Piia oli taas ahkerasti järkännyt schapeille paimennuspäivän, tällä kertaa Eurajoelle. Eilen mukana oli ollut viitisen schapea, tänään oli yksi koirakko meidän lisäksi. Sattui vähän märkä keli ja allekirjoittaneelle aikainen lähtö Lapualta eilisten synttärien jälkeen, mutta mitäpä sitä ei koiraharrastusten eteen tekisi...
Tehtiin taas kaksi pätkää. Ensin oli kovin taas kierrokset korkealla. Todettiin että kun lauma ajelehtii vähän kauas ja laitan koiran kiertämään, niin se nostaa ihan älyttömästi ja koirakin lähtee heti laukalla hommiin. Tässä tapauksessa se ei ole hyvä asia. Niinpä lauman puskiessa läpi tehtiin niin, että laitoin koiran odottamaan, hakeuduin lauman eteen ja lähdettiin taas normaalisti eteenpäin. Ei annettu siis periksi ja annettu lähteä kiertämään vauhdilla.
Toisella kierroksella oli kyllä niin nättiä työskentelyä että olin ihan todella tyytyväinen. Tällä tasolla ollaan oltu ennenkuin hommat meni vähän alamäkeen. Rauhallista kuljetusta ilman mitään stressiä. Aluksi Putte oli vähän jarrukoirana, mutta eihän sitä loppupuolella enää tarvittu. Tämän onnistumisen kunniaksi tehtiin myös muutama lyhyt haku, mitkä saatiin myös menemään suht rauhallisesti ja hallitusti. Kyllä se vaan on paimenkoira!
Puhuttiin Jonnan kanssa tuosta hännänkäytöstä, kuulemma vaikuttaa lampaisiin todella paljon. Nyt Demokin on alkanut kantaa häntäänsä kuin Äijä, ihan kaarella selän päällä ja sen huomaa. Pakoetäisyys on tosi suuri ja kuulemma heti jos laskee häntää niin pääsee paljon lähemmäs. Ihan loogista, mutta en tiedä mikä sen hännän on nyt nostanut. Ehkä se on saanut jotain itseluottamusta! Hauskasti Jonna myös kysyi että onko Demo jotain sukua Pyrylle kun työskentelevät niin samalla lailla, itse kun Kuttukuun perusteella en oo ollenkaan vakuuttunut tuosta asiasta. Mutta jotenkin Demo ihan selkeesti on erilainen Jonnan lampailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti