Motivaatio!

Tämä päivä meni Korrien koulutuksessa, me oltiin Riitan opissa. Aivan loistava fiilis jäi! Saatiin uusia neuvoja ja näkökulmia asioihin, mikä jopa hieman yllätti, odotin ihan samoja "vahvista sitä paikkaa niin se oppii seuraamaan" -ratkaisuja.

Kaiken lisäksi oli ihana kuulla, että meidän treenaaminen näyttää järkevältä, palkkaan oikeista asioista ja suhde on kunnossa. Riitta sanoikin, että ei nähnyt meidän suorituksessa mitään syytä miksi se ykkönen ei kokeesta tulisi, mutta ehkä se onkin peiliin katsomisen paikka.

Seuraaminen
Takapään käyttö. Koira perusasentoon ja itse pyörin vasemmalle päin niin että koiran pitää korjata asentoaan. Aluksi niin että työnnän rinnasta, että ei vain istahda paikasta toiseen vaan oikeasti liikkuu kuin seuratessa, ja lopulta luovutaan apukädestä. Tätä voi tehdä ihan lähtötilanteessa tai vaikka ihan matkan varrella, muistuttamaan takapäästä.

Käsitargetti. Nostattava temppu, joka voisi auttaa tiivistämiseen. Kämmen alaspäin ja koiran pitää itse aktiivisesti tökätä siihen niin, että etupää hieman nousee maasta. Toimii myös hyvänä virittelynä!

Kapuloiden välmäys
Peruspitotreeniä. Ensin edessä, siitä sivulle edeten. Annetaan koiralle kapula suuhun ja heti ennenkuin alkaa pyörittelemään, naks ja heitetään nami kohti naamaa. Aikaa voi pidentää niin, että heiluttelee namia hitaasti naaman edessä niin että joutuu keskittymään siihen.

Palautuksen jälkeen pätkä seuraamista ja siitä vasta vapautus. Tottuu siihen, että liike ei välttämättä lopu vielä, eikä ala kärsimättömäksi.

Ylipäätään seuraamista kapulan kanssa. Erityisesti ympyrää vasemmalle, jolloin koiralle tulee samanlainen liike kuin palatessa sivulle.

Luoksari
Suoruus. Loppukohdan banaanin parantamiseen muistutuskäsky "sivu" ja samalla käännytään itse vasemmalle että joutuu kiertämään oikeasti sivulle.

Somero-paimennusta

En voi väittää mitenkään huonoksi paikaksi, mutta ei ollut ehkä meidän juttu, kun on tottunut tietynlaiseen toimintaan muualla. Erikoisinta oli ehkä se, että oli tiedossa että porukassa on kaikkea vasta-alkajista konkareihin, ja meille oli varattu pelkästään pieni pyöröaitaus. Mieluusti olisin itse mennyt johonkin isompaan tilaan tekemään asioita.
Ensimmäisenä laitettiin koira liinaan (ok, ymmärrän, että ei voi tietää miten vieras koira suhtautuu lampaisiin) ja lampaiden sekaan. Olin ihan hukassa sen liinan kanssa kun yritin pyöriä aitauksessa vailla mitään oikeita ohjeita. Hetken aikaa katseltuaan kouluttaja käski ottaa liinan irti, en tiedä vakuuttuiko koiran kilttiydestä vai mun urpoudesta.
Siitähän se ralli sitten alkoi. En oikeasti tunnistanut koiraani siitä sinkoilevasta karvapallosta, joka oli mukanani aitaukseen tullut. Ihan peruskuljetuksetkin meni ihan tosi äkkinäisillä liikkeillä, eikä todellakaan ollut nättiä. Samalla takaraivossa oli jotenkin kiireen tuntu jatkuvasti, ja piti vahtia ettei koira kovin kuseskelisi ja painaa sitä jatkuvasti töihin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt antaa Demolle aikaa purkaa niitä paineita, ihan niinkuin ennenkin.

Toisella kierroksella kuljetukset alkoivat sujua paremmin, ja Demo tuntui normaalimmalta. Tehtiin vähän poispäinajoharjoituksia, jotka eivät tehneet yhtään järkeä mulle aluksi (ks. piirros). Eli sauva koiran ja lauman välissä edetään kohti reunimmaista lammasta ja kun koira saa lauman liikkeelle niin lähdetään peruuttamaan. Kyllähän siinä mennään yhdessä kohti lampaita, mutta jotenkin ei tunnu ollenkaan luontevalta tuo sauvan paikka saatika se, että annetaankin sen koiran kääntää tasapainoon kun lähdetään peruuttamaan. Kyllähän tuossa on se idea, että estetään koiran eteneminen, eikä sysätä sitä hakemaan (jos sauva olisi koiran takana), mutta ei ole mulle loogista että sen yhtäkkiä kuuluukin ohittaa sauva ja hakea lampaat tasapainoon.

Kolmannella kerralla tehtiin paljon järkevämmin. Vein lampaat paalin taa ja pysähdyin, jonka jälkeen kutsuin koiraa, mikä sysäsi lampaat liikkeelle mun ohi ja Demo ihan vahingossa ajoi niitä eteenpäin. Näitä tehtiinmolemmista suunnista muutama ja oli ihan sikahienoja!

All in all, ei täydellinen fiasko, mutta tuskin tästä meidän vakipaikka tulee. Bortsuihmisille varmaan ihan jees ;)

Linssiin viilattu

Juuri tänä aamuna ehdin miettimään että kyllä kumman kauan kestää tuo Latvian valiovahvistus, viimeksi tuli tosi paljon nopeammin. No, sieltä luukustahan se tänään sitten löytyi! Seuraavaksi sitten näpyttelemään Liettuaan päin, että sais sen koko potin viralliseksi.

Mitäs muuten, tänään piti käydä ihan vieraassa paikassa treenaamassa, mutta treenikaverin telottua jalkansa ei siitä tullutkaan mitään. No, sainpahan edes lähdettyä Ojankoon.

Niitä pirun yksittäisaskelia hinkattiin, ensin ilman hihnaa, ja sitten hihna kiertäen mun selän takaa, lopuksi vielä ilman. Päästiin jopa kolmeen askeleeseen ennen pitkää, mutta kylläpä se perse meinaakin heittää sivulle. Täytyy nyt toivoa että olin tarpeeksi natsi vaikka yksin teinkin. Hinkattiin myös kaukoja takapalkalla, olipas vaikeeta saada Demo luopumaan oikeasti siitä lihapullasta ja tekemään oikein. Toisaalta, senttiäkään ei kyllä liikkunut eteenpäin! Palkkasin aina joka vaihdon jälkeen, kun meinas olla niin tahmeeta. Yksi minuutin paikkamakuu otettiin Ginin höntsäillessä viereisellä kentällä, ihan hyvä oli. Noi paikkikset on kyllä siitä hyvässä mallissa, että enää en pelkää sen nousevan istumaan, nyt on enää korkeintaan päänpyörittelyä.

Vahingossa sitten myös vähän agiliidettiin ja tapahtui kyllä niin kummallisia... Aluksi oli vähän lehmäisä vauhti eikä oikein innostusta, tehtiin ihan pikkupätkiä joitain hyppyjä ja putkia. Seuraavaksi aloin vaatia sitä lähdössä pysymistä ja no, poltin vähän päreeni hyvin epäurheilijamaisesti kun jätkä vaan hiipparoi ylös joka kerta. Vielä enemmän alkoi ärsyttää kun sen mun pärähtämisen seurauksena Demo ei enää uskaltanut edes tulla lähtöasentoon kuin surkeana kuikuillen ja luimistellen, vaan jouduin vähän ronskisti sen siihen asettelemaan (juu, se oli Demo joka kiljui siellä kentällä kuin oltais elävältä nyljetty...). 
Sitten alkoi ne kummallisuudet. Kun tarpeeksi kovasti olin pysymisestä sanonut, niin herranjumala millä räjähdysvauhdilla se sieltä lopulta pyytäessä lähti! Eikä häivähdystäkään että olisin sille ikinä ollut epäreilu! Siis aivan uskomatonta! Uudestana lähdössä oli kyllä aikalailla samaa ongelmaa ja jouduin asettelemaan sen rumasti paikalleen, mutta taas lähti liikkeelle kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Eikä se radan jälkeinen poistuminenkaan ollut semmoinen juoksen-surkeana-pakoon-kun-kohdellaan-epäreilusti, vaan iloista pomputtelua.

Tässä herää nyt jonkinlainen kysymys siitä, että onko mua kusetettu kaikki nämä ajat? Pystyykö tuo koira oikeasti sittenkin toimimaan tuommoisen palautteen jälkeen? Ja entistä paremmin? Missään nimessä en ole edelleenkään ylpeä siitä, miten helposti menetän hermoni tuommoiseen nössöilyyn, mutta kun tuntuu että se ei ole muuttunut mihinkään noilla pehmeillä keinoilla. Kuulostaa ihan kamalalta, mutta pitääkö mun alkaa kohtelemaan sitä kovemmin, jos sillä kerran tulee tuollaisia tuloksia eikä sittenkään entistä surkeampi koira? Oon nyt ihan täysin hämmentynyt.

"Kesä"leiri

Kunkkulan koirakeskus on kyllä ihan superpaikka tommoselle leirille. Sieltä löytyy majoitus, agilitykenttä, tokokenttä, pk-esteet ja ihan hyvät maastotkin samassa paketissa.

Paikalla oli loistavaa seuraa mulle, ja Demokin löysi vähän sielunkumppania Hippu-kämppiksestä (Soulshine Aika Pakkaus, ellen ihan väärässä ole). Syötiin hyvin, tutustuttiin uusiin ja vanhoihin ihmisiin, voitettiin vähän arpajaispalkintoja ja kateltiin muidenkin treenisuorituksia. Täytyy sanoa, että kivasti oli myös järkätty aloitteleville ohjelmaa, oli alkeiskoulutusta ja tutustumista eri lajeihin. Ensi vuonna uudestaan jos kouluttajavalinnat, aika ja paikka vaan natsaavat!

Perjantaina saavuttiin paikalle neljän jälkeen. Ensimmäisenä ohjelmana Riina piti pienet haun ilmaisusulkeiset, minne mustuaiset Demo, Neela ja Freddy pääsivät kokeilemaan rullahommia. Joku meni kyllä niin pahasti poskelleen, että eihän siitä meinannut tulla oikein mitään. Demo osaa kyllä noutaa ja ottikin irtorullan suuhun, mutta ehkä mä kehuin liian innokkaasti tms. koska sitten meni kuppi nurin ja piti heitellä ja leikkiä rullalla. Kertaakaan niistä kolmesta yrityksestä ei tainnut rulla tulla mulle käteen asti, mutta teoriassa olisi voinut onnistua!

Illalla oli vielä maailman asiantuntevin ensiapuluento mun luennoimana, toivottavasti joku edes hyötyi siitä.

Lauantaina aloitettiin klo 11 Vuokko Malkin tokokoulutuksella. Ajattelin ottaa jonkun kivan liikkeen työn alle, ja se oli tunnari. Demohan ei oo tosiaan tehnyt sitä n. 3 kuukauteen, niin oli aivan yllätys mitä tuleman pitää. Jos ihan paloitellen mennään niin:
a) Lähtö on hyvä ja tietää ilman sen kummempia virittelyjä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Silti olisi hyvä ottaa jo käyttöön ohjaajan kääntymiset ym. kokeenomaisuus, mitkä lisää sitä rutiinia.
b) Itse haistelu on hyvä, löytää oman, mutta yleensä varmistaa vielä kaikki läpi, että eihän tämä ole mikään huijaus. Ei tarvitse kuulemma mitään nameja sekaan tai eteen muistuttamaan haistelusta. Kannattaa tehdä ihan tuoreilla kapuloilla, niin oikea asia vahvistuu, ja palon treeniä niin tulee varmempi suoritus.
c) Palautus on ihan arsesta, tarjosi aina Vuokkoa kohti. Palautusta ylipäätään treenataan erikseen niin että koiralle kapula suuhun ja poistutaan kutsumaan se sivulle, että hakee hyvän perusasennon. Luovutukseen oikein käsky kunnolla käyttöön, ettei vaan sylkäse omia aikojaan pois.

Toiseksi aiheeksi otin pikaisesti seuraamista, sehän on nyt vaihteeksi räjähtänyt käsiin. Yksittäiset askeleet oli taas päivän sana. Ilmeisesti oon palkannu ihan mistä sattuu, kun ei homma oikein edisty. Nyt oli koutsi takapiruna ja kankeaa alkua jatkettiin sunnuntaina.

Vähän myös häiriöpaikkiksia
Kaikki kuvat © Tuija Laurila

Lauantai-iltapäivänä mentiin sitten etsimään ukkoja metsästä. Tehtiin niin paljon asioita että en mitenkään jaksa kertoa kaikkea, mutta kerron meidän osuuden. Olemattomalla kokemuksella päästiin vähän aloittelemaan tuulitreenillä. Maalimies meni ihan alle 10 metrin päähän piiloon ja ekalla kertaa me vaan vahingossa törmättiin siihen ja syötiin lihapullia. Toisella kerralla ei ihan päälle kävelty ja kolmannella kerralla sain jo pari metriä ennen päästää liinasta irti, kun äijä löytyi. Näitä vois ihan jopa jatkaa kotona, vaikka ei ikinä hakukoiraa tuliskaan. Mutta täytyy sanoa että Riina oli kyllä tehny superhyvät teorialaput meille, auttoi huimasti!

Sunnuntaina korkattiin rallytokoura. Ihan tosi kliseistä, mutta täytyy sanoa että paljon hauskempaa kuin normitoko. En tiiä miten meidän rahkeet siihenkään riittää, mutta ehdottomasti voisin jatkaa tätä nyt kun päästiin kokeilemaan. Ensimmäinen pikkurata meni aivan jäätävässä tokomoodissa, toisella osasin jo höpöttää koiralle ja auttaa sitä. Demostakin oli vähän kummallista että mennään aina pikkupätkä eteenpäin ja sitten tehdään jotain temppuja. Ja nyt täytyy ihan sanoa: on tuo hurjan pätevä koira! Siinä kun selvisi että toisella radalla on saksalainen täyskäännös, niin noin vaan yhtäkkiä opetin sen sille n. 10 minuutissa. Ei toki mene ilman ohjausta, mutta se riittää aivan täysin tähän lajiin ja vaiheeseen. Sama juttu eteen- ja siitä sivulletulon kanssa, eteentulon pohjia tosin oli jo ennestään. Kiepsahdus itsensä ympäri vauhdissa taas on tosi haastava, Demo on vähän huono siinä, ehkä ainut asia mitä pitää erikseen harjoitella. Vähän alkoi kyllä ideat kytemään, kiitos Katille loisto-opastuksesta, oli just sitä mitä kaipasinkin!

Tokoa jatkettiin Vuokon opastuksella aiheesta: seuraaminen. Suuri ongelma on, että Demo tuppaa auraamaan, eli ei käytä takapäätään kunnolla. Nyt iskettiin naksu koutsin käteen että saatiin oikeista asioista palkattua. Tehtiin niitä yksittäisiä askeleita lisää. Lisäksi koitettiin vähän pidempiä pätkiä hihnan kanssa niin että kiersi oikeasta kädestä selän takaa koiraan. Pidettiin pientä tuntumaa yllä, ei missään nimessä hihna kireällä, mutta tuntui että vähän auttoi tiiviydessä. Seinän vieressä kuulemma voitaisiin tehdä, ei liian lähellä, mutta niin että pieni "paine" sieltä tulee. Loivat (tai tiukemmatkaan) ympyrät eivät tuottaneet haluttua tulosta peräpäähän, eli ne hylättiin.

EDIT!
Maksa-arvot ovat hyvin laskussa, kontrolloin ne ennen leirille lähtöä. Vielä syödään Samylinia sun muuta ja katsotaan vielä kuukauden päästä uudestaan :)

Tarkistuskäynti

Vähän oli nyt jäänyt harjoitteet tekemättä sitten viime käynnin, johtuen lähinnä tuosta Demon sairastelusta. Anyways, paremmassa kunnossa oli nyt. Lannerangasta ei enää löytynyt kunnon triggerpisteitä, vaan vähän pienempiä aristuskohtia, eikä missään ollut pahoja jumeja.

Nyt olisi vain tärkeää saada korsetti kuntoon, eli selkä ja vatsa tukemaan sitä mahdollisesti tulevaisuudessa vammaista selkää. Koitettiin semmosta tasapainotyynyä, ja täytyy sanoa että olin hirvittävän ylpeä kun Demo meni kuin vanha tekijä tyynylle. Ajattelin että se alkaa ihan tutisemaan ja kieltäytyy yhteistyöstä noin epäilyttävällä alustalla, mutta ilmiselvästi meidän vessajakkaralla treenaamisen ja 2on2off-jutut pystyi yhdistämään tähän. Täytyy ehkä käydä ostamassa semmonen, jonka kanssa saisi sitten tehdä niitä painonsiirtoja ja ennen pitkää kaikkea haastavampaakin.

Tasapainoisen lihaskunnon ylläpitämiseksi nyt lupaan ja vannon opettaa Demon seuraamaan myös oikealla puolella. Perusasentoa ollaan jo alotettu!

Muuten terveysrintamalla ollaan jo toivottavasti voiton puolella, kutina alkaa helpottamaan (ja palleista kuoriutuu nahka nuolemisen jäljiltä!). Perjantaina käyn Viikissä kontrolloimassa maksa-arvoja, toivotaan parasta. En jaksa enää edes miettiä mitäs sitten jos ne ei ole laskeneet, sen näkee sitten.

Viikonlopuksi suunnataan sitten schapeleirille kouluttautumaan ja luennoimaan ja tutustumaan ihmisiin. Pitäiskö sitä luentomateriaalia jo alkaa värkkäämään? ;)

Suutarin lapsi

Ihan siltä varalta, että kaikki eivät ole vielä kuulleet, meillä sairastetaan.

Kuva

Maanantaina käytiin treenailemassa ja koska olin menossa yöksi päivystämään, niin painuin päiväunille. Jossain vaiheessa kuulin että koira oksensi, mutta en todellakaan jaksanut herätä siivoamaan. Sitten kun lopulta heräsin niin Demo makasi portin edessä sfinksiasennossa ja läähätti, ajattelin että sillä on pissahätä. Käytiin sitten ulkona kääntymässä ja sisälle tullessa tuli taas oksupoksu ja koira oli jotenkin levoton. Siinä vaiheessa kurkkasin suuhuna ja herranjumala, limakalvot oli aivan kalpeat!

Siinä sitten kävin mielessäni läpi vaihtoehtoja: 1) Vantaan päivystys, jolloin varmaan missaan oman vuoron 2) Aisti/muu yksityinen, sama juttu 3) YES, vaikka en kuulu päivystysalueeseen. Tuossa järjestyksessä aloin sitten soittelemaan, Vantaalla oli niin pitkä vastaajaviesti että en pystynyt hätäännyksissäni keskittymään, Aistissa ei HETI vastattu, joten soitin Viikkiin "moi oon vitosen kandi ja tulossa päivystämään ja oon vantaalainen ja mun koira tarvii hoitoa voinko ottaa sen sinne". Luvan saatuani sinne sitten lähdettiin.

Sairaalalla nesteytettiin aluksi aggressiivisesti että saatiin verenkierto kohdalleen, ja lopun yötä karvakaveri sitten olikin tipassa. Mysteerillisintä oli, että verinäytteessä toinen maksa-arvo pompsahti koneen mittauskyvyn yli, ja hyytymisajat olivat hieman pidentyneet. Myöhemmin yöllä hyytymisajat olivat jälleen hieman enemmän pidentyneet, mutta eivät niin dramaattisesti että olisi toimenpiteitä tarvittu. Aamulla ultrassa todettiin että maksa ei näytä mitenkään pahalta, sappirakon seinämät olivat hieman paksuuntuneet. Suolet olivat laajentuneita ja niissä oli nestettä. Ympäröivät imusolmukkeet olivat suurentuneet ja vatsapaita runsaskaikuinen. Todennäköisin diagnoosi on siis vain gastroenteriitti (eli oksuripsa), mutta ei voida sulkea pois mitään kasvainsairauksiakaan, kuten lymfoomaa... Maksajutut kontrolloidaan parin viikon päästä ja toivotaan että ne olisivat matkalla oikeaan suuntaan, muuten voi olla edessä koepala. Luojan kiitos tuli nuorempana tarkistettua ne maksa-arvot, että ovat edes alunperin olleet normaalit, toisin kuin joillain rotutovereilla.

Kotiin lähdettiin sitten 500 euron laskun kanssa, pysähdyttiin apteekissa 140 eurolla (Samylin on sikakallista!) ja mentiin kotiin toipumaan. Karvojen ajelu ultraa varten on tällä hetkellä suurin ongelma, koska vatsa kutiaa! Nyt, 70 euroa myöhemmin, on Vetramilia ja Dermacoolia ja kauluria ja vielä resepti varalla kortisonisuihkeeseen. Tuo puhallettava kauluri on kyllä aivan täysin hyödytön itse nuolemisen estämisessä, mutta aika hyvin se halvaannuttaa koiran että sen ei sinänsä tee mieli jyrsiä itseään. Pitää katsoa jos sille vielä ihka oikean tötterökaulurin joutuu hommaamaan, alunperinhän sillä oli T-paitaviritelmä päällä, mutta ei se oikein toiminut.

Syöminen ja juominen on kanssa asia erikseen. RC:n Gastrointestinal ei kelpaa ensitarjoilun jälkeen, nyt on levyllinen Eukanuban High Calorieta (kiitos kasvattajatädin!), mistä kelpasi puoli purkkia alkuepäilyjen jälkeen. Leikkeleet, juusto, nakit kelpais, mutta en millään viitsisi sekaiseen mahaan suolaisia asioita syöttää. Vettä ei juonut eilen ollenkaan, toisaalta oli myös niissä nesteissä että ei nyt ihan heti olisi varmaan kuivunutkaan. Tänään joi jo ihan oma-aloitteisesti.

Hirveen hyvää "palvelua" saatiin Viikissä, ihan ilman mitään pyytämistä saatiin tuo resepti kun kävin kysäisemässä hoitaneelta lääkäriltä että kortisonia ei varmaan voi kutiavalle maksavammaselle nyt syöttää. Kallis keikkahan tuosta tuli, mutta onneksi on myös vakuutus, joka toivottavasti korvaa aika ison läjän :)

Lihashuoltoa

Tänään käytiin fyssarilla ihan uutukaisella klinikalla Tuusulassa, fyssarina Jenni Laaksonen. Tekee päivätöinään ihmisiä ja aika paljon tehnyt hevosia, mutta taipui hyvin koirahommaankin. Voin suositella, eikä maksanutkaan kuin 55 euroa. Jotenkin myös tykkään enemmän lähteä pohjoiseen päin kuin johonkin city-Vantaalle tai jopa Helsinkiin seikkailemaan jonkun fyssarin takia.

Ravatessa "väärällä" puolella vetää hieman vinoon, perustokokoiran vika. Portaissa mieluummin ponnistaa enemmän oikealla takajalalla ja nostaa vasenta. Muuten ei liikkeessä ihmeempiä. Oikealla puolella lannerangassa tosi kipeä kohta, ihan pahaa teki kun en aiemmin ollut tajunnut. Rinta-ja lannerangan saumakohdalla molemmin puolin kunnon nuljuva triggerpiste (näitä mä olinkin jo itekseni ihmetellyt hieroessa!). Vasemmalla puolella triceps tiukka. Ehkä myös vähän semitendinosus ja -membranosus jäykkiä, tuossa kintereen yläpuolella (näitä pahkuroita oon aina ihmetellyt, mutta ei kuulemma ole pahassa jamassa).

Alkuun tehtiin vähän kalvoterapiaa, eli "rentoutettiin" vähän faskioita. Sen jälkeen alkoikin jännä osuus, kun laitettiin sähköä! Eli TENS-lätkät koiran selkään (oikeastaan lannerangan kumpaankin päähän, molemmin puolin) ja alettiin hytkytellä. Oli hirveen jännä että Demo ei huomannut yhtään mitään, ainut todiste tehosta oli hytkyvä selkä. Pelkäsin vähän että se alkaa draamailemaan, kun se oli oli jotenkin niin kireä että ei kestä mun akupunktiotakaan. Sen jälkeen kipukohtaa oli paljon helpompi käsitellä eikä reaktiota tullut juurikaan, ja triggerpisteetkin helpottivat. Ehkä se siis teki jotain!

Kotiohjeina saatiin käsky koittaa notkistella tuota köyryselkää toiseen suuntaan. Pitää ehkä kehitellä joku limborima mistä tuo saa kykkiä ali, se ainakin sujuu. Eikä haittais jos venyttelisi noita tricepsejäkin samalla tai erikseen.Sama homma koski oikeaa kylkeä, eli vaikka johonkin tyynylle makaamaan oikea kylki ylöspäin niin että vähän roikottuu siinä, tai sitten vaikka jalkaa vasten keirtämistä.

Ennaltaehkäisemisestä puhuttiin sen verran, että vapaa liikunta tekee hyvää selälle, saadaan kunnon lihakset tukemaan tuota vammarankaa. Mutta kuulemma aika elastinen ja pehmeä kaveri, että suurempaa hätää ei lihasten kanssa ole!

ESS

Aivan jäänyt raportoimatta meidän erkkarista! Järjestelyhässäkkää piisasi, mutta selvittiinpä vaan aika kunnialla, vaikka itse sanonkin :)

Demokin siis pyörähti kehässä laatuarvostelulla erinomainen, ilman luokkasijoitusta, mikä oli minusta jo asiantuntijatuomarilta (Jettie Alberts) oikein hyvin. 17 valiouroksesta kun 5 lensi EH:lla ulos ja olisin hyvinkin voinut olettaa Demon olevan tuossa joukossa.

Good type and body proportions. Head could be stronger and broader. Nice expression. Well angulated. Good topline. Well developed chest. Tends to roach while moving. Good fine bones. Good coat quality. Would like him bigger and more masculine. Good temperament. 

Aika nappiin meni arvostelu. Tykkään ylälinjasta itekin silloin kun se seisoo kunnolla. Kovin hyvä rinta tai turkki sillä ei musta ole, mutta voisi ne olla huonommatkin.

Parempaa menestystä kävin keräämässä muille handlattaville, eli Ossi (Lumikuono Ocroso Raposo) NUO ERI2, ja Kira (Lumikuono Patrona Blanca) ERI2 SA. Koko päivän jakkupukuasustus tuotti tuskaa ja luulin jo Kiran kehävisiitin jälkeen pääseväni sujahtamaan housuihin, mutta ei, piti sinne paras narttu -kehään mennä. Sitten ehdinkin jo hätäilemään housut jalkaan, kun kävi käsky että vielä kasvattajaluokkaankin piti lähteä! Sieltä Lumikuonoille 3. sija ja KP.

Hieman tilannekatsausta

Syksyn koittaessa pitää ehkä taas yrittää vähän harrastaa jotain, kesä on mennyt puhtaasti laiskotellessa. Siispä, Ojankoon!

Ensin vähän aksattiin. Ihan supersimppeli melkein suorakin pätkä viidellä esteellä, ja nyt otin härkää sarvista sen lähdössä pysymisen kanssa. Itseasiassa tosi hyvä että oli semmonen tylsä pätkä, niin mullakaan ei tullu kiire sinne suorittamaan, vaan pystyin ihan rauhassa odottelemaan sen lähdön kuntoon.
Ihan aloitusasennon vahvistamisesta aloitettiin, sitten mun liikkeellelähtöä ja liikkumista kauemmas. Sitten kävi perinteisesti, eli en saanut koiraa hievahtamaankaan esteen toiselta puolelta vaikka mitä lihapullia heittelin ja huutelin. Ihan käsittämätöntä, tuntuu että toi koira vaan v*ttuilee mulle, että "sä nyt käskit jäädä ja kielsit liikkumasta, nyt olen sitten tässä". Tilanne on vaan niin surkuhupaisa, että ei onneksi tuu mitään tulistumisen ja koko homman munaamisen vaaraa.
Kyllä se sitten alkoi sujumaan kun otettiin alusta koko hommaa, ja voin ihan rehellisesti sanoa, että lopussa meni jo tosi hyvin. Onneksi siihen sitten lopetettiinkin, vauhtiakin saatiin kivasti. Harmittaa vaan, että en oikein saa kiinni siitä, miksi se ei halua pysyä tai vastaavasti lähteä liikkeelle (kun ei sitä nyt kuitenkaan oo piesty siellä paikalla pysymään).

Tokokentällä käytiin myös. Tänään jotenkin vasta (tai ehkä taas?) tajusin miten paljon mun toiminta, palkkauksen mielentila ja käskytys vaikuttaa. Ei siitä vaan tuu mitään, että mä ihan koneena naksuttelen ja työnnän lihapullaa suuhun, se suoritus ei tule kantamaan kovin kauas. On ihan pakko välillä oikeesti kehua sitä koiraa ja kunnolla vapauttaa se, kun se niin hyvin palkkaantuu musta. Kyllähän se siellä Lapuan kokeessakin todettiin, että kun mä vaan löin leikiksi sen homman niin  heti parani.
Seuraamisessa saatiin paikoin ihan hyviä toistoja, kun tajusin ylläoloevan asian. Jopa juoksu näyti hyvältä! Paikkamakuuta otin kaksi kertaa, 30 s 17 askeleen päästä ja 1 min 30 askeleen päästä. Törkeen hyvä, kerrankin tuntui että tämä ei ole meidän suurin ongelma. Pari luoksaria myös, eka oli suoraan paikkiksen jälkeen, ja oli vähän hämmentynyt että yhtäkkiä kutsuttiin. Toinen paljon parempi. Täytyy vain skarpata tuon jätön kanssa, tuppasi valahtamaan maahan!

Kansainvälisesti kaunis

Töttöröö, siinä se nyt on! Tuore C.I.B. eli Champion International de Beauté, sekä uusi Liettuan ja Baltian muotovalio.

Perjantaina tuomarina oli Sergii Slukin Ukrainasta, joka sitten sai kunnian valioittaa Demon antamalla viimeisen CACIBin. Tulos oli siis ERI1 PU1 SERT CACIB ROP, arvostelu oli jollain eksoottisella kielellä. Todennäköisesti siinä sanottiin että Demo on kaunein koira mitä hän on kuunaan nähnyt, ja että ainut syy miksi ei myöhemmin sijoittanut Demoa ryhmässä oli se, että muu maailma ei olisi sitä häikäisevää upeutta kestänyt!

Lauantaina toistettiin harjoitukset samalla tuloksella, tuomarina Malgorzata Halas Puolasta. Arvostelu oli tällä kertaa englanniksi,vaikka tuomari puhuikin ilmeisesti paikallista kieltä kehiksien kanssa.

"Good size, good head, good topline, enough angulation. Excellent type of coat, excellent in movement"

Hihittelin vähän tuolle turkkikommentille, mutta jos tuomari on sitä mieltä, se hänelle sallittakoon.

Reissu oli siis oikeinkin onnistunut, ja seura jälleen rattoisaa. Nyt katellaan tuo ESS alta pois, sitten voidaankin tutkia Osterin hintoja... ;) No ei, pitää kattoa jos sitä innostuisi tuolla Ruotsin ja Norjan puolella käymään vaikka ensi kesänä...

 

Satakunnassa taas

Käytiin sitten siellä Porissa, mutta luonnollisestikaan en tajunnut ilmoittaa Forssaan edelliselle päivälle, koska siellähän olisi voinut vaikka menestyä! Forssassa ei siis ollut yhtään urosta, mutta turha sitä nyt on enää märehtiä.

Tuomari oli ihan Uruguaysta asti, ja ennakko-odotuksista huolimatta vaikutti ihan siltä että tiesi mitä tekee. Alunperin tuomarin oli tarkoitus tulla Belgiasta, mutta kävi se näinkin. Valiouroksissa oli aika kirjava kattaus, kun oli kolme aivan eri näköistä koiraa; Demo, Fantti (Crazzan Fantom) ja Niilo (Swifty's Doubletrouble). Niilo vei voiton ja Demo jäi viimeiseksi, saaden kuitenkin SA:n ja jättäen paras uros -kilpailussa taakseen avoimen luokan uroksen, Nalle-Haukun Ökyn. Lopullinen rivi siis ERI3 SA PU3, harmittavasti jäi CACIB saamatta taas, mutta eipä me sitä varsinaisesti tarvitakaan.

Arvostelu kuului seuraavasti:

Excellent type and quality. Excellent proportions. Could have a bit more substance. Excellent head and expression. Excellent topline. Very good front and rear. Excellent movement.

Vähän alkaa tuntua turhalta tuo kehän kiertäminen jo, kun ei oikein olla kenenkään tuomarin mieleen, eikä oikein mitään kotimaasta tarvitakaan. Ehkä tässä voisi jo suunnata energiaansa johonkin muuhun (kuten vaikka ensi vuoden koulurutistukseen, hui!) ja vaan viettää arkea. Jos vaikka joskus saataisiin tuo tokokoekynnys matalammaksi ja rutistettais edes yks ykkönen.

Toinen mikä kutkuttelee takaraivossa on se seuraava koira. Ensi vuoden aikana on huono sauma, mutta kesällä tai seuraavana syksynä vois mahiksia jo olla, enää tarvis saada selville ihmisten suunnitelmia. Demokin olis jo neljä siinä vaiheessa, että ehkä kakaratemput on jo nähty, ja sitten pääsis taas toteuttamaan itseään kehiin, mieluummin vaikka ihan kauniin koiran kanssa! Silläaikaa meillä kyllä riittäis hommaa ihan tuossa muussakin harrastuspuolessa...

Paimennusleiri vol. 2

Noniin, nyt on kotiuduttu kesän toiselta ja viimeiseltä leiriltä. Omat kuvat purkautunevat joskus myöhemmin, sillä aikaa kiitos Tuijalle kuvista!

Tajuntaan iskeneitä asioita oli pari. Demo (ja schapet yleensä) miettii hirveästi ennenkuin tekee. Pitää olla varma, mitä halutaan ja se on vähän semmoinen hyvin suunniteltu on puoliksi tehty -tyyppinen koira.
Toinen oli se, että Demon vahvuus on semmoinen hiljainen voima, mikä sillä on aina ollut. Sen ei tarvitse välttämättä hirveästi liikkua tai muuten ahdistaa, riittää että se seisoo esim. karsinassa ja odottaa että tila tyhjenee. Näyttää vaatimattomalta, mutta musta paljon mukavampaa kuin semmoinen ryysäily.
Kolmantena, kun opetellaan näitä "temppuja" eli rännittämisiä sun muita, niin on ihan ookoo kehua sillä tokoäänellä ja olla reippaampi. Tähän asti on koitettu laskea kierroksia ja saada malttia perusasioihin, mutta uusien, vaikeiden ja painostavien asioiden opettelu vaatii vähän enemmän rohkaisua multa.

Kuva Tuija Laurila

Ekana päivänä lähdettiin kokeneena (yeah, right) koirakkona metsään aloittelijoiden ja talon koirien kanssa. Alku oli aika tahmeaa, kun oli niin paljon ihania tyttöjä. Jouduin siinä sitten muutamaan otteeseen komentamaan kunnolla, ennenkuin alkoi taas työt kiinnostaa. Kokonaisuudessaan teki ihan hyvin töitä takaapäin, sekä mun ollessa takana ja jonkun muun johtaessa, että mun ollessa lauman edessä. Varsinaiset haut tai kiertämiset ei oikein onnistuneet niin kummallisessa ympäristössä, mutta kyllä se lauma hallussa saatiin pysymään.

Paluumatkalla päästiin myös jarrukoirakoksi, mutta oli vielä aika jännää. Demo piti tosi suuren välin laumaan, eikä ilmeisesti kokenut kovin tarpeelliseksi edes tulla painostamaan lampaita kun Muffy jo hoiti hommaa. En tiiä miten olisi käynyt jos oltaisiin oltu yksin jarruna. Vaikein osuus oli, kun tuotiin lampaat pihaan ja Demo oli sitä mieltä että nythän riitti, ja yritti karata tuvalle päin. Samaten, kun mentiin muiden leiriläisten ohi, niin juoksi turvaan muiden helmoihin, kun minä julmana pakotin tekemään työt loppuun. Taas piti ärähdellä että saatiin jätkä hommiin, mutta tuli kuitenkin. Koska koko metsäreissu oli niin rankka koirille, niin tiistaina ei päästy/jouduttu tekemään muuta.

----

Keskiviikkona tehtiin yksi rundi pellolla ennen ja jälkeen ruuan, molemmilla kerroilla rännitystä ja vähän lisämausteita.

Kuva Tuija Laurila

Ennen ruokaa päästiin varikolle seikkailemaan! Eipä siinä, porteista sisään ja hommiin. Koitettiin ensin avata porttia koira toisella puolella, jos voima riittäisi liikuttamaan, mutta ei sentään. Mentiin sitten yhdessä Demo seinän puolella rauhallisesti karsinaan ja saatiin rouvat liikkeelle. Sitten koira vartioon ja portti kiinni. Sama porttihässäkkä toistettiin vielä kahdesti, että päästiin aitaukseen asti. Siinä sitten aitauksessa ohjeita kuunnellessa komeasti pari lammasta Ralli-Kankkusen johdolla loikkasivat jo ulkopuolelle, mutta näitähän sattuu :D

Pellolla ekalla kerralla ohjattiin koira vain menemään läpi rännin, molempiin suuntiin, ennenkuin otettiin lampaat ja suljettu portti mukaan. Epäilyjen jälkeen meni kyllä ihan hyvin ekan kerran, ja toisella jo selkeästi reippaammin. Lampaat tuotiin kohtisuorasti ränniä päin, ja annettiin niiden pikkuhiljaa valua eteenpäin, silläaikaa jätettiin koira passiin ja hipsittiin itse ulkopuolelle ohjaamaan. Annettiin ensimmäiselle lampaalle veto häkkiä päin, kutsuttiin koiraa ja ajettiin lauma läpi häkistä ja avonaisesta portista. Nyt pettää muisti, saatettiin tehdä toinenkin kerta avonaisella ulostuloportilla, mutta joka tapauksessa kerran tehtiin myös portti kiinni. Oli jo vaikeampi houkuteltava kun oli pysähtynyt paine edessä, mutta rohkaisulla onnistuttiin.

Lounaan jälkeen rännihommat meni kuin vettä vaan! Ihan hölkytellen koira meni lampaiden perään, enkä oikein ehtinyt edes käskeä kun ajoi jo häkkiinkin asti. Nätisti odotti ja hienosti lähti vetoon mukaan kun ulostauduttiin häkistä. Tehtiin toisenkin kerran, mutta kun ei kerran ollut mitään vikaa, niin ei jääty jahkailemaan.

Saatiin sitten tehtäväksi yrittää kujaa, eli "poispäinajoa". Aikamme taisteltiin että saatiin lampakset edes sinne alkuun, eikä Demolla ollut hajuakaan, mitä halusin sen tekevän. Kun mitään liikettä ei tapahtunut (paitsi lampaiden purkautumista takaisinpäin...), niin tehtiin kerran ihan tasapainokuljetuksena. Yriteltiin vielä saada hommaa toimimaan oikein, mutta meidän superhieno juuri tehty aidantapainen oli niin heikko ja harva että lampaat tulivat läpi. Vielä on paljon opeteltavaa tuossa, kun ei voi mennä vedättämään lampaiden eteen sinne ulkopuolelle, kun sitten koira kiertä tasapainoon ja ajaa ne aidan läpi. Pitäisi siis oikeasti osata sitä poispäinajoa.

Ollaan paikallaan

Käytiin tokotehiskouluttaa-vai-mikä-se-nyt-on -kurssilla illalla, aiheena paikkikset. Hirveen kiva kun oli ihan vasta-alkajiakin messissä niin ei tuntenut oloaan niin erityisluokkalaiseksi kuin hooteessä joskus :D

Tehtiin aivan minimaalisia makuita ja istumisia, pisin makuu oli vajaa puoli minuuttia. Tosi rentoja oli kaikki makuut, ja alkutylsyys oli tarpeeksi pitkä virittämään koiralle oikean mielentilan. Pisin matka oli 10 askelta, eli jonkin verran vähemmän mikä on varmuusalue yksittäistreeneissä. Sivulletulo ei ole ongelma, enkä sitä uskaltaisikaan järjettömästi hioa. Maahanmeno saattaa joskus tarvita kaksoiskäskyn. Mutta onnellinen olin kun huomasin että se ei enää meinaakaan kavahtaa alta pois vaikka tuijotan tai tassuttelen epämääräisiä vieressä. Ja ihan vapaaehtoisesti piti päätäkin maassa, vaikka en käskenyt!

Istumiset oli vähän haastavampia, kun ollaan aina vaan maattu. Ei millään meinaa pysyä istumassa, mutta se nyt onkin vasta tulevaisuuden murhe, jos silloinenkaan.

Lisää kirjaimia nimen eteen

Kotona ollaan, tällä kertaa yhden uuden valiotittelin kera, eli Demosta tuli nyt myös Latvian muotovalio, LV MVA. C.I.B. jäi vielä saamatta, mutta ehkäpä siellä Druskininkain reissulla onnistaa, siellä olisikin sitten jo kolmen valionarvon paikka.

Posekuvan puutteessa laitetaan kesämieskuva

Molempina päivinä oltiin siis PU2, oikeastaan aika ansaitusti ja ennalta-arvatusti, ROP-tittelin kun vei kummallakin kerralla Puuparran Mauritz, joka myöskin ansaitsi LV MVA-tittelin lauantaina ja kartutti CACIB-tiliään.

 Lauantain arvostelu, tuomari John Wauben (NL)

3 years old, well developed masculine type. Good size and proportions. Masculine head, sufficiently broad in skull. Nice expression. Correct muzzle. Sufficient neck, strong topline. Croup a bit strongly angulated. Slightly french in front. Typical light bone. Coat a bit open today. Nice temperament. Movement OK.

Ja sunnuntain arvostelu, tuomari Malgorzata Wieremiejczyk-Wierzchowska (PL)

Compact, good format. Very good head. Good neck and topline. Little bit narrow in front. Forechest could be stronger. Back legs in movement should be more parallel and short steps. Very good temperament.

Molemmat tuomarit olivat mukavia ja kohteliaita, ja Wauben oikein jaksoi meille selittää miksi tänään meni näin päin. Demon turkki oli lauantaina "avoin" ja liikkui huonommin kuin Mortti, mutta luusto olisi ollut parempi. Näiden sanojen inspiroimana Demo pääsi lauantai-iltana pikasuihkuun, josko se turkki siitä asettuisi, muta ei näyttänyt auttavan ;)

Muuten arvostelut aika oikeassa, mutta musta Demo kyllä liikkuu hyvin, sanoi tuomarit mitä vaan. Ei välttämättä mitenkään hirveen showmaisesti liihottamalla, mutta muuten muodollisesti ja rotutyypillisesti "oikein". Mitä esiintymiseen muuten tulee, niin olen sikatyytyväinen! Hienosti seisoi skarppina ja juoksi reippaasti ja voimalla.

Matka suoritettiin jälleen Miliamin bussireissuna, ja oli kyllä hirveän hyvä sakki sattunut mukaan. Aikalailla kaikki saivat jotain, ja useampi inttitittelikin sieltä tuli. Tykkään kyllä tuosta bussireissailusta kun saa rauhassa purkaa tavaroita autosta näyttelyyn ja takaisin, aina on joku vahtimassa kamoja kun pitää päästä johonkin, ja yleensä seurakin on hyvää. Itsessään bussilla matkustaminen, varsinkaan yön yli, ei ole mitään herkkua mutta mieluummin niin kuin itse ajaen!

Niiskisniiskisköhköh

Just paras idea mennä kipeenä treenaamaan, mutta luvattu mikä luvattu. Riemuhihkumisesta ei oikein tullut mitään, mutta ei se Demoa hirveesti haitannut.

Alkuun otin muutaman tunnarin, kun tajusin että ei olla ikinä tehty sitä oikeasti nurmikolla. Ihan sikavaikea, kun koira ei edes nähnyt kapuloita, näitä pitäis tehdä paljon. Jos oma oli suurinpiirtein keskellä läjää, niin löytyi hyvinkin, mutta sivussa tai takareunassa oli vaikea.

Näinikään, kuva edellisistä treeneistä ja pöllitty täältä.

Paikkista kahden tytön välissä. Vihdoin ja viimein tuo virittely on alkanut toimia, sain tosi hyvän mielentilan aikaan. En taaskaan kuumuuden takia vaatinut päätä maahan, mutta näytti se hyvältä pää ilmassakin.
Tehtiin myöhemmin toinenkin setti, nyt tytsyt istui ja Demo makasi. Taas virittyi ihan sikahyvin ja mielentila oli loistava. Pisimmillään taisin laskeskella 1 min 20 s, mutta se oli päässälaskuna, saattoi olla kauemmankin. Uujea, hyvä fiilis jäi!

Koska näiden kahden paikkiksen välillä joku oli syönyt kaikki nakkinsa repusta, niin eipä sitten tehtykään paljon muuta. Vähän seuraamista, mikä oli tosi hyvää. Muutama nouto ja nää olikin erikoisia. Oma sorvattu kapula oli ilmeisesti niin tumma että se maastoutui pitkään nurmikkoon, että käskyllä Demo kävi hakemassa siellä jossain tuplamatkassa odottelevasta Hillan ohjattukasasta kapulan, juosten matkalla sen omansa yli! Ekalla kertaa olin ihan äimän käkenä enkä saanut mitenkään korjattua, mutta seuraavilla toistoilla huomautin ja näytti kyllä vähän että Demo tajus olevansa väärässä. Palautukset oli aika siistejä, perusasennot ainakin hyviä.

Tokotokotoko

Tiistaina käytiin heti aamusta Ojangossa ennenkuin mikään superhelle iski. Hirveen tarkkaan en muista mitä tehtiin, mutta suunnitelma oli ainakin tsekata vähän ALO-juttuja.

Kaikki muuhan siinä on ihan kunnossa, paitsi se paikkis ja seuraaminen. Seuraaminenkin on joo seuraamista, mutta mä en vaan oo siihen tyytyväinen. Enkä osaa kouluttaa sitä pitkäjänteisesti niillä muutaman askeleen pätkillä. Paikkiksessa ei ikinä häiriköi muita, mutta voi nousta istumaan jos tekee vanhalla tyylillä, ja leuka maassa makaaminen ei ole edistynyt.

On se nyt perkele ettei tuolle koiralle ykköstä saada!

----

Tänään käytiin Viikissä tokoilemassa. Alkuun otettiin paikkis ja eihän siitä meinannut tulla mitään pää maassa, kun piti läähättää. No, vaihdoin sitten taktiikka ja annoin pitää pään ylhäällä. Heti kyllä näkyi, että siitä on henkisesti helpompi nousta istumaan ja tekikin sen kerran. Semmonen tosi epävarma ja hätäinen fiilis oli koko ajan, mutta oli siellä hetkensäkin, kun treenikaverin koira pomppas aivan nenän edestä ohi, eikä Demo meinannutkaan nousta. Ihana!
Ihan lopussa tehtiin myös paikkis, ja nyt oli sikapaljon parempi. Ei haitannut yhtään että oli kuuma ja koira väsynyt, oli vain parempi. Pää nyt kääntyilee välillä, mutta oli siinä viimeinen 40 s ihan sairaan hyväkin!

Seuraamista tehtiin just maksimissaan kolmea askelta, mukana eriasteisia käännöksiä, tarkoituksena vahvistaa sitä oikeaa paikkaa. Tulin siihen tulokseen että pitää vaihtaa seuraamiskäsky, se on jo yleistynyt liian löysäilyksi. Mutta tosi hyvin haki paikkaa loppujen lopuksi, kun sen sais vielä yhdistettyä siihen seuraamiseen.

Tehtiin myös muutamat jäävät ja hyvin kyllä jää. Taakse kiertäminen on paha, ekalla kerralla ei meinaa aina muistaa, mutta tokalla ei enää ongelmaa. No, eipä sitä kiertämistä tarvi vielä hioakaan.

Säädettiin myös vähän jotain muutakin, mm. ruutua ("mikä ruutu, en mä tälläsestä oo kuullu"), luoksaria ("en mä jaksa juostaaaa") ja merkkiä ("miksei saa hidastaa, kun sä kuitenkin pysäytät mut").

Videoita!

Noniin, eilinen ja tämä ilta vietetty purkaen videoita kamerasta. Ensin tulkoon episvideo.

Käytiin vielä seuraavana päivänäkin aksaamassa, mutta joku oli jo ehtinyt muuttaa tuota möllirataa. Tehtiin sitten vähän muokattuna versiona ja oli ihan sairaan kivaa! Jossain vaiheessa keksin vielä juosta tuolta putkien ulkokautta, niin tuli muhunkin vähän vauhtia. Oli hieno huomata, että Demo ohjautui takaakin hirveän hyvin sen putken jälkeen, suoraan jatkoi pituudelle ja sitte kun vaan huusi "AAAAA", niin A:llehan se meni, vaikka ite tulin jäljessä.

Sitten ne paimennusvideot. Ei ne näin jälkikäteen kovin kummoisilta näytä, mutta kyllä se osaa! Niille jotka asiaan ei ole sen kummemmin perehtynyt, niin tämmösten mannermaisten paimenten ei tarvi käyttää silmäänsä ja tehdä sellasta maahan-hae-aja-kierrä-maahan -pumppausta kuin bortsuilla monesti on tapana. Siksi se näyttää niin vaatimattomalta :D

Ooämgee

Missähän paskakisoissa me käydään, kun taas päästiin palkintopallille :D Piti käydä vaan kääntymässä Ojangon Femman päivä -epiksissä, nyt kolme ja puoli tuntia myöhemmin oon kotona.

Maksimöllit aloitti, ja oltiin kolmansia. Ihan hirveen kiva, sujuva rata, missä ei tarvinnut ohjata mitään vaikeaa.  Ja koska rata oli myös aika ennalta-arvattava, niin en stressannut edes sen muistamisesta. Fiilis ennen rataa ja radalla oli ihan hyvä, Demo oli aivan hullu ja räksytti (sic!) ennen omaa vuoroa. Lähdössä omat jalat tuntui ihan lyijyltä, mutta tarvottiin läpi. Muuten siisti rata, mutta helpossa kohtaa tuli kielto, varmaan ohjasin vähän sinnepäin. Mutta ei se mitään, koska sijoituttiin kolmansiksi! Siis me! Palkintopallilla! Mutta silti pääasia oli se, että oli kivaa ja siinä onnistuttiin.

 Otettiin myös yksi putkiralli ja yksi keppiralli. Putkirallin alotuksessa olin vähän yli-innokas (kun sanottiin että heti saa lähteä kun on valmis, niin lähdin! En mä jää mitään kellottajia odottamaan...) ja jouduttiin ottamaan uusintalähtö, mikä oli aivan loistavaa! Demo oli jo mennyt pari putkea ja kun jouduin käskeä sen takaisin, niin jätkä oli ihan liekeissä. Samaten olin ite saanut siinä valelähdössä pahimmat jäykkyydet jaloista, niin uusintayrityksellä lähdettiin kuin tykin suusta (ainakin normaalivauhtiin verrattuna). Fiilis oli aivan upea, sain juosta eikä tarvinnut odotella, eikä Demo mennyt kertaakaan ansaputkiin. Oli kyllä niin sujuva kierros, ettei oo tosikaan. Tuloksena oli toki HYL, otettiin ainakin kielto tokavipalla putkella ja mahdollisesti jotain muuta, en jäänyt sitten märehtimään :D Videot on, mutta ne ilmestynee ehkä huomenna tai muulloin, nyt ei enää pysty.

Keppirallin idea oli vaan että kepit, mutkaputki ja kepit takaisin. Ennen rataa Demo oli vähän vaisu ja koitin sitä piristää. Rata oli muuten ihan helvetin jees, mutta samaan aikaan putkirataan tutustuvat ohjaajat olivat liian kivoja, ja suoran keppilinjan sijaan Demo sinkosi sinnepäin. Ei siinä, aika juoksi ja mä kalastelin koiran takaisin ja saatiin ihan kunnialla läpi. Ihan vikan välin taisi tulla ohi, mutta oli taas niin näpsäkkä fiilis ettei haittaa.

Näitä lisää!

Herneet osui toisiinsa!

Huh, olipa viikonloppu. Täynnä ällistystä ja edistymistä, hyvästä seurasta puhumattakaan. Kuvia ja videoita on, mutta millään ei nyt pysty perkaamaan.

Perjantaina köröteltiin Vehmersalmelle ja pikaisten iltajutustelujen jälkeen painuttiin pehkuihin hieman viileässä olotilassa. Lauantaina alettiin sitten hommiin. Sinikka oli itse huonossa kunnossa ja lähti arvauskeskukseen, kun meidät jätettiin Maikun ja Mariannen hoiviin. Aloitettiin JHD-aitauksessa, ja aivan hämmästyin kun ei ollut mitään käynnistysvaikeuksia. Jatkettiin aivan kuin ei olisi taukoa ollutkaan, viime kesänä alku oli vähän tahmeampi. Käsky kävi, että kävele suoraan, kun on tottunut siihen että auttaa koiraa tasapainoon, mutta se kuulemma osaa jo itse hakeutua. Niinhän se osaskin. Toinen kierros tehtiin isommalla alueella ja vähän jännitti että miten työmoraali kestää noin laajan alueen. Ei mitään, hyvin jatkoi pienillä muistutuksilla. Oli hienoa myös huomata että tuo sen herkkyys oli nyt oikeassa käytössä, kun siellä oli yksi kovapäinen uuhi joka muistutteli että ei tarvitse tulla noin lähelle, niin Demo osasi heti höllätä painetta kun ko. rouva kääntyi kiukkuisena.

Lounaan jälkeen otettiin vähintään tuplasti isompi lauma sinne isoon aitaukseen. Jännä huomata miten oikeasti isompi lauma liikkuu letkeämmin, kun itse odotin kamalaa säntäilyä ja kaaosta. Tehtiin ihan rauhallisia kuljetuksia ja sain välillä jopa hillitä Demoa kun tuntui että tuli vähän lähelle ja lampaat meni läpi. Aivan uskomaton fiilis, kun siellä yksin isolla pellolla liikuttelet niitä lampaita sen pienen puudelin kanssa :D

Iltahämärä ja ahkera karvakorva

Tänään tehtiin sitten Sinikankin ohjauksessa. Ennen lounasta pari settiä isossa aitauksessa. Ensin tsekattiin tilanne ja tehtiin paljon käännöksiä ja vastaavasti myös niitä pitempiä suoria, katsottiin miten tasapaino pysyy. Ihan sairaa hyvä! En voi uskoa että tuo on se sama koira joka viime kesänä oli "ehkä vähän pääsemässä jyvälle".
Toisella rundilla oli tarkoitus tehdä vähän rännihommia, mutta kun kastuneet, v*ttuuntuneet lampaat eivät menneet siitä läpi edes talon koirien käskyttäminä, niin vaihdettiin suunnitelmaa. Harjoteltiin portista kulkemista. Tässähän ei oo muuta vaikeeta kuin se, että MUN pitää tietää mihin mä koiran haluan. Käytännössä täytyy miettiä, mihin lampaat haluavat mennä ja laittaa koira siihen eteen. Tuolla se veto on aikalailla koko ajan varikolle päin, eli poispäin mennessä koira jätetään lauman taakse hyvän matkaa portista, avataan portti, viedään lauma toiselle puolella, ja suljettaessa laitetaan koira lauman ja portin väliin. Hirveän monimutkaista saatu noinkin pienestä asiasta.

 Tässä vaiheessa Sinikka puhui että kuinka schapet on niin hyviä jekuttamaan ettei ne osaa, että se haluaisi nähdä semmoisen schapen joka on kasvanut noissa töissä ja Demo kuulemma vaikuttaa aivan siltä! Sillä on tosi hyvä asenne työhön ja siinä kun rouva ylituomari huutelee toiselle samanmoiselle että "tuo on aivan saatanan hieno koira!" niin pakko kai se on uskoa ♥ Ja kuulemma Demo on aivan yhden leirin päässä siitä, että se olisi valmis esikokeeseen, aika hurjaa... Perun siis kaikki pahat puheeni siitä, että tuo ei ymmärrä lampaista tuon taivaallista!

Lounaan jälkeen tehtiin vielä yksi kierros Maikun kanssa. Katseltiin vähän esikoeasioita, eli lähinnä laidunnusta ja tien ylitystä. Laidunnuksessa ei ole mikään kiire, katsotaan rauhassa että lauma on paikallaan ja sitten laitetaan koira tarpeeksi kauas vahtiin. Demolle on parempi mennä maahan kuin seistä, silloin se ei harhaannu nuuskimaan vaan paremmin pitää silmällä laumaa. Pysäytykseen paras voisi olla, että Demo tulee mun viereen eteen ja sitten lähtiessä menee taas taakse liikuttamaan. Eipä siinä hirveästi vaihtoehtoja ole.

Vähän vielä mieleenpainuneita pointteja:

• Ei oo aina paha, että koira nousee sieltä lauman takaa. Demokin teki sitä ihan siksi, että se näki kuinka veto varikolle oli kova, niin se tuli toppuuttelemaan siihen ensimmäistenkin lammasten näköpiiriin.
• Liiku lauman luota suoraan koiran luo. Kaartaessa tulee veto lampaille ja ne eivät pysy paikoillaan, koiraa kohti ne eivät seuraa.
• Älä käytä turhaan sauvaa. Liikkeiden on tarkoituskin pienentyä normaalitilanteessa, että sauvalla saadaan oikeasti tarvittessa sitten tehostava vaikutus.

Kalenteria katsomalla taisi selvitä, että ei ole asiaa esikokeeseen, koska koulu vähän hankaloittaa näitä asioita. Ehkä ensi vuonna. Kyllä täällä joku kipinä on syttynyt :)

Parempi päivä

Käytiin taas Eviralla tokoilemassa Hillan häiriöksi.

Tehtiin aluksi tunnaria vähän niinkuin liikkuroituna. Kahdella ekalla toi tosi hyvin oman, hyvä vauhti, varmasti nosti, luovutuksessa annoin lipsua. Kolmannella kerralla lisättiin paljon vääriä, ja silloin loppui Demolta maltti. Ei jaksanut järjestelmällisesti nuuskia, vaan yritti kahdesti tuoda vaan jonkun. Kävin laittamassa hidastusnamin kapuloiden eteen ja kyllähän se oikea sieltä sitten vihdoin nousi.

Ihan vähän tehtiin askelseuraamisia ja sen jälkeen paikkamakuu. Paljon parempi kuin viime kerralla. Mun pitää vaan muistaa antaa se käsky, odottaa että koira tottelee, ja sitten vasta lähteä siitä viereltä. Muuten liian helposti nostaa pään. Aikaa oli maksimissaan 10 sekuntia kerrallaan, matka vaihteli 5-15 askelta, yritin pitää helppona.

Jäävissä maassa pysyminen oli yhtäkkiä hirmuisen vaikeaa. Ei millään voinut maata kun menin eri puolelta ohi, aina korjaustoistolla pysyi. Seisominen oli parempi, mutta en viitsinyt hirvittävästi hinkata sitä. Lopussa taas askelseuruuta, teki aika hyvin, mutta selkeästi neljän askeleen jälkeen herpaantuu.

-------------------------

Tänään ilmoittauduttiin myös vahingossa paimennusleirille kolmen päivän päähän. Alunperinhän meidän ei pitänyt mennä, mutta kun näin Sinikan leirikirjeen niin alkoi ihan harmittaa ja mietin että olispa varmaan sittenkin ollut kivaa. No, tänään tuli peruutuspaikka ja tartuin tilaisuuten. Onhan se vähän tyyristä, mutta kivaa siellä on aina ollut!

Outouksia

Ihan ite tein noin järkyttävän hienon ja monimutkaisen radan. Yritin tehdä jotain kivaa, että sais Demon innostumaan ja rentoutumaan.

Ekalla kierroksella aivan ällistyin, kun se jäi kuuliaisesti odottamaan lähtöön. Niin kuuliaisesti, että en saanut sitä lähtemään :D Ei näyttänyt ahdistuneelta tai mitään, oli vaan semmonen että "mun piti istua tässä, mahtaa olla häiriötreeni". Siellä sitten olin että "TULE! JES! HYPPY! YLI! MENNÄÄN!" ja jätkä vaan tönöttää. No, sain sen sitten yhteislähdöllä mukaan.

Seuraavilla kerroilla olikin sitten hankaluuksia siinä pysymisessä, ihan uskomatonta. En jotenkin saa kiinni, että mikä siinä istumisessa on niin hankalaa. Se ei ole karkaamassa innolla radalle, mutta sillä on joku suorituspaine mikä pakottaa sen tulemaan radalle ja siksi se nousee. Ehkä. Pitäis saada joku viisaampi katsomaan tuota, kun kyllähän se periaatteessa osaa odottaa, mutta agilityssa jotenkin ei. Maassa pysyy paremmin, mutta kun en haluaisi hirveästi tässä vaiheessa kutsua sitä maasta, ettei vahingossakaan yleisty siihen paikkikseen.

No, ite rataan. Kakkosella halus hirveesti kiertään toiselta puolelta, olin varmaan liian lähellä tai jotain. Kolmoselle eteneminen oli hiiiiidasta, mutta kiersi kyllä ihan hyvin. Suunnittelin huonosti kun itelle tuli semmonen pysähdys tuohon keppien alkuun, kun joutui odottamaan koiraa, että fiilis lässähti. Teki molemmilla kerroilla huolimattomasti, mutta kun laitoin uudestaan niin meni oikein. Toiseen suuntaan meni paljon lujempaa. Mutta ei se mitään, tavoite suoritettu, koska koira ei ahdistunut eikä tullut mitään välttelyepisodeja, vaikka sanoinkin lähdössä monta kertaa jo tosi rumasti.

-------

Siirryttiin viereiselle kentällä tokoilemaan. Demo oli kyllä tosi kummallinen, tosi laamainen, vaikka "väliajoilla" oli ihan oma itsensä ja oli koko ajan menossa tekemään. Tehtiin aluksi ruutua, oli vähän hukassa, mutta kyllä se paikka aina löytyi.

Ohjatussa saattoi olla kapulat vähän kaukana (8m) mutta silti vaikutti jotenkin ylitsepääsemättömän vaikealta. Ekalla kerralla meni kapulalle ja lähtii nuuskimaan sitä ympäristöä! Toisella kertaa jo haki, mutta aivan eri vauhdilla kuin normaalisti. Muita mitä sattui: tiputti kapulan kesken eikä tajunnut ottaa sitä mukaan, meni kapulalle ja unohti puolessavälissä mitä oli tekemässä, sekä tasamaanoudossa ei halunnut ottaa kapulaa suuhun. Mikähän sitä vaivaa?

 Paikkista niin, että aluksi palkkailin nopeasta pään laskemisesta, sitten kun oli hyvä, käväisin kymmenen (?) metrin päässä, palkkasin, ja aloitin koko rumban alusta vapauttamatta. Eli yritin iskostaa, että välipalkankin jälkeen voi laittaa nohevana pään maahan, ei saa ruveta laiskottelemaan.

Seuraamista tehtiin taas muutamia askeleita. Ihan teknisesti ok, mutta jotenkin se iloisuus oli hukassa ja fiilis jotenkin epävarma. Alkaa ahdistaa että onko tuossa koirassa joku suurempikin vika.

Häiriköt

Eilen kävin vähän toimimassa häiriönä Hillalle. Ja vähän treenaamassa itekin.

Otettiin aluksi paikkamakuu niin, että kävin tiuhaan palkkailemassa kun piti päätä maassa. Oli ihan tosi vaikeaa, varsinkin kun tyypin kierrokset oli ihan tapissa. Loppupuolella tehtiin toinen samanlainen, eri kaverin kanssa, ja oli vähän parempi, mutta ei silti hyvä. Seuraavaksi pitää palata siihen pään maahan laittamiseen. Oon nyt käyttänyt niin paljon apuja kun oon yrittänyt kasvattaa etäisyyttä ja aikaa, että ei tuo meinaa enää palkkauksen jälkeen laittaa sitä päätä takaisin. Muutenkin välipalkkaus kusee siinä mielessä, että Demo paljon helpommin sluibailee ja alkaa kuikeloida, jos en suoraan vapauta sitä yhden palkan jälkeen.

Kolmesti tehtiin ohjattua liikkuroituna, merkiltä sivusuunnassa 5 metriä ja syvyyssuunnassa 4 metriä. Ensin oikea, ei vissiin nähnyt kapulaa tms. koska lähti oikealle mutta muutti mieltään vasemmalle. Resetoinnin jälkeen toimi ihan hyvin. Tehtiin myös yksi vasemmalle, ja oli ihan tosi hyvä. Tykkään tosi paljon sen vauhdista ja innosta, mikä toisaalta sitten näkyy merkillä malttamattomuutena. Siinä seistessä tuppaa hyörimään ja lopulta tarjoamaan maahanmenoa ym.

Tehtiin vähän muutaman askeleen seuraamisia ja käännöksiäkin, tiiviys mielessä, meni ihan ok.

Viimenen juttu oli paras. Jätettiin koirat vierekkäin ja mä kutsuin Demoa. Ekalla kerralla Hilla meni lankaan, mutta toisella jo hoksasi. Sitten tehtiin toisinpäin, hah. Demo ihan tasan näki että mä en käskenyt, mutta kun toinen lähti vierestä niin lujaa, niin täytyi lähteä mukaan! Otettiin seuraava lyhyemmällä matkalla, muistutin vähän pysymisestä käsimerkillä ja hyvin pysyi. Lopuksi vielä se pitkä matka, eikä mitään ongelmaa.

Jos käytäisiin koulua, niin oltaisiin apuluokalla.

Tänään oli kisamainen treeni kahdessa kehässä. Ensin tehtiin yksi "iso" liike täydellä kentällä ja sitten jaettiin kahtia ja tehtiin 2+2 arvottua ALO-AVO -liikettä.

Isona tehtiin luoksari ALO-tyyliin. Oli ihan huippu, kutsuessa katteli vähän agikentälle päin, mutta tuli heti käskystä hyvällä vauhdilla ja kuulemma ihan luotisuora perusasento.

Ekassa kehässä tehtiin nouto ja liikkeestä maahan. Nouto meni muuten hyvin, palautusvauhtikin oli hyvä, mutta piti vähän löysästi ja pureskeli sivulla. Liikkeestä maahan ihan perushyvä, vaikka se seuraaminen nyt ei parasta ookaan. Maahanmenossa vois täpäkämmin laskea perseensäkin.

Tokassa kehässä AVO-luoksari ja AVO-hyppy. Ei juma kun oli hieno stoppi! Jarrut kirskuen just merkin kohdalle, ja ei kuulemma vauhtikaan hidastunut toisella pätkällä, vaikka itestä siltä tuntuikin. Hypyssä, kun ei olla juuri tehty, tuli kaksoiskäsky istumiseen. Sivulletulossa oli piiiiitkät piuhat, meni ehkä kolme-neljä elämäni pisintä sekuntia ja just aioin vetää henkeä uuteen käskyyn, kun Demo vihdoin ja viimein hoksas, että hänelle puhuttiin. Jotenkin oli vaan ihan hoomoilasena kattelemas taas agiradan rakennusta, kunnes lamppu syttyi.

Loppuun tehtiin paikkamakuu, ja siitähän se riemu ratkes. Ei helvetin helvetti. En tiiä pitääkö tässä vaan piestä itteään kun piti vaan viedä se palkatta sinne makaamaan ja kun ei osannut viritellä ja istutti liian kauan perusasennossa ja ja ja... No, asiaan. Piti päätä maassa ehkä 5 sekuntia (kun ensin sen hirveillä avuilla sinne sain), sitten alkoi kuikuilemaan ja olin jo ihan varma että nousee istumaan ja alkaa taas toistaa samaa vanhaa kaavaa. Pysyi sentään ajan loppuun, mutta kun piilossa olevat tuli takaisin sisälle, niin istui. Ja en minä helvetti siinä hädässä tiennyt mitä mä olisin sille tehnyt, että se olis siitä jotain oppinut. Enkä edes muista mitä mukakorjauksia siinä suoritin. Tehtiin vielä ihan vaan jättö ja takaisin viereen, mutta ketuillehan sekin meni.
En nyt sinänsä yllättynyt, että ei pysynyt kahta minuuttia pää maassa, mutta kyllä se olisi osannut kauemman kuin 5 sekuntia! Osasihan se jo viikko sittenkin. Eniten ärsyttää, kun luuli jo päässeensä niiden vanhojen tapojen yli, kun ei ole päässyt niitä toteuttamaan mutta näköjään ei.

Vaikka kuinka sanotaan että meidän (toko-/agi)ryhmä on kehittynyt, niin tuntuu vaan että me junnataan paikallaan. Ei niistä EVL:n alkeista oo paskankaan hyötyä jos ei pääse ikinä sinne asti.
Ja jumalauta kun  toivoo joskus, että kunpa oltaisiin edes jossain oikeesti hyviä. Ei saada ikinä edes ALOa kasaan, alkaa tuntua että tuo ei edes tykkää mistään agilitysta, ei ymmärrä lampaiden päälle eikä se oo mitenkään järkyttävän kauniskaan. Pehmonen ja epävarma kun mikä ja alkaa sen takia jo lähennellä remmiräyhääkin. Vittu.

Lisää mielikuvituksettomia toko-otsikoita

Oli omien aiheiden aika ja koska meitä oli kolme paikalla, niin tehtiin oikein urakalla paikallaolojakin.

Ensin kaksistaan Laran kanssa kokeenomainen 10 sekunnin makuu. Ai että, pää maassa! Uskomattoman hienoa, ja vielä Laran kanssa, joka on meidän pahin häiriökoira!
Toisena kolmistaan istuminen 1 min, olin piilossa. Kävin kolmesti palkkaamassa sinä aikana, siis tosi lyhyitä pätkiä. Viimeisellä kerralla poistuessa läsähti maahan. Muuten istui hyvin, yllätyin itekin, kun ei oo juuri istumista tehty. Ei kuulemma edes vilkuillut agikentille niinkuin muut, vaikka meteliä oli.
Lopuksi paikkamakuu 2 min liikkurin kierrellessä. Olin ihan varma, että ei pysy pää maassa, mutta joskus pitää ottaa riskejä. Eikä mitä! Ilme oli just semmonen "haa, tämä on häiriö, nyt tarkkana", eikä hievahtanutkaan (okei, kerran hievahti, älkää olko niin kirjaimellisia). Ei nyt ehkä kokonaisuutena kaunein, koska aina mun lähtiessä palkkaamasta nousi pää ja meni vähän persiilleen, mutta vaikein osa oli helppo! Teki kyllä mieli järjestää kunnon bileet siinä kentällä.

Eka aihe oli ohjattu, on kuulemma hyvällä mallilla ja hirmuisesti on edistytty. Nyt alustat pois kun ei kerran niitä tarvitse, ja rohkeasti etäisyyttä kasvattamaan. Tehtiin tänään siis alustat+kapulat -yhdistelmällä, keskikapula mukana. Sivuttain 5 metriä ja syvyys 4 metriä. Vasen on vaikeampi, ja monesti kuulemma onkin näin päin, pitää tarkkailla sitä. Merkillä pysymistä pitäisi vahvistaa, tänään yritti hiippailla koko ajan mun luo.

Toinen aihe oli jäävä stoppi. Pitää vähän peruuttaa ja tehdä helpompia juttuja. Seuraamisesta käsky ja nami lentää taaksepäin yhtäaikaa, voi siirtää oikeaan käteen, jolloin tulee kokeenomaisempi (jos koira vaan tajuaa että sieltä oikeastakin voi lentää jotain...). Hetsaamalla voi myös saada terävämpiä stoppeja, tätä vois tehdä ennen kokeita muistuttamaan että täpäkkyys on se tärkein.
Kun aikaa oli, niin puhuttiin vielä seuraamisesta. TAAS niitä lyhyitä pätkiä, eli muutama askel korkeintaan ja kiinnitetään huomiota siihen, että korjaa itse sen perusasennon tiiviiksi. Se onkin juuri se villakoiran ydin, että lähtöpa on tiivis, liikkeelle lähtiessä levahtaa sinne Demon mukavuusalueelle ja sitten pysähtyessä pa on tosi väljä. Palkkaamiseen kiinnitä huomiota! Ajatus kyllä on, että palkkaan läheltä jalkaa ja suht edestä, mutta enhän mä niin tee. Hyvä minä. Anna sen koiran tavoitella sitä palkkaa, ei sitä tarvi suoraan suuhun tunkea. Hifistelytreeninä vois hioa tuota perusasennon kenottamista pois. Peilin edessä naks aina kun tajuaa suoristaa asentonsa. En varmaan edes muistanut kaikkea, informaatioähky.

Tehtiin vielä omatoimisena makuuta. 29 askelta ja 20 s oli pisin, muut teki hommiaan, ei haitannut. Ainoat mokat sattui vasta kun olin ihan vieressä, pää vain nousi. Nykyään tosi harvoin ennakoi perusasentoa, johtuen varmaan siitä, että en edes muista koska olisin viimeksi käskenyt sen yksin treenatessa sivulle. Hyvä näin.

Onnistuttiin taas!

Oltiin taas ihan liekeissä! Tai no, ainaki parhaamme tehtiin.Vauhti ei ihan parhaimmillaan ollut, mutta fiilis oli hyvä ja mitään pakoilua ei oikeastaan tapahtunut.

 

Tehtiin muutaman kerran ylläolevaa rataa, yleensä siitä syystä, että ite unohdin tai tein väärin tai muuten vain sekoilin. Vitosputkeen ohjauksen suunnittelin alunperin takaaleikkauksella, mutta kun etumatka kasvoi jo niin suureksi, niin ei ollut kovin sujuvaa. Valssi oli oikeastaan paras vaihtoehto, siinä ei mennyt niin helposti väärään päähänkään. Hypyltä kun muisti ottaa kunnolla haltuun ja vähän huudahtaa "tässä!", niin meni se ihan nätisti takaaleikkauksellakin.

Vastaavasti kutoshyppy alunperin twistillä, myöhemmin pakkovalssilla ja lopuksi vielä niistolla. Eka kertaa saatiin niisto toimimaan oikeasti! Tähän asti se on aina töpännyt mun varmisteluun ja siihen, että Demo ei uskalla hypätä mua päin kun oon vielä tiellä.

Kympillä huomasin miten erilaisia koirat on. Mun piti olla siellä riman takana valssi melkein valmiina kun koira tulee putkesta, kun Heli sai olla vielä huoletta rintamasuunta ykköstä päin, ja silti koira kääntyi. No, on se toisaalta ihan hyvä, että Demo hakee ne esteet itse ja lukitsee jo kaukaa. Sillä se onkin jo oppinut mun mokia paikkailemaa :D

Videotakin saadaan ehkä esille. Kyllä voikin nopealta tuntuva vauhti olla oikeasti hidasta ja oman juoksemisen kattominen kiusallista...

Osaa se ainakin noutaa!

Voi vitsi, projektit etenee kohisten kun jaksaa olla johdonmukainen.

Ohjattu. Ensin tehtiin "kertausta" targetit viisi metriä sivuilla ja kolme takana. Ihan sikahyvä, alunperin on mennyt vähän kaarella targetille, mutta nyt hakee tosi suoravaiivaisesti paikan. Toinen toisto 5 metriä takana, tosi hyvin taas. Sitten uskalsin jo ottaa kapulat mukaan, eli kapula heti targetin taakse ja 6 metriä taaksepäin. Suunnan haki hyvin, mutta hihkaisin noutokäskyn vähän aikaisin, niin hidasti epäröiden. Toistin noutokäskyn, niin kiihdytti uudestaan ja oli varma tehtävästään. Tehtiin yksi molempiin suuntiin näin, ja sitten otin targetit pois. Lähetin vasemmalle, eikä kyllä yhtään huomannut että siellä olisi ikinä mitään targetteja ollutkaan, meni niin varmasti. Sitten vähän uhkarohkeena (koutsien muistutus nopeesta etenemisestä takaraivossa) laitoin keskikapulankin mukaan. Toistan itseäni, mutta ihan sikahyvä! Haki ensin oikean, sitten olin laiska ja haetutin vielä vasemmankin viemättä sitä oikeaa takaisin. Ei tarvitse edes erillistä noutokäskyä, kun noutaminen on niin kivaa että Demo tarjoaa sitä ilmankin. JES!

Paikkamakuu meni myös tosi hyvin. Taas strategia "puolet edelliskerrasta" tuotti tulosta, joskin mielentila oli vähän kiihtynyt ekalla kerralla, mutta toisella pysyi jo 8 askeleen päässä hyvin, kesto taas sen 5 sekuntia ja ilman alustaa, kun oli häiriötön. Tiesin että osaa, niin hyppäsin heti 15 askeleesen, sen jälkeen 20, 22 ja 30 askelta. Nyt vihdoin tuntuu että mitä kauemmas menin, sitä paremmin pysyi! Toisella 30 askeleen matkalla meni vielä auto selän takana kentän ulkopuolella(!), eikä herpaantunut, kuin vasta sen mentyä kauas ohi ja mun oltua yli puolivälissä takaisin. Loppuun otin vielä lällyn 5 askelta, että jäi helppo maku suuhun. Voi hitsi, kohtahan me saadaan alkaa treenaamaan aikaa!

Keksisipä tuohon seuraamiseenkin jonkun logiikan, että se edistyis. Raastaavaa... Vaihteeksi taas konkreettisesti huomasin, että älä katso sitä koiraa, kävele suorassa ja reippaasti. Vähän parantui kun tämän taas tajusin (ilman peiliä se on niin vaikeaa!), mutta en oo varmaan ikinä tyytyväinen. Kyllähän se mukana seilaa, mutta kun saisi tulla sillä omalla hyvällä intensiteetillään loppuun asti.

Loppuun tehtiin ihka oikea zeta! Oli hirveen hyvä niiltä vaikeilta osiltaan, eli istumisessa ja paikallaan seisomisessa. Istui hyvin, ottaen huomioon miten huono se on tähän asti ollut, ja pysyi tosi hyvin. Stoppi olis voinut olla terävämpi, mutta sen paikkas hieno pysyminen. Maahanmeno perushyvä, mutta mun kiertäessä taakse iski joku bugi ja nousi ylös. Laitoin maahan ja jatkoin loppuun. Tuota maassa olemista on kyllä nyt niin työstetty, että en jaksa uskoa että se on mikään toistuva ongelma, kun kerta seistäkin malttoi.


Huomenna vaihdetaankin turhamaisuusvaihteella ja mennään Gerard O'Shean handlauskurssille! Toivottavasti on rahan arvoista, alkaa nimittäin järjen ääni pian kolkuttelemaan näiden kustannusten suhteen... ;)

Edistyy

Ruudun paikka. Musta hakeutuu ihan yllättävänkin hyvin oikeeseen paikkaan, ja kuulemma seuraavaksi voidaankin miettiä paikan korjaamista. Eri paikoista lähettelyä niin, että itse oon siellä "oikealla" lähetyspaikalla. Merkiltä lähetyksiä olisi myös hyvä ottaa mukaan, varsinkin kun ne on Demolle aika vaikeita.

Tunnari. Saisi kuulemma olla varmempi, mutta musta teki sikahyvin ottaen huomioon, että oli liikkurin hajuiset kapulat ja kolme muuta koirakkoa tekemässä ympärillä. Nuuski ensin kaikki varmuuden vuoksi läpi, ja sitten vasta otti oman. Eka luovutus oli hyvä, toisessa piti vähän jahkata. Luovutus- ja pitotreenit pitäiskin pitää erillään noista haistelutreeneistä, että sais selkeästi palkattua yhdestä asiasta.

Jäävät. Jipii, teki tosi hyvät istumiset! Seisominen hitaahko, mutta vielä menettelee. Nyt alkaa jo pysyminenkin olla hyvällä mallilla, ei väistele.

Paikkamakuu. 15 askeleen päässä se sama 5 sekuntia mitä on tehty. Kerrankin oli hyvä strategia, ja aloitin puolella siitä mitä viimeksi tehtiin häiriöttä, eli 6 askelta, nyt alustan kanssa, että keskittyisi. Sitten 8, 10 ja 15. Tosi hyvin, onnistumisprosentti huomattavasti parempi kuin tähän mennessä. Lopuksi tein vielä 10 ja 15 askeleen päästä ilman alustaa, pitkällä matkalla piti kerran muistuttaa, mutta toimi. Eikä väistänyt tai nostanut päätä. Toivoa saattaa olla!

Hyvä päivä

Päivällä käytiin tokoilemassa. Ensiksi muisteltiin tunnaria, kun se on torstaina kurssiohjelmassa. Heitin semmosen sopivan kasan kapuloita (ehkä 12) maahan sikinsokin ja yhden oman sekaan. Ekalla kerralla ei löytänyt omaa, mutta ei sitten onneksi ottanut väärääkään. Uudella lähetyksellä löytyi ja toi suht nätisti sivullekin. Vaihdoin hajustetun kapulan (ihan vaan että ei opi suunnistamaan jonkun kuolan hajun perusteella), ja tällä kertaa toi väärän! Tuota tapahtuu tosi harvoin. Otin pois ja laitoin sen takaisin läjään, mutta nosti sen uudestaan! Viimein laitoin sen taskuun ja sitten löytyi oikea ja tosi nätillä palautuksella. Olikohan se joku vanha hajustettu kapula, vai mikä mätti... No, kolmannella kerralla tein kaksi suht tiivistä riviä ja oma sinne, nyt nousi kerralla oikea ja hyvä palautus. Palautus tuppaa kyllä olemaan sikarimuodossa, mutta en tiiä onko se virhe. Sillon ei ainakaan pureskele, mutta tietty helpommin voi tipahtaa.

Ohjatussa päästiin 5 metriä sivuille ja 4 taakse. Vasen oli heikompi, mitä kauemmas mentiin, pitää muistaa. Kun välillä vaihdoin targetit toiselle puolelle merkkiä, eli tehtiin tavallaan toiseen suuntaan, niin Demo meni ihan hämilleen. Etsi kovasti alustoja vanhasta paikasta, eli ei ihan oo tajunnyt että taaksepäin on se juttu. Ihan hyvä, olipahan pähkinä purtavaksi. Saatiin siis onnistumaan.

Paikkamakuussa aloin nyt olla järjestelmällinen. Mukavuusalue oli 7 askeleen päässä, mutta työstettiin sitä 13 askeleen päähän. Aivan koko paluuaikaa ei tahtonut pitää päätä maassa, mutta jos pääsin sivulle niin hyvin pysyi ennakoimatta. Tietty joka kerta vaadin sen pään pysymään maassa ja noususta aloitin alusta. Aika oli ihan vaan 5 sekuntia mun paikallaan olemista, että saataisiin tuo etäisyys kuntoon.

Seuraamista tehtiin vähän samalla mallilla kuin viimeksi, eli koira itse töihin. Käyskentelin kentällä ja kutsuin seuraamaan, loivat ympyrätkin meni hienosti ja Demo tajusi tiivistää. Käännöksetkin oli sikahyviä, voi kun saisi tämän joskus "oikeaankin" seuraamiseen.

--------

Illalla aksattiin ja voi tsiisus kun kulki! Ihan tosi kiva 18 esteen rata, välistävetoja ja puolenvaihtoja. Voi kun jaksaisin avata koneen ja piirtää sen radan (EDIT: jaksoin!). Enikeis, Demolla oli sikahyvä draivi tänään, vaikka toisella kerralla alko vähän jännittää alussa. Eka kierros mentiin pätkissä ja kun huomasin miten hyvin menee, niin palkkasin aika usein. Hankalia oli välistävedot, varsinkin vasemmalta oikealle, johtuen varmaan lähinnä mun ohjauksesta. Sujui kuitenkin, vaikka ei välttämättä kaunista ollutkaan. Lopussa oli pitkästä aikaa pussi, mikä oli aluksi vähän epäilyttävä, mutta tokalla kerralla jo muisti että ainiin, tästähän mennään läpi.

Nyt pitäsi vaan opetella uudestaan se lähtörutiini ja opetella sitä odotusta, niin helpottaisi elämää kummasti. Kuitenkin se jalkojen väliin tulo on Demolle kiva temppu niin se pitäis nyt hioa maailman siisteimmäksi ja turvallisimmaksi paikaksi johon voi tulla vaikka vähän jännittäiskin. Siitä se lähtee...

Mutta on se kivaa kun sujuu!

Onnistuu, ei onnistu

Oon tässä huomannut, että en vaan osaa opettaa paikkamakuuta. Ei tässä nyt muuta selitystä ole. Että ihan jos joku kokee haluavansa haastetta niin voi tulla opettamaan sen Demolle tai vastaavasti käskyttämään mua niin että hommasta tulee jotain. Sama juttu seuraamisen kanssa, onneks nää ei ookaan kuin ne kaks tärkeintä asiaa.

Asiaan. Eka tehtiin ohjattua, targetit n. 3 metrin päässä merkiltä, yksi toisto kumpaankin suuntaan, superhyvin. Sitten otin riskin ja siirsin samointein 5 metrin päähän. Tällä kertaa meinasi ekaa kertaa mennä väärälle, tähän asti on aina vähän miettinyt vaikeassa tilanteessa ja tullut oikeaan tulokseen. Korjauksella meni vähän epävarmemmin, mutta ei jälkeenpäin näkynyt onneksi missään, vauhti oli jatkossakin hyvä. Sitten tehtiin vielä oikea-vasen-vasen-oikea niin, että siirsin targetteja metrin taaksepäin. No problemos, ja onneksi ymmärsin vähän sekoittaa järjestystä ettei totu poukkoilemaan tasan vuorotellen eri suuntiin. Hyvällä mallilla ollaan!

Sitten vähän seuraamista. Yritin aluksi vain ottaa lyhyehköjä pätkiä, mutta eihän siitä tullut mitään jostain syystä x. Vaihdoin sitten suunnitelmaa ja yritin saada Demon tarjoamaan oikeaa paikkaa huutelemalla vaan seuraamaan sen hyöriessä ympärillä. Ihan kivasti tarjosi, mutta en tiedä tekikö tämä nyt sitten mitään edistystä. Inhottaa junnata paikallaan tämän kanssa.

Tunnaria otettiin ehkä kolme toistoa. Ai kamala kun se menee lujaa kapuloille! Siis aivan rakettilähtö ja viime tingassa hidastaminen niin että sydän kurkussa saa jännittää potkiiko kaiken tieltään. Palautus ei ole ollenkaan samalla vauhdilla, mutta se onkin vähän kesken. Nyt olin kapuloiden sivussa parin metrin päässä (myös siksi että näen mitä Demo tekee), eli koko matkaa ei ole vielä tarvinnut palauttaa.

Paikkamakuuta lopuksi. En oikein tiedä mitä me treenattiin (no olisko tässä se ongelma?!), mutta avustaen jätin koiran maahan , poistuin ehkä 6 metrin päähän, käännyin piilossa ja tulin takaisin. Jälkeenpäin ajateltuna meni muka hyvin, mutta jos 40% on epäonnistumisia niin kyllä se kertoo että ei osata. Lisäksi tehtiin niin, että avustin maahan ja treenattiin aikaa, tässä ei malttanut pitää päätä maassa. Lähes joka kerta nosti pään ennen aikaa ja piti huomauttaa, sitten kun aloitin ajan alusta niin ei ollut ongelmaa. Ärsyttävä kaava, mitä mä teen väärin?!

Uudet asiat on parhaita

Silläaikaa kun mä oon metsästänyt niitä ohjatun kapuloita niin Demo on näköjään opetellut suunnat yksikseen. Aloitettiin tänään siis ohjatun opetus, tehtiin pelkkiä suuntia asettamalla koira merkille ja targetit joidenkin metrien päähän suoraan sivuille. Ihan superpätevää toimintaa! Ohjautuu tosi vahvasti käsimerkillä matkaan ja liikkuu hyvällä vauhdilla. Nyt vain aletaan rohkeasti etenemään ja siirtämään targetteja kauemmas ja taaemmas, sekä vaihdetaa aika nopsaan kapuloihin, ettei jää liikaa kiinni siihen targetin tarjoamiseen. Nyt on intoa kun saa opetella ihan uutta!

Toinen aihe oli kaukot, mikä taas olin vähän latteammasta päästä. Tässä jossain välissä Demo on täysin unohtanut että pitäisi peruuttaa istumaan tai mennä suoraan alaspäin maahan. Myös istumaan nousu maasta oli aika epävarma. Oikein tosi hyvällä mallilla siis, ja voin kertoa että kaukomotivaatio on tällä hetkellä noin nolla. Kuvittelin että tää hinkkaaminen olisi jotenkin kypsynyt sen päässä, mutta ei, näköjään vaan unohtunut.

-----------

Tiistaina aksassa tehtiin takaaleikkausta, oli tässäkin ihan super sitten kun saatiin jännitys purkaantumaan. Hannan sanoin: "Itse ohjaus oli kaikille helppo, mutta jokaisella oli jokin muu ongelmansa." Meillä se oli seinän vierestä ja epämääräisestä nurkasta lähteminen ja Demon liian suuri personal space. Jotenkin erityisesti agilityssa se on alkanut pitää niin suurta väliä muhun että ei meinaa tulla mitään siitä lähtöön hakeutumisesta. Nyt oon sentään saanut sen pakoilun loppumaan ja koiran odottamaan kun tulen lähemmäs ja kutsun uudestaan, jolloin se yleensä tuleekin. Mutta raivostuttavaa, yhtäkaikki. Kuulemma vika on vähän siinäkin että toisinaan Demo mielestään tietää just mitä seuraavaksi tehdään, eikä oikein koe tarvetta tulla mun komenneltavaksi, mutta mä uskon enimmäkseen ylipäätään epävarmuuteen ja noihin jännittäviin tilanteisiin.

 

Radanpätkänä oli ylläoleva vauhtipätkä. Ihan kiva oli, mutta matalat hypyt ja pitkät estevälit jotenkin söi sitä vauhtia Demolta. Ei kyllä toisaalta muutenkaan ollut parhaan draivin päivä. Erityisen ylpeä olin, kun sain joka yrityksellä käännettyä sen oikasemaan olemaan menemättä noita päätyputkia, vaikka ensin oli paahdettu koko rinkiä. Ekaa kertaa oli myös vähän pidempi pituus (älkää kysykö kuinka pitkä...) eikä tuottanut mitään ongelmia. Ehkä se maksimittakin joskus luonnistuu.

Männä viikolla

Jaha, tässä on jäänyt tarinoita tarinoimatta.

Viime tiistaina aksassa tehtiin radanpätkää ja uutena asiana tuli putkijarru. Se on yksi niistä asioista mistä oon kuullu puhuttavan, mutta en hyvälläkään mielikuvituksella ole ymmärtänyt mistä on kyse. Yksinkertaisesti, jos putken jälkeen pitää esim. tehdä tiukka käännös johonkin epäloogiseen suuntaan (9-10), niin ennen putkea kerrotaan se jo koiralle jollain tavalla -> putkijarru. Meille otin käyttöön ihanvaan nimeen yhdistetyn himmauskäsimerkin, ja toimi ihan kivasti kun opin ajoittamaan oikein ja olemaan taas toisessa päässä ajoissa.

Torstaitokossa oli ohjelmassa aikalailla kaksi temppurataa. Toisella pisteellö tehtiin eri liikkeistä osia sekaisin, eli esim. nouto ja seuraamista, hyppy ja kaukoja sekä ruutu väärinpäin (koira makaamaan ruutuun, kutsu, seuruuta ja lähetys ruutuun). Meni vähän päin mäntyä, lähinnä sen takia kun itekään ei tienny mitä tuleman pitää niin pyöri aivan epäloogisena siinä. Myöskään superlyhyet seuruut ja ahtaat käännökset ei ollut hyvä juttu.
Toinen piste oli vähän perinteisempi, eli ohjaaja keskellä ja koira suorittaa hyppy-ruutu-kaukoja-nouto-pysäytys-istu-luopuminen-viereen. Näin auki kirjoitettuna tuossa onkin ihan hitosti hommaa, mutta mä ja erityisesti Demo tykkää tälläsistä kun herneet saa raksuttaa. Ainoa ongelma olis voinut olla, että Demolla ei varsinaista kapulansylkemiskäskyä ole, sillä on vain lupasana luovuttaa kapula mun käteen. Mutta en mä ehtinyt kuin vasta istuuttaa koira niin kapula lensi kaaressa suusta. Ei ehkö kovin toivottu tulos muuten, mutta tuossa oli oikein :D

Tänään käytiin ulkokentällä tokoilemassa, kun vihdoin ja viimein neljännestä kaupasta sain ne ohjatun kapulat! Ei oo kiva kun Berra lähettää kauppoihin erikokoisia isoja kapuloita niin että ei kokonaista settiä löydy mistään.
Noudon pidosta on tullut ihan karseeta. Tunnarit rouskuu poskihampaissa, metalli kalisee hölskyen etuhampaissa ja ohjattuja voikin pitää muuten vaan niin että heiluu puolelta toiselle. Tähän ottaisin mieluusti vinkkejä! Nokasta pitäminen ei ainakaan hommasta hauskempaa tee, ja nyt yritetään tehdä seuraamisia ja muita kapulan kanssa että tajuais pitää kunnolla kiinni. Mikä sitten taas ei tietty auta tunnaripureskeluun.
Vähän jotain seuraamispätkääkin tehtiin, mutta oli vähän löysää. Luoksetulon sain ihan hienoksi sen edellisen episodin (joka tosiaan jatkui ohjatuissa treeneissä to) jälkeen. Tulee ihan hyvällä vauhdilla nyt, mutta kovin kaartaa. Mutta ihan hyvä jos ei jäänyt päälle, ja oli oikeesti joku stoppien oppimisen vaihe kuten torstaina pohdittiin.

Mitä just tapahtui?

Tänään treenilistalla oli sen paikkamakuun etäisyys, eli se että Demon usko ei lopu, vaikka mä kävelen kuinka kauas. Tosi hyvin pysyi palatessa pää maassa, ja eipä muutenkaan mitään suuria ongelmia. Suurin haaste tulee olemaan tuon siirtäminen muiden koirien viereen ja se, että Demo muistaa käyttäytyä niinkuin pitää.

Muuten tehtiin pitkiä seuraamisia aika paljon. Täyskäännöksissä alkoi ennakoimaan taas ihan sikana, sitten tehotoistoilla parani, mutta taas pidemmän pätkän jälkeen ennakoi ja leveni niin pirusti. Piti ottaa vähän eri lähestymistapa ja tehdä siitä kääntymismerkistä samalla tiivistämismerkki, niin ei ehkä pääse leviämään.

ALO-jääviä koitettiin kerran molempia ja kun meni niin tosihyvin, niin en puuttunut niihin sen enempää. Merkkiä hiottiin kanssa, eka toisto alustalla, muut ilman. Tuohonkin pitäisi saada jooku virittelykäsky, kun tuntuu että paikkaa vaihtaessa koko merkki hukkuu koiralta ihan täysin. Siis käskystä se juoksee jonnekin eteenpäin, sitten hidastaa ja kattelee ja  lopulta huomatessaan tötterön, pinkoo sinne. Nyt on vähän merkkejä ilmassa, että voi ruveta nenällä tökkimään merkkiä, pitää olla tarkkana.

Luoksetuloa tein ensin ALO-tyylisesti, toisella kerralla pysäytin seisomaan, ja hienosti pysähtyikin! Kolmas kerta oli tosi varovainen normaalimenoon verrattuna, ja neljännen otinkin sitten vauhtiluoksarina. Luulin että toimi, mutta vissiin ei, koska ihan lopuksi yritin vielä tehdä vauhdilla, ja aina kehuessa Demo pysähtyi kuin olisin käskenyt... Sitten kun koitin vedättää namilla (koska eihän tässä vaiheessa voi lelulla leikkiä, huoh), niin meni ihan jäihin ja tuli kiertäen hidasta ravia luokse. Sitten kun en saanut vauhtia koiraan, en palkannut sitä, ja se ei taas tiennyt mitä mä halusin ja miksi ärsytti. Ja muuten voin sanoa, että ärsytti, ihan sikana. Sen luoksari on ollut niin kauan niin hieno, että pitihän sekin mennä rikkomaan. No, tein sitten "luoksareita" eli mukaankutsuja selkä koiraan päin ja vielä vahvistelin muuten vaan sivulletuloa. Ihan ihme juttu ja ihan ihme mielentila.

Vähän liiankin aktiivinen

Huhheijaa, mä oon pian pulassa tuon koiran innostuksen kanssa. Ihan järjetöntä sinkoilua ja taas piti koittaa haukkumistakin...

Mutta. Tänään oli aiheena paikallaolojen häiriöt.  Ensin tehtiin kokeenomainen makuu, nousi kerran maatessa ja myös mun palatessa. Perkele! Ihan suomeksi sanottuna. Häiriöinä oli juokseva ihminen, lentävä lelu ja luoksetulokäskytystä. Ne ei onneksi hetkauttaneet.

Toinen piste oli kehääntuloa ja liikkeidenvälejä. Taas ajattelin että jes, nyt päästään oikeesti korjaamaan jotain, mutta paskat. Demo ei juuri ikinä ole tehnyt noin hyviä liikkeenvälejä kuin tänään. Saatiin silti ihan hyviä vinkkejä. Nyt, jos Demo ei tule mukana, niin mä lähden vauhdilla muualle että sille tulee kiire mukaan, ja ylipäätään koitetaan saada se tarjoamaan mukanaolemista.

Ruutua tehtiin omatoimisesti, pitempi matka ihan selvästi hidastaa, tämä siis treenilistalle. Merkillekin koitin saada lisävauhtia ja aika hyvältä näyttikin.

Nyt on taas vaan se apinanaraivofiilis että ei yksi helvetin paikallamakaaminen voi nyt kaataa meidän koeuraa, kun kaikki muu on ihan mukavalla mallilla!


Ja vielä otsikkoon viitaten, Demosta tuli vuoden 2013 aktiivischapendoes! Kyllä tällä ramppaamisella nyt jotain kuuluukin jo saada ;) Lisäksi tokokisassa oltiin sijalla 2, heti tokovalion takana, eli ei paha ollenkaan, sekä urosten kauneuskisassa sijalla 8.

Ja taas kulkee

Tässä on nyt erinäisistä aikatauluongelmista johtuen tullut vahingossa pidettyä joku kolmen viikon agitauko. Ja sehän on tehnyt vain hyvää! Pitkästä aikaa tuntui siltä, että me kaksistaankin saatiin jotain järkevää aikaan.

Aluksi meinasin jo polttaa päreeni, kun tuo agilitytreenien aikainen luoksetulo ei vaan toimi niin millään. En tiiä mikä siinä on, mutta ei vaan voi tulla käskiessä luokse. Jotenkin vaan se haluaa pitää hirmuisen turvavälin ja käskiessä vaan jäätyy paikalleen tai alkaa nuuskuttelemaan. Sivustakatsojan silmin se varmaan näyttää siltä että oon piessy sitä koiraa niin, että se ei uskalla tulla mun luo ja rauhottelee vaan itteään... Kaiken huipuksi, sitten kun se tulee luo, niin ihan mielellään kyllä tekee.

No, nakkien voimalla päästiin tästä vähän yli, niin että päästiin suorittamaan. Ihan siltä varalta että tänään olis jänskäpäivä, niin aloitettiin kevyesti vaan loppupalkalla pari aitaa, A ja yks aita. Ihme bugi tuli, kun ei olisi halunnut mennä A:lle, mikä on yleensä melkein lempieste. Kolmas kerta toden sanoi ja meni hienosti, vauhtiakin oli kivasti.

Koitettiin ekaksi tuota mustaa rataa. Eka pätkä mentiin kolmoselle asti ja siitä este kerrallaan pidennettiin ihan tuonne kepeille asti. Lempikohta oli ehdottomasti tuo 3-4-5 -veivaus, kun Demo kääntyi tosi hyvin ja itsekin uskalsin juosta alta pois, vaikka tuntuikin että oon pian naamallani nurmella. Puomikin tuli vähän shokkihoitona noinvaan siihen radan osaksi, mutta suostui hyvin menemään, eikä vauhtikaan nyt ihan säälittävä ollut. Ja kepit, voi ne kepit! Joka kerta haki ihan helvetin hyvin sisäänmenon, vaikka kuinka (jopa tarkoituksellisesti) sähläsin!

Punasella radalla nyt ei ollutkaan mitään muuta erikoista, kuin tuo tosi lyhyt väli putkesta kepeille ja siinä vielä väärä väli suoraan linjalla. Tein aluksi ihan niin, että olin tuossa "sisäpuolella" ja ohjasin koko ajan oikealla kädellä. Toisella kierroksella tein valssin kolmosen jälkeen ja vaihdoin puolta niin että tuli ei-niin-sujuva takaaleikkaus kepeille. Ja taas! Ihan superüberhyvämahtavat kepit! Huomasi oikein kun putkesta tullessa välähti että "hetkinen, tämä on aivan väärä väli" ja niin nohevasti kiersi oikeaan sisäänmenoon. Vauhtikin kepeillä oli joka kerta aivan super, kyllä me jotain oikeesti osataankin!

Edistymistä!

Tällä kertaa päätin että otetaan pitkää seuraamista. Tässä on nyt jonkin aika keskitytty tuohon tiivistämiseen, käännöksiin ja tempon vaihteluihin, niin teki ihan hyvää vaihteeksi. Eihän se kovin hyvin mennyt aluksi, jotenkin nää ekat toistot mistä aiheesta vaan on aina hirveen tahmeita. Selvästi kun meni esim. agiesteitä kohti niin alkoi jättäytymään ja loittonemaan, huomautin ihan rehellisesti että tuommoinen ei käy ja otin uudestaan. Vasemmalle käännökset oli ihan hyviä, mutta oikealle tuppasi taas levenemään. Täyskäännökset oli tosi vaihtelevia, ei nyt sentään karannut mihinkään, mutta tooooooosi (siis tooooosi) loivasti kääntyi välillä. En oikein saanut kiinni, että missä vika.

Paikkamakuuta, JES. Ihan oikeesti, nyt voi sanoa, että meni hyvin. Olin ihan 4 metrin päässä ja tyhjä alusta mun edessä, tavoitteena kasvattaa vain aikaa. Pari minuutin pätkää taisi olla, välissä lyhyempiä ja vapautin välillä. Tosi hyvin piti pään maassa, vaikka tulin eteen tai sivulle palkkaamaan, ja ei haistellut juurikaan. Erikseen tehtiin vielä kahden minuutin makuu, siinä vähän meinasi haistella, mutta kun kielsin niin hyvin keskittyi pitämään pään maassa. Vapautin alustalle.
Aivan ahaa-elämys melkein iski tuossa matkalla, että tää hommahan pitää oikeasti treenata pienissä paloissa; mun häiriö lähtiessä ja tullessa, matkan pituus ja aika. Siinä nyt sitten kun muistaisi treenata aina yhtä asiaa kerrallaan.

Ruutukin oli tänään ihan super. Ekalla toistolla meni just eikä melkein täysiä oikeaan kohtaan, tokalla vähän hitaammin, kolmannella oli vähän jo paikka hukassa. Neljännellä kävin taas näyttämässä paikkaa ja hienosti meni, otin oikein pysäytyksen ja maahanmenonkin siihen.
Merkkiä tehtiin myös, oli ihan hirrrveen kova hinku sinne alustalle merkin taakse, kyttäs aivan sikana. Luvan saatuaan singahti samantien oikeaan kohtaan, ja nimellisesti vielä pysäytin. Toinenkin toisto alustalla, kolmas ilman, eikä mitään vaikutusta alustan poistamisella! Uhkarohkeana yhdistin siihen sitten vielä ruudun. Merkin jälkeen palkkasin ja menin vierelle lähettämään. Ei meinanut uskoa että piti oikeasti mennä ruutuun, otti muutaman juoksuaskeleen ja pysähtyi hämmentyneenä. Uudella käsky(i?)llä meni kyllä, jäi tosin vähän eteen. Toisella kerralla en palkannut merkillä, enkä mennyt viereen lähettämään, vaan tein ihan "oikeana liikkeenä" (herääkin kysymys, että miksi, jos kerta äskeinenkin oli vaikea?) ja meni ihan hyvin. Ei nyt superisti, mutta tosi hyvin odotuksiin nähden.
Ruudussa pitää treenata vieläkin sitä paikkaa, että ei tule epäonnistumisen mahdollisuutta. Samoin varmempaa irtoamista merkiltä ruutuun, mutta tämä nyt olikin vasta ekoja kertoja. Maahanmeno ja pysäytys ei tunnu olevan mikään ongelma, niin turha niitä on hinkuttaa, alkaa vaan turhaan ennakoimaan.

Lopussa tehtiin ihan vähän jääviä, ja voi sikapossu kun nuuski... Pysähtyessä seisomaankin piti laittaa nokka maata kohti. Siirryttiin sitten peilin eteen ja sanoin aina semmoset ärkeleet kun tätä näin. Kamalan haastavaa meinasi olla, mutta selvittiin ihan kunnialla. Aivan lopuksi treenattiin istumisen nopeutta, eli koira vaan hilluu, käskytän yllättäen istumaan ja nakki lentää taakse. Tänään sen totesin, että eihän tuo meinaa osata istua. Siis liikkeestä, ehkä n. 55% käskyistä tuotti sen istumisen, muuten vaan pysähtyi tai meni jopa maahan.