maanantai 26. syyskuuta 2011

Kuvasaastetta näytelmästä


Ehkä ensimmäinen pose jossa häntäkin on muuta kuin suttu

Keskittyy kieli keskellä suuta :D



Kuvat (c) Juha Pajula

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Näyttelytähti

Tai no, tähti ja tähti, mutta ainakin nyt kehässä käynyt. Kilpatoverina oli Fantti (Crazzan Fantom), joka vei kirkkaimman palkinnon olemalla ROP-pentu. Lähdettiin mekin onneksi ruusukkeen kanssa molempien saadessa kunniapalkinnon :)

Itse kokemus meni rutkasti paremmin kuin pahimmissa kuvitelmissani, ja koko homma oli tosi nopeasti ohi. Ensin mentiin ympäri, missä Demo skarppas ihan uskomattomasti ja meni tosi nätisti. Yksilöarvostelussa oli onneksi vähän normaalia hillitympi ja seisoi tosi nätisti paikoillaan, eikä hirveästi alkanut tuomarin kanssa riehumaan. Yksin liikkuminen olikin sitten vähän niin ja näin... Mut hei, rotumääritelmässäkin lukee "työskennellessään. schapendoes laukkaa mieluummin kuin ravaa" ;)
Kaikenkaikkiaan oon tosi tyytyväinen reissuun ja erityisesti jätkän käytökseen. Kuvia seuraa perästä, jahka kameramies saa ne eteenpäin.

Loppuun vielä arvostelu:
 "Mittasuhteiltaan tyypillinen, sopivaluustoinen, vielä kevytrakenteinen uros. Hieman takakorkeassa vaiheessa. Hyvä pää. Käyttää häntäänsä hyvin. Sopivasti kulmautunut. Hyvät liikkeet takaa, hieman korkea etuaskel."

Ja tuomarina tosiaan Pirjo Aaltonen.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Superkoira iskee jälleen

Nyt kyllä tapahtu jotain niin jännää, että piti tulla se jakamaan.

Oon tässä aina ulkoilun päätteeksi sanonut Demolle ulko-oven edessä "odota" ennenkuin päästän sen sisälle. Ihan hyvin on toiminut, vaikka se heti oven auetessa ryntääkin sisälle. No nyt, kesken lenkin kun oli vähän veto päällä, sanoin tiedostamattani "odota" ja jätkä pysähty kuin seinään ja jäi siihen kattomaan kunnes kerkesin paikalle! Ei tullut mieleenkään että se vauhdista toimisi, tästähän muokataan vielä erinomainen liikeestä seisominen ;)

Oikeesti oon nyt niin innoissani jostain näin pienestä ettei voi olla tosikaan. Ihan mukavaa vastapainoa sille, että eilen kauhukakara oli vetäny mun "ompelukaapin" sisällön lattialle. Kaikki lankakerät, puikot ja neulapaketit ym oli lattialla, ilmeisesti tyhmä omistaja oli jättänyt kaapin raolleen.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Noutokone erkkarissa

Sunnuntaina oltiin siis schape-erkkarissa, jossa paikalla oli myös Jenna klaaneineen sekä tietenkin Isla. Oli tosi hauska nähdä kun Isla riemuiten juoksi heti painileikkimään velipojan kanssa, kun viimeksi meni alkuaika vähän sivusta katsellen. Demo muutenkin nautti kun sai rapsutuksia joka taholta, ja varsinkin pikkutytöt se hurmasi.





Päivä oli pitkä, aamuöisestä ajomatkasta puhumattakaan ja kyllä siinä BIS-kehän aikaan oli tyyppi jo aika naatti ja nuokkui sylissä, vaikka oli päivemmälläkin jo vähän tirsoja vedellyt. Kotiin tullessa sammui kuin saunalyhty.

Tänään huomasin, että toi koira oikeesti osaa noutaa! En tiiä onko sillä intoa siksi, että viime päivät on menny melkein ilman mitään treenausta, oman laiskuuden ansiosta, vai onko se vaan Tajunnut jotain (ja onhan se muutenkin ollut terävänä, en mä sitä väitä).Jos kapula lentää semmosen 4 metriä, minkä täällä sisätiloissa nyt saa heitettyä, niin kyllä sinkoaa hakemaan innokkaana. Mitään istumista ja luovuttamista ei ohjelmistossa vielä ole, mutta toi itse haku ja vauhti toimii kyllä, jeee :D

Yksinoloasiat ilmeisesti sujuu ihan hyvin, tälläistä palautetta on tullut. Enkä kyllä itekään oo sanut sitä kiinni mistään. Kuitenki on vähä ikävä elää pelko persiissä, että jos se vaikka huomenna keksiikin alkaa huutamaan...

torstai 15. syyskuuta 2011

*Kops*

Näin kävi mun kantapää koiran leukaan säheltäessä ja näin tipahti ensimmäinen maitokulmuri. Käyhän se noinkin. Se taisi olla oikeestaan ainut asia mistä tulin kertomaan.
Samalla kerrallahan voin myös kertoa turhautumisestani siihen ettei meillä ole kuvia. Kun täällä pitää erikseen lähteä kuvaamaan, ei voi vaan päästää koiraa vapaana ulos ja napata kameraa kyytiin. Ehkä viikonloppuna lupaan hommata jotain materiaalia.

PS. Tuhat kävijää täynnä, jeij! :D

tiistai 13. syyskuuta 2011

Toivoa on sittenkin

Edellisen purkautumistekstin jälkeen voin nyt todeta että kaikki on taas vähän paremmin. Ensimmäisenä vaihdoin jätkän yksinolohuonetta keittiöstä olohuoneeseen ja toiseksi, jätin sille radion päälle seuraksi. Ja nyt ei ainakaan lähtiessä ja kotia tullessa ole kuulunut mitään!
En tiiä mikä tuossa on logiikkana, että olohuoneessa on helpompi olla kuin keittiössä. Maalla tilanne oli se, että ei ahdistanut niin paljoa jos näki kun ihmiset lähti, verrattuna siihen että olisi laittanut oven taakse ja häipynyt, ja nyt asia on siis päinvastoin. Kummallinen eläin.
Ja mitä siihen sitruunapantaan tulee, se odottaa postissa noutajaansa. Ehkä haen sen ja pidän sitä sitten tarvittaessa pikakorjausmetodina, vaikka kuinka aiheuttaisin pahennusta. Johtuu ehkä myös osaksi siitä, että mä tykkään haalia varusteita :P

Ja sitten on tänään tapahtunut superparannus! Mun ei tarvi elää enää epävarmuudessa, huutaako se yksinollessaan, vaan mä voin salakuunnella, koska korjasin GPS-härvelin. Jesarilla :D Vika olikin näköjään vaan SIM-kortissa ja siinä että se ei yhdistänyt kunnolla.

Tuossa tuli perjantaina(?) koettua ensimmäinen koirapuistoreissukin. Onneksi päästiin ihan yksikseen kattelemaan ekalla kertaa. Ihan itekin yllätyin tuona paikallisen puiston koosta ja kunnosta, semmonen kiva metsäinen pläntti. Demo ei kyllä ollut aivan yhtä vakuuttunut ja ilme oli hyvin hölmistynyt kun otin hihnan ja pannan pois, tyyliin "mitäs sä ny haluat muka mun tekevän". Toisin sanoen, ei meillä hirveetä vapaudenkaipua ilmennyt, kun ei tuo halunnut mun kannoilta poistua, eikä sitä kiinnostanut edes nuuskuttelu. Täytynee katella, jos vaikka toisella kerralla olis jo vähän lämmennyt paikalle.

torstai 8. syyskuuta 2011

Ei tän näin pitänyt mennä

Ei mun pitänyt olla omistaja joka joutuu taistelemaan yksikseen haukkuvan koiran kanssa. Ei mun pitänyt joutua miettimään haukkuuko se vai ei, kun mulla piti olla siihen toimiva kuuntelulaite. Eikä mun pitänyt joutua piilottelemaan sähköjohtoja.

Tilanne on siis nyt se, että kotiin tullessa oon pariin otteeseen kuullut kun tuo räkyttää. Ja päivällisestä tilanteesta en voi olla varma, koska tuo gps-systeemi päätti kusta, eikä siihen saa enää yhteyttä. Siis hankinnassa olisi todennäkösesti sitruunapanta. Eniten tässä ärsyttää se, että ei se tätä maalla tehnyt. Ehkä pihalta sitten vaan kuuluu liikaa ääniä jotka kiinnostaa, tai sitten päivätkin on venynyt vähän turhan pitkiksi, koska ei se välttämättä aamulla protestoi yksinjäämistä. Turhaudun, koska haluaisin pystyä tekemään tälle jotain, muutakin kuin hommamaan estopannan.
Ja sitten ne sähköjohdot. Kyllähän ne kesälläkin välissä kiinnosti, mutta nyt tilanne on aivan maaninen ja musta on tullut hysteerinen, kun toi on liian vaivihkainen. Se saattaa ihan rauhassa nukkua nurkassa ja 5 minuutin päästä kun kurkkaat niin sillä on joku piuha suussa. Ja kaikki tää tapahtuu äänettömästi. Huoh. Muutenkin tää päivä on ollut pelkkää kieltämista ja riehumista ja ärsytystä. Parempi ihminen ei ärsyyntyisi.

No, anyway. Tiistaina pidettiin perhetreffit, paikalla Isla, Walma ja Väinö plus muutama statisti. Oli oikeasti kiva tavata Väinö ja huomata kuinka ihana luonne sillä oikeasti oli. Siinä sai vieressä kaverit käydä ärisemässä ja Väiski vaan lehmämäisesti kääntyi katsomaan ja jatkoi matkaansa.
Oli myös jotenkin jännä huomata miten erilaisia noista kaksosista on tullut, ulkonäön ja luonteen puolesta. Ihan selkeesti Demo on se aivoton ja itsesuojeluvaistoton joka vaan juoksee ympyrää muita väistämättä, ja Isla pystyy keskittymään johonkin ja liikkuu vain sen verran mitä on tarpeellista ruoan tai rapsutusten saamiseksi. Seisotuskuvatkin onnistui ihan eri lailla molemmilla. Puolustukseksi on sanottava, että kyllä toi tänään osasi seisoa paikallaan ihan nätisti vaikkei sitä silloin olisi uskonutkaan :D Tosiaan alkuilta meni siinä aikuisten perässä pyöriessä ja Islaa houkutellessa ihmisten jaloista, ja lopulta sitten kun karvaväki väheni, saatiin kuin saatiinkin pikkuprinsessa juoksuleikkeihin. Oli hauska katsoa kun sisarukset vaan jahtailee toisiaan hirveillä jallitusliikkeillä ja äkkikäännöksillä, ja olisivat varmaan jatkaneetkin kauemman jos ei lähdön aika olisi koittanut. Kaikenkaikkiaan kivaa oli ja suunniteltiinkin sitten jo yhteislenkkiexcua samalla porukalla lokakuulle :) Kuvia piti ottaa, mutta totesin että se on aika epätoivoista tolla liikehdinnällä, niin jätin vastuun suosista Jennalle. Ehkä sieltä sitten voi jossain vaiheessa jotain kuvia ilmestyä, vinksvinks :D

En nyt juuri muista tulinko kertoneeksi, mutta tämä sankarihan on ilmoitettu Tampereen pentunäyttelyyn 25.9. ihan sen kunniaksi että hampaat ovat kunnossa. Tuleepahan nyt ainakin kokemusta jos ei muuta. Tätä silmälläpitäen on siis opeteltu seisomista, ja ihan yllättävän hyvin menee, kestoa pitää vielä rakentaa. Ainut miinuspuoli tässä on se, että kun opetellaan niin intensiivisesti seisomaan, niin sivulletulossa ei enää osatakaan istua -.- Hemmetin putkiaivo. Noh, ehkä me sit vaan eletään tän kans ja näyttelyaikana ei treenata tokoa vaan ihan pelkkää seisomista.
Ja noutokapula-breakthrough! Muutamalla viime kerralla on osattu jo nostaa kapula itse maasta suuhun! JES! Tässä on nyt kans sama homma, seuraavana vaan kestoa peliin.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Karhunpoika sairastaa

Meillä on pieni potilas. Ripulipotilas. Joka on kyllä ihan täysin typerän omistajan vika. Oli todella viksu idea pakata kaikki koiranruuat Vantaalle ja sitten mennä viikonlopuksi takasin Lapualle. Jätkä sai sitten vähän äkkinäisen ruoanvaihdon J&V:sta Eukanubaan, ja ei ilmeisesti oikein tykännyt muutoksesta. Tosi hämmentävää että se reagoi noin vahvasti, kun muuten ei ole ollut mitään masuongelmia. Toisaalta, on myös vähän mahdollista että se on vedellyt muutaman kuivatun hedelmälastun, kun (onneksi alunperin melkein tyhjä) pussi löytyi lattialta revittynä... Tyhmä pää.

Sitten mieleen muistui samantien, että onneksi saatiin korruptiolahjana Diarsanylia! Joka oli 60 ml putkilossa ja annostuskin suunniteltu vähän isommille -.- No, sunnuntai-ilta oltais menty jokatapauksessa pelkällä paastolla ja tänä aamuna kävin apteekissa hakemassa Canikur Pro-pastaa. En tiiä auttoiko jo Canikur, vai menikö muuten ohi, mutta onneksi oli jo vähän kiinteemmän näköstä tavaraa. Eikä siinä, Demo on kyllä ihan pirteä ja vauhdissa, että kyllä me taidetaan kuitenkin selvitä perhetreffeille Väinö-isän luo huomenna :)

Tästähän sitten tuli vähän herätys, ja kävin hamstraamassa apteekista samalla parafiiniöljyä ja hiilitabletteja. Kaikenmaailman sidetarpeita taitaa löytyä sen verran että tarpeen tullen pärjätään, mutta noi em. tavarat on just semmosia mitä ei todellakaan ole, jos yhtäkkiä sunnuntai-iltana tarvitaan. Vielä tarvis varmaan ruiskuja hommata jos pitää tuota pakkojuottaa joskus (sekin kummitteli jo mielessä), samoin kaliumpermanganaattia mahdollisiin kynsivahinkoihin. Kyypakkaus esim. ampiaisenpistoihin (Huomhuom! Ei käärmeenpuremiin, nimestä huolimatta). Olihan niitä muitakin mielessä, mutta noi nyt ekana pitäisi hommata.

Pienen raportinpätkän voisin vielä kirjoittaa kouluvierailusta. Tosiaan oli järkätty pitsailta kerhohuone Kuopioon, johon sai tulla tutustumaan uusiin ykkösiin ja syömään pitsaa. Demon kanssa pöllähdettiin paikalle ja koiria ja ihmisiä oli kuin pipoa. Mutta ei poila yhtään hämmentyny vaan sukelsi sinne ihmismassan jalkoihin tekemään tuttavuutta karvanaamojen kanssa. Illan aikana saatiin myös ihmisistä monta uutta fania ja kierrettiin ihan mielellään sylistä toiseen rapsuteltavana :D Ainut miinuspuoli oli, että siellä oli sairaan kuuma. Onneksi sitten pystyttiin vetäytymään bilishuoneeseen vähän viileämpään ilmaan ja pienempään porukkaan. Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut reissu, ainakin näin sosiaalistumismielessä :)

Pentuagilityhommakin saattaa olla hoidossa, kun koulun koirakerho K9 lupasi järjestää pentuagia jos vain on tarpeeksi kiinnostuneita. Ilmoittautuminen alkaakin siinä puolentoista tunnin päästä, eikä tästä koneelta varmaan uskalla ennen sitä poistua ettei unohda itseään mihinkään :P

Lopuksi haluan vielä muistaa Demon Amelie-Sofie-mummua, joka on lähtenyt autuaammille paimennusmaille. Ikinä en päässyt tapaamaan, mutta pelkkää hyvää olen kuullut.
Hyvää matkaa karvakaverille.