perjantai 5. helmikuuta 2016

Mitä mustempi sitä lujempaa

Minun pikkuriikkinen puppels-muppels-jokapaikanjärsijä-pentukoirani on ihan hiton ihana agilitykoira! Nämä täytyy vuodattaa tänne kun itsekin paheksuu Facebookin hehkutuksia...

Eilen oltiin siis treeneissä ja oheinen rata, ei nyt ihan kokonaan sentään ja rimojen paikalla speed bumpit. Rata oli kokonaisuudessaan vähän neliömäisempi eli 1-2-3 vähän jyrkempi käännös. Juuri tuosta alkupätkästä aloitettiinkin, ensin mentiin pelkkä putki ja sitten lisättiin este kerrallaan eteen, yhteensä siis KOLME estettä. Putki no problem, samoin hyppy-putki, mutta kun ekaa kertaa tehtiin jotain muuta kuin pelkkää suoraa, tuli pienet haasteetkin. Tosi näpsäkästi kuitenki tajusi kun ihan rautalangasta osoitti että tästä ei ole ohittamista vaan tuosta menet läpi.

Toinen setti oli 4-5-6 -suora. Ensin kaksi viimeistä ja sitten lisättiin alkuun se kolmaskin. Hirmu hyvä, lähtee kuin raketti eikä jää haikailemaan mua. Hyvin osasi myös kiinnittää huomion alustaan eikä avustajaan, joka siinä tähän asti on kykkinyt ja nyt nousi ylös vähän sivuun.

Jumantsufeli tuo vauhti! Ja paikallapysyminen! Kun laitto istumaan ja sanoi että odota niin siinähän se vaan tapitti kunnes toisin käskettiin, ihana putkiaivo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti