Tuo pentu on kyllä ihana. Torstaina käytiin ehkä kolmansissa agilitytreeneissä ikinä ja jätkä oli aivan liekeissä! Putki on parasta, juokseminen on parasta ja ohjeiden noudattaminen on parasta. Aivan jäätäviä hepuleita putkesta tullessa, mutta hepulointi oli yhdessä hepulointia eikä suuntaan ja toiseen sinkoilua. Ja mikä parasta, hepulissakin se kuunteli kun pyysin menemään uudestaan putkeen. Kaiken lisäksi se on vielä nopeakin!
Toisella rundilla tehtiin putken kautta pituus-okseri-muuri -suoraa, ilman rimoja tai muita tietty. Kolmas hyppy alkaa olla se kun keskittyminen herpaantuu ja tahtoisi mennä omia reittejään, mutta muuten eteni kyllä hienosti palkalle. Ihan superia, kun nyt vaan malttaisi tuota vauhtia ja intoa rakentaa ensin, kyllä sen tekniikan ehtii.
On siinä yksi piirre mikä ei ole kovin ihastuttava. Se, että koko ajan pitää olla jotain suussa. Lelu, puruluu, pahvinpala, kynä, käsi, Demo, tulostimen piuha, Japanin-tuliaisena tuotu viuhka... En tiedä aiheuttaako tuo oikominen jotenkin tuntemuksia suussa että pitää saada se purettua johonkin. Joka tapauksessa, jos tuo koira selviää nuoruusajastaan ilman suolitukosta niin tässä on korkeammat voimat pelissä.
Huomenna (tänään) pennulla on Oilin tokokoulutus, jännittävää!
Kyllä Demokin on vielä kuvioissa, laiskanpulskeasti. Rally-tokoa tehtäisiin mieluusti jos jostain löytyisi ratatreenejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti