maanantai 25. toukokuuta 2015

Mikä lammaskoira?

Käytiin sitten korkkaamassa paimennuskausi Kuttukuussa taannoin, toivottavasti tänä kesänä pääsee enemmänkin kurkistelemaan lampaita tuonne Eurajoen suunnille!

Voin pohjustaa tarinaa sen verran että itse jouduin ex tempore lähtemään hammaslääkäriin perjantaiaamuna kun hammas alkoi kipuilemaan ja poski turpoamaan. Lauantaipäivän leirillä sinnittelin mutta sunnuntaina täytyi kovapäänkin myöntää että särkypäivystykseen piti taas hakeutua. Oma mielentila oli siis jotain ihan kamalaa koko leirin ajan ja näin ikävää fiilistä kyllä harvoin on jäänyt.

Lauantaina me mentiin "kokeneina" ensikertalaisten kanssa metsään. Ei hyvää päivää. Kyllä ne lampaat olisivat jääneet sille tielleen jos se Demosta olisi ollut kiinni. Onneksi oli talon koiria mukana, vaikka ne tekivätkin vähän itselleen töitä ja katsoivat että parasta lähteä viemään kotia kohti. Lauma oli siis todella voimakastahtoinen ja kyllä huokaisin helpotuksesta kun meidät tehtävästä lopulta vapautettiin.

Iltapäivällä päästiin onneksi vielä vähän palauttelemaan aitaukseen ja tehtiinkin mm. ihan nättiä porttityöskentelyä. Jotenkin silti kovin nihkeä fiilis.

Kuva Katariina Bäcklund

Seuraava aamu oli aivan täysi katastrofi.
Virhe 1: olin kipeä.
Virhe 2: oli kiire lääkäriin ja piti äkkiä siinä ennen tehdä ensimmäinen rundi.
Virhe 3: en vaatinut apua kun tarvitsin.
Aloitettiin jakamalla ryhmä, no saatiinhan se jaettua mutta ei se nyt varsinaisesti koiran ansiota ollut. Apukoiralla saatiin ryhmä irti aidasta että päästiin kuljettamaan, mutta rouvat eivät oikein tahtoneet kulkea alun jälkeen. Kirjaimellisesti pyörittiin siellä samassa nurkassa ihan v*tun ikuisuus kun ei vaan saatu tavalla tai toisella lampaita liikkeelle ja ohjeistus oli "koita vaikka laittaa kerran rännin läpi!". Joo. Ei menny. Turhauduin ihan todella paljon ku mikään ei sujunut ja kouluttajakin oli ilmeisesti tärkeämpien koirien kanssa touhuamassa toisella pellolla, tiuskin ja raivosin koiralle ihan itkuraivarina ja odotin vain että koska saa luovuttaa. Sitten päätin että nyt on suhrattu tarpeeksi ja lähdin lääkäriin.

Iltapäivällä menin ihan suoraan Sinikalle sanomaan että tuu ny auttamaan meitä. Onneksi auttoi! Piti hakea vähän työmotivaatiota miehelle muistuttamalla jämäkästi harhautumisista ja vaatimalla hakemaan aina ne viimeisetkin lampaat. Ei se kaunista ollut, mutta ehdottomasti paras suoritus viikonloppuna. Ja vähän täytyy myöntää että Demolle tulee todella nätit hakukaaret vielä aikanaan, ihan kuulemma schapeksi tosi hyvän näköistä!

Että sillälailla, en voi sanoa että oltais leirillä mihinkään edistytty. Mutta sen voin sanoa että taisin kolmesti itkeä viikonlopun aikana ja siinä tilanteessa ei paskan vertaa lohduttanut "noin käy kaikille, se vaan testailee" -kommentit. Ens kerralla tiedän että en mene noin haavoittuvaisessa tilassa mihinkään paimennushommiin.