sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Matkaraportti

Viimeinkin ehtii. Tosiaan viime viikolla tuli käytyä rokotuksilla ja Helsingin päässä seikkailemassa ja uusia tuttavuuksia tekemässä. Ja tulihan siinä tutustuttua julkiseen liikenteeseenkin.

Ensimmäisenä tiistaiaamuna oli rokotusten aika. Tosi reippaasti meni, Demo ei hermoillut paljonkaan vaikka odotushuoneessa oli taukoamatta räksyttävä puolivuotias chow chow. Itse toimenpidekin meni hyvin kivuttomasti kun nokan eteen työnnettiin kasa ruokaa ja samalla sitten piikki niskaan, ei edes huomannut mitään. Tulihan se samalla reissulla punnittuakin ja vaaka näytti aikalailla tasan 5 kg.

Sitten alkoi matka etelään. Ensimmäinen pysähdys oli Tampereen Hervannassa, tuolla teekkarien luvatussa maassa, morjenstamassa kaveria. Melkein kaikki osaamansa typeryydet piti siellä esitellä ja käydä nuohoamassa sängynalusta paljastaen puolihuolimattoman siivouksen ;D Muutamia kuvia täällä.

Tampereelta matka jatkui Vantaalle kämpille, ja melko pian sen jälkeen Järvenpäähän moikkaamaan entistä laumaa. Ensimmäisenä portista sisään astuessa alkaa hirveä komennus ja huuto, joka pikkuhiljaa vaimenee tyyppien tajutessa että tämähän on se sama rääpäle. Mitä nyt vähän Hertha protestoi kun sen sylivauvan paikka vietiin taas. Tosi sopusuhtaisesti on monsteri kuulemma kasvanut, mutta vieläkin ne prkleen hampaat kummittelee. Olis niiiiin kiva jos ne maagisesti vaan äkkiä oikeis ja pääsis sit näytelmiin. Tältä reissulta kuvia löytyy täältä. Illasta kävi vielä pari kaveria Alli-jenkin kanssa moikkaamassa. Demo tosin piti koirakaveria ihan tyhmänä kun se ei leikkinyt.

Keskiviikkona oli taas vuorossa itsensä raahaus Claudian ja petojen luokse. Tuikku toimi lähinnä lastenvahtina, mutta Flamman kanssa päästiin paremminkin juttuun ja vähän leikkimäänkin. Ne kaks on aika samanlaisia ja toistaiseksi vielä vähän -näköisiäkin. Ja ihailen Demoa kun se osasi rauhoittua vieraassa paikassa jossa on vielä koiriakin! Totesi että ei tässä taida mitään tapahtua, ja löi makaamaan. Kotiin kun päästiin, oli jätkästä aivan patterit loppu. Nostin sen sitten sänkyyn viereen (hyihyi) ja katottiin leffaa ja otettiin kunnon päikkärit. Oli se vielä loppuillankin ihan voipunut, mutta ehkä ihan hyvä niin.

Torstaiaamusta ennen kotimatkaa käytiin vielä bussireissulla Hakaniemessä tutustumassa pariin, yllätysyllätys, jenkkiin. Bussimatkan D matkusti mun sylissä ja kaikki meni ihan ok, mitä nyt vähän malttamattomuus iski niin pitkän matkan aikana. Nää koirat oli vähän kivempia kuin se tiistainen, mutta ei silti oikein vauhtiin vielä päässyt. Jokatapauksessa, kotimatka sujui sitten kivasti metrolla, junalla ja bussilla. Kaikki matkat tuo taisi viettää ainakin maaten jos ei nukkuen, junassa sitä piti herätellä oikean aseman kohdalla. Vähänkö hienoa, toi on ultimate matkustuskoira!

Lopuksi täytyy vielä pahoitella kuvien puuttumista. Niitä tulee sitten joskus kun piuhan löydän, samoin kerron Vaasa-retkestä sitten kun kuvat saadaan. Anteeksi ja kuulemiin.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Retkitunnelmia

Vähän epäkätevää kun tälläinen pieni asia kuin työt tulee sekoittamaan mun elämää ja viemään aikaa bloggaukselta. Nyt onneksi muutama päivä vapaata ja etelänreissu tiedossa. Aikataulu tulee olemaan vähän täynnä, kun pitäisi vielä erinäisiä liikennevälineitäkin kokeilla ja seikkailla muutenkin tulevilla kotikonnuilla.

Yksinolo on nyt vähän jäänyt kun suurin osa porukasta on heittäytynyt lomille, mutta on sitä silti koitettu treenata. Menee kuulemma tosi hyvin kun rääpäle on ensin riehunut itsensä tainnoksiin ja sitten vain houkuttelee sen mun kämppään nukkumaan. Ei kuulemma kuulu pihaustakaan sen jälkeen, hienoa! Muutenkin tuntuu, että se on vähän rauhoittunut, eikä aivan heti ala kiljumaan jos suihkussa vaikka käy. Sisäsiisteysjutut menee myös ihan ok, mitä nyt yöllä on yhet tai kahet pissat tullu lattialle, mutta niiden kanssa nyt eletään niin kauan että pidätyskyky alkaa toimia.

Treenauksessa on edelleenkin peruasento ja se alkaa kyllä hitaasti mutta varmasti edistyä. Aina ekan käskyn jälkeen ei hiffata hommaa, mutta kyllä toistamalla se peppukin alkaa raahautua oikeaan suuntaan. Seuraaminen tulee jännästi hihnassa luonnostaan kun tuo luulee että taskussa on namia, niin se vaan killittää ja kulkee niin nätisti sivulla ettei toista. Ehkä pitäisi hyödyntää sitä ja alkaa palkkaamaan... Maahanmenon alkeita on myös käyty läpi, mutta se on todellakin alkutekijöissään. Mulle riittää tuo tämänhetkinen riemuvoitto hihnan kanssa, enää ei ole mitään ongelmia ja innolla lähdetään hihnalenkille :)

Tämänhetkistä lempipuuhaa on sorakasalla temmeltäminen (vaikka pirun kaivurikuski sitä kävikin levittämässä!) ja kivivyöryn päällä surffaaminen, kärpästen napsiminen ilmasta (tai ainakin yrittäminen) ja kukkapuskassa hengailu ja siellä sukeltelu.


Ainiin, sitten on tietenkin tämä Suuri Ihmeellisyys, eli eläinlääkärireissu tiedossa huomenaamulla. Yksi madotus on hoidettu viime viikon alussa, ja nyt olisi siis rokotusten aika. Saas nähdä kuinka äijän käy.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Kuulumisia

Edelleenkin on eletty tasaista arkea. Eilen käytiin kaupungilla ja huvipuiston laitamilla pyörimässä ja samalla tuli esiteltyä nuoriherra työkavereille. Haluan edelleen korostaa miten ihanan helppo reissukoira tuo on, matkat nukkuu ja sitten kun ollaan perillä, voidaan ruveta samantien nuuskimaan niin kuin olisi tuttukin paikka. Uudet ihmisetkään ei jaksaneet sen miljoonannen jälkeen tuoda esiin mitään ihmeellistä riehumisreaktiota, vaan vähän laimeaa hännänheilutusta :P Huvipuiston ääniinkään ei reagoitu juuri mitenkään, vähän isompia paukahduksia katsottiin, mutta palautuminenkin oli välitöntä ja oltiin kuin mitään ei oliisi tapahtunutkaan. Jännittävin asia taisi olla vastaantullut westie, joka oli kaikessa valkoisuudessaan ja pystykorvaisuudessaan hyvin hämmentävä.

Pian alkaa itseä ahistaa toi yksinolo. Kun tietää että se olis hyvä olla kunnossa siihen mennessä kun paluumuuttaa etelään, ja tällä hetkellä mennään siinä että Demo saa raivokohtauksen kun jää yksin ja kun äänenvoimakkuuskin on jo kasvanut... Toisaalta, onneksi se sen haukkumisen lopettaakin, eikä jatka ikuisesti. Äiti on todettu heikoimmaksi lenkiksi tässä asiassa, kun ei jaksa kuunnella toisen huutoa ja saattaa päästää sen kesken haukkumisen ulos kotiin tullessaan, murh. Toivottavasti naapurit on ymmärtäväisiä ja antavat noin söpölle pennulle anteeksi haukkumisen.

Näykkiminen ja pureminen on johdonmukaisuudella vähentynyt huomattavasti, ja hyvä niin. Hännän jahtaaminen vielä löytyy, mutta ei se nyt vielä pahasti häiritse.

Ja treenaaminen on aloitettu! Perusasentoa hiotaan tällä hetkellä ja ainoa ongelma tuntuu olevan rintamasuunta, kun koira tuntuu tulevan poikittain vierelle. Muuten tuo on kyllä hienosti hiffannut, mistä on kyse. Palkkaaminen on kyllä ihan tuskaa kun suuhun menee makkaran lisäksi puolet sormista, mutta minkäs teet kun toinen on innoissaan :P Ja mitä ihan arkitottelevaisuuteen tulee, hihnajutut on nyt hienolla mallilla, tyyppi vaan ei ymmärrä miksi pitäisi kulkea vasemmalla puolella. Itse en myöskään ole kertaakaan saanut koiraa hukkaan, mutta tuntuu että sillä on aika huono motivaatio tulla kenenkään muun luokse. On koitettu sanoa siitä että ottakaa vaikka namia mukaan niin saatte sen koulittua siihenkin, koska sitä mä en voi teidän puolesta tehdä. Saas nyt nähdä.

Ensi viikolla olisi suunnitelmissa vierailla pk-seudulla, ihan ennakkovarotukseksi kaikille. Tideotusta seuraa myöhemmin.