The kuvat

Taisin luvata ne röntgenkuvat, mistä kukin voi todeta tilanteen. Täältä pesee:

Kyynärät

Lonkat

Lanneranka

 

 

 

Rintaranka

Lonkkakuvassa tosiaan tuo epämääräinen sykkyrä tuossa lantion kraniaaliosassa (eli kuvassa yläpuolella) on se välimuotoinen lanne-ristinikama, mistä ne suurimma ongelmat voivat aiheutua. Lannerankakuvassa se sama nikama ei näytä ihan täysin puhtaalta lannenikamalta, vaan on vähän kapeneva. Sijainti on siis juuri ennen ristiluuta.

Kylkinikamat laskemalla selviää se ylimääräinen yksilö, eli yhteensä 14 nikamasta lähtee kylkiluita. Niiden jälkeen on se normaali 7 lannenikamaa joista viimeinen on em. välimuotoinen, ristiluusta eteenpäin homma on ok.

En tiedä kiinnostaako ketään, mutta kyllä minua ainakin kiehtoisi :D

Vähän kaikkea

Aloitetaan suurinpiirtein kronologisesti. Sunnuntaina 3.6. käytiin tavallaan äkkipäätöksenä elämämme ekassa mätsärissä tuossa raviradalla. Parin suhteen sattui hyvä säkä, se kun oli liikainnokas, vähän jännittynyt ja tottelematon kultsu, ja punainen nauhahan sieltä sitten tuli. Sijoitusta ei enää liiennyt, osallistujiakin kun oli aika runsaasti.

Seuraavalla viikolla olikin ohjelmassa paimennusleiri Kuttukuussa. Oli oikeasti aika uskomaton kokemus. Oli niin hienoa nähdä että koirista oikeasti on alkuperäiseen hommaansa, näin kun ei kaikkialla kuulemma ole. Tarina kertoo, että suomalaiset schapet ovat vielä hyvässä jamassa verrattuna muuhun maailmaan, missä tästäkin on kehkeytymässä showrotu. En nyt osaa ottaa kantaa, mutta näin sallin itselleni kerrottavan.

Yksi asia mikä on muuttunut ylitse muiden tuon leirin jälkeen, on hallinta. Tuo koira on ulkona ihan enkeli, kuuntelee joka sanaa! Luultavasti asiaan vaikutti se, että laiskottelua ei leirillä sallittu. Heti kun jätkä alkoi kyseenalaistaa käskyjä laitumella, patistettiin takaisin hommiin, filmaamisesta (="apua mä pelkään tota keppiä ja sua ja mä en tiiä mitä mun pitäis tehdä") välittämättä. Nyt pitää vaan koittaa olla tuudittautumatta turhaan turvallisuudentunteeseen ja koittaa muistaa vaatia tuolta asioita.

Tästä jatketaan ehkä lisää myöhemmin. Samoin ne kuvat tulevat vielä joskus...

Tänään sitten käytiin tuurissa hakemassa Maija Sylgréniltä H. Mitä tästä nyt voi sanoa, ei se nyt itsetuntoa hivele, mutta näin tällä kertaa.

13 kk. Oikeat rungon mittasuhteet omaava, iloisesti esiintyvä jun-uros jonka pää saa vielä voimistua. Hieman pitkä kuono-osa. Hyvät korvat, oikea purenta. Hyvä kaula. Rintakehä saa vielä syventyä. Oikea luuston vahvuus. Oikeat kulmaukset. Liikkuu takaa kovin ahtaasti & edestä korkealla askeleella. Hyvä hännän käyttö. Karvanlaatu voisi olla karkeampi. Mukava käytös.

 Muuten tänään onkin sitten kovasti tokoiltu ja opeteltu keppejä (nyt menee jo neljä!). Agikentän avaimen saanen huomenna ja sitten päästään tositoimiin Luultavasti tällä viikolla myös opetellaan pyöräilemään.

Teinimutanttininjakoira

Tänään käytiin luustokuvissa. Eikä ollut ihan haluttua. Lonkat ja kyynärät oli ihan terveet, veikkauksena A/B ja nollat. Selkä olikin sitten asia erikseen.

Lonkkakuvasta jo näkyi että viimeinen lannenikama oli ihan kiero, ei oikein tiennyt olisiko osa ristiä vai lannetta. Rintanikamistakin löytyi ensin se 13 normaalia ja vielä yksi ylimääräinen, sekä kylkiluunpätkäkin kaupan päälle. Tämän jälkeen sitten normaali 7 lannenikamaa ja niistä viimeinen oli sitten se kummallinen.

Nämä välimuotoiset nikamat on nykytiedon mukaan vahvasti perinnöllisiä ja altistavat selkävaivoille (esim. cauda equina -syndrooma). Tästä syystä tehtiin kasvattajan kanssa raskas päätös jättää kaveri pois jalostuskuvioista. Toivotaan että Demo saa elää terveenä eikä selkä ala vanhemmitenkaan vaivaamaan... Harrastussuunnitelmia en aikonut muuttaa mutta täytynee vähän pitää silmällä mitä agility sille tekee.

Tosiaan oikein viralliset lausunnot antavat vielä odottaa itseään ja kuulemma siitä lanne-ristinikamastakin jotain lausutaan kun kerta lonkkakuvassa näkyy. Sitten ollaan taas vähän viisaampia.

Sukukokous

ERI napsahti, ihan jees. Tyydyn kohtalooni, eipä saanut toinenkaan uros (myös junnu) SA:ta. Mutta oli hieno arvostelu, ja tuomari (Lena Danker) tosi perusteellinen ja mukava. Kehui mahtavia reisilihaksia ja karvanlaatua. Kovasti myös korosti, että hieman tarkoittaa todellakin hieman, kts. alla.

13 kk hyvin kehittynyt poika jolla hyvät mittasuhteeet. Hyvä kallo, kaunis ilme, purenta ok, alaleuka voisi olla hieman vahvempi; hyvinkulmautunut sekä edestä ja takaa, vielä hieman kapea rintakehä, hyvä selkä ja lantio, sopiva luusto, erinomainen karvanlaatu. Liikkuu hyvällä askeleella jos jaksaa keskittyä, käyttää häntäänsä oikein liikkeessä. Hurmaava luonne.

Geenit on ainakin hyvät, sillä Isla-sisko sai ERI1 SA PN3 VASERT ja Walma-äiti ERI1 SA PN1 ROP, ryhmätuloksia odotellessa

Ja kun kerrankin oli koko poppoo koolla, niin otettiin urakalla posekuvia. Kaikista yksittäin, sitten koirien perhepotretti ja lopuksi kasvattaja karvanaamojen kanssa. Saatetaan saada niitäkin näkyville, kunhan ne Jennalta joutavat ;)

Oi ja melkein unohdin! Eilen käytiin myös missikisoissa lyhytkarvapyrri Flamman kanssa avaamassa sertitili. Minä pro-handlerina (:D) esitin ja tuloksena avoimesta ERI1 SA PU1 SERT ROP sekä kärventynyt nahka kun piti vielä ryhmiäkin odotella. Onneja kovasti!

Ei mikään vauva enää

Eilen tehtiin hurja harppaus vauvapuomilta aikuisten puomille. Ensin vähän hämmensi että kuinka tämä nyt näin kapea yhtäkkiä on, mutta sitten taas jatkui vauhti samana, jee! Sen huomasin että jos ei aseta lähtökuoppiin ihan suoran esteen eteen niin tuo kyllä loikkaa aika lahjakkaasti kontaktin yli. Ehkä se tasaantuu sitten kun tulee suoraan vauhdista eikä ponnista vaan maasta esteelle.... Toivottavasti.

Koska tunnetusti teen vähän mitä huvittaa enkä ole kovin suunnitelmallinen treeneissä, käytiin ihan vaan muutama kerta muita kontaktiesteitä, vauva-A:ta ja -keinua. Oikeasti mä en tiedä mihin mä vielä joudun ton karvakasan kanssa kun se vaan haluaa mennä lujaa! Pitää ehkä ottaa vaan kylmästi niitä loppupätkiä aluksi sen kanssa ja sitten toivottavasti jossain vaiheessa on malttia mennä koko este ja vielä pysähtyä kontaktille.

Yksi ongelma on se, että ollessaan 2on2off se tuijottelee mua palkan toivossa, mistä taas seuraa se, että se ei osaa hakeutua siihen jos mä olen takapuolella. Yleensä jos vaan sitten jään siihen taakse ja oon hiljaa tai käsken uudestaa, niin jätkä vaan istuu. Koitinkin nyt sitten palkata eteenpäin aina kontaktin jälkeen, mutta toi namien heittely tuntuu vähän hölmöltä kun sitten niitä ettiessä menee niin kauan (enkä mä halua jättää sinne kentälle vahinkonameja lojumaan muiden häiriöksi). Lelu kiinnostaa muutaman ekan kerran, mutta sitten innostus hiipuu, pitää varmaan lähteä ostoksilla ;)

Muutaman hypyn pätkiä mentiin myös, eikä tyhmä omistaja tajunnut ettei koira tajunnut että muuristakin pitää mennä yli. Piti sitten ihan erikseen aluksi näyttää että "kato näin, tästä näin hypätään, anna palaa vaan". Kyllähän se sitten ihan vauhdilla meni, ja vielä ihan ilman hihnaa kun alkoi kolisevat rimat ärsyttää.

Kepit pitäis kyllä jostain keksiä. Ehkä härskisti rei'iän kesällä äitin nurtsin jollain aurauskeppipatenteilla ja alotellaan sillä :D Paitsi jos meidän toivottavasti tulevalla kesäkentällä on 2x2-kepit!

----------------
Tännehän on muuten oikeesti ihan tosi hyvä laittaa kaikki ylös niin tietää itekin mitä on luvannu ja suunnitellu tekevänsä! Hyvä minä!

Paluu vanhaan

Tampereelta EH3 ja siinäpä se. En nyt ihan hirveen tyytyväinen ollut, mutta minkäs teet. Tosin hirvittävän ryhdikäs mies oli kehässä, siitä pisteet kotiin!

Tuomarina Marjatta Pylvänäinen-Suorsa, joka tosiaan ensimmäistä kertaa arvosteli schappareita. Aika tiukalla linjalla mentiin, ei todellakaan jääty yksin EH:mme kanssa.
Ihan kaikkea en arvostelusta allekirjoita, ei sillä musta matalat raajat ole, ja mun nähdäkseni sillä on kyllä takakulmauksiakin... Arvioikaa itse:

Hyvä luusto. Hieman matalaraajainen. Vielä kapealinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Riittävä kaula. Hyvä ylälinja. Runko vielä keskeneräinen. Niukasti kulmautunut edestä ja takaa. Ulkokierteiset käpälät. Hyvin ahtaat takaliikkeet, lyhyt sivuaskel.

Ja ihan oikeesti toi "tarvitsee vielä kehittyä/vielä keskeneräinen/vaatii aikaa/tms." alkaa varmaan jo kesän loppuun mennessä olla aika kulunut fraasi :D

Isla-sisko oli paikalla myös ja pärjäsi asteen paremmin tuloksella EH2. Erityisen hienoa oli katsoa sen kehäkäytöstä, neiti juoksenteli kuin vanha tekijä ja seisoi niiiin näpsäkkänä!

Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

Wihii, terveen paperit silmätarkista by Elina Pietilä!
Oikein muuta hyvää siinä reissussa ei ollutkaan. Rahaa meni, klinikan lattiat oli ihan pirun liukkaat ja koira on nyt ihan sekasin ku se ei näe niiden tippojen takia. Nyt tiedän miltä tuntuu kun hävettää kulkea remmirähjän koiran kanssa. Piti haukkua sekä koirille, aikuisille että lapsille, ja kaikki tuon n. 50 metrin matkalla parkkikselta sisälle. Nyt saakin leikkiä mörköä sängyn alla loppuillan.

Tänään tuli myös huomattua eräs tekninen pikkuseikka. Jos ei ole ilmoittanut koiraa näyttelyyn, ei kannata odottaa näyttelypostia. Jääköön Hamina sitten välistä vaikka muuta olinkin suunnitellut... Tampere on silti vielä vahvasti määränpäänä, mennään koittamaan onnea ekakertalaisen tuomarin kehään.