo oli aivan muissa maailmoissa, vältteli mua ja oli hirvittävän ahdistunut kaikesta. Oivoi, kun nämä hypyt ovat korkeita. Oivoi, kuinka minä en uskalla mennä tuonne puomille. Oivoi, tuolla putkessa on varmasti joku mörkö.
Siinä minä sitten koitan sivussa kovasti höntsäillä sen kanssa ja nostattaa sitä, mutta vähän huonolla menestyksellä. Tehtiin sitten suurimmaksi osaksi semmosia pieniä kivoja hyppysarjoja ja putkirallatteluja. Mutta kokonaisuudessaan, treenit ei mene kovin hyvin jos koira on lujempaa menossa kotiin kuin radalle...

--------

No, tästä toivuttuamme mentiin illalla tokon kisaharkkaan. Koska meitä oli niin vähän, niin saatiin ihan kunnon ALO-kuvio tehtyä.

Paikkamakuu 2 min, voi jeesus. Jonku kymmenen sekunnin jälkeen naapuri ampaisi ohjaajan luo ja Demo nousi säpsähtäen seisomaan. Sekunnin murto-osan se näytti siltä että lähtee perään, mutta pysyi sentään. Laitoin uudestaan maahan, mutta taas hetki ennen loppua nousi seisomaan. Prkl, ei tän pitäis olla näin vaikeeta.
Seuraamiset meni yllättävän mukavasti ja osasin olla rauhallinen ja looginen. Vähän heilahteli sivusuunnassa ja loppua kohden herpaantui, mutta ihan ok kaikkinensa. Maahanmenossa just ennen käskyä ajelehti tosi kauas, mutta hienosti kuunteli ja lätsähti kuitenkin maahan, ja mikä parasta, ei väistänyt tai noussut lopussa! Luoksetuloon tuli kaksoiskäsky kun jäi tuijottelemaan vissiin ruutua. Tuli ihan hirveenä banaanina, musta katsottuna oikeen kautta, mutta jotenkin onnistui seivaamaan ja päätymään perusasentoon. Seisominen oli nätti, kunnes palasin viereen ja alettiin pyörimään siinä kun koitin päästä viereen ja toinen yritti väistää... Hypyn meinas loikata omin nokin, mutta sai sellasen palautekarjasun, että ei tohtinut :D Hyvin hyppäs, mutta sama piiri-pieni-pyörii taas.

Siis seuraavaksi:
- PAIKKAMAKUU KUNTOON NYT!
- pitää siedättää mun läheisyyteen ja liikkumiseen, ja katsoa etten tallaa sen karvoja :P
- seuraamiseen taas pituutta

Pikaongelmien pikakorjausta

Aaaah, täydellinen päivän aloitus! Lähdettiin Ojankoon ulos tokotreenaamaan ja sääkin oli täydellinen; pikkupakkanen, mutta ei lunta (=puhdas koira).

Aloitettiin muutamalla vauhtiluoksetulolla, koska vauhdissa on hämmentävästi ollut vähän ongelmaa. No, hyvin saatiin korjattua, enemmän toistoja=enemmän vauhtia. En edes viittinyt ottaa loppuun oikeaa pa:ta, kun halusin nyt että Demo saa palautettua sen räjähtävän lähtönsä.

Seuraavaksi koitettiin hyppynoutoa, koska se nyt vaan on niin kivaa. Taas tuli äkkiongelma, eli kyllä Demo hyppäs sen kapulan perään, mutta sitten jäi toiselle puolelle toljottamaan, että mitäs tälle pitää tehdä. Koitin sitten tasamaanoutoa, sama homma, aivan blackout että miten tämä tästä jatkuu. Tarpeeksi monella käskyllä ja ruhtinaallisella palkalla palikat loksahtivat paikalleen ja saatiin se tasamaanouto korjattua.
Koitettiin sitten siirtää se hyppyyn, mutta nyt palasi esteen ohi ja kun ohjasin hyppäämään, niin sylkäisi kapulan pois ja hyppäs. Justjoo. Siirryin sitten viereen ja laitoin kapulan suuhun ja hyppyytin ALO-tyyppisesti, tämä toimi ihan hyvin, ei siis ole varsinaisesti ongelma hypätä kapulan kanssa. Jonkin aikaa siinä käskytettyäni eri kohdista edestakaisin, tämäkin naksahti paikalleen ja saatiin pari hienoa hyppynoutoa!

Tunnaria tehtiin nyt palautuksen kanssa, toissapäivänä oli harjoiteltu kotona ihan pelkkää palautusta. Tähän astihan Demo on vaan valinnut oikean ja istunut, ennenkuin se on saanut palkan. Istuminen siksi, että en ala palkkaamaan siitä kaikkien nostelusta. Demon etäisyys kapuloista ehkä 5 metriä, mun n. 2 metriä, ja eka setti ilman omaa ja pelkät herkut imuroitavana että saataisiin herra keskittymään. Toisella kerralla oma seassa, ja nopeasti löytyi oma, mutta sylkäisi sen pois kun yritin vinkata palauttamaan sitä, otettiin koko homma uudestaan ja toi nätisti kun ymmärsi mitä haluttiin. Neljännellä älysi jo vähän lähteä tuomaan sitä itekseen. Viidennellä ei meinannut löytää omaa ollenkaan (olin vaihtanut asetelmaa), mutta kun löysi, niin toi varmasti oman. Hirmu hienosti siis meni!
Mua pelottaa ihan hirveästi se vauhti millä se rysäyttää sinne kapuloiden luo! Ensin hirveä kiire, mutta sitten yleensä malttaa kyllä työskennellä rauhassa. Enkä mä edes saa sitä laskettua niin, että se rauhassa ravaisi kapuloille. Vaikka koitan pitää sitä lähdössä tylsistymässä ja silitellä rauhassa, niin silti aivan nykii lähtemään. Huhheijaa, en tienny vuosi sitten että tällänenkin ongelma meille tulis :D

Viimeisenä tehtiin seuraamisen käännöksiä ja jääviä. Ajettiin sisään uutta täyskäännösvihjettä, että koira pystyisi vähän ennakoimaan käännöksen, toimi ihan sairaan hyvin, kolmella toistolla huomasi jo parannuksen (en sitten tiiä, parantiko vaan sen takia kun tehtiin nuo peräkanaa ja oppi ennakoimaan :D). Kaikki käännökset palkkasin aina itse kääntymisen kohdalla, kun kokosi itsensä hyvin.
Jäävät oli ihan super! Teki nopeasti, eikä kertaakaan edes aikonut väistää tai nousta ylös kun tulin vierelle. Voi kun menisi aina näin hyvin!

Hei me liidetään taas

Akilitiä pitkästä aikaa!

Päivän teemana oli umpiputki. Putken takana oli siis neljä hyppyä samassa U:n muodossa putkea myötäillen, joista haettiin vauhtia. Ensin otettiin hyppy-putki-hyppy, ja ei tuottanut mitään vaikeuksia tulla "takaapäin" putkeen, ihan itsekin yllätyin! Seuraavaksi otettiin putken takaa aloittaen hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy, jälleen meni kuin vettä vaan. Vauhti ei tosin ollut optimaalisin, joten palattiin takaisin hyppy-putki-hyppy -ketjuun ja laitettiin etupalkka odottamaan viimeisen hypyn taakse. Teki ihan selvän eron! Tämän jälkeen koitettiin samaa toiseen suuntaan, ja eka kerta oli vähän epävarmempi tai ehkä huonommin ohjattu, mutta toisella kerralla taas tosi hyvä. Viimeisenä jätettiin vielä koira odottamaan hypyn taa, ja ohjattiin pakkovalssilla putkeen ja siitä vielä viimeinen hyppy, oli ihan sikakivaa!

Yllättävän vähän tässä tarvi ohjata sinne putken suulle, eikä juuri ollenkaan vastakädellä ohjata itse sinne putkeen, ottaen huomioon että esim. takaakierto vaatii niin pirun paljon saattamista vielä. Toinen, mikä tänään kävi harvinaisen selväksi, on tuo etupalkan teho. Vähän tavallaan harmittaa että se vauhti on nyt niin paljon siitä kiinni, koska se tarkoittaa vain että se pitää ennen pitkää häivyttää. Edelleenkään lähdössä odottaminen ei oo meidän vahvin puoli. Tuntuu jotenkin siltä että Demo paineistuu tai jotain kun sen pitää vaan istua ja odottaa. Ei varsinaisesti masennu siitä, mutta ei jotenkaan koe mitään syytä jäädä siihen odottamaan, ja mitä painokkaammin sanoo, sitä vähemmän se pysyy. Argh. Kaiken lisäksi ratatreeneissä mä en maltaviittijaksa tuhlata aikaa siihen jankkaamiseen, kun arvokkaat treeniminuutit valuu hukkaan, vaan otan suosista kiinnipitäjän. Pitäis skarpata.

Keppien lähestymisiä treenattiin, ja toimii kyllä. Vauhtiakin on tullut jostain tosi paljon lisää. Vielä saa olla pelko persiissä että koska se mun kirittäminen menee niin yli, että alkaa hutiloimaan, mutta aika hyvin se kestää. Jotenkin tuntuu, että Demo on siltikin jotenkin vähän epävarma keppien kohdalla, kun se kattelee aina mua ihan eri ilmeellä kuin muiden esteiden kohdalla.

Muuta mitä tehtiin, oli vähän sitä ja tätä, en jaksa tarinoida kun keskityinkin niin huonosti. Yritin myös kovasti kuvailla meidän ryhmän suorituksia, mutta oli niin ankeat olosuhteet, että itkettää. Parasta on, kun kaikki tarkat kuvat on koirien perseistä ♥

Täytyy rakastaa tuota Purinan pohjaa...

Ainiin, suunnittelin että mentäis agiepiksiin ensi tiistaina, mutta tulin hirveesti katumapäälle jo nyt. Suurimpana ongelmana todennäköisesti lähtö, ehkä pitää suorittaa se lentävänä (tästä tulee mieleen yks hauska koirakko kisoissa, kun mies aina tiputti räksyttävän yorkin lähdössä maahan ja siitä ne lähti samaa matkaa pinkomaan) :D. No, eiköhän me siitä putkirallista ainakin selvitä, katotaan jos uskalletaan sinne mölliradalle. Kukahan tulis videoimaan? :)

Se mikään paukkuarka oo

Olinpa positiivisesti yllättynyt uudestavuodesta. En muista juuri ollenkaan miten Demo on tähän mennessä raketteihin reagoinu, kun ennen on ollut kaksi aivokääpiötä viemässä pääosan huomiosta (pois pöydältä, älä syö sitä, ei sinne, ole hiljaa, naama pois toisen korvasta...). Nyt vietettiin sitten vuodenvaihde kaupungissa.

MH-kuvauksessahan Demolle ei ammuttu kuin yks laukaus kun todettiin että sen nuppi ei kestä. Eivät varmaan olis uskoneet että tuo sama koira veteli hirsiä sängyllä lähes koko ilotulitusajan. Joka oli noin klo 15-03, krhm. Tuo ei edes kertaakaan näyttänyt huolestuneelta, vaikka avattiin verhojakin ja välkkyvalot tulvi sisälle. Muutamat kerrat se haukahti jollekin, mutta en tiedä oliko se enemmän ihmiset oven ulkopuolella kun en osannut yhdistää sitä mihinkään rakettiääniin.

Koin että piti tulla kertomaan tämä, koska niin paljon tästäkin blogista on omistettu Demon herkkyyden tuskailulle, että kyllä se ansaitsee erityismaininnan tästä lehmänhermoisesta käyttäytymisestä. Hieno mies!


Lopuksi pitää vähän paheksua ajattelemattomia koiraihmisiä. Kamalan paha mieli tulee kun näkee, kuinka paljon koiria on nyt kateissa uudenvuoden jäljiltä. Hyvät ihmiset, koirien paikka ei oo ulkona raketteja ampumassa/ihailemassa, vaikka ne olisi kuinka "paukkuvarmoja". Ne on eläimiä, ja niiden vaistoihin enemmän tai vähemmän kuuluu paeta tai piiloutua tuollaisilta ääniltä. Jättäkää ne siis kotiin, eikä vähiten siksi, että ne raketitkin voi singota vahingossa vääräänkin suuntaan. Kiitos.