Purukalusto

Tilanne on nyt siis sama, oikeastaan pahempi, kuin maitohampaiden kanssa, eli alakulmahammas painaa kitalakeen. Samantien kun näin että hammas alkaa puhkeamaan väärään paikkaan, näpyttelin ajan Anidentin ajanvarauksesta purentavirheen arviointiin.

Viereisissä kuvissa näkyy tilanne ensin. 3.11. juuri puhjenneen hampaan kanssa, sitten 5.11. ja lopulta 15.11. pari päivää ennen lääkäriin pääsyä. Viimeisessä kuvassa näkyykin myös se kuoppa, jonka kasvava kulmahammas on kitalakeen painanut, aiemmissa kuvissa oleva jälki on jäljellä maitohampaasta. Kuvanlaatu on mitä on, mutta parhaani yritin.

Olen keskustellut asiasta useamman kasvattajan (mukaanlukien ko. koiran), koiraihmisen ja melkein-eläinlääkärin kanssa. Kasvattajien mielipide on järjestään ollut, että tämä on tyypillistä, kyllä se leuka kasvaa, anna olla ja odota. Täytyy kyllä sanoa että ko. henkilöt eivät ole nähneet tilannetta tosielämässä, enkä tiedä vaikuttaako se arvioon. Lähestulkoon-eläinlääkärit ovat sitä mieltä että paha on, täytyy tehdä jotain, ja niinhän meille on koulussakin opetettu. Ja tilanne on se, että vaikka kuinka saisin hysteerisen leiman otsaani, niin halusin toimia heti kun tilanne oli vasta alussa. Sama päti myös maitohammastilanteeseen, mikä oli varmasti monen mielestä hätäilyä. Totuus kuitenkin on, että ei ikeneen kaivautuva hammas tunnu hyvältä, ja mitä nopeammin maitohampaat saa pois väärentämästä tulevaa pysyvää purentaa, sen parempi. Tässä tilanteessa en kestäisi jos olisin jättänyt ne poistattamatta ja se mahdollisesti olisi aiheuttanut nykyisen tilanteen.


Ennen lääkärikäyntiä kävin hakemassa kasan palloja Mustista ja Mirristä ja alettiin suorittamaan "palloterapiaa" purennan leventämiseksi. Tutkimusten mukaan noutoleikkejä tai pallon pitämistä tulee harrastaa vähintään 4x15 min päivässä, että sillä on vaikutusta. No, niinhän me tehtiin, ja nyt se osaa oikein nätisti pitää palloa käskystä. Samalla paineltiin alakulmureita ihan sormin ulospäin, mahdollisimman pitkiä aikoja kerrallaan. Lääkärissä todettiin että tilanne on nyt aluksi se, että ylämaitokulmurit pitää saada pois. Siispä viimeisen viikon aikana niitä on venytelty sormin eri suuntiin melko kehnoin tuloksin. Parin päivän päästä viikon deadline on ohi ja yläkulmurit mennään poistattamaan. Tämän jälkeen suunnitelmana on, jälleen käsin, alkaa painamaan pysyviä yläkulmureita taaksepäin että saadaan oikea tila alakulmureille. Vasta sitten aletaan painamaan alakulmureita sivuillepäin. Todennäköisesti kaiken voisi tehdä myös ns. kerralla, mutta parhaimmat tulokset saa, kun omistaja keskittyy yhteen asiaan kerrallaan ja saadaan tehokkaat "sessiot" aina yhteen kohteeseen. Mikäli kaikki menee hyvin, korjaantuu purenta käsin, eikä suurempia toimenpiteitä tarvita.

Mitä tämä sitten jatkossa tarkoittaa? No, jos joudutaan tekemään ns. oikeita toimenpiteitä (esim. oikomiskoje), ei ole asiaa näyttelyyn. Jalostusasiat ovat jo tällä hetkellä mielestäni kyseenalaisia. Onhan tuo tuotu ihan sillä että saisi uutta verta koirakantaan, mutta tässä on niin monta mutkaa matkassa ennen kuin se on ajankohtaista, että katsotaan sitä sitten. Tällä hetkellä eniten harmittaa tuo näyttelyasia, sekä tietty se että koiralla on kurja olla, sitä joudutaan TAAS nukuttelemaan ja kuljettamaan lääkärissä, sekä se että Visa vinkuu. Oikomishoidon hinnaksi on arvioitu 1000-2000 euroa, tähän mennessä on palanut 120 e alkukäyntiin, sekä tiistaina n. 450 mikäli kulmurit poistetaan.

Moni ihminen varmasti olisi tästäkin asiasta ihan hiljaa, kulkisi näyttelyt ja keräisi astutusrahat rauhassa, mutta koen että olen saarnannut liikaa avoimuudesta että pystyisin sen tekemään.

Täällä taas

Onpas laiskoteltu taas kirjoittamisen saralla. Melko paljon on ehtinyt tapahtua niin hyvää kuin pahaakin sitten edellisen postauksen jälkeen.

Jalkavaivat ovat hävinneet, vaikka melko pitkään sai pitää kaveria levossa ennenkuin oikeasti liikkui aina puhtaasti. Mutta pääasia että parantui, eikä mitään luustollista vikaa löydetty. Ettei elämä olisi liian helppoa, halpaa ja yksinkertaista, tuottavat hampaat nyt päänvaivaa. Kirjoitan siitä ihan postauksen erikseen, koska tätä on nyt tullut mietittyä ihan todella paljon.

Harrastuspuolella on tullut aktivoiduttua mätsärien osalta. Nyt on kahdesti käyty pyörähtämässä pentukehässä, molemmilla kerroilla tuloksena punainen nauha ilman sen suurempia sijoituksia. Tekee ihan tosi hyvää tuolle riiviölle päästä koirapaljouteen, oppii ehkä vähän rauhoittumaan, sillä tällä hetkellä paikalle saapuminen on suoraa huutoa haukkumista... Onneksi asettumisen jälkeen se osaa edes olla hiljaa, jos ei nyt ihan muuten ole kultainen käytöstavoiltaan. Kehässä se menee paremmin kuin ikinä osasin kuvitella! Kyllä on kannattanut seisottaa ihan pienestä asti, sen sanon. Nyt vielä kun hanskaisi sen oikean liikkumisnopeuden ja idean siitä, että ravi on Se Juttu.

Demon kanssa on ollut huikeita hetkiä agilityssä, kunnes taas seuraavalla kerralla tuntuu tulevan se aallonpohja. Radalla kyllä suorittaa (ja iloisesti), mutta kaikki sen suorittamisen ulkopuolella on vain kammottavaa paineistumista ja toimintakyvyttömyyttä. Todennäköisesti kaikki on musta lähtöisin tavalla tai toisella, mutta itseäni en osaa korjata. Siksi jätetään nyt nämä asiat tauolle, ehkä ikuisesti, ja Riffi alkaa tekemään agilitykoiran uraa pikkuhiljaa Demon treenipaikalla.

Rallytoko vois olla meidän juttu. Käytiin Minna Hillebrandtin koulutuksessa schapeporukalla, ja oli kyllä mukavaa. Harjoiteltiin ihan alokasluokan liikkeitä rautalangasta vääntäen, tehtiin takapäänkäyttöharjoituksia sekä lopuksi ihan alokasluokan rataa. Huikean mukavaa oli, pitää varmaan alkaa printtailemaan kylttejä ja reenaamaan! Asiathan ei sinänsä vaikeita ole, mutta treenilistalla on ainakin koiran paikallapysyminen mun kiertäessä, hihnan kanssa toimiminen sekä peräpään käytön opettelu, se on ihan hakusessa.

Treenijuttuja

Eilen agia ja ylläolevaa rataa. Voi piru miten voi varmat asiat mennä pyllylleen! Demo siis töhöili ihan yksinkertaisimmissa asioissa, mm. meni putkeen eikä A:lle, kun A on aina ollut ykkösvalinta sille. Samaten jätti 11-hypyn hyppäämättä vaikka ennen on kyllä mennyt pienemmilläkin lähetyksillä.

Muuten meni ihan mukavasti ja taas todettiin että Demolle pitää antaa tilaa. Niinkuin Hanna sen ilmaisi, niin pois sen linjalta, sitte hiukkasen turvaväliä ja vielä vaikka yksi askel sivuun niin hyvä tulee.

Hauskin oli huijaus, mikä jouduttiin tekemään 9-putkelle mennessä. 8-putken jälkeen (joka oli todellisuudessa paljon enemmän tuolla kaavion yläreunassa) piti vaihtaa puolta niin että koira oli vasemmalla, ja edetä kohti 1-hyppyä ja ihan viime tingassa tehdä persjättö ja tuikata koira putkeen. En tiiä onko tälle joku nimi, mutta toimi! Ikinä en olisi itse tajunnut tuollaista koittaa, täytyy pitää mielessä.

Kolmosellekin koitin twistata mutta ehän oli ihan turha kun pystyi vaan juoksemaan kohti nelosta ja törkkäämään koiran kolmoselle. Jotenkin ihanaa että Demon voi jättää tekemään, mutta samalla tosi haastavaa että ei voi semmosia perinteisiä "vien nenästä kohti estettä"-ohjauksia käyttää.

----------

Tokossa tehtiin edellisviikolla paikallaoloja, olen tyytyväinen. Varsinkin häiriötreenit menee hyvin kun on paljon ärsykkeitä, mutta en ihan luota että hipihiljaisen hallin yksi iso kolahdus ei nosta koiraa maasta.

Paikkiksia tehtiin maaten, istuen ja seisten. Viimeisimmästä istumisesta on kyllä ihan ikuisuus, niin palkkasin paljon. Seisomista mainostettiin vaikeana kun sitä ei juuri kukaan koskaan treenaa. Noh, näyttelykoira sanoi "lolskis" ja näytti mallia kuinka seistään!

Tällä viikolla aiheena treenattiin jääviä. Oli ihan super! Missä vaiheessa se on oppinut noin hyvin istumaankin! Asennot tosi nopeita, ehkä vielä se paluu on piiiikkuisen epävarma, mutta en kanna huolta. Voi kun tuo seuraaminenkin toimisi...

----------

Nyt saikun ja Demon treenien aikaan (ja vähän muutenkin) Riffi on ollut yksin kotona, eväänään ruualla täytetty lelu. Jotain pientä protestointia on nauhoittunut, mutta kaikenkaikkiaan olen tosi yllättynyt. Hienostihan se osaa olla. Silti agitreenien ajaksi (klo 21-22) en ole tohtinut jättää yksin ettei huuda yöaikaan ja etten saa vihaisia katseita naapureilta...

Helpotuksen huokaus

Potilas ja mielenrauhan hinta

Täällä on hulluja pidetty jännityksessä. Kaikki on tällä hetkellä pikkukaverilla ok ja toivottavasti paranemaan päin.

Käytiin siis tiistaina Mikael Moreliuksen vastaanotolla Sipoossa. Todettiin että provosoituna Riffi oikeasti ontuu, nykyisin vasenta takajalkaa. Samasta jalasta löytyi myös lievä turvotus polven alapuolelta, enemmänkin sääriluun yläosasta eikä niinkään nivelestä. Varmuuden vuoksi laitettiin kuitenkin kaveri unille ja otettiin kuvat polvista sekä lonkista. Kuvissa ei näkynyt mitään erikoista, kasvulinjat olivat symmetriset jalkoja toisiinsa verraten eikä nivelissä itsessään näkynyt turvotusta. Lonkatkin hyvät, mutta tämän ikäisellä nyt tulee tapahtumaan vielä niin paljon asioita siellä että en vielä hihkuisi mitään A-lonkkia.

Oikea

Vasen

Oikea - Vasen

Oikea - Vasen

Siispä nyt jatketaan lepokuuria vielä reilun viikon ja mikäli ongelma katoaa, hyvä niin. Jos ei niin täytyy keksiä jotain muuta. Voin sanoa että ei ole muuten kiva hoitomuoto tuon koiran kanssa kun virtaa on kuin pienessä kylässä... Apuun onkin valjastettu jo älypelit ja aktivointilelut, josko sitä intoa saisi edes niihin purettua (eikä pelkästään Demon poskikarvoihin).

Kovahermoisempi olisi jaksanut odotella vielä ennen lääkärin pakeille menoa, mutta itseäni pelottaa kasvuikäisten ontumat ihan liikaa. Juuri iästä johtuen myös halusin mennä erikoistuneelle ortopedille, sillä ainakin itselle nuo kasvulinjat ja muut nuoren koiran normaalianatomiat ovat vielä turhan haasteellisia. Lisäksi, mikäli esim. puukon alle olisi jouduttu, niin olisi asia voitu hoitaa vähemmillä käynneillä ja oltaisiin päästy suoraan asiaan. Onneksi tätä ei nyt tarvittu!

Suutarin lapset täällä hei!

Ontuvat pennut on pelottavia. Eivätkä ne ole viime aikoina merkinneet mitään kovin hyvää mun seurapiireissä.

Viikko takaperin perjantaina saavuttiin kaverin luo Tampereelle. Annoin Riffin hypätä autosta alas ja yhtäkkiä se oli ihan kolmijalkainen vaikka laskeutui ihan nätisti. Oikea takajalka oli siis oireilija, mutta vertyi siitä kyllä joissakin minuuteissa ja sen jälkeen koko viikonlopun ihan normaali. Maanantaina jälleen treeneissä autosta poistuessa ihan sama homma. Tiistaina melko normaali, keskiviikkona ihan vaan kotiin tullessa ihan surkea kolmijalkainen otus vastassa. Sen jälkeen on ollut normaaleja ja "normaaleja" päiviä (lue: kyttään ihan hysteerisenä ja näen omiani).

No, tiistaille on varattu aika ortopedille ja ihan mieluusti maksan vaikka ihan mielenrauhasta sen käyntimaksun... En ehkä muuten olisi alkanut avautua tästä nyt ennen käyntiä mutta tuo koira käy hermoille ku sitä ei voi oikein liikuttaa. En ala varsinkaan jos se joutuu johonki puukon alle ja saikulle!

Harvahammas

Tiistaina pikkumies kävi hammaslääkärissä. Ikeneen painavan alakulmurin (eli hampaiden linguoversion) vuoksi poistettiin Riffiltä molemmat alakulmurit. Teoriassa toinen olisi riittänyt mutta jos sen toisen jättää paikalleen niin purenta voi vääntyä. Ehkä asia olisi korjaantunut itsekseenkin, kuten monet ovat minulle vannoneet, mutta itse olen sen verran eläinlääketieteeseen ja eläimen hyvinvointiin suuntautunut että haluan poistaa ikeneen kipua aiheuttavat hampaat.

Tässä on nyt siis elelty turvotetun ruoan ja purulelukiellon aikaa, vaikka potilas itse ei sitä tajuakaan. Koko anestesia sujui hyvin, nukahtaminen ja herääminen kävivät nopeasti, mitä nyt ensimmäinen ilta meni normitokkurassa. Mitään vaivaa tai kipuoireilua poistosta ei ole ollut. Oman kokemuksen perusteella voin siis lämpimästi suositella Eläinlääkäriasema Askelta ja Mari Vainionpäätä!

------------

Muuten viime viikolla on korkattu Demon kanssa agilitykausi, melko samalla ryhmällä jatketaan tänäkin talvena. Tehtiin rataa, ja hyvin tehtiinkin, mitä nyt joku lähtö- ja kontaktiahdistus tuppaa sekoittamaan pakkaa. Peruskauraa. Riffikin kävi sylistä käsin vähän kurkkimassa hallia ja haukkumassa muiden koirien suorituksille.

Tänään puolestaan aloitettiin taas kisatoko, ajatuksissa saada taas pitkästä aikaa häiriötä treeneihin ja samalla opetella Piffin kanssa alkeita. Demo nyt oli ihan oma itsensä, paikkamakuu on näköjään vähän ruosteessa, mutta muuten samassa tilanteessa ollaan kuin pitkän aikaa. Riffi puolestaan on yllättävän pätevä! Niin kauan kuin kädessä on lihapullaa, eivät muut koirat kiinnosta. Siihen saa myös melko hyvin kontaktin ja hakeutuu jo sivulle tosi lähelle istumaan. Toivottavasti tämän kanssa ei ikinä tule väljyysongelmaa!

Myös koska tykkään ylianalysoida tuota pentua niin tässä sitä tulee. Lenkillä tuppaa haukkumaan muille koirille, satunnaisesti ihmisille, mutta ei kuitenkaan pelokkaasti. Eipä siinä muuta, mutta kun Demo intaantuu samaan ja sitten Riffi jatkaa kun Demokin ja siinä sitä sitten ollaankin kohta kulmakunnan kauhuja. Nyt vannon että alan kantaa nakkeja mukana joilla harhautan tuon rääpäleen.
Edelleen on tosi rohkea, kaikki vieraat ihmiset on IHANIA, samoin kuin oikeastaan kaikki tavatut koirat. Mielipideraivoaminen on vähentynyt ja alkaa jo vastata toruihin, on jo vähän oppinut että huono käytös ei kannata.

Isohursula ja pikkuhursula

Normaali kouluelämä on taas alkanut ja pieni karvatollokin on joutunut nyt asettumaan rutiineihin. Reipas se on edelleen, sisäsiisteys aina välillä yllättää ja on se vähän tuhojaankin tehnyt, myös Demon avustuksella. Demo oikeasti vähän tykkää kaverista vaikka suurimman osan ajasta se on rasittava parrassakiikkuja. Ei ole ollut mitään turhia rähinöitä tai muuta, perusnujuamista lähinnä.

On käyty mökkireissulla, maalla ja kaupungissa, treffattu erilaisia ihmisiä ja koiria sekä tutustuttu rappukäytäviin ja hisseihin ilman mitään ongelmia. Yksinolokin menee Demon kanssa tosi hyvin, ainoat äänet kuulostaa leikkimisärinöiltä. Pitäis kerätä rohkeutta jättää se ihan totaaliyksin joskus. Mielipideraivaritkin ovat vähentyneet aiemmasta, nyt voidaan jo maltillisesti odottaa portin takana jos puuhaillaan Demon kanssa.

Agilityn alkeet on aloitettu kotona ihan 2on2off-kontaktin muodossa, lisäksi on treenattu pikkuisen näyttelykäyttäytymistä sekä tokopohjustuksia. Pentutokopaikkaa ei saatu seuralta (siitä voi syyttää vain omaa laiskuuttaan), mutta agility aloitetaan kyllä pentutasolla vielä nyt talvikaudella, jännittävää!

Ulkomuodoltaan on mielestäni tosi kiva ja tuo pää on ihana. Takaosa on vähän turhan hyvin kulmautunut, mutta sitähän ne näyttelyissä helposti hakeekin nykyään. Liikkeet ovat nätit, mutta takapään koordinaatio on vielä ihan mitä sattuu, mutta hyvä siitä varmasti tulee! Harmillisesti toinen alakulmuri painaa vieläkin ikeneen, mutta siihenkin on tulossa ratkaisu.