Business as usual

Tänään käytiin hammaskontrollissa. Jatkeet näyttää hyviltä, vasen puoli on melko tiiviisti ikenessä, mutta oikea hyvä ja väljä. Saadaan elää normaalielämää, puruluut on sallittuja, possunkorvat ja ihan tosihurjat riehumisleikit ei. Kontrolleissa ei tarvitse enää ravata, parin kuukauden päästä seuraavaksi. Sillä kerralla todennäköisesti päästään jo jatkeista eroon ja homma voisi olla jo selvä.

Check-up time again. Everything's going as expected with the extensions. We'll go again after 2 months and the the extensions can hopefully come out. Until then it's pretty much normal life, only no extremely aggressive tug-of-war and no dried pigs' ears. Let's hope for the best!

Tekarit suuhun

En oo ollut tarpeeksi kiltti. Tiistaina käytiin Anidentissä jälleen, ja nyt on ikenessä tikkejä sekä alakulmureissa jatkeet. Ideana oli siis muotoilla yläientä niin että siihen muodostuu sopiva "ura" alakulmurille. Alakulmuriin sitten rakennetaan paikka-aineesta jatke, joka ohjaa vielä hitusen kasvavan kulmurin oikealle tielle. Jatkeet laitettiin molemmin puolin, että ongelma ei vain siirry toiselle puolelle leukaa.

Tällä suunnitelmalla mennään nyt keskimäärin pari kuukautta, jonka jälkeen taas humautus ja pidennyksien poisto. Kontrollikäynnit toki parin viikon välein. Hammashoidon (ihan pienenä poistetut maitokulmurit mukaanlukien) grand total tällä hetkellä on n. 1585 euroa, en voi suositella. Onneksi joulupukki toi sentään rahaa!



So now we have extensions in the lower canines, made from the same material as dental fillings. The upper gum has also been molded a bit, so the lower canines direct themselves in the groove and the bite straightens. The doctor is now feeling positive, and we'll see her again in two weeks for a check-up. In total these will be in for a couple of months and they will be removed in anesthesia.

Rakas joulupukki...

Ainoa mitä oikeasti toivon, on se että tuon koiran hampaat hoituisi itsekseen! Ei paljo lämmitä maailmanrauhat ja uudet puhelimet, ihan sama. Kun nyt saisi tämän projektin siististi päätökseen, mieluiten niin että pääsisi vielä joskus vaikka näyttelyynkin.

Tilanne ei ole edistynyt niin hyvin kuin olisi toivottu, ja alkaa tulla ikä vastaan jos ruvetaan laittamaan jatkopaloja. Nyt vielä jouluun asti katsotaan ja mennään samoilla, sen jälkeen otetaan valokuvakontrolli ja päätetään mennäänkö taas pöydälle 29.12. vai ei. Siinä vaiheessa toivotaan että pelkkä yläikenen muotoilu ja alakulmuriin laitettava jatke hoitaisivat homman, ja sen takia on kiire, koska tammikuussa 7 kk iässä kulmurien kasvu loppuu.

Voin sanoa että ihan todella raastavaa ja epätoivoista hommaa on tämä. Parasta tilanteessa on se, että itse olen välipäivät töissä ja saan etsiä jonkun innosta kiljuvan (=porukat) kuskaamaan koiraa Lapualta lääkäriin Kirkkonummelle, itse sijaitessani Porissa.

Not going as planned... Situation hasn't improved as we had hoped, and now we have time until Christmas to see how it goes. After that he may need to have his upper gum remodeled and an extension placed on the pressing canine. And naturally all this needs to happen while I'm working on the other side of the country and the dog is with my parents a few hundred kilometers in another direction. A happy new year, indeed!

Saikulla

Meillä harrastetaan tätä nykyä saikkuilua. Perjantaina käytiin kaivelemassa maitokulmurien pätkät pois nukutuksessa. Samalla pinnoitettiin näkyviltä osin vasemman alakulmurin kiillevaurio, ja nyt toivotaan että sitä ei kasvun myötä paljastu lisää. Siinä tapauksessa olisi ohjelmassa uusi humautus ja paikkaus. Operaatio meni hyvin, eikä jatkohoidossakaaan ole ollut ongelmia. Yläkulmureita on nyt väännelty taaksepäin, ja jopa tuntuu että ne ovat hieman siirtyneet ja antaneet tilaa alakulmureille. Viikon päästä kattellaan uudestaan mikä on tilanne.

Lauantaiaamu alkoi nihkeästi kun Riffi alkoi yskimään ja puklailemaan limaa. Ensin ehdin hetken ajatella että kyseessä olisi vain joku ärsytys intuboinnin jäljiltä, mutta kyllä nyt oireperusteisesti olen diagnosoinut kennelyskän. Tilanne on onneksi paranemaan päin, ja yskäyksiä on tänään kuulunut enää muutamia. Nyt vain odotellaan jännityksellä josko Demo saa saman taudin... Saikuttelu on tosiaan muuten mennyt hyvin, mutta kun raukka ei saa pureskella (hampaat) tai riehua (kennelyskä), niin hiukan on ollut liikaa virtaa viime aikoina.

Siispä, dopingvaroaikojen ja kennelyskän vuoksi, Messari jää nyt väliin. Hieman aiheuttaa ärsytystä, mutta sentään tulee nyt loman aikaan, eikä niin että menee monta treeniviikkoa hukkaan. En kyllä ymmärrä miksi pentunäyttelystä ei  saa rahoja takaisin tuomarinmuutoksen vuoksi...

The pieces of milk teeth were extracted on Friday, and the enamel damage repaired. Everything went great! At the moment Riffi also has a bit of kennel cough, so we're pretty much taking it easy. Sadly, becaude of anti doping regulations and the cough, we're going to miss our first shows next weekend...

Paskaa tuulettimessa

Tiistaina mentiin taas siis lääkäriin. Vasemman (eli huonomman) puolen ylämaitokulmuri oli alkanut yön aikana heilua varsin vallattomasti, oikea oli vielä suhteellisen tiukassa. Koko viikon kun olen maanisesti keskittynyt noihin maitohampaisiin, en ole kurkkinut niitä alahampaita ja TADAA! Siellähän näkyy kiillevaurioita molemmissa alakulmureissa. Kiillevauriot yleensä syntyvät maitohampaiden poiston yhteydessä, ja tästä meitäkin on kovasti koululla varoiteltu. Helenan mukaan näitä kuitenkin sattuu paremmissakin piireissä, että sinänsä mitään metelin nostamisen aihetta ei ole.

Tämän johdosta tehtiin siis suunnitelman muutos. Koska pahemman puolen maitohammas on jo lähes irti eikä aiheuta hankaluuksia, oli meillä varaa lykätä maitokulmurien poistoa viikolla. Tämä siksi, että alakulmahampaat kasvaisivat ja kiillevaurio paljastuisi kokonaan, jolloin ne voidaan paikata ensi viikon ajalla. Todennäköistä oli, että molemmat maitokulmurit ovat siihen mennessä irronneet.

No. Kotiin päästyäni illalla otin sitten asiakseni taas väännellä maitohampaita kuten käsketty ja kivana bonusyllätyksenä se tiukemmassa ollut hammas katkesi. Kyllä, katkesi, ienrajan alta. Onneksi kotoa löytyä kipulääkettä ensihätään. Aamulla sitten soitto Anidentiin että mitäs nyt, odotetaanko tiistaihin vai onko aiempia aikoja vai onko edes järkeä tehdä vielä mitään jos joutuu vielä uudestaan kuitenki humauttamaan sitä paikkausta varten... Lopputuloksena ajanvaraus perjantaiaamulle, ja sitten katsotaan mitä tehdään. Kyllä nyt vastustaa vähän liikaa!

Shortly, we found some enamel damage in the lower canines. The teeth need to grow so the damage is seen in full and we want to fix it in the same anesthesia while taking the milk teeth out. So all the teeth are still in, except for the one that just fractured yesterday beneath the gum... Not nice! On Friday we'll see and hope we can already do something.

Purukalusto

Tilanne on nyt siis sama, oikeastaan pahempi, kuin maitohampaiden kanssa, eli alakulmahammas painaa kitalakeen. Samantien kun näin että hammas alkaa puhkeamaan väärään paikkaan, näpyttelin ajan Anidentin ajanvarauksesta purentavirheen arviointiin.

Viereisissä kuvissa näkyy tilanne ensin. 3.11. juuri puhjenneen hampaan kanssa, sitten 5.11. ja lopulta 15.11. pari päivää ennen lääkäriin pääsyä. Viimeisessä kuvassa näkyykin myös se kuoppa, jonka kasvava kulmahammas on kitalakeen painanut, aiemmissa kuvissa oleva jälki on jäljellä maitohampaasta. Kuvanlaatu on mitä on, mutta parhaani yritin.

Olen keskustellut asiasta useamman kasvattajan (mukaanlukien ko. koiran), koiraihmisen ja melkein-eläinlääkärin kanssa. Kasvattajien mielipide on järjestään ollut, että tämä on tyypillistä, kyllä se leuka kasvaa, anna olla ja odota. Täytyy kyllä sanoa että ko. henkilöt eivät ole nähneet tilannetta tosielämässä, enkä tiedä vaikuttaako se arvioon. Lähestulkoon-eläinlääkärit ovat sitä mieltä että paha on, täytyy tehdä jotain, ja niinhän meille on koulussakin opetettu. Ja tilanne on se, että vaikka kuinka saisin hysteerisen leiman otsaani, niin halusin toimia heti kun tilanne oli vasta alussa. Sama päti myös maitohammastilanteeseen, mikä oli varmasti monen mielestä hätäilyä. Totuus kuitenkin on, että ei ikeneen kaivautuva hammas tunnu hyvältä, ja mitä nopeammin maitohampaat saa pois väärentämästä tulevaa pysyvää purentaa, sen parempi. Tässä tilanteessa en kestäisi jos olisin jättänyt ne poistattamatta ja se mahdollisesti olisi aiheuttanut nykyisen tilanteen.


Ennen lääkärikäyntiä kävin hakemassa kasan palloja Mustista ja Mirristä ja alettiin suorittamaan "palloterapiaa" purennan leventämiseksi. Tutkimusten mukaan noutoleikkejä tai pallon pitämistä tulee harrastaa vähintään 4x15 min päivässä, että sillä on vaikutusta. No, niinhän me tehtiin, ja nyt se osaa oikein nätisti pitää palloa käskystä. Samalla paineltiin alakulmureita ihan sormin ulospäin, mahdollisimman pitkiä aikoja kerrallaan. Lääkärissä todettiin että tilanne on nyt aluksi se, että ylämaitokulmurit pitää saada pois. Siispä viimeisen viikon aikana niitä on venytelty sormin eri suuntiin melko kehnoin tuloksin. Parin päivän päästä viikon deadline on ohi ja yläkulmurit mennään poistattamaan. Tämän jälkeen suunnitelmana on, jälleen käsin, alkaa painamaan pysyviä yläkulmureita taaksepäin että saadaan oikea tila alakulmureille. Vasta sitten aletaan painamaan alakulmureita sivuillepäin. Todennäköisesti kaiken voisi tehdä myös ns. kerralla, mutta parhaimmat tulokset saa, kun omistaja keskittyy yhteen asiaan kerrallaan ja saadaan tehokkaat "sessiot" aina yhteen kohteeseen. Mikäli kaikki menee hyvin, korjaantuu purenta käsin, eikä suurempia toimenpiteitä tarvita.

Mitä tämä sitten jatkossa tarkoittaa? No, jos joudutaan tekemään ns. oikeita toimenpiteitä (esim. oikomiskoje), ei ole asiaa näyttelyyn. Jalostusasiat ovat jo tällä hetkellä mielestäni kyseenalaisia. Onhan tuo tuotu ihan sillä että saisi uutta verta koirakantaan, mutta tässä on niin monta mutkaa matkassa ennen kuin se on ajankohtaista, että katsotaan sitä sitten. Tällä hetkellä eniten harmittaa tuo näyttelyasia, sekä tietty se että koiralla on kurja olla, sitä joudutaan TAAS nukuttelemaan ja kuljettamaan lääkärissä, sekä se että Visa vinkuu. Oikomishoidon hinnaksi on arvioitu 1000-2000 euroa, tähän mennessä on palanut 120 e alkukäyntiin, sekä tiistaina n. 450 mikäli kulmurit poistetaan.

Moni ihminen varmasti olisi tästäkin asiasta ihan hiljaa, kulkisi näyttelyt ja keräisi astutusrahat rauhassa, mutta koen että olen saarnannut liikaa avoimuudesta että pystyisin sen tekemään.

Täällä taas

Onpas laiskoteltu taas kirjoittamisen saralla. Melko paljon on ehtinyt tapahtua niin hyvää kuin pahaakin sitten edellisen postauksen jälkeen.

Jalkavaivat ovat hävinneet, vaikka melko pitkään sai pitää kaveria levossa ennenkuin oikeasti liikkui aina puhtaasti. Mutta pääasia että parantui, eikä mitään luustollista vikaa löydetty. Ettei elämä olisi liian helppoa, halpaa ja yksinkertaista, tuottavat hampaat nyt päänvaivaa. Kirjoitan siitä ihan postauksen erikseen, koska tätä on nyt tullut mietittyä ihan todella paljon.

Harrastuspuolella on tullut aktivoiduttua mätsärien osalta. Nyt on kahdesti käyty pyörähtämässä pentukehässä, molemmilla kerroilla tuloksena punainen nauha ilman sen suurempia sijoituksia. Tekee ihan tosi hyvää tuolle riiviölle päästä koirapaljouteen, oppii ehkä vähän rauhoittumaan, sillä tällä hetkellä paikalle saapuminen on suoraa huutoa haukkumista... Onneksi asettumisen jälkeen se osaa edes olla hiljaa, jos ei nyt ihan muuten ole kultainen käytöstavoiltaan. Kehässä se menee paremmin kuin ikinä osasin kuvitella! Kyllä on kannattanut seisottaa ihan pienestä asti, sen sanon. Nyt vielä kun hanskaisi sen oikean liikkumisnopeuden ja idean siitä, että ravi on Se Juttu.

Demon kanssa on ollut huikeita hetkiä agilityssä, kunnes taas seuraavalla kerralla tuntuu tulevan se aallonpohja. Radalla kyllä suorittaa (ja iloisesti), mutta kaikki sen suorittamisen ulkopuolella on vain kammottavaa paineistumista ja toimintakyvyttömyyttä. Todennäköisesti kaikki on musta lähtöisin tavalla tai toisella, mutta itseäni en osaa korjata. Siksi jätetään nyt nämä asiat tauolle, ehkä ikuisesti, ja Riffi alkaa tekemään agilitykoiran uraa pikkuhiljaa Demon treenipaikalla.

Rallytoko vois olla meidän juttu. Käytiin Minna Hillebrandtin koulutuksessa schapeporukalla, ja oli kyllä mukavaa. Harjoiteltiin ihan alokasluokan liikkeitä rautalangasta vääntäen, tehtiin takapäänkäyttöharjoituksia sekä lopuksi ihan alokasluokan rataa. Huikean mukavaa oli, pitää varmaan alkaa printtailemaan kylttejä ja reenaamaan! Asiathan ei sinänsä vaikeita ole, mutta treenilistalla on ainakin koiran paikallapysyminen mun kiertäessä, hihnan kanssa toimiminen sekä peräpään käytön opettelu, se on ihan hakusessa.