maanantai 30. syyskuuta 2013

Lisää tottelevaisuutta

Tänään vuorostaan korkattiin HSKH:n MT1-tokokurssi. Hirveen kivalta vaikuttaa, ja koska kertojakin on 16, niin tästä voi ihan oikeasti olla jotain hyötyä.

Ensimmäinen aihe oli seuraaminen ja perusasento. Meille ei hirveästi vinkkejä sadellut, lähinnä siksi, että kerroin meidän olleen seuraamiskurssilla ja tehdään koko ajan töitä aikalailla niiden oppien mukaan. Pitää kiinnittää huomiota siihen ettei Demo ala taas pitämään toista tassua ilmassa kun se yrittää viereltä alta kurkkia naamaa kohti, yläkropan ajautuessa samalla kauemmas.

Toinen aihe oli luoksetulo. En oo jaksanut kiinnittää suurta huomiota faktaan, että Demo saattaa vähän kaartaa "ulospäin" eli musta katottuna vasemmalle luoksetulossa. Sen sijaan halusin tarttua siihen huolimattomaan perusasentoon lopussa. Tähän otetaan siis ihan rehti namiapu. Kaartamiseenkin saatiin vinkkiä, että tehdään vähän vinoja luoksetuloja, eli tässä tapauksessa laitetaan se reilusti itsestä vasemmalle odottamaan ja treenataan siitäkin sitä perusasennon hakemista. Tässä on vaan se paska puoli, että vauhti alkaa hiljenemään kun alkaa tommosia tylsiä tekniikka-asioita hinkkaamaan. Todennäköisesti pitää siis vähän palata myös vauhtipalkkaan...

Lopuksi otettiin ihan minimaalinen paikkamakuu, ja jeeee! Oli niin nätisti sen öööö 30-40 s, ei yrittänyt nuuskia muita tai maata, eikä noussut muiden käskyillä. Toivoa on!

lauantai 28. syyskuuta 2013

Lopella taas

Tänään tehtiin taas retki useampien schapparien kanssa Poronpolulle. Mukana oli kymmenen karvaturria (Demo, Isla, Peppi, Roope, Hertha, Antti, Essi, Iris, Ransu ja Rölli) emäntineen, ja hauskaa oli. Aivan ihanaa kun on tuommonen rotu jota voi olla tusinan verran samassa porukassa noin sopuisasti iästä ja sukupuolesta huolimatta ♥ (Jos ei nyt lasketa hieman innokkaita Iriksenkosiskeluyrityksiä nuorten poikien toimesta ;))


Ekstraohjelmanumerona vedettiin verijälki joka sai vanhentua kolmisen tuntia, ja oli pituudeltaan joku vajaa 100 m. Olipas turhauttava kokemus :D Hetken aikaa epäröityään Demo kyllä lähti seuraamaan jälkeä, mutta kun tuli hukka, niin meni pallokin aivan hukkaan. Jotenkin tuntuu että se ei edes hiffannut että miksi siellä metsässä rämmittiin, koska ei se edes yrittänyt löytää jälkeä uudestaan. Piti maasta oikein osoittaa että tässä menee jälki, seuraa sitä. Loppumakuulle saapuessa reaktio oli luokkaa: "katohan, joku on jättäny tohon ihan hyvän nakin maahan, varmaan mä sit syön sen". Ehkä mejä ei oo ihan meidän laji, mutta voisihan sitä kokeilla vähän virkeämmällä koiralla joskus myöhemmin...

torstai 26. syyskuuta 2013

Kisatokon korkkaus

Kisatoko alkoi taas. Tällä kertaa oli ennätykselliset 15 ilmoittautunutta, aika jännittävää, saadaan ainakin kunnon vaihtelua häiriöihin.

Itse treenin osalta aivan suorastaan hävetti kun Demo oli ihan mangustina juoksentelemassa edestakaisin. Ei suostunut edes makaamaan paikallaan koska otin sen suoraan autosta ja laitoin tiiviiseen väliin ihanien tyttöjen keskelle... Keskittymiskyky oli jossain ihan muualla, mutta saatiinhan me sinne johonkin väliin ihan onnistuneita tiiviyspätkiä seuraamisessa. Luoksetuloja tehtiin muutama, ja voi luoja kuinka se vauhti vaan kasvaa! Mä tuun olemaan niin pulassa pysäytysten kanssa.

Ja ihan off-topiccina, tuo lutkuttaa tassujaan jatkuvasti vaikka niissä ei ole mitään vikaa ulkoisesti (vielä, tuolla menolla pian on). En tiiä onko se jotenkin kipeä tai jumissa tai muuta paskaa... Pitää varmaan harkita jotain fyssaria, kun ei tuo kotihierontakaan tunnu auttavan.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Paimentamassa paikallisessa

Kun kerran parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä on paimennuspaikka, niin täytyyhän se testata. Kyseessä siis Primal Sense Farmin paimennus Vantaa Seutulassa. Ennakko-odotuksia ei juuri ollut, avoimin mielin vaan matkaan ja toivotaan parasta.

Ilahduin, kun ei jouduttu sinne superpieneen pyöröhäkkiin pyörimään, vaan saatiin aloittaa aika isossakin aitauksessa. Koira siis liinaan ja "poispäinajoa harjoittelemaan" samaan tapaan kuin Kuttukuussa, eli seurailtiin lampaita. Joka kerta kun koira kohdisti katseen lampaisiin, piti toistaa ajokäskyä, että koiralle tulisi siitä mielleyhtymä. Järkevää. Muutama onnistunut "ajopätkä", tauko ja uudestaan, niin että neljä pikkupätkää taisi yhteensä olla.

Toinen rundi mentiin pienemmässä pitkulamallisessa aitauksessa, leveyttä tosiaan vain joku 7 m. Vähän pelkäsin että olisi liian ahdistava Demolle, mutta ei suinkaan. Toiminta oli paljon intensiivisempää ja nyt tuli välähdyksiä siitä Demosta joka Kuttukuussa jo alkoi vähän ymmärtää lampaiden päälle. Tältä puolelta pitää kuulemma ensi kerrallakin aloittaa.
Harjoitteet oli samat kuin ekalla kierroksella, mutta tulokset paljon parempia. Osin ehkä siksi, että nyt ohjaajakin hiffasi asian. Tärkeintä melkein oli se, että lopetetaan ns. kesken onnistuneen suorituksen niin koiralle jää se tekemisen asenne ja onnistuminen viimeiseksi mielikuvaksi.

Tykkäsin, todennäköisesti mennään uudestaan jahka lompakko sallii. Toimintatavat kuitenkin aika samankaltaisia kuin Kuttukuussa, paitsi että sauvaa ei käytetä ainakaan niin alusta, ja koirat ovat tosi paljon liinassa. Toisaalta, jos suurin osa asiakkaista on samanlaisia bortsuja kuin tänään (tai kaikki bortsut ovat samanlaisia, mistä minä tiedän?), niin en yhtään ihmettele miksi koirat ovat kytkettyinä...

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Hienomies ja hölmömies

Aloitetaan hyvillä uutisilla. Ei paha valioluokan korkkaus ollenkaan, kun luokassaan sijoittuu ensin kolmanneksi ja lopulta paras uros -kehässä neljänneksi, kokonaisuudessaan 20 uroksen joukosta! Kyllä siinä silmä jos toinenkin vähän kostui, kun EH:ta keräillyt rääpäle näytti närhen munat. Tuomarina Hartmut Mohr ja arvostelu kuuluu (ikäkin näköjään väärin):
3 years old male greyish color. In excellent type of breed. Excellent head. Very good ears and eyes. Neck of excellent length and position. Excellent angulations front and rear. Deep chest. Good bones. Coat structure and length are excellent. Moves well with excellent drive, fluently.
Mitä tuohon liikkumiseen tulee, niin ekalla ringillä tuntui että se koira lähtee käsistä kun kiskoi niin omituiseen suuntaan. Toisaalta, myöhemmin petrasi kyllä kunnolla ja suunta oli komeasti eteenpäin, ei paljon tarvinnut raahailla perässä. Melkein voisi myös harmittaa, että miettimisen jälkeen vaihtoi meidät vielä valioiden kakkosesta kolmoseksi, mutta ihan sama (vähän kuumotti siinä kun tuomari kättelee, jää pitämään kädestä kiinni ja miettimään että olisko se nyt kakkonen vai kolmonen :D)

-----------------------

Sitten sunnuntai ja tokokoe, tuomarina Tiina Heino. Meidän onneksi ei satanut, mitä nyt nurmikko oli märkä, mutta ei aiheuttanut pelkotiloja ohjaajalle. Mutta voi plaaaaah, kaikki muu varmaan sitten aiheuttikin... Tuntui että ei muka jännitä niin paljon kuin aiemmin, mutta kai sitten jännitti, koska koira oli ihan eri kuin mitä viikko sitten.

Luoksepäästävyys 10. Paikkamakuu 5, teki taas sen vakion "nousenpa istumaan hetkeksi" -tempun, ja kuulemma oli levoton vaikka ei oo ikinä ollu noin rauhallinen... Täytyy kyllä tähän väliin sanoa, että sikatiukka tuomari oli. Sanoi tuosta levottomuudesta about kaikille, vaikka kaikki mitä mä näin, oli vähän ohiajavien autojen ja buffahenkilökunnan äänten kuuntelua.

Seuraaminen kytkettynä 6. Hah, ei mitään järkeä. En nyt muista oliko tässä (enkä uskalla katsoa videolta), mutta monessa kohtaa jätkä löi maahan kun mä vastasin liikkurin kysymykseen "onko ohjaaja valmis?". Siinä sitä sitten seilailtiin ja leveiltiin. Vapaana seuraaminen 5. Niin. Alku oli ihan siedettävä, mutta pitäähän sitä välillä käydä kattomassa mitä kehäsihteerit tekee ja muutenkin olla ihan sikahuolimaton.

Maahanmeno 0, koska typerä ohjaaja ei antanut lisäkäskyä kun koira jäi seisomaan. Luoksetulo 7½, meni samoin maahan alussa, tuli vauhdilla, mutta vinoon. Seisominen 6, kuulemma tepsutteli pysähtyessään (aika jännä että tästä saa vähemmän kuin tosta luoksarista, kun oli kuitenkin väärä aloitusasento ja kaikkee). Hyppy 8, sinnehän se meni ihan nätisti, enkä mä keksi muuta vikaa kuin että väisti mua puoli askelta kun tulin viereen. Kokonaisvaikutus 7.

Kokonaispisteet surkuhupaisat 114½, eli ALO3, sija 4/6 ja schapemestissijoitus 2. Palkintopallille siis päästiin, onneksi Ida-Lotta ja Saku menivät ohi, olisi vähän hävettänyt voittaa tämmösellä... Videota tästä tulee tuskin koskaan julkisuuteen :D

Vois kuvitella, että nyt masentais, mutta ei. Alko vaan niin paljon ärsyttää että päätin että me mennään jokaikiseen mahdolliseen kokeeseen ja prkl tahkotaan niitä kakkosiakolmosia niin kauan kuin on tarve ja opetellaan kisaamaan. Nii!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Se parempi puoli lauantaista

Pakko kai se kisaharkka on kirjata nyt kun vielä jotain muistaa. Kaikenkaikkiaan meni ihan superhyvin ja oli ihana fiilis poislähtiessä!

Aloitettiin luoksepäästävyydellä. Ei mitään ihmeellistä, vähän oli levoton mutta ei noussut vastaan.

Sitten jatkettiin paikkamakuulla. Voi h*lvetti mikä bugi tohon koiraan on iskenyt. Nousi 30 s jälkeen istumaan ja nenä tuhisten katteli vieruskaveria. No, se ei ollut edes paha, mutta kyllä hirmustuin kun 1 min 50 s kohdalla (siis kahdesta minuutista...) nousi seisomaan! Ei lähtenyt mihinkään, eikä edes väistänyt tai tullut mua vastaan, mutta kyllä ärsytti. Tuota se ei ole ikinä tehnyt. Laitoin sen sitten uudestaan maahan ennenkuin otin sivulle. Sika... Toivottavasti ei ota tavaksi.

Seuraaminen kytkettynä meni yllättävän hyvin, se kun yleensä tuppaa olemaan vähän huonompi kuin vapaana. Se vapaana seuraaminenkin oli siis tosi hyvää, pari kertaa tuli semmonen "schapemainen keskittymishäiriö", kuten palautteessa asia ilmaistiin. Siis pikkuhetken herpaantui ja kurkisteli kunnes tajus että "voi paska, pitiki keskittyä". Ite tykkäsin tosi paljon, että pysähdyksissä korjasi itse perusasentoa lähemmäs heti vauhdista. Tietty ideaalitilanteessa ei edes tarvis korjata, mutta tää tarkoittaa että meidän pa-vahvistukset on menneet perille! Loppuperusasento oli kuulemma molemmissa hieman vino, ja täyskäännökset voisivat olla tiiviimpiä.

Liikkeestä maahanmeno sai hurjia kehuja, kun oli aivan luotisuora. Kuulemma silloin on seuraaminen hyvää jos koira jää noin suoraan :)

Luoksetulo, kommenteissa lukee vauhdin kohdalla "Hieno!!" Niinhän se oli. Sivulletulo vaan aika vino ja huolimaton.

Liikkestä seisominen ok, pientä teputusta oli ollut pysähtymisessä, mutta ei mitään etenemistä.

Hyppy meni kuin oppikirjassa, hyvähyvä.

Kokonaisvaikutus: "Todella upeeta, kokeeseen vaan!"

--------------------

Mä en vieläkään meinaa uskoa miten meitä kehuttiin, ja vielä tehisläisten (jotka mun mielestä on perfektionisteja) toimesta! Parasta oli kun eräs, joka on nähnyt meidän taistelua tässä useampaan otteeseen viimeisen vuoden aikana, sanoi että nyt oli selkeesti hyvä meininki. Palautteenannossa sanottiin että rotuisekseen tekee tosi hyvin töitä ja on tosi innokas. Heiluva häntä tuo pisteitä vaikka tekniikka ei ihan täydellistä olisikaan ;) Ja hyvät mahkut ykköseen pitäis olla.

Mitä nyt sitten vielä ennen sunnuntaita? No natseillaan sen peruasennon kanssa. Ja koitetaan saada sitä makaamisvarmuutta, mikä on hieman haaste koska treenataan kuitenkin yksin. Näillä mennään.


P.S. Me mennään 24. päivä paimentamaan! Tulee testattua tuo paikallinen firma, toivottavasti on hyvä niin saadaan harrastaa enemmänkin :)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Yksi on joukosta poissa

Alapörkän Rellu 3.2.2003-16.9.2013 ♥
Yksi hienoimmista lauantaipäivistä sai karmaisevan lopun. Aamun loistavan kisaharkan ja päivän synttärijuhlistamisen jälkeen tuli kotoa puhelu, että kaikki ei ole ok. Lopputulemana, saattelin tänään ensimmäisen oman koirani paremmille jänismaille. Ehkä ne jäniksetkin siellä jossain ovat sitä laatua, että Rellullakin on mahkuja ne löytää.

Rellu ei ollut se kaunein, eikä paras ajuri, mutta se oli aito sohvachampion. Ja se oli rakas. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, piti päätös tehdä nyt.

Kiitos kaikesta ♥

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kisaharkan harkka

Aamulla käytiin kenraaliharjoituksissa huomista kisaharkkaa varten. Tuli kyllä aivan kreivin aikaan mahdollisuus kisaharkkaan, kun viikon päästä tosiaan on koe.

Tänään meni ainakin hirmu hyvin. Paikallamakuuseen pitää ihan selvästi vähän "lämpätä" koiraa, eli sotasuunnitelma tällä hetkellä on ottaa pikkumakuita ennen kehää, että se muistaa maata siellä. En aio huolehtia että se jää matalaan vireeseen tms, koska kyllä se on aika helppo nostattaa sieltä jos tarve tulee. Palkattomuuskaan ei ollut minkäänlainen ongelma, luojan kiitos! Huomenna siis nähdään miten menee liikkurin kanssa ja ehkä vähän jänskättäen.

Syksyksi ja alkutalveksi saatiin ryhmäpaikka tokosta, jee! Ei tosin sinne hooceeharrastajien sekaan, mutta eiköhän me selvitä vähän vaatimattomimmissakin piireissä :)

tiistai 10. syyskuuta 2013

Kannatti vaivautua

Sinne mestiksiin siis. Nyt meillä on agilityn palkintotili jo auki ennenkuin on kertaakaan startattu virallisesti! Taskussa siis putkirallin 5. sija ja medimöllien 3. sija.

 
"Putkiradalla" (joka oli sovellettu versio vain kahdella putkella....) meno oli toooosi jähmeetä ja alkoi ärsyttää. Meinasin jo jättää osallistumisen siihen, mutta kun selvisi että mölliradalla ei ollut muita kontakteja kuin A, niin ajattelin että mitähän helvettiä, kyllä mä nyt eurolla voin vielä toisenkin startin ottaa. Ja olikin ihan huikeeta! Tasan niin kauan kunnes tuli se A ja Demo ei suostunut menemään sitä... No, jatkettiin muina miehinä rata loppuun, ja jäi ihan sikahyvä fiilis. Meno oli paljon nopeempaa ja ohjauksetkin oli tosi sujuvia vaikka ansapaikkoja oli muutama. Näitä lisää!

Mitä siihen A:han tulee, niin mä luulen että se johtuu tuosta sisätilasta. Koko viime talvenahan se ei Malmilla mennyt A:ta tai paljon puomiakaan, mutta ulkokauden koittaessa ei ollut mitään ongelmaa. Toisaalta, kaikki sisäesteet ovat olleetkin vähän kakkosluokkaisia, kun taas ne ulkona olevat ovat olleet uusia, hienoja ja kunnolla pitäväpintaisia. Tiedä sitten mennä sanomaan...

Ehkä meidän agilityssa on sittenkin toivoa.

Kuten myös paikkamakuussa. Aamulla Ojangossa parit setit ja hirmu hienosti oli ylipitkiä aikoja. Toisaalta, kun ne kaverit ilmestyy viereen voi meno olla eri. Muutenkin koetta ajatellen pieni toivonhenkäys saatiin puhallettua treeneissä, eiköhän me se läpi ainakin rämmitä :)

maanantai 9. syyskuuta 2013

Seuraamiskurssi 2/3

Tänään näköjään treenattiin sitten sateessa. Puhuttiin käännöksistä ja oikeaan paikkaan katsomisesta käännöksissä. Koira ei voi tietää, että käännytään, jos ohjaaja tuijottaa koko ajan tasan metrin suoraan eteenpäin. Onneksi ollaan tehty edes jotain oikein ja oonkin melkein alusta asti kääntänyt naaman selkeästi kääntymissuuntaan.

Katsottiin mihin ollaan edistytty viikossa, ja kyllähän se perusasento on löytynyt "uudestaan". Hirveen kamalan vaikeeta kun koira on nyt aina korrektilla paikalla, ja sen takia mä en näe sitä niin hyvin sieltä käden takaa. Todettiin että selkeästi pitää palkata jo hyvästä suorituksesta liikkeessä, että ei leviä ja on parempi pysähdyksessä istahtaa perusasentoon. Mun pitää malttaa pysähtyä hitaasti, muuten koira pokkuroi perusasennon n. miljoona kertaa itekseen ennenkuin osuu oikeaan. Lisäksi nyt pitäisi vastaavasti saada vähän rentouttaa hommaan, kun Demo kuulemma näyttää siltä että nyt se vaan miettii "se perusasento, kohta se varmaan tulee, nyt sitten tarkkana, koskakoskakoska..." ja varmaan vähän jännittyy siitä.

Mitä meidän tulevaan kokeeseen tulee, niin sanon vaan että lolskis. Paikallamakuu pitää saada kuntoon!!! Seuraaminen pitää maagisesti tässä venyttää taas koemittaan ja ottaa ohjelmaan vähän palkattomuutta. Just joo, onneksi tuli ilmottua...

Huomenna olis tarjolla meidän koirakerhon agimestikset, mutta saa nyt nähdä. Kai siellä jonkun putkirallin vois käydä koittamassa.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Seuraamiskurssi 1/3

Tänään oli ensimmäinen kerta HSKH:n seuraamiskurssista.

Aluksi tehtiin liikkuroitu ALO-seuraaminen. Meni yllättävän hyvin, harmi sinänsä, ettei kouluttaja nähnyt sitä ahdistus-Demoa joka ei tohdi kulkea oikealla paikalla kun jännittää. Puhuttiin siitä kuinka kokeessa Demo yleensä jätättää tai liikkuu kauemmas, ja todettiin että ei siinä auta muu kuin palata takasinpäin treenaamisessa. Jälleen kerran siis otetaan kuuri paikan vahvistamisessa.
Suurin ongelma tässä on nyt varmaan se, että mä en osaa olla tarpeeksi mustavalkoinen. Tarvisin oman orjapiiskurin, joka palauttais mut ruotuun aina ku alkaa lipsua.

Anyway, nyt tehdään siis ihan pelkkää palkkailua peruasennosta, siihen voi sitten yhdistää kestoa, muutamia askeleita, erilaisia sivulletuloja TAI kääntymisjuttuja. Ei siis treenata kaikkea yhtäaikaa niinku mulla on tapana... Ja kylmästi jätetään palkkaamatta jos ei ole tarpeeksi hyvä. Piste.

Lopuksi täytyy kyllä todeta, että mä oon ihan sikatyytyväinen tohon koiraan. Reilun tunnin jälkeenkin (sisältäen omaa treeniä ja muuten vaan odottelua) se vielä istui mun eessä ja kyseli että mitäs sitten tehtäis. Pienikin viittaus penkiltä nousemiseen, ja yks alkaa heittää riemukieppejä :)
Mä oon aina sanonut, että ei tuolla ole tarpeeksi moottoria esim. pk-tottikseen, mutta ehkä se sieltä tulis jos vähä syvemmältä kaivais...