Tehtiin siis kontaktien tsekkaus koutsin kanssa. A:ssa ei edelleenkään mitään vikaa, ja malttaa kyllä mennä kontaktinkin nätisti jos itse hidastan vähän.
Puomi menee radan osana ihan kivasti, oikein reippaalla ravilla (riittää mulle tällä hetkellä) ja suhteellisen epäröimättä. Mutta, saatiin nyt kiinni ainakin yhdestä ongelmakohdasta, puomista ei saa tehdä mitään Juttua. Heti kun yritettiin hetsata sitä namialustalla pelkän puomin suoritukseen, niin koira löi lukkoon. Se menee kyllä vapaaehtoisestikin sitä puomia, mutta turhaa numeroa siitä ei kannata tehdä. Jos haluaa sitä vauhtia vastaisuudessa lisää, niin se pitää kaivaa jollain muulla tavalla.
Keinulla ollaan oltu ihan jumissa, ja niin tänäänkin aluksi. Jotenkin nyt kun oli appari pitämässä sitä keinun päätä nousemasta niin äkkiä, niin pystyi keskittymään muuhun. Parin kökkötoiston jälkeen kävin vähän nollaamassa tuon pääkoppaa kauempana riehuttamalla, ja sehän toimi! Tällä sitten mentiin kolmisen kertaa, kehuttiin aina kun vilkuili ite keinuun päin riehuessaan ja päästiin vihdoin siihen vaiheeseen, että se itse valitsi mennä sinne, eikä vain tehnyt niinkuin käsketään. Huikeeta! Tässäkin vaan todettiin, että ei se namien viljely sinne keinun päähän ainakaan auta yhtään, paljon paremmin se palkkaantuu mun iloisuudesta ja erillisestä namipalkasta. Kiva kun on ite niin töhö että jonkun muun pitää nuo ääneen sanoa että tajuaa.
Toisena "rastina" oli estehakuisuutta ja meidän tapauksessa irtoamista. Tökättiin kaikki erikoishyppyesteet samalle radalle, pituus (kuvassa tietty väärinpäin :D) oli ihan pikkumitassa ja hypyt matalia. Ekaksi tehtiin kuten kehotettiin, eli putki-rengasta. Hämmästyin taas aivan totaalisesti miten jokin tuon renkaan kanssa on naksahtanut, kun tuli putkesta lujaa ja pienen hakemisen jälkeen hyppäs kuin hyppäskin oikeasta kohtaa läpi. Melkein jo vedin henkeä moittiakseni kun suunnisti sivuun, mutta sitten tajusi mitä oli tekemässä ja teki äkkikorjauksen renkaan läpi. Hyvä!
Alusta asti oli tosi hyvä raivovauhti päällä, ja mitä enemmän tehtiin, sitä lujempaa meni. Se on niin ihanan estehakuinen, että sain vaan huutaa renkaan luota "putkeenputkeenPUTKEEN" niin sinnehän se meni (yritin kyllä hölkyttää vieressä, mutta...). Jännästi silti huomasin, että enemmän vauhtia se keräsi hypyille kuin putkiin, saatto johtua siitä että en ollut vieressä kirittämässä kun yritin irrottaa hyvissä ajoin (mikä onnistuikin mainiosti, hyvin sain aina, noinkin pitkillä väleillä, edelliseltä esteeltä lähetettyä esim. putkeen).
Paras pikkuasia oli se, että vihdoin mä kuulen kun koira menee putkessa! Tähän asti se on aina niin sievästi hiippaillut, mutta nyt kuului ryminä kun paahtoi tuhatta ja sataa eteenpäin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti