maanantai 24. lokakuuta 2011

Mettälenkkeilyä


Nyt kun on loma ja kaikkee niin on hyvää aikaa raportoida sunnuntaisesta yhteislenkistä 12 koiran voimin. Schappareita oli mukana 10; Demo, Isla, Peppi, Walma, Roope, Hertha, Väinö, Veeti, Olli ja Mosku sekä vahvistuksena vielä norfolkki Tico ja terrierisekoitus Max. Toisinsanoen säpinää riitti, ja jonkun verran onnistuneita kuviakin saatiin.

Max

Tässä yhteydessä taas huomasi Demon ja Islan erot; siinä missä Demo päästelee isojen poikien kanssa porukan kärjessä, jäi Isla (kuten Peppikin) säännöllisin väliajoin odottelemaan ja tarkistamaan tuleeko ne omat ihmiset perässä, aika liikuttavan huolehtivaisia :D
Metsässä kammottavien mäkien maastossa viihdyttiin semmonen 3½ tuntia, jonka jälkeen ohjelmassa oli grillausta ja vielä vähän ylimääräisen energia purkua sisarusten riehuessa. Kaikenkaikkiaan oli oikein mukavaa, vaikka kotiin päästyä olivat sekä koira että omistaja ihan naatteja ja päiväunien tarpeessa. Tässä yhteydessä voin vielä kiittää kaikkia seuralaisia ja erityisesti Jennaa joka tällaisia jaksaa järkätä :)

Peppi innostui esittelemään agilitytaitojaan

Olli-herra

Väinö-isukki

Hertha

perjantai 21. lokakuuta 2011

Pippalot pystyyn!

Tänään Demo täytti 6 kk! Pikkumiehestä on tullut jo ei-niin-pikkumies, mutta ei nyt sentään vielä iso mies. Sen kunniaksi on vietetty läskeilypäivää ja tehty vaan kaikkee mukavaa (aamuista tenttiä lukuunottamatta).

Agissa oltiin taas eilen ja uutena esteenä opittiin rengas. Tai no, en tiiä kuinka hyvin se opittiin kun jostain kumman syystä tuo vähän vierasti sitä. Ekat kaks toistoa oli taas ihan superia (vaikka välissä yritettiinkin väärästä aukosta), mutta sitten yhtäkkiä ei enää uskaltanutkaan. Ja siis tilanne ei ollut mitenkään muuttunut, koira vaan päätti lopettaa. Siinä sitten aikansa houkuteltua saatiin se menemään vähän laiskasti ja vastentahtoisesti läpi, mutta läpi kuitenkin. Suunnattomille kehuilla tietenkin.
Sitten tehtiin taas radanpätkää ja ihan itekin yllätyin miten nohevasti se hyppäs esteen yli! Tiesi heti mitä haettiin eikä edes yrittänyt kiertää. Siitä sitten suoraa putkeen vauhdilla kunnes se rengas tuli vastaan. Piti siinä sitten taas houkutella... Toisella kerralla meni aika vauhdikkaasti renkaastakin, ja muistaakseni kolmas kerta oli vähän laiskahko. Mutta ihan tyytyväinen oon, ei kaikki voi aina mennä täydellisesti.

Huomenna siivotaan, ja nyt en voi vältellä sitä kun ilmoitin sen täälläkin. Sunnuntaina sitten suunnataan yhteisulkoilemaan schapelauman kanssa, tällä hetkellä taitaa olla kymmenkunta koiraa tulossa mökkeilemään ja paistamaan makkaraa :) Täytyy ehdottomasti muistaa ottaa kamera matkaan.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Agia pt. 2

Toisella kerralla päästiin jo pientä radanpätkää, ja oon ihan innoissani! Vähänkö haluan K9:n treeneihin ens vuonna!

Takasin asiaan. Aluksi treenattiin ei yhden, vaan kahden aidan sarjaa namialusta sijoitettuna luonnollisestikin toiseen päähän. Hämmennys oli käsinkosketeltavaa kun jätkä yritti jo ekan hypyn jälkeen etsiä namia, ei siis ihan tää alustahomma ole kolahtanut. Kyllä se sitten käskyttämällä meni toisenkin hypyn ja ilokseen namitkin löytyi.
Uusi tuttavuus saatiin kepeistä. Meni yllättävän vähällä vaivalla, ei oikeastaan houkuttelemisesta voi edes puhua. Riitti kun viittasi mistä välistä pitää mennä niin herra jo suoritti. Kauhulla ootan kuinka toi säheltää ku ne pitäis mennä vauhdillakin joskus.
Putkella harjoteltiin lähettämistä, ja toimi kuin unelma. Kouluttajan kommenttikin oli, että taidettiin löytää putkihullu koira.

Sitten se rata. Oli tosiaan niinkin pitkä ja haastava kuin putki ja kaksi aitaa. Taktiikka oli "ryminällä läpi ja aitojen yli ennenkuin itsekään huomaan sen tehneeni". Ja toimi. Pirun hyvin.
Toiseen lähtöön ohjeeksi tuli mennä koiran kanssa samaan aikaan ekalta esteeltä ja sitten ehtiä ennen sitä toiselle. Just joo, niin varmaan onnistuki :D Vaikuttaa jo nyt siltä että agiuran rajoittava tekijä on ohjaaja eikä koira. Mutta silti, suunnattoman ylpeä olen, että toi ei edes hämmentynyt kun putkea pistettiin mutkalle, samalla vauhdilla mentiin.

Tässähän vois vallan puhua jostain muustakin kuin akilitistä. Vaikka siitä, miten treenattiin paikallamakuuta. Kyllä tosi nöyrästi mennään maahan ja katotaan kun mä otan yhden sivuaskeleen mutta auta armias kun tuun takaisin sivulle niin pompataan istumaan. Joka jumalan kerta! Tietty palkkaa ei silloin tipu, mutta silti se jatkuu. Argh. Uskomattoman tiukassa se tapa on tuolla, joka kuitenkin yleensä oppii aika nopeeta mitä haetaan. No, kyllä se pari kertaa meni ihan niinkuin pitikin ja jätin sen sitten muhimaan onnistumisten jälkeen. Ehkä se vielä joskus oppii.
Vähän aihetta sivuten, ärsyttää kun se haluaa mennä maahan lonkalleen. Ei ajokoiratkaan oo ikinä tollasta tehny. 1½ sekuntia se skarppaa ja sitten lösähtää. Laiska kakka.

Vielä voi lopuksi todeta, että tosiaan on ilmottu 13.11. Best-In pentunäyttelyyn. Siellä sit kisataan systerin kanssa. Ja varmaan muutaman muunkin.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Me treenataan!

Ehkä näin ennen huomisen toista kertaa voin tarinoida jotain ihka ensimmäisistä agireeneistä(!) Pentuagissa käydään läpi aidat, putki, pussi ja kepit, sekä ajan salliessa koitetaan puomia ja rengasta. Ryhmässä on 6 koirakkoa, eli aika sopivasti saa kaikki tekemistä, mutta ei tarvi ihan koko aikaa skarpata.

Aitoja ja putkea aloitettiin jo ekalla kerralla. "Hypyissä" (=rima melkein maassa) otettiin käyttöön namialusta, ja kyllähän se tuntui Demoa motivoivan. Itse hyppyjen harjoittelu vaan tuntuu olevan ihmisten pyörimistä edestakaisin, kun pitää laittaa nami, hyppyttää koira sen luo, mennä itse äkkiä perässä ettei se pyörrä takaisin, laittaa uus nami ja estää koiraa syömästä se, sekä houkutella koira taas esteen lähetyspuolelle. Kova homma ottaen huomioon että se itse hyppy on vain yksi ponnistus ja kaikki alkaa alusta.
Putki oli tosi jännittävä. Harjoitus toteutettiin minun houkutellessa toisessa päässä vetäjän pidellessä koiraa lähtöpäässä. Aloitettiin tietenkin lyhimmällä mahdollisella, mutta siltikään tyyppi ei meinannut suostua moiseen rööriin, niskoittelu oli aivan järjetöntä. Sitten lopulta riittävän maanittelun jälkeen kun putkeen uskalsi, sieltä tultiinkin sitten vauhdilla kuin aropupu. Ekan kerran jälkeen ei enää ollutkaan väliä kuinka pitkä putki oli ja mentiinkin läpi jo melkein täydestä mitasta. Ja vauhdilla, luonnollisesti.
Kotiläksyksi koko ryhmä sai treenata namialustaa, että koiralle tulisi putkiaivomentaliteetti pyrkiä alustan luo vauhdilla. Toinen läksy oli opetella kiertämään asioita. Kiertäminen oli äärimmäisen helppoa, mutta toi namialusta vaatii vielä selkeesti toistoja. Mutta ihan hyvin on siis suoriuduttu tähän asti :)


Vaikka tää nyt tuntuukin aika pässinlihalta, niin on se silti kiva alottaa treenaamaan jonkun opastuksella kun ite alkaa rikkomaan koiraa. Eikä tässä nyt onneksi mitään kiirettä ole agiuran aloittamiseen kun jätkä on vasta noin junnu. Etukäteen jo kauhistuttaa ja mietityttää miten tuolle pitäisi kontaktit opettaa...

maanantai 3. lokakuuta 2011

Poika on tullut kotiin

Piski on tosiaan kotiutunut ekalta "oikealta" hoitareissultaan. Jätin Demon siis Jennan hoiviin lähtiessäni itse kylmästi Ruotsin puolelle hummailemaan ns. koulujuttujen puitteissa. En todellakaan ymmärrä miten ihmiset ikinä pystyy jättämään ihmislapsiaan mihinkään, kun itellekin tuli ihan kakka olo kun lähdin yksin kotiin. Eipä nyt viikonloppuna onneksi  hirveästi ehtinyt huolehtimaan, mihin tietty vaikutti täysi luotto siihen että hoitaja varmasti tulee pärjäämään kakaran kanssa :)

Kuuleman mukaan hyvin oli mennyt. Leikkikaverinkin oli loppujen lopuksi Herthasta saanut, ja hyvin oli sopeutunut sakkiin. Ja ihanaa kuulla että se oikeasti tottelee vieraampaakin ihmistä, ei vedä hihnassa eikä räyhää. Vapaanakin lenkit meni mallikkaasti. Saa olla ihan ylpeä <3
Maanantai oli mennyt toimistolla nukkuessa, ja sama meininki jatkuu nytkin. Eikä ihmekään jos se on viikonlopun riekkunut koiralaumassa, nukkukoon nyt ihan rauhassa.