tiistai 13. joulukuuta 2011

Ilta-ahdistuja, päivää.


Ikinä ei saisi yötä vasten alkaa pohtimaan mitään elämää suurempia. Nyt on nimittäin murehtimislistalla
A) Viro-näytelmät(?) ja kaikki siihen liittyvä
B) agiharrastus
C) tokomorkkis
D) ensi vuoden näyttelyt ja
E) mistä tähän kaikkeen revitään raha, which brings me to:
F) kesätöiden järjestyminen (ja sen mukana kesänviettosijainti)

Huoh, ei ole helppo elämä lainkaan. Näistäkin kohdat B, E ja F ratkeaisivat jos maanantaina menisi kaikki hyvin ja saisi jo tiedonkin siitä. Myös torstai voisi tuoda ratkaisun kohtiin E ja F.
Vastaavasti kohta A on ihan omasta uskalluksesta, rahoituksesta ja viitseliäisyydestä sekä tietty tuurista kiinni. Se tässä taitaakin vaikein pohdittava olla. Kannattaako laittaa rahoja tommoseen, onko se sen arvoista, menestytäänkö siellä, onko tarpeeksi näyttelyitä että on järkevää lähteä tavottelemaan jotain junnuvaliota, kuinka sitä sitten tarvittaessa saa hommat ite järjestettyä ja mistä mä saan sinne seuraa. Pöh.
Kohdasta C ei saisi ottaa niin paljon stressiä ja pyrkiä hirmu täydellisyyteen. Toi on kuitenkin vasta 7,5 kk, ei se voi vielä kaikkea osata. Varsinkaan kun sen ohjaaja on näin käsi ja tuuliviiri.
D-kohdalla ei onneksi ihan hirveää kiirettä ole, kun nyt tuon Lahden ilmon saisi postitettua niin olisi tuumaamisaikaa sitten seuraaviin. (Ja joo, maailman typerintä ilmottaa etanapostilla koira näyttelyyn, mutta minkäs teet kun syrjivät mun pankkia...)

Tässä yhtälössä nyt vaan on semmoinen tekijä, että haluaisin olla ihan paras kaikessa ja harrastaa kaikkea ja olla yliaktiivinen tuon koiran kanssa. Sitten aina kun harkitsee alkavansa jotain ja näkee esimerkkejä, toteaa ettei meistä ikinä tuu noin hyviä, niin tulee itsetuntokuoppa. Ihan tosi tyhmää.

Mutta ei ollu piskilläkään helppoa eilen, pesupäivä ei oo ihan lempipäivä:

Before
After


perjantai 9. joulukuuta 2011

Terve kuin pukki

Koulutyönä typosinpa hienosti aluksi "kuolotyönä" on nyt todettu että Demolla ei ole ollut Borrelia burgdorferin aiheuttamaa borrelioosia, ei rota- tai adenovirustartuntaa, eikä sillä myöskään ole vallitsevaa systeemistä tulehdusta. Onpas hienoa olla näin hyödyllisessä koulussa.

Borreliaa ja CRP:tä varten piti pientä koiraa tietty kiduttaa verinäytteen otolla, mikä tapahtui pari viikkoa sitten. Se ei ollut mukavaa ollenkaan ja tassun paikallaan pitämisessä oli aika työ, mutta muuten sujui traumatisoitumatta. Kiitos vaan pikkuveliassistentille avusta.

Eipä mulla muuta, pikapäivitys vaan olkaa hyvä :P

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Tokotarinoita

Hitski kun nyt on taas hyvä fiilis. Kuten edellä tavallaan on mainittu, on me vähän aloitettu peruasentoa alusta. Joidenkin kanssa tästä onkin keskusteltu, kun ongelmaksi muodostui se, että D alkoi hyppimään sivulle niin että ensin vähän haukkasi kättä ennenkuin malttoi istahtaa kunnolla. Samoin koko homma mureni vähän muutenkin käsiin kun tuntui että se oli hukannut sen oikean kohdankin ja tarjosi mitä sattuu.
Nyt taktiikka on tehdä vähän niinkuin näin. Ei nyt orjallisesti, mutta aloitetaan noin ainakin. Nyt ollaan siinä vaiheessa että tuo osaa aika hyvin kiertää paikallaan ja koitin lisätä itseni siihen vähän keskeneräisen liikkeen sekaan. Ehkä pitäis kuitenkin malttaa. Tässä on nyt tullut siis mun ihka eka troosheippauskokemuskin, kun opeteltiin kirjalle nousemista! Hirveen jännittävää.

Toinen mitä tänään on tehty, on paikallaanmakuu. Toi oli kyllä ehkä vähän väsynyt tai jotain, kun se oli noin nätisti. Minuutin(!) se makasi paikallaan ihan ilman mitään ongelmia tuossa vieressä kun itse naputtelin koneella. Mutta vieläkin kyllä vähän ärsyttää että se makaa AINA lonkallaan. Enkä tiedä jaksanko sitä nyt alkaa korjaamaan jos se kerta kokeessakin kelpaa.

Seuraaminen on vähän höhlä juttu, ehkä tyhmintä ikinä. Mutta siltikin oon tällä hetkellä yllättävän tyytyväinen siihen (johtuen ehkä tämän päivän parista onnistumisesta). Vähän kinkkistä, kun en haluaisi alkaa imuttamista, mutta toisaalta kärsivällisyys on välillä aika vähissä vaan tommosella perus nyt-se-teki-vahingossa-palkkaanpa-heti -menetelmällä. Mennään nyt silti sillä ja toistetaan vaan niin pirusti. Hyvässä lykyssä voi mennä joku 7 metriä ihan hyvin :P
Tänään lisäsin myös ekan kerran käännöksiä... Eipä siitä sitten sen enempää.

Oltiin myös tänään eka kertaa koirapuistossa ihan ihkaelävän koiran kanssa. Sinne tuli joku mies jolla oli jonkinmoinen sekarotuinen(?) narttu. Raukka oli vähän pihalla, eikä kovin halukas tekemään yhtään mitään, mutta ihan kiltti se oli.
[Tähän voisin mainita jotain siitä, että sillä oli epilepsialääkitystä vaihdettu ja se kuulemma vaikutti mielialaankin. Ja siitä, että sen takapää ei kantanut juuri ollenkaan, mikä näytti aika pahalta... Mutta menee nyt lievästi ohi aiheen.]

Haastettu

Tunnuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään





Noniin. Kiitos siis kuuluu Daniellelle. Ja koska toisaalla minua odottaa omat tunnustukset, täältä tulevat Demonsterin synkät salaisuudet. Enkä nyt jaksa muita kiusata tällä.

1. Tykkään riehumisleikeistä. Silti, aina kun haastan muita leikkiin ja ne lähtevät mukaan, juoksen karkuun. Koska se nyt vaan on niin kivaa.


2. Tytöt on myös ihan hirveen kivoja. Oli niillä juoksu tai ei. Pitäähän sitä tulevaa jalostusuraa jo harjoitella. En voi myöskään käsittää, mikseivät kaikki tytöt pidä minusta...


3. Olen aivan täysin varma, että olen edelleenkin saman kokoinen kuin luovutusikäisenä, ja siitä syystä nukun edelleenkin sängyn alla. Ilmeisesti sängyt ovat vain madaltuneet.

4. Erikoistaitoihini kuuluu myös erittäin tiukoista paikoista ahtautuminen. Ihan kevyesti mahdun 15 sentin raosta pöydän alle, estely-yrityksistä huolimatta.

5. Elämäni tähän mennessä noloimpia hetkiä oli, kun jäin loukkuun huoneeseen. Ovi oli jätetty auki ja siellä huoneessa on aina ollut kaikkea jännää (ja etenkin syötävää) ja taisin nuuskia oven takaa, ja se sitten piru vieköön paukahti kiinni. Isäntäväen etsiessä en osannut hämmennykseltäni edes äännellä ja heidän täytyikin paikallistaa minut nuuhkutusäänien perusteella.

6. Aina kun käyn Pohjanmaalla ulkona, täytyy minun käydä vähän ilkkumassa isoille pojille. Siellähän nököttävät tarhoissaan ja minäpoika juoksen ympyrää.

7. Olen viekas kuin kettu. Jos minulla on jotain kiellettyä, pyrin muina miehinä kipittämään vauhdilla ihmisten ohi viattoman näköisenä. Joku päivä se vielä toimii.

8. Olen romantikko. Pusuttelu on ehkä kivointa maailmassa, samoin vierekkäin nukkuminen.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Voi itsepäisyyspäivä

On ollut kirjaimellisesti sellainen. En ole IKINÄ joutunut kiskomaan poikaa tuolla tavalla lenkillä eteenpäin. Ihan järjetöntä. Se saattaa johtua lumesta ja sen hämmentävyydestä tai sitten täällä nurkilla on ihan oikeasti joku superkiinnostava juoksuinen narttu.

Äskettäin myös odottelin noin kolme minuuttia että koira suostuisi tekemään sen mitä pyydetään. Se ihan satavarmasti tiesi mitä haetaan, mutta yritti vaan keplotella. Tarkoitus oli siis nostaa etujalat kirjan päälle, niin mitä herra tekee? Makaa matalana maassa pää kirjan päällä ja tuijottaa vuorotellen mua ja nameja... Loppujen lopuksi se piti häätää kirjan päältä innostamalla sitä pomppimaan, ennen kuin suvaittiin Suorittaa. Vähän raastavaa.

Samoin tänään on määrätietoisesti vaadittu vettä kuppiin kuopimalla, vaikka seuraavassa huoneessa on tuoretta vettä tarjolla. On herätetty seiskan aikaan aamulla vinkulelulla, yritetty varastaa kaikkea rapisevaa kielloista huolimatta sekä karattu kieltojen jälkeen syyllisenä sängyn alle mulkoilemaan.

Semmoinen ruusunpunainen päivä täällä tällä kertaa.


P.S. Ihan hirveä hinku päästä treenaamaan agilitya... Voi kun joku hommais mulle hallin, esteet ja yksityisopettajan ilmaiseksi, niin olisin onnellinen :)

P.P.S. Olispa jo joululoma niin pääsis maalle.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Messariraportti

Lauantai

Saavuttiin jälleen tapojemme mukaan hyvissä ajoin paikalle. Aina tulee varattua totutteluaikaa tuolle kakaralle, vaikka tuntuu ettei sitä vähempää vois kiinnostaa kuinka paljon siellä sitä hulinaa on. Tämän lisäksi kehä oli vielä myöhässä, eli odottelua tuli ihan kivasti.
Tuomarina oli hollantilainen Marion Ten Cate, ja tottakai halusi kuulla mitä sanottavaa oli oman maan rodusta. Pentuluokkalaisia oli vaan Demo ja Isla, ja tällä kertaa Isla oli ROP ja Demo VSP. Esiintymiseen olen suht tyytyväinen, seisoa malttoi hienosti, mutta juoksussa meinasi vähän lähteä mopo lapasesta. Keskittymisvaikeudet kyllä alkoivat siinä vaiheessa kun leikkikaveri-Isla tuli samaan kehään ja olisi muka pitänyt seistä siinä vaiheessa paikallaan. Ilmeisesti jätkä kuitenkin teki elämäniloisella olemuksellaan vaikutuksen, koska tuomari oli kuulemma naureskellut kun häntä heilutti koiraa pöydälle nostettaessa :D
Palkinnoista täytyy sanoa, että Best Friendiltä saatu kassillinen herkkuja ja leluja oli aivan järisyttävän kiva! Toisaalta oli vähän typerää että lauantaille ei ollut VSP-pentu -ruusukkeita erikseen, vaan ne saivat ROPin kanssa samanlaisen.

"7 months, could straighten in the back. Masculine happy little dog with fine bone compared to size. Muzzle could be shorter. Balanced angulations. Good body for age. Moves happy and light with good tail carriage."

Sunnuntai

Ihan yhtä ajoissa oltiin taas, mutta ehdittiinpä sen ansiosta käydä moikkaamassa vähän kaukaisempiakin tuttuja rotikkakehän laidalla (junnuvoittaja Tora, jeeee). JA ehdittiin poseeraamaan oikein kunnon seisotuskuvaakin varten, kiitokset siitä Jennalle. Arvosteluvuorossa oltiin ensimmäisinä koko kehästä, eli kerrankin alkoi asiat ihan ajallaan.
Sunnuntain tuomarina toimi Charlotte Höier Tanskasta. Kilpailua oli nyt vähän enemmän, kun narttuja oli toinenkin, Landepaukun Amalia, joka sitten jäi toiseksi Islalle. Näin pääsivät taas sitten sisarukset vastakkain, tuloksena Demosta ROP ja Islasta VSP. Vuoroin vieraissa niin ei tule kenellekään paha mieli, näin sen pitää mennäkin.
Täytyy sanoa, että itselle jäi kyllä positiivinen kuva tuomarista, ehkä siksi että se tykkäsi kakarasta. Kuulemma erittäin lupaava, mutta vielä vähän ahdas takaa. Aina on kiva kun kehutaan :)

"Very nice puppy. Beautiful type. Nice contraction. Very typical head. Good neck and topline with slide race over the loin. Moves correct, but bit close behind. Typical tail. Very promising."

Viikonlopun yhteenveto

Kaikenkaikkiaan oli mukava kokemus, varsinkin nyt kun voi vielä käydä Messarissa ilman mitään stressiä mistään titteleistä. Ostoksia koitin tietoisesti vältellä, mutta ilmaisasioita hamstrasin kyllä. Ohennussakset ja tarjousjäniksenkorvat taisivat olla ruuan lisäksi ainoita rahanreikiä. Hyvä niin.