lauantai 8. joulukuuta 2012

Messari, osa 1

Tänään haettiin Piia Enlundilta ERI ilman SA:ta, of course. Arvostelu kuulostaa tältä:

Erittäin hyvän tyyppinen. Kokoon sopiva luusto. Oikeat mittasuhteet. Hyvänmallinen pää. Tummat silmät. Hyvät korvat. Sopiva kaula. Tasapainoiset kulmaukset. Vapaat liikkeet. Hyvä hännän asento liikkeessä. Hieman taka-ahtautta. Hieman pehmeä karvanlaatu. Iloinen & avoin käytös.
Nyt täytyy kyllä sanoa, että oli vähän ehkä kuitenkin virhe kammata se vielä perjantai-iltana. Mutta kun se näytti niin kaljurotalta! Nyt sitten oli vähän turhankin sliipattu, onneksi ehtii vähän huomiseksi sotkeentua :D

Ja ehdottomasti kannatti naksutella seisomisasentoa pari edellistä päivää, nyt se ei seisonut niin sumpussa kuin tapana on. Muutenkin seisoi kuin tatti tuomarin kopeloidessa, hiano miäs!

Kuva ei tee oikeutta, seisoi se paremmin toiselta puolelta :D

torstai 22. marraskuuta 2012

Viikkoraportti

Uah. Täytynee vielä päivittää tämän viikon treenit ennenkuin lähtee lomailemaan teurastamoharjoitteluun.

Eilen aksattiin ja oli ihan pirun kivaa! Kerrankin ei ollut semmonen fiilis että ite olisi ohjannut sen koiran päin h*lvettiä, vaan kaikki toimi. Demo alkaa jo aika hyvin irrota, kunhan vaan itse muistaa ohjata loppuun asti, eikä vaan räiskäistä sinnepäin. Hirveen hyvä vauhtikin sillä on, mutta saman toistamista se ei hirveästi kestä, alkaa vaan hidastumaan. Koutsikin oikein kehui miten koiralla on kovasti potentiaalia, kunhan saa vain sen vauhdin ja innon säilytettyä. Ja kuulemma aivan tosi hyvin hakee esteitä, pimeästä putkestakin osasi hienosti kääntää suoraan hypylle vaikka välimatka oli tosi lyhyt. Jes!

Tänään tokoiltiin ja oli ihan suorastaan mukavaa sekin. Oikeasti mun pitäisi olla suunnitelmallisempi, niin koirakin vois ymmärtää mitä mä tahdon. Nykyään kun se saattaa yhtäkkiä seuraamisesta jäädä seisomaan tms. vaikka mitään ei puhuisi. Mutta paikkamakuun häiriötä ja viereen palaamista saatiin tänään hiottua kunnolla, nyt mä voin kiertää koiran ilman että se nousee. Tosin, en kovin läheltä, mutta kiertää kumminkin ;)
Seuraaminen on ihan sinänsä jees, käännökset on tiivistyny huimasti. Mutta oon vaan vähän kade niille kaikille, jotka saa siitä semmosen supertiiviin pk-seuraamisen. Se on hirveen kivan näköstä, eikä me varmaan ikinä saada sellasta.

Hassusti tuli vähän molemmissa treeneissä ilmi, että koira ihan aikusten oikeesti osais tehä ne asiat jos ei ite olisi niin töhö. Aksassakin ohjaajan näyttäessä mulle miten mennään, niin Demo oli jo siellä ihan messissä suorittamassa ja koko toiminta näytti vähän sulokkaammalta kuin meidän säätö :D Ja vastaavasti tokossa, jos ite pystyis vähän pitämään päätä kasassa ja tekemään sen suunnitelman, niin voisi niitä tuloksiakin näkyä...

No, ei mitään. Seuraavaksi me keskitytään missitreeneihin, koska Messari. Jänskää.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Tottelevainen eläin

Ihan koska tykkään olla näin ailahteleva ja epätasanen, niin JEEE! Meillä oli superhienot treenit Ojangossa tänään!

Ei häivähdystäkään viime viikon hölmöilystä. Seuraaminen oli parasta pitkään aikaan ja ihanasti jätkä yritti koko ajan. Hypyssäkin malttoi aivan älyttömän hyvin odottaa seisten kun tulin viereen, vaikka se vähän epäilyttääkin. Raukka varmaan pelkää että mä jyrään sen ku tuun suoraan päin. Oliko jotain mikä meni mönkään? Eipä vissiin.

Jee!

Aivan tosi edustavana

torstai 15. marraskuuta 2012

Ostin suklaata

Saatte arvata oliko se:
a) lohdutussuklaata,
b) v*tutussuklaata,
c) epätoivosuklaata, vai
d) kaikkia ylläolevia

Niin hyvin meni tänään tokossa. Alussa meni ihan hienosti, oikein tasaista peruslaatua. Sitten yhtäkkiä kun useampi toisto (perusasentoa!) meni väärin ja palkatta niin se luimuileva hyypiö ilmestyi taas. Ei h*lvetti. Joskus vaan tuntuu että mä sopisin niin paljon paremmin jonkun superkovan pk-koiran omistajaksi. En mä osaa auttaa tommosta herkkistä!

Kaiken huipuksi sille on vissiin tullut/tulossa joku kukkoilukausi, kun pitää pöristä erityisesti suurille ja valkoisille koirille varsinkin pimeässä. Hävettää. Ja muutenkin jos ei ole käskyn alla, niin sillä on äärettömän huono tapa yrittää tuijotella vastaantulijoita, mikä yleensä saa niiltä sitten kupin nurin.

Joo, just tulin juuri kotiin yhtenä tunnemyräkkänä. Anteeksi.





No, ei se sentään ainakaan ole haukkunut täällä yksikseen. Ja oli se eilen ihan super aksatreeneissä.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Virallisesti tuplavalio

Jee, meidän valiodiplomi ja -ruusuke saapuivat perjantaina postissa! :) Ruusuke on ihan tyttövärinen (pinkki-valkoinen) ja diplomi A5:n kokoinen (aikuisvaliot sai oikein A4:n), mutta riemuitsen silti. Myös Kennelliitto oli ilmiömäisen nopea ja nyt, jo seuraavana arkipäivänä ilmoituksesta, on titteli jo tallennettu KoiraNettiin. Hyvähyvä!

Viimeksi puhuin, että pitäisi shoppailla takki tuolle. Noh, tässä saattoi myös käydä niin että firma X lähetti vahingossa Hurtan talvitakin meille, vaikka tilattu oli sadetakki. Ja kun tajusin sen vasta paljon myöhemmin, niin pieni ääni sisälläni päätti vaan olla ihan hiljaa erheestä... Se ongelma on siis odottamattomasti ratkaistu!

Viikonloppuna kävi karvas yllätys kun lauantaina tulin päivällä kotiin vain kuullakseni koiran räksyttävän. Olipa hirveen kiva fiilis jättää se sitten illaksi keikan ajaksi (klo18-02) kotiin. Mutta kaveri yllätti ja ei ollut kyllä illan aikana taas puhunut mitään! Ihme tuuliviiri.

torstai 8. marraskuuta 2012

Hyviä uutisia

En oo ikinä ollu näin ilonen koiran ripulista! Vaikka aamuneljältä heräsin pahaenteiseen pörinään ja kaameaan hajuun, niin olin onnellinen että sain selville mikä Demoa vaivas! Pistetään siis kaikki eilinen kummallisuus suoliston piikkiin.

Fyssarilla tuli silti käytyä. Ei kuulemma mitään hirveen pahasti vialla, mutta rintarangassa nyt ainakin on sitä jäykkyyttä mitä itsekin olen diagnosoinut. Saatiin mukaan hyvät kotijumppaohjeet, aina punnerruksista lähtien ja sitten 4 viikon kuluttua (lue: vuodenvaihteen jälkeen, koska teurastamo) käydään uudestaan tsekkaamassa mitä kuuluu.

Kotijumpan ohella nyt opetellaan sietämään takaosankin kähmimistä, aloittaen tassujen nostoista. Menee vähän hukkaan tuo ristikkäisten tassujen nostelu, jos se on enemmän treeniä mulle kuin koiralle. Metsälenkkeillä pitäis ahkerasti, ja napata koira välillä hihnaan ja hidastella että se joutuu oikeasti miettimään kaikkia jalkojaan kun kömpii eteenpäin.

Sitten oli yksi mullistava uutuus: lämppääminen näyttelykehään! En ole ikinä tullut ajatelleeksi, että lihaksetkin pitäisi lämmitellä kehään. Kyllähän me juoksennellaan siinä ennen kehää, mutta se on lähinnä pääkopan treeniä. Mutta kertoman mukaan se oikeasti avaa liikkeitä jos näkee vähän vaivaa ennen omaa vuoroa, ja kyllähän se ihan järkeen käy.

Kaikissa lämppäämisissä pitäisi skarpata muutenkin. Ja pitäisi varmaan myös shoppailla joku takki tuolle, kun viimevuotinen on jäänyt vähän lyhyeksi. Toivottavasti BOT:lla on jotain hyviä messaritarjouksia...

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Piesty piski

Mikä ihme tän homman nimi on? Just kun mä luulin että harrastuksissa menee hyvin niin sitten tuosta tulee taas joku ihme luimuilija.

Tänään oli aksatreenit ja koirasta oli into ihan hukassa... Kyllä se teki mitä pyydettiin, mutta normaalia vaisummin. Ja nyt kotiin tullessa se ei suostu tokoilemaan ees superpalkoilla. Sivulle tulo on sellaista varovaista perseen hilaamista ihan minne sattuu. Ja katse on kuin pahoinpidellyllä katurakilla.

Mä pelkään että se on kipeä. Mä oon pelänny sitä kesäkuusta asti aina kun se on vähänkin vaisumpi. Onneksi huomenna on fyssari.



Voisko olla vähän synkempi postaus?

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kohti alokasluokkaa

Huhheijaa. Vietettiin aamupäivä Ojangossa Kohti alokasluokkaa -teemakoulutuksessa. Kyllä nyt on taas treenattavaa. Tehdään nyt oikein lista että missä mennään.

Luoksepäästävyys
Normaalisti on mennyt ihan ok, on pysynyt paikallaan istuen eikä hirveästi sählännyt. Nyt vaan palkkaustapa oli todennäköisesti niin outo että koira oli ihan hämillään ja nousi seisomaan aina kun "tuomari" tuli viereen. Tarkoitus oli siis vapauttaa koira nameille, eikä palkata kädestä. En nyt pitänyt parhaana mahdollisena tapana meille.

Paikallamakuu
Menee kyllä reippaasti maahan ja pysyy paikallaan kuin tatti. Pää pyörii, mutta olkoon. Häiriökestävyyskin suorastaan erinomainen, ei hämmentynyt hihkumisesta, hyppimisestä tai muustakaan. Ainoa ongelma on saada se pysymään maassa ja odottamaan käskyä kun palaa viereen.
Tähän tehdään siis ympyröitä koiran edessä aina koiran kohdalla palkaten ja siitä aletaan vähitellen kiertämään vierelle.

Seuraaminen
Hirveästi kehuttiin meidän liikkeelle lähtöä. Kuulemma vaikka näyttäisi siltä että ei kuuntele, niin kun käsky käy niin on heti asialla, jes! Tiiviyttä ja oikeaa paikkaa ihan minimaalisilla pätkillä, ihan muutamaa askelta kerrallaan. Ja pitää muistaa palkata noista hienoista liikkeellelähdöistä.
Tässä yhteydessä puhuttiin myös perusasennosta. Mulle kerrottiin että Demo on aivan liian edessä. Aivan helvetin hienoa että oon saanu noin perustavaa laatua olevan asian perseelleen. Tämän suhteen pidetään semmoset naksuttelutalkoot että oksat pois!

Seuraamisesta seisominen ja maahanmeno
Samaa kuin paikallamakuussa, paikallaan pysymistä. Seisomisessa myös vähän lisää täpäkkyyttä, maahanmeno on mun mielestä hyvä.

Luoksetulo
Juuriinsa sopivasti saatiin tähän apua. Perussuoritus tällä hetkellä on löntystelyä johonkin mun vasemmalle puolelle. Se paikan naksuttelu tähänkin, ja sitten vielä erikseen pelkkää vauhtitreeniä lelulla. PALJON. Sitten vasta aletaan pyytämään aina vaan kauempaa sivulle ja näiden yhdistämistä.

Hyppy
Voi herranjumala mä en käsitä mitä tälle on tapahtunut! Ihan hirveän kovasti se haluaisi hypätä ja pyrkii koko ajan esteelle, mutta tuntuu että se ei tajua että "yli"=saa hypätä. Aina se vähän nytkähtää mutta jää silti paikalleen. Plaaah, kyllä tää alunperin menikin ihan liian helposti. Sitten aikanaan pitää vielä treenata sitä seisomassa pysymistä.



Toisaalta tää tuo treeni-intoa kun on tavoitteita ja selkeitä virheitä mitä korjata, mutta samalla masentaa että kuinka kaukana me vielä koekunnosta ollaankaan. Juu, eiköhän se TK1-tavoite mee johonkin kolmen vuoden päähän :D

perjantai 2. marraskuuta 2012

Operaatio luoksetulo

Nyt mä sen päätin. Sen sijaan että jaksaisin tuskailla eteentulon tiiviyden kans, niin mä opetan koko paskan alusta suoraan sivulletulona. Tää on semmonen liike mitä oon koittanu alitajusesti vältellä ku ruttoa. Nyt saatiin koutsilta ohjeet mistä alkaa ja aion repiä kaiken hyödyn irti ja kysyä apua joka niksahdukseen. Tänään ja eilen on siis naksuteltu pelkkää oikeeta paikkaa.

Toinen mille pitäis tehdä jotain, on seuraamisen tiiviys. Taas. Ehkä se on taas tehokuurin paikka, yhessa vaiheessa oli jo melkein hyvä!

Aksassa hävetti keskiviikkona. Pitää ehkä vaan maksaa jollekin että opettais kaiken mun koiralle, ja mennä vasta sitte ite siihen törttöilemään. Miten voi liikkeet näyttää niin yksinkertasilta, mutta olla silti niin pirun vaikeita tehä ite? :D Idea oli siis mennä U-putkesta suoraan yksi hyppy ja palata takasin putkeen samaan suuntaan hyppäämättä sitä hyppyä uudestaann. Tälle on varmaan joku hieno nimikin, tietävämmät saa valistaa mua. Mutta voi töhö! Liian monta liikkuvaa osaa kun pitää hidastaa, ohjata koira vasurilla yli, ei kääntyä liian aikasin, ei mennä liian pitkälle ja vielä vaihtaa kättä oikeaan että saa sen koiran takasinkin! Puuuh.

Löysinpäs sittenkin kuvan!

Toisaalta, tätä ennen tein kyllä elämäni sulavimman valssin! Noin vain, kun koira hidasteli putkessa niin minäki ehin tehä jotain. Kummallista.

Oli muuten vähän naurussa pitelemistä kun siinä otin ohjeita vastaan ennen suoritusta. Tyyppi päätti alkaa kerjäämään nameja hyppimällä yhtä estettä siinä vaan edestakaisin niinku paraskin duracell-pupu. Semmosia tosi ylikorkeita, suoraan paikaltaan ponnistettuja, höyhenenkevyillä laskeutumisilla varustettuja bojoiiiing-pomppuja :D Aika liikkis.
Tää on siis aikalailla Demo agiliitämässä:

 


Mäkin alan kyllä inhota tätä kuraa, kun pitää oikeasti pestä koirapyykkiä aina kun tulee sisälle. Mä vielä joskus ajelen tota koiraa että a) se tois vähemmän paskaa sisälle, ja b) saisin toteuttaa muotoiluintohiimojani :D

Toisaalta tätä menoa sitä ei tarvi ees ajella kun se aikoo tiputtaa kaikki karvansa. Just sopivasti tohon talven ainoaan näyttelyyn, jeee! Selässä on aika tynkäisää karvaa, näyttää niinku sitä olis tukisteltu vähä liikaa. Häntäkään ei oo enää entisensä. Mutta noh, jos mammakoira sai sertinsä kasaaan sen näkösenä, niin ehkä meilläki on vielä toivoa :D Plus kyllä se varmaan taas sitten ehkä neljään ikävuoteen mennessä on entisensä...

maanantai 29. lokakuuta 2012

Lumiukko


Mistähän sitä tarinoisi... No ainakin viime viikon treenit oli ihan super!

Aksassa tehtiin jättimäinen edistymisharppaus A:n kontaktin suhteen. Aiemmin ongelma oli, että Demo ei oikein tajunnut että kontaktilla voi pysähtyä, vaikka puomilla se oli ihan selkeä asia. Jotenkin tuli aina niin hallitsemattomasti sieltä harjalta alas, että en tiiä olisko ees pystynyt pysähtymään vaikka olisi tajunnutkin. No, kuitenkin, nyt on päästy siihen pisteeseen että mies osaa kiivetä perse edellä 2on2offiin. Meidän tähänastinen kontaktiharjoittelu on ollu enemmän sellaista "tätä pitkin mennään eteenpäin ja kun pinta loppuu niin pysähdytään" ja nyt se piti muuttaa muotoon "seistään tässä esteen edessä ja heitetään perä 2on2offiin". Vähän meinasi olla ylivoimaista, mutta kun kaksi kertaa kävin sen siihen asettamassa, niin yhtäkkiä lamppu syttyi kuin syttyikin. Toivoa siis on!

Tokoilu alkaa olla vähän haastavaa, klo 19-20 kun tuppaa jo olemaan aika pimeä. No, eipä se onneksi vaikuta paljon muuhun kuin siihen että nameja ei hirveästi voi heitellä kun niiden etsimisessä menee niin kauan :D Vähän meinasi käydä paikallamakuussa hassusti kun tytsy siitä vierestä alkoi haastamaan leikkiin vähän päällekäyvästi ja Demo sai sellasen tyypillisen "mitätapahtuu?!"-reaktion ja lähti vauhdilla karkuun. Mutta eipä sillä traumoja jäänyt. Vieläkin jaksan ihmetellä miten noin reaktiivinen koira on kuitenkin noin kova, eikä jää pahalla muistelemaan.

Treenilistalla ensi kerraksi voisi olla vaikka liikkuroitua seuraamista, jos ei satu ihan hurjan huono sää. Ja seisomisen nopeampaa pysähtymistä. Juu.


About ainut kuva viikonlopulta missä näkyy muitakin kuin moppikoira.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Hyvästi junioriluokka!

Se on tänään jätkällä 18 kk mittarissa, eli junnuilu on taaksejäänyttä elämää *niisk*

Puolimerkkipäivä on sujunut vähän kiireisissä tunnelmissa kaiken muuttohääräilyn keskellä. Vihdoin on päämaja taas Vantaalla, entistä ehommassa kämpässä ja liian tiukkaan rakennetun kerrostalohelvetin ahdistuksen ulottumattomissa. Huh.

Viime viikon treenit taisi jäädä tarinoimatta, mutta eipä niissä nyt mitään ihmeempää. Tokotreeneissä oli tosi märkää ja ällöttävää, ja sen takia suunnitellut hommat menivät vähän uusiksi. Kovasti oli tarkoitus treenata palaamista koiran viereen, mutta jos koira ei suostu makaamaan tai istumaan märällä asfaltilla, niin sitten sitä treenataan vaan seisten.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Missikeisari

Tänään on kotiuduttu ja tulos oli seuraavanlainen:

EE & LV JMVA Walman After Eight
Eli Latviasta pokattiin junnuserti, mutta Liettua ja sitä kautta Baltian titteli meni harmillisesti sivu suun. No, olisi voinut jäädä tämäkin saamatta että siinä mielessä positiivista! Kilpailevana osanottajana molempina päivinä oli Hilla (Swifty's Design).

Lauantaina Valmierassa tuomarina toimi puolalainen Tomasz Borkowski, joka ilmeisesti tykkäsi pikkumiehestä. Kovasti siinä ROPin valinnan jälkeen meille jutteli ja kertoi että molemmat ovat ahtaita takaa ja seisovat jalat rungon alla (johtuen kulmauksista), Demon turkki oli kuulemma elegantimman näköinen ja sanoi sen olevan "very happy little dog", mutta tarvitsevan vielä aikaa :D
Lopullinen tulos siis ERI1 PP JUN-SERT PU1 VSP Hillan ollessa ROP ja saavuttaessa myös valionarvon. Pitkä arvostelu saatiin, tosin sekin venäjäksi, mutta matkaoppaamme suosiollisella avustuksella pääkohdat alla:
Nuori uros, jolla kaunis pää. Lupaava selkälinja, hyvät etukulmaukset, mutta toivoisi enemmän eturintaa. Takaa ahdas, seisoo jalat rungon alla. Hyvä liike, askel voisi olla pidempi. Iloinen kehässä.
Sunnuntaina Siauliaissa tuomarina oli Jánosné Balázsovits Unkarista, joka nimestään huolimatta oli nainen. Siinä ennen kehään astelua katselin että ei sieltä kaikki riemusta kiljuen tulleet, eli aika tiukka täti kyseessä. Lopullinen tuomio oli ERI, ei sertiä eikä siitä johtuen kilpailtu edes ROPista. Hilla puolestaan vei koko potin taas kotiin ja valioitui hienosti samalla koko Baltian kauneuskuningattareksi!
Ja meidän arvostelu, tosin tuota viimeistä eli heikkoja ranteita en ihan allekirjoita.
Middle size, middle strong bone. Typical head. good neck and topline, moderate angulations. Good set and carried tail. Movements too narrow and turn in hocks, weak pasterns.
Kaikenkaikkiaan oli hieno reissu, vaikka vähän karheaa kurkkua tässä joutuukin potemaan, kiitos bussin ilmastoinnin. Ja nyt voin virallisesti suositella Miliamin matkoja, kaikki meni todella jouhevasti ja palvelu pelasi!

Kämppis Utu-italiaano

torstai 11. lokakuuta 2012

Möllikoira

Hihii, tänään oli treeniryhmän möllitokokoe. Meni suorastaan hyvin!

Kaikille oli paikallamakuu ja sitten 4 valinnaista liikettä. Me otettiin seuraaminen vapaana, liikkeestä maahan, liikkeestä seiso ja estehyppy. Paikkamakuussa Demo ei-niin-yllättäen nousi istumaan mun palatessa ja tästä 8. Hirveen hyvin se muuten malttoi olla paikallaan vaikka vähän näytti siltä että vois nousta. Seuraamisesta saatiin 7, ihan ansaitusti, kun oli ihan liian väljää (ja se oikeasti oli paaaljon parempaa just siinä ennen omaa vuoroa treenatessa). Liikkeestä maahanmeno 10, ihanaa! Liikkeestä seisominen 8 kun tepsutteli siinä sivullepäin mun palatessa. Hypystä sama 8, ja samasta syystä. Virallisesti meidän saldoksi olisi tullut siis 104 pistettä, mikä on jo kuitenkin tukeva kolmostulos :D

Realistisen hypoteettisesti ajatellen olisi siis hyvänä päivänä mahkuja jo ykköseen, mutta ehkä me vielä hiotaan näitä. Erityisesti noita koiran viereen palaamisia. Hirveesti oon yrittänyt kiinnittää niihin huomiota, mutta nyt vaan tehokuuri päälle!

Mieltä lämmitti taas ihan hirveesti kuulla että ollaan oikeasti edistytty tässä öööö... kolmessa-neljässä viikossa :)

P.S. Huomenna lähtö muille maille, pitäkäähän peukkuja!

torstai 4. lokakuuta 2012

Hyvä fiiwis!

Vitsit kun on ollut onnistumisen makua viime päivissä!

Eilen aloitettiin hallikausi agissa, ja ikuisena pessimistinä odotin kauhulla sitä edellisten kertojen laiskurilahnaa ilmestyväksi. Mutta mitä vielä! Vielä omankin vuoron koittaessa Demo jaksoi pyöriä paikoillaan innostuksesta, ja tehtiin taas putkesta uusi lempieste. Ihan tarkoituksella alettiin taas ihan pohjalta hakemaan uutta innostusta, vaikka teknistä osaamista olisi kyllä ollut siihen möllienkin pätkään. Voi sitä riemua ja vauhtia kun sai päästellä putkea edestakaisin ja vielä varastaakin pari kierrosta kun ei ohjaaja ollut valppaana :D Meillä on siis vielä toivoa!

Tänään puolestaan oli tokotreenit. Vitsit miten mieltä lämmitti saada useammalta ihmiseltä kehuja meidän menosta, kun aina itestä tuntuu että ollaan ihan avuttomia. Kuulemma hyvät pohjat on, mutta pitää muistaa edetä mieluummin rauhallisesti ettei sitten joutuisi korjailemaan niitä alkuperäisiä mokia.

Toi toisten koirien läsnäolo ja suorittaminen tekee kyllä ihmeitä Demon suorituskyvylle ja -innokkuudelle. Varsinkin agilityssä huomasi että kun kaikki muut koirat olivat innoissaan, niin se tarttui tuohonkin ja sitten olikin vahingossa pirun hauskaa. Tokossa taas kierrokset nousee ihan älyttömästi, mikä on tietty ihan jees niin kauan kuin sen saa suunnattua oikeaan asiaan. Tässä pitäisikin ottaa onkeen neuvosta, että pitää sen koiran tiukasti tekemässä silloin kun tehdään ja sitten vapauttaa sähläämään. Semmonen on-off-näkökulma tähän tekemiseen.

Pian alkaa jänskättää näyttelyjututkin pitkästä aikaa. Pikkusen reilun viikon päästä starttaa bussimatka Baltiaan, ja sitten maanantaiaamuna olisi tarkoitus olla kolmea junnutitteliä rikkaampi. On valmistauduttu puunaamalla koira hyvissä ajoin, vaihtamalla rahaa, metsästämällä passia ja google-käännättämällä näyttelysääntöjä. Henkinen valmentautuminen alkaa seuraavaksi.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Mistä tietää että oli märät treenit?

No siitä kun koira yrittää kuivata itseään pahvilaatikkoon :D

Tosiaan, eilen taas tokoiltiin. Hiukkasen harmitti että satoi niinkin paljon kun ei tuo näköjään suostu perskarvojaan kastelemaan. Paikallamakuussakin näki kuinka se olisi halunnut maata kyynärvarret maassa rauhassa, mutta kun oli märkää, yök! Siinä se sitten puoli-istui sen minuutin. Samoin perusasennot oli varsinkin loppua kohden tosi varovaisia ja vaati hirveää kannustusta. Lähdettiinkin sitten vähän ajoissa ennenkuin ohjaajalla loppui maltti tai koira sai syviä inhontunteita lajia kohtaan.

Mutta propsit silti pikkumiehelle, se oli ihan koko ajan hiljaa kun käytiin teoriaosuutta läpi koirat puihin sidottuina. Jos ympärillä haukkuu kolme koiraa raivoisasti komentaen omistajiaan, niin on se aika saavutus istua paikallaan ja todeta muut omituisiksi. Noheva hienohelmamies!

Mitä tulee siihen viimeviikkoiseen skeittilautainsidenttiin, niin ei vaivannut enää sekään. Vähän epäluuloisesti se aluksi suhtautui ohimeneviin ihmisiin, mutta teoriaosan jälkeen se oli taas normaali intoileva itsensä. Hirveen tyytyväinen oon tähänkin. Vaikka sitä ei aina aksa huvittaisi tai ei haluaisi tehdä ihan kaikkea niin tarkasti kuin pyydetään, niin on se silti arkielämässä helppo! ♥

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Vyötä kiristäen

En tiiä oonko purkautunu tästä aiheesta perusteellisesti aiemmin, mutta:
Kyllä voi ihmisellä olla kallis harrastus!

Vähän kyllä hirvittää, mutta jos nyt lasketaan vähän yhteen vain vuoden 2012 menoja, josta siis vasta n. 3/4 mennyt. Tässä nyt suurimmat/muistettavimmat menot, lisäksi tietty erinäisiä matkojen bensakuluja jne.
Näyttelyt á 35 e keskimäärin, kertaa 17(!).
Edellisiin liittyen pari ulkomaanmatkaa, yhteensä n. 300 e.
Paimennusleiri 180 e.
Terveystarkit (silmät, lonkat, kyynärät, selkä, verikoe) n. 270 e.
Kahden agilityseuran jäsenmaksut 110 e.
Avainmaksu kentälle 40 e.
Tokokurssi syksyksi 20 e.
Koko tulevan talvikauden agility 260 e.
Pantoja ja hihnoja n. 140 e edestä!
Heijastinliivi, makuualusta, ruututötsiä 50e.
Näyttelyheräteostoksia vähintään 100 eurolla.
Ja grand total on 2065 euroa.
Ei mikään kumma että tuntuu ettei kesältä jäänyt paljoakaan käteen.

Nyt hirvittää vielä enemmän. Voin siis sanoa, että jos on jo nyt tiukkaa budjetillisesti, älkää hommatko koiraa. Ainakaan sellaista jonka kanssa aiotte harrastaa jotain muuta kuin lenkkeilyä ja koirapuistoilua.

Terveisin,
entistäkin köyhempi opiskelija.

torstai 20. syyskuuta 2012

Toinen häiriötreeni ikinä

Huhheijaa, ensimmäinen kisatokotreeni takana ja aika monta vielä syksyllä edessä. Meni kyllä 300 kertaa paremmin kuin pelkäsin! Demo jaksoi hienosti keskittyä vaikka ne kaikki koirakaverit olikin tuotu sinne vain Häntä moikkaamaan ;) Tavallaan hirveen hyvä että toi muiden näkeminen nosti vireen niin taivaisiin niin oli intoa tehdä, mutta toisaalta nyt saa pelätä koska menee homma liian rallatteluksi. Mutta eipä maalailla piruja seinille.

Seuraamisen tiivistämisen ohjeeksi saatiin tehokuuri tiivistä kontaktia ja muutaman askeleen seuraamisia. Maassa pysymistä yritetään vahvistaa kiertelemällä koiraa sen maatessa ja palkaten koiran eteen, mitkä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä se on huimasti taas parantunut alkuviikosta, mutta ei se ole vielä ikinä kestänyt nätisti koko koiran kiertämistä. Pakko kai sitä on vaan tahkota.

Ite kyllä huomas että panosti aivan erilailla kuin yksin treenatessa. Hirvee halu näyttää muille että on tästä elukasta "jossa on enemmän karvaa kuin koiraa" (:D) johonkin muuhunkin kuin poseeraamiseen. Plus kun kerrankin sai henkilökohtaista ohjausta ja vahvistusta omille tuumailuilleen. Mä ihan selvästi tarvin oman orjapiiskurin edistyäkseni.

Yksi prkl siellä kyllä sattui. Terveisiä vaan sille jonnelle joka päätti just koirien kohdalla polkasta skeittilautansa maahan ja vauhtiin ja säikäyttää mun puuhun sidotun koiran perseettömäksi. Lopputulemana se väisteli polkupyöriä ja lastenvaunuja matkalla kotiin, vaikka koitettiin ihan jäädä hengaamaankin ja odottelemaan pyöräilijöitä tien sivuun. Toivottavasti se ei nyt tosta revi traumoja, ei oo ainakaan tähän asti ollut onneksi tapana. Möh.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Barffausta


Koirapentu - MUSCH


Tämän mainoksen tarjoaa Musch :P

Todella kauan oon leikitellyt ajatuksella että alkaisi barffaamaan. Aina se kaatuu sotkuisuuteen, hintaan, viitseliäisyyteen tai osaamattomuuteen. Ja ennenkaikkea siihen, että kun ei oikein tiedä mitä koulukuntaa pitäisi uskoa. Mieluusti ruokkisin koiraa vähän luonnonmukaisemmin kuin pelkillä nappuloilla.
Nyt tämän postauksen ansiosta sitten on mahdollista vähän laiskemmankin ihmisen koittaa moista :)

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Mestisfiilis

Ettei nyt jäisi liian negatiivinen vaikutelma edellisestä tekstistä niin nyt on mennyt ihan hyvin. Tosin tuntuu että sitä mukaa kun jotain oppii niin jotain toista unohtaa...

Seuraaminen on ollut nyt parina päivänä ihan überhyvää ja koska se oli enemmän kuin yksi kerta, niin annan itselleni toivoa edistyksestä. Selkeästi suurimmaksi ongelmaksi on tullut paikallamakuun loppuosa kun koira niiiiin kovasti yrittää nousta istumaan heti kun lähestyy. Ei se ikinä ole ollut kovin hyvä sietämään takapuolellaan olemista, mutta nyt homma on ihan räjähtänyt käsiin. Toisaalta, tuntuu että tuo on paljon helpompi korjata kuin joku laiska seuruu. Kyllä minä nyt prkl yhden sapenduksen saan maassa pysymään!

Treeni-into on taas pykälää korkeammalla tämänpäiväisten schapemestisten jälkeen. Oikeasti kun näkee, että ei nämä vaan samalla tavalla suorita kuin jotkut bortsut, niin ei tuu enää niin pahaa depistä. Samoin kun näkee että ei ne ylemmissä kisaavatkaan aina täydellisiä oo.

Haaveilin myös käyväni vähän illalla aksaamassa mutta kahden päivän raitisilmamyrkytys ja edellisestä kerrasta noussut vitutus tekivät tehtävänsä ja jäin sitten laiskana kotiin.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Lahnojen lahna

Nyt on koira taas kotona. Kaikki se treenimotivaatio ja hienojen asioiden suunnittelu koki eilen kolauksen kun käytiin vähän aksaamassa. Aluksi meni ihan jees, mutta vauhti tuntui puuttuvan ihan kokonaan, paitsi ihan lemppariesteillä. Sitten kävi myös vähän hassusti kun jätkä pääsi putoamaan puomilta. Ehdin huomata että yksi tassu haroi vähän ohi, mutta näytti että se selviää. No, parin askeleen päästä heilui jo kaikki jalat mihin sattui ja sieltähän se alas mätkähti. Eka ajatus oli että voi *ttu, nyt se ei enää ikinä mene puomia, ja sitten en jäänyt sen kummemmin edes tarkistamaan koiraa vaan pistin heti menemään uudestaan. Ja uskomatonta, se toimi! Ei sille jäänyt mitään traumoja, samalla vauhdilla meni ne kerrat. (Eikä sille mitään käynyt, ei ollut kipeä tai mitään. Näytti vaan ikävältä.)

No, kuitenkin. Muuten ihan järkyttävää hidastelua! Ensin kotoa lähtiessä ihan intoa täynnä, samoin Ojankoon tullessa, mutta kun pitäisi jotain tehdä, niin ei. Eikä se ollut edes väsynyt, kun jaksoi kyllä poispäin hölkytellä ja lelulla leikkiä. Plus että kyllä se itekseen halusi putkissa rymytä sun muuta, mutta heti kun käski jonnekin niin tullaan marttyyrin näköisenä suorittamaan Ikävää Tehtävää. En tiiä ottiko se sitten jotain paineita musta vai mikä oli, kun ei omakaan vireystaso ihan parhaimmillaan ollut. Ei me tätä menoa kisata kyllä ikinä.

Ja asiaan liittyen, ärsyttää. Miksi mä en voi olla niin hyvä, kiinnostava ja selkeä kouluttaja että mun koira oppis jotain ja tekis sen innokkaasti. Kateellisena saa aina tarkkailla parempiansa ja tulee hirvee masennus. Joo, enhän mä voi mitenkään olla yhtä hyvä kuin kauemman ja useammalla koiralla harrastaneet, mutta olisihan se pirun kivaa!

maanantai 3. syyskuuta 2012

Hullu koiratäti

Vaikka koiria on vain yksi, niin huomaan jo huolestuttavia piirteitä itsessäni. Mitä on tullut tehtyä kesällä vapaa-ajalla? On kierretty näyttelyitä, lenkkeilty ja treenattu yhteensä neljää lajia, toisia enemmän kuin toisia. Sen sijaan yksillekään festareille tai keikalle en ole ehtinyt. Hirveän masentavaa.

Se nyt ei ollut se pääpointti. Olen tämän viikon ajan koiraton johtuen kämpän rempasta ja siitä aiheutuneesta muutosta, ja kylläpä on vaikeaa sopeutua! Mitä vaan laskee kädestä, niin ekana miettii "voi vitsi, pitää laittaa se korkeammalle, ettei koira syö". Tai illalla: "Pitäsköhän käydä vielä kusettamas toi koira?" Tai: "Nyt on liian hiljasta, mitähän se tekee?" Samoin iskee selittämätön treeni-inspiraatio juuri silloin kun sitä koiraa ei ole. Onneksi ensi viikolla pääsee taas toteuttamaan itseään.

Talvellekin on nyt jo järjestetty ohjelmaa. Ilmoitin meidät nimittäin koulun koirakerhon agilityyn. Jos ne päivät nyt vaan sumplitaan sopiviksi, niin talvikauden aksat on hoidettu! Samoihin aikoihin aukesi haku seuran tokokoulutuksiin, ja sinnehän piti myös pyrkiä. En nyt odota mitään, mutta olisihan se kiva oikein asiantuntevaa ohjausta saada :)

torstai 16. elokuuta 2012

Tasalaatuisuus on yliarvostettua

Huhheijaa, nyt tuli taas näpyteltyä nuo Kuopion tuloksetki ylös, löytyy tuolta tuloksista. Lyhykäisyydessään, pe-la-su EH2-ERI2-H. Tuli siis käytyä koko skaala läpi :D

Nyt piti koittaa meidän suuri näyttelytauko. No, piti nyt kuitenkin vähän kompensoida sitten ulkomaan reissulla ja lokakuussa lähdetään Miliam Travelin johdolla Latviaan ja Liettuaan yhdeksi viikonlopuksi, tavoitteena vaatimattomasti Balt JMVA. Saa nähdä miten käy, toivottavasti nyt ei ainakaan kilpailua ilmaannu.
Kyllä me oikeasti muuten pidetään vähän taukoa ja annetaan kasvuaikaa miehelle. Erkkarikin jää välistä, mutta Messarissa tullaan näyttäytymään. Sitten todennäköisesti vasta kesän korvalla jatketaan.

Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että meidän harrastuspainotus siirtyy enemmän "vakavasti otettaviin oikeisiin lajeihin". Alan olla tosi tyytyväinen meidän tokon malliin, mutta pitäisi repiä jostain häiriökoiria ja tehdä jotain kokeenomaista treeniä. Tai edes usempi liike putkeen ilman palkkaa... Yksi tärkeä note to self: Ryhdistäydy! Mulla on paha tapa vaan löntystellä huonossa ryhdissä esim. seuraamisessa, ei kai se koira voi mennä hienosti jos ohjaajakin vaappuu vaan eteenpäin! Pitäisi myös ite käydä katsastamassa joku tokokoe niin näkee millaisella koiralla sinne kehtaa mennä.

Lahnakoira piti agista vähän taukoa ja teki ilmeisen hyvää, tänä aamuna sai lähteä hymy naamalla kentältä! Mutta edelleen yksi sana; kepit. MUR. No, treenataan vaan kaikkea muuta niin ei ärsytä :D Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että on tässä hommassa toivoakin.

Samaan aikaan tietty mielessä pyörii BH-koe, mutta se nyt ainakin jää suosiolla ensi vuoteen. Näitä kirjotellessa alkaa aina tuntua että on liian monta rautaa tulessa. Lopputulos alkaa vaan olemaan se, että koira ei osaa mitään hyvin vaan kaikki semihyvin tai alkeiden tasolla. No, onhan meillä vielä aikaa harrastaa!

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Megapläjäys

Noniin, laiska bloggaaja ilmoittautuu. Sitten viime päivityksen on tultu käytyä Kokkolan ja Oulun näyttelyissä vähän kehnommalla menestyksellä. Molemmista EH ja arvostelut alla.

Kokkola KV, Harto Stockmari
Urosmainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Hyvö pää ja purenta. Hyvä kaula. Hyvinkehittynyt runko. Köyristää hieman lanneosaa. Rodunomaisesti kulmautunut, sopiva luusto. Liikkuu hyvin edestä, ahtaasti takaa. Oikeanlaatuinen karvapeite. Miellyttävä käytös. Käyttää häntää. Ylälinjan tulee vielä kehittyä.
Oulu KV, Marja Talvitie
Erittäin hyvän tyyppinen, mutta vielä kovin löysä. Edestä ja takaa niukasti kulmautunut. Hyvä pää. Liikkuu kovin löysästi edestä ja kinnerahtaasti takaa. Hyvä häntä. Vielä osin pentuturkki. Hyvin miellyttävä käytös.

Stockmarista pidin tuomarina kovasti, oli varmaan pisin kehävierailu ikinä. Kolme kertaa juoksutettiin ympäri ja hyvä tovi seisotettiin siinä välissä. Toisaalta jäi korpeamaan kun ihan selvästi kauan harkitsi ERI:n ja EH:n välillä, mutta silti kävi näin. No, ei aina voi voittaa. Oulusta taas jäi päällimmäisenä mieleen armoton ketutus johtuen lähinnä säästä ja tuloksista. Mutta löysinpä sentään karkean turkin hoitoainetta!

Taisin vielä luvata niitä Viron arvostelujakin. Nyt kun on valionarvo vahvistettu, ja diplomi sekä ruusuke (vihreä-pinkki!) kotiutuneet, voin siis paljastaa mitä meistä sanottiin:

30.6. Monika Blaha
Excellent type, lovely head, good body. Nice temperament. Well angulated, excellent movement. Coat not finished.
1.7. Lokodi Csaba Zsolt
Good level back. A bit close in move. Correct tailset and carriage. Correct bite. Good hair quality. Good show condition.
--------------------

Ja onhan tässä ehditty paljon muutakin kuin näytelmiä. Agitreenit ovat vauhdissa ja yleensä menee sairaan hyvin, mitä nyt eilen vähän tössittiin taas kun ei yhtään huvittanut mikään. Videoitakin niistä löytyy, mutta ehkä oon vielä liian itsekriittinen julkaistakseni niitä.
Keinun paukahdukset vielä meinaa hämmentää, kepit vaatii paaaaaljon lisää vauhtia ja maksihypyt olis kivempi alittaa, mutta eiköhän me joskus niistäkin selvitä. Pöytää aloitettiin eilen ihmettelemään, ja mikäs siinä vielä kun ei kovin paljon vauhtia ole. Pituushypyn ekat kerrat oli vähän noloja, kun tyyppi katsoi sopivaksi ponnistaa vain lisää vauhtia siitä keskeltä estettä :D Kyllä se sitten muutaman kerran jälkeen tajusi hypätä ihan koko roskan yli.

Tokoa on myös treenattu vähän pakkoraossa, kun agikenttä on ollut täynnä populaa aina kun suunnittelee menevänsä sinne. Ja note to self: usko siihen koiraan!! Mä aliarvioin varsinkin sen häiriönkestävyyttä jatkuvasti. Sitten aina vahingossa tulee huomattua että hitto, sehän toimii vaikka tuossa on koira lenkillä tai mopopoika pärrää samalla kentällä.
Seuraaminen on ikuinen murheekryyni. Mä en saa siitä täydellistä kirveelläkään. Kyllä kontakti yleensä toimii, se etäisyys on vähän sitä ja tätä, mutta parempaan kuitenkin mennään. Ruutua on treenattu kovasti (koska sehän onkin just ajankohtaisin), ja se on ihan sikahauskaa. Yleensä ekalla kerralla Demo menee kosketusalustan sijaan  jollekin kulmatörpölle ja katsoo että menikö oikein. Pienellä huomautuksella löytyy oikea paikka ja muilla toistoilla se sinne sitten meneekin. Mutta voi hyvä jumala kun koitin ottaa ihan koko alustan yhtäkkiä pois, niin oli pieni koira sekaisin. Se pyöri epätoivoisena siinä törppöjen välissä hirveen innokkaana tekemään, mutta kun ei vaan keksinyt mikä olisi oikea paikka :D Ja kun se ei hetkeksikään pysähtynyt, niin oli vähän vaikea palkata (plus että kun nauraa katketakseen, on vähän vaikea tarkkailla koiran tekemistä). Paikkamakuuta menty jonkin verran, samoin kaukoja. Jossain vaiheessa pitäisi kyllä ottaa niskasta kiinni ja opetella se este. Plääh. Joo, ja niin, jääviäkin ollaan treenattu, mutta hyvin vähillä toistoilla, koska jätkä alkaa ennakoimaan niin helposti.

Ollaan myös käyty nostattamassa katu-uskottavuutta. Mentiin työkaverin porukan kanssa hakumetsään ja sen jälkeen tottistelemaan. Mä niin hämmennyin kun huomasin että se oikeasti osasi etsiä sen maalimiehen kiven takaa. Ensin meni ihminen edeltä ja päästettiin koira menemään perään, seuraavaksi oli maalimies paikallaan ihan lähellä ja näkösällä, ja viimeisenä oli oikein kunnolla piilossa ja meni sinne koiran näkemättä. Kaikki löytyi! Pitääkö mun nyt alkaa sitten hakuilemaan jos tuo kerta jotain osaa luonnostaan :D
Sitten se tottis. Tai no, tokoahan se taisi meillä olla, mutta kuitenkin. Paukuilla taidettiin aloittaa. Siinä normaalisti leikittiin ja kyllä se ensimmäinen vähän ihmetytti. Seuraaviin vähitellen jo tottui ja lopulta ei enää regoinut juurikaan. En muista montako paukkua siinä meni, varmaan joku vajaa kymmenen yhteensä. Muuten koko treeni oli vain positiivista yllätystä, juurikin sen häiriönsietokyvyn osalta. Tuohan taisi olla ihan ihka ensimmäinen kerta kun muiden koirien kanssa treenattiin. Oli se niin ylpeetä, kun ei ilmekään värähtänyt vaikka porukan rotikka veti herneen nenään kun siinä pyörittiin!

Hyödyttömiäkin temppuja on opeteltu, uusimpana valojen sammuttaminen. Ihan uskomattoman nopeaa oppimista! Laitoin post-itin lattialle ja Demo alkoi sitä läppimään, sitten nostettiin sitä pitkin seinää aina valokatkaisijaan asti, ja ta-daa, kolme minuuttia myöhemmin se sammutteli valoja ilman sitä lappua. Hitsi mä jaksan aina ällistyä :D

-------------------

Terveystuloksiakin on tullut, lonkat ja kyynärät tuli takaisin A/A ja 0/0, jeeee! Lisäksi työsuhde-etuna pääsin ottamaan verinäytteen, ja kaikki veriarvot todettiin normaaliksi. Eli muuten ihan priimaa, paitsi se penteleen selkä.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Muodollisesti pätevä

Nyt on selvitty Viron jälkimainingeista ja tunnekuohuista, saanen siis esitellä:
EE JMVA Walman After Eight
Lisätarinaa seuraa kun arvostelutkin saadaan oikealle paikkakunnalle :D

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

The kuvat

Taisin luvata ne röntgenkuvat, mistä kukin voi todeta tilanteen. Täältä pesee:

Kyynärät

Lonkat

Lanneranka

   
Rintaranka
Lonkkakuvassa tosiaan tuo epämääräinen sykkyrä tuossa lantion kraniaaliosassa (eli kuvassa yläpuolella) on se välimuotoinen lanne-ristinikama, mistä ne suurimma ongelmat voivat aiheutua. Lannerankakuvassa se sama nikama ei näytä ihan täysin puhtaalta lannenikamalta, vaan on vähän kapeneva. Sijainti on siis juuri ennen ristiluuta.

Kylkinikamat laskemalla selviää se ylimääräinen yksilö, eli yhteensä 14 nikamasta lähtee kylkiluita. Niiden jälkeen on se normaali 7 lannenikamaa joista viimeinen on em. välimuotoinen, ristiluusta eteenpäin homma on ok.

En tiedä kiinnostaako ketään, mutta kyllä minua ainakin kiehtoisi :D

Vähän kaikkea

Aloitetaan suurinpiirtein kronologisesti. Sunnuntaina 3.6. käytiin tavallaan äkkipäätöksenä elämämme ekassa mätsärissä tuossa raviradalla. Parin suhteen sattui hyvä säkä, se kun oli liikainnokas, vähän jännittynyt ja tottelematon kultsu, ja punainen nauhahan sieltä sitten tuli. Sijoitusta ei enää liiennyt, osallistujiakin kun oli aika runsaasti.

Seuraavalla viikolla olikin ohjelmassa paimennusleiri Kuttukuussa. Oli oikeasti aika uskomaton kokemus. Oli niin hienoa nähdä että koirista oikeasti on alkuperäiseen hommaansa, näin kun ei kaikkialla kuulemma ole. Tarina kertoo, että suomalaiset schapet ovat vielä hyvässä jamassa verrattuna muuhun maailmaan, missä tästäkin on kehkeytymässä showrotu. En nyt osaa ottaa kantaa, mutta näin sallin itselleni kerrottavan.

Yksi asia mikä on muuttunut ylitse muiden tuon leirin jälkeen, on hallinta. Tuo koira on ulkona ihan enkeli, kuuntelee joka sanaa! Luultavasti asiaan vaikutti se, että laiskottelua ei leirillä sallittu. Heti kun jätkä alkoi kyseenalaistaa käskyjä laitumella, patistettiin takaisin hommiin, filmaamisesta (="apua mä pelkään tota keppiä ja sua ja mä en tiiä mitä mun pitäis tehdä") välittämättä. Nyt pitää vaan koittaa olla tuudittautumatta turhaan turvallisuudentunteeseen ja koittaa muistaa vaatia tuolta asioita.

Tästä jatketaan ehkä lisää myöhemmin. Samoin ne kuvat tulevat vielä joskus...

Tänään sitten käytiin tuurissa hakemassa Maija Sylgréniltä H. Mitä tästä nyt voi sanoa, ei se nyt itsetuntoa hivele, mutta näin tällä kertaa.
13 kk. Oikeat rungon mittasuhteet omaava, iloisesti esiintyvä jun-uros jonka pää saa vielä voimistua. Hieman pitkä kuono-osa. Hyvät korvat, oikea purenta. Hyvä kaula. Rintakehä saa vielä syventyä. Oikea luuston vahvuus. Oikeat kulmaukset. Liikkuu takaa kovin ahtaasti & edestä korkealla askeleella. Hyvä hännän käyttö. Karvanlaatu voisi olla karkeampi. Mukava käytös.
 Muuten tänään onkin sitten kovasti tokoiltu ja opeteltu keppejä (nyt menee jo neljä!). Agikentän avaimen saanen huomenna ja sitten päästään tositoimiin Luultavasti tällä viikolla myös opetellaan pyöräilemään.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Teinimutanttininjakoira

Tänään käytiin luustokuvissa. Eikä ollut ihan haluttua. Lonkat ja kyynärät oli ihan terveet, veikkauksena A/B ja nollat. Selkä olikin sitten asia erikseen.

Lonkkakuvasta jo näkyi että viimeinen lannenikama oli ihan kiero, ei oikein tiennyt olisiko osa ristiä vai lannetta. Rintanikamistakin löytyi ensin se 13 normaalia ja vielä yksi ylimääräinen, sekä kylkiluunpätkäkin kaupan päälle. Tämän jälkeen sitten normaali 7 lannenikamaa ja niistä viimeinen oli sitten se kummallinen.

Nämä välimuotoiset nikamat on nykytiedon mukaan vahvasti perinnöllisiä ja altistavat selkävaivoille (esim. cauda equina -syndrooma). Tästä syystä tehtiin kasvattajan kanssa raskas päätös jättää kaveri pois jalostuskuvioista. Toivotaan että Demo saa elää terveenä eikä selkä ala vanhemmitenkaan vaivaamaan... Harrastussuunnitelmia en aikonut muuttaa mutta täytynee vähän pitää silmällä mitä agility sille tekee.

Tosiaan oikein viralliset lausunnot antavat vielä odottaa itseään ja kuulemma siitä lanne-ristinikamastakin jotain lausutaan kun kerta lonkkakuvassa näkyy. Sitten ollaan taas vähän viisaampia.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Sukukokous

ERI napsahti, ihan jees. Tyydyn kohtalooni, eipä saanut toinenkaan uros (myös junnu) SA:ta. Mutta oli hieno arvostelu, ja tuomari (Lena Danker) tosi perusteellinen ja mukava. Kehui mahtavia reisilihaksia ja karvanlaatua. Kovasti myös korosti, että hieman tarkoittaa todellakin hieman, kts. alla.
13 kk hyvin kehittynyt poika jolla hyvät mittasuhteeet. Hyvä kallo, kaunis ilme, purenta ok, alaleuka voisi olla hieman vahvempi; hyvinkulmautunut sekä edestä ja takaa, vielä hieman kapea rintakehä, hyvä selkä ja lantio, sopiva luusto, erinomainen karvanlaatu. Liikkuu hyvällä askeleella jos jaksaa keskittyä, käyttää häntäänsä oikein liikkeessä. Hurmaava luonne.

Geenit on ainakin hyvät, sillä Isla-sisko sai ERI1 SA PN3 VASERT ja Walma-äiti ERI1 SA PN1 ROP, ryhmätuloksia odotellessa

Ja kun kerrankin oli koko poppoo koolla, niin otettiin urakalla posekuvia. Kaikista yksittäin, sitten koirien perhepotretti ja lopuksi kasvattaja karvanaamojen kanssa. Saatetaan saada niitäkin näkyville, kunhan ne Jennalta joutavat ;)

Oi ja melkein unohdin! Eilen käytiin myös missikisoissa lyhytkarvapyrri Flamman kanssa avaamassa sertitili. Minä pro-handlerina (:D) esitin ja tuloksena avoimesta ERI1 SA PU1 SERT ROP sekä kärventynyt nahka kun piti vielä ryhmiäkin odotella. Onneja kovasti!

maanantai 14. toukokuuta 2012

Ei mikään vauva enää

Eilen tehtiin hurja harppaus vauvapuomilta aikuisten puomille. Ensin vähän hämmensi että kuinka tämä nyt näin kapea yhtäkkiä on, mutta sitten taas jatkui vauhti samana, jee! Sen huomasin että jos ei aseta lähtökuoppiin ihan suoran esteen eteen niin tuo kyllä loikkaa aika lahjakkaasti kontaktin yli. Ehkä se tasaantuu sitten kun tulee suoraan vauhdista eikä ponnista vaan maasta esteelle.... Toivottavasti.

Koska tunnetusti teen vähän mitä huvittaa enkä ole kovin suunnitelmallinen treeneissä, käytiin ihan vaan muutama kerta muita kontaktiesteitä, vauva-A:ta ja -keinua. Oikeasti mä en tiedä mihin mä vielä joudun ton karvakasan kanssa kun se vaan haluaa mennä lujaa! Pitää ehkä ottaa vaan kylmästi niitä loppupätkiä aluksi sen kanssa ja sitten toivottavasti jossain vaiheessa on malttia mennä koko este ja vielä pysähtyä kontaktille.

Yksi ongelma on se, että ollessaan 2on2off se tuijottelee mua palkan toivossa, mistä taas seuraa se, että se ei osaa hakeutua siihen jos mä olen takapuolella. Yleensä jos vaan sitten jään siihen taakse ja oon hiljaa tai käsken uudestaa, niin jätkä vaan istuu. Koitinkin nyt sitten palkata eteenpäin aina kontaktin jälkeen, mutta toi namien heittely tuntuu vähän hölmöltä kun sitten niitä ettiessä menee niin kauan (enkä mä halua jättää sinne kentälle vahinkonameja lojumaan muiden häiriöksi). Lelu kiinnostaa muutaman ekan kerran, mutta sitten innostus hiipuu, pitää varmaan lähteä ostoksilla ;)

Muutaman hypyn pätkiä mentiin myös, eikä tyhmä omistaja tajunnut ettei koira tajunnut että muuristakin pitää mennä yli. Piti sitten ihan erikseen aluksi näyttää että "kato näin, tästä näin hypätään, anna palaa vaan". Kyllähän se sitten ihan vauhdilla meni, ja vielä ihan ilman hihnaa kun alkoi kolisevat rimat ärsyttää.

Kepit pitäis kyllä jostain keksiä. Ehkä härskisti rei'iän kesällä äitin nurtsin jollain aurauskeppipatenteilla ja alotellaan sillä :D Paitsi jos meidän toivottavasti tulevalla kesäkentällä on 2x2-kepit!

----------------
Tännehän on muuten oikeesti ihan tosi hyvä laittaa kaikki ylös niin tietää itekin mitä on luvannu ja suunnitellu tekevänsä! Hyvä minä!

lauantai 12. toukokuuta 2012

Paluu vanhaan

Tampereelta EH3 ja siinäpä se. En nyt ihan hirveen tyytyväinen ollut, mutta minkäs teet. Tosin hirvittävän ryhdikäs mies oli kehässä, siitä pisteet kotiin!

Tuomarina Marjatta Pylvänäinen-Suorsa, joka tosiaan ensimmäistä kertaa arvosteli schappareita. Aika tiukalla linjalla mentiin, ei todellakaan jääty yksin EH:mme kanssa.
Ihan kaikkea en arvostelusta allekirjoita, ei sillä musta matalat raajat ole, ja mun nähdäkseni sillä on kyllä takakulmauksiakin... Arvioikaa itse:
Hyvä luusto. Hieman matalaraajainen. Vielä kapealinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Riittävä kaula. Hyvä ylälinja. Runko vielä keskeneräinen. Niukasti kulmautunut edestä ja takaa. Ulkokierteiset käpälät. Hyvin ahtaat takaliikkeet, lyhyt sivuaskel.
Ja ihan oikeesti toi "tarvitsee vielä kehittyä/vielä keskeneräinen/vaatii aikaa/tms." alkaa varmaan jo kesän loppuun mennessä olla aika kulunut fraasi :D

Isla-sisko oli paikalla myös ja pärjäsi asteen paremmin tuloksella EH2. Erityisen hienoa oli katsoa sen kehäkäytöstä, neiti juoksenteli kuin vanha tekijä ja seisoi niiiin näpsäkkänä!

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

Wihii, terveen paperit silmätarkista by Elina Pietilä!
Oikein muuta hyvää siinä reissussa ei ollutkaan. Rahaa meni, klinikan lattiat oli ihan pirun liukkaat ja koira on nyt ihan sekasin ku se ei näe niiden tippojen takia. Nyt tiedän miltä tuntuu kun hävettää kulkea remmirähjän koiran kanssa. Piti haukkua sekä koirille, aikuisille että lapsille, ja kaikki tuon n. 50 metrin matkalla parkkikselta sisälle. Nyt saakin leikkiä mörköä sängyn alla loppuillan.

Tänään tuli myös huomattua eräs tekninen pikkuseikka. Jos ei ole ilmoittanut koiraa näyttelyyn, ei kannata odottaa näyttelypostia. Jääköön Hamina sitten välistä vaikka muuta olinkin suunnitellut... Tampere on silti vielä vahvasti määränpäänä, mennään koittamaan onnea ekakertalaisen tuomarin kehään.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Vieläkin erinomainen

Raumalla todettiin pikkumies taas erinomaiseksi saatesanoilla
Good size young male. Elegant in general. Good typical head with dark eyes. Good pigment. A lot of coat on head. Enough substance in general. Good anatomy, strong bone. Typical coat. When moving, a little narrow in hocks. Good coat.
Tuomarina siis Elena Kuleshova Venäjältä, ja oikeassahan tuo taitaa olla.

Nyt kun on kotiuduttu reissusta niin voi varmaan tarinoida vähän lisää. Aloitetaan siitä että minä haluan koiralle pihan! Edes pienen! Onneksi kesällä pääsee maalle mellestämään.

Viikonloppu tuli siis vietettyä spanielivaltakunnassa serkun luona ja samalla tuli katsastettua uusin karvainen hankinta Mä niiiiin rakastuin siihen pullanaamaan, ei voi olla niin pehmeitä ja paksuja huulia ja niin isoa nenää! Hienointa reissussa oli se kun serkkuparka hädissään katteli kuinka mä saatoin päästää koiran riekkumaan aamulla kuralätäköihin ennen näyttelyyn lähtöä. Jenkkiharrastajien rutiinit lienee vähän erilaiset.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Tättärää!

Mun koira on nyt virallisesti erinomainen! Harjavallan tulos siis kokonaisuudessaan ERI2 SA PU3. Hyvillä mielin saa siis lähteä kohti huomista Rauman koitosta :)

Tuomarina Miodrag Vretenicic, ja arvostelu kuului
Good size, very nice body, good temperament, nice head, correct bite & neck, good angulations, good movement & handling & coat.
Hirveen kiva ku handlaustakin kehuttiin ;)

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Treenit vol.2

Ihan pakko näin tenttiinluvun ohella hehkuttaa kuinka käytiin tänään aamuaksaamassa. Hitsi kun oli kivaa! Aamuysiltä arkiaamuna ei näköjään ihan hirveesti ruuhkaa ole Ojangossakaan, ja hyvä niin. Pystyi oikeasti ite keskittymään koiraan eikä miettimään miltä säätäminen näyttää.

Oltiin niinkin hurjia, että aloitettiin taas putkella ja muutamilla hypyillä, aika suoraviivaista menoa. Pitäis vaan oikeasti saada homma siihen kuntoon että vois ottaa hihnan irti, eikä vaan vedeltäis sillä niitä rimoja sitten alas.

Uutena asiana otettiin puomi. Onneksi viereisellä kentällä oli vauvapuomi, koska sehän oli ihan hirmu pelottavaa. Hirveellä houkuttelulla ja namittelulla sain miehen menemään koko esteen kerran läpi. Seuraavalla kerralla se halusikin jo juosta! Voitte kuvitella kuinka mä jäin nakkien kanssa seisomaan kun toinen jo pyyhälsi suvereenisti esteen toiseen päähän :D Mä luulen että toi alkaa pian himmailemaan aika lahjakkaasti loppupäätä kohden kun oli ihan pakko toppuutella vähän jo etukäteen ettei juosta vaan kontaktin ohi. No, korjataan näitä mokia sitten myöhemmin, mieluummin mä haluan ne kontaktit varmoiksi.


Kontakteja (2on2off) on siis treenattu kotosalla aluksi biokemian kirjalla ja myöhemmin sen päälle laitetulla levynpätkällä. Kyllä se aika hyvin siihen pysähtyy, ei ainakaan ohi mene, mutta ennen loppua saattaa kyllä jäädä seisomaan... Kyllä ne oikein kovasti skarppaamalla sitten kentälläkin meni :)

Kontakteja harjotellessa huomasin sen, että toi on ihan toivoton jos se on mun oikealla puolella. Ei se osaa edes istua mun viereen oikealla, aina pitää asettaa naamakkain tai vasemmalle sivulle. Tämä siis to-do-listalle.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Universumissa on vikaa!

Japanialainen karhunpelottaja
Mä luulin että me oltiin nousujohteessa eikä jäämässä paikalleen junnaamaan! EH:n kera kotiuduttiin Lahdesta, mutta ei se enää ärsyttänyt yhtä paljon kuin Vaasassa. Ei se oikeastaan ärsytä yhtään, koska koira osasi! Ei nyt ihan yhtä nätisti kuin treenatessa ennen kehää, mutta pistetään se mun piikkiin ;)

Tuomarina oli Per Christian Andersen Norjasta ja arvosteli meidät näin:
Mycket bra typ. Goda proportioner. Tillräcklig bredd i skallen för åldern. Bra bett. Tillräcklig kropp för åldern. Ok vinklar. Välver lite mycket i ryggen, mycket trång bak. Bra päls. Trevlig temperament.
Alltså på finska ungefär:
 Hyvä tyyppi. Hyvät mittasuhteet. Riittävän leveä kallo ikäisekseen. Hyvä purenta. Riittävä kroppa ikäisekseen. Kulmaukset ok. Köyristää selkää vähän liikaa, todella ahdas takaa. Hyvä turkki. Hieno luonne.
Kerrankin sanottiin että kalloa oli tarpeeksi, kun tuntuu että se on vähän turhan kevytpäinen. Ja luonnemaininta jälleen hieno! Pistetään nyt vielä vaikka yksi kuva tähän perään.

ROP Lumikuono Querida Mia ja VSP Buffing Quu-Ukko

//EDIT

Olisko ihan kuolleena syntynyt ajatus opettaa kepit sillee kolme kerrallaan?
Vähän vaikee selittää, mutta siis alotetaan kolmella eli koira vaan tavallaan kiertää sen yhden kepin (kts. daideellinen tuotokseni). Sitten näitä toistamalla menisi vahingossa koko setti? :D


Näin oli tehty erään koirakoulun agikurssilla ja saatu toimimaankin, mutta nyt kovasti mietin, mitä siinä voi mokata?

torstai 26. huhtikuuta 2012

Moppikoira

Taas näyttely lähenee, lauantaina pitäisi siis Lahteen suunnata. Nyt pitäis vielä arpoa tarviiko tuota kammata enää läpi, ehkä vähän tassuja tms. voisi viimeistellä. Meillä on kyllä n. koko päivä aikaa sielläkin niitä vielä selvitellä kun mukavasti seuralaiset arvostellaan aamusta ja me puolestaan viimeisinä.
Tälle reissulle voidaan asettaa tavoitteeksi, että koira osaisi oikeasti liikkua järkevästi kehässä. Onhan sitä tässä treenattu, mutta harvemmin se yhtä hyvin tosipaikan tullen menee.

Nyt kyllä kieltämättä vähän inhottaa että on noin paljon näyttelyitä, koska se tarkoittaa että koiran tukka pitää olla auki. On se vähän liian raasu kun ei raukka näe missä nami on. Toivotaan että toi emotukka tosta kesän mittaan vähän asettuis ja kuluis niin ei olis niin paha. Ja siis tavallaan ihan oma mokahan tämäkin on kun on pitänyt sitä ponnaria niin paljon niin sitten se vaan kasvaa holtittomasti ja on sitten ihan silmillä kun aukasee.
Ylipäätään tasan ainut asia mikä mua ärsyttää tässä rodussa on juurikin toi etutukka. Se nyt vaan päätyi listalle "tämän asian voin sietää muiden ominaisuuksien vuoksi".

Tuli tuossa myös varailtua silmätarkastusaika karvalapselle. 9.5. selviää mikä on tuomio, pitäkää peukkuja.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Vihdoinkin!

Käytiin nyt tänään viimein kevään ekan kerran agiliitämässä. Ihan hauskaa oli, ei siinä mitään, mutta kyllä työsarkaa riittää. Suurin homma lienee itsensä opettaminen, mähän oon ihan surkee :D

Minä ajattelin että minun koirastani ei sitten tule semmonen rasittava reunallahaukkuja. Paskat.
Heti kun pihaan kurvattiin niin ilmeisesti vallitseva tunnelma ja yleinen ilmapiiri sai aikaan piippaavan ja hötkyilevän koiran. Ja kyllähän se sitten aidassa kiinni ollessaankin katsoi asiakseen huudella hävyttömyyksiä suorittaville koirille (onneksi oltiin sentään vaan tutussa porukassa). Niinpä niin.

Ensi yritykset oli suorituksen kannalta ihan hyviä, kyllä ne putket vielä osattiin kunhan ei liikaa mutkaa ollut. Mutta sitten kun se keksi että ei olekaan pakko tulla luokse, niin lällättely alkoi. Eihän se mihinkään oikeasti lähtenyt, mutta hillui raivostuttavasti siinä hollilla. Saatiin lopulta kiinni ja päästettiin ammattilaiset hommiin.

Selvästi kyllä auttoi muiden suorittamisen katselu, ilmeisesti se tajusi että "hetkinen, noillahan on kivaa tuolla, minäkin, MINÄKIN!" En nyt vielä ihan täysillä luottanut ja pidettiin suurimmaksi osaksi remmi vielä valjaissa roikkumassa. Mitähän kaikkea sitten tehtiin... Ainakin lisää putkia ja vähän hyppysolmuja (olipa oikeaoppinen termi), eli paria estettä kierrettiin niin että ohjaaja oli hätää kärsimässä, koira kyllä suoritti. Kolmen hypyn suoraakin mentiin, ja matka oli kyllä omalla mittapuulla aika pitkä.

Seuraavaksi pitäisi keksiä strategia; miten opettaa kepit ja kontaktiesteet niin että omakin pakka pysyy kasassa ja kokonaisuus hallussa... Ehdotuksia otetaan vastaan, mä vaan hukun tähän netin loputtomaan suohon :D

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Mur

Kylläpä tätä juttua nyt yhtäkkiä piisaa. Aloitetaan ihan henkilökohtaisella vastoinkäymisellä. Tänään siis olisi ollut schapeyhdistyksen kokous Lahdessa ja siinä lähtiessäni kivasti totesin että rengas on tyhjä. Eipä ollut vielä edellisenä päivänä ja eipä siinä tuskallisen renkaanvaihdon jälkeen enää huvittanut/ehtinyt enää mihinkään lähteä... Kiitos vaan jollekin vatipäälle.

Oikeasti olin odottanut kokousta kuin kuuta nousevaa Vuoden Pentu -tulosten ja muiden syiden vuoksi. No, onneksi ne odotetut tulokset silti kiiri korviin asti. Isla-sisko oli hienosti paras nartuista ja me puolestaan edustettiin urosten kolmatta sijaa, ei paha ollenkaan :)

Lenkillä tuli semmonen porukka vastaan että ihan pakko raportoida siitä. Näin jo kaukaa kuinka mies ja neljä mäyräkoiraa tulee vastaan suht kapealla tiellä kaikki hihnat solmussa. Kaukaa alkoivat myös koirat haukkua meille ja isäntä siinä kovaan ääneen yrittää torua. Siinä vaiheessa kun oltiin kohdalla niin alkoi oikein kunnon ripitys: "Ja nyt sitten hiljaa, älkää haukkuko. Mitä te ny tolla lailla, kattokaa nyt ku toinen menee tossa ihan nätisti." Huvittavinta oli se, että koirat jatkoivat taukoamatta haukkumistaan ja Demo mitään nätisti mennyt, vaan kiskoi eteen- ja sivullepäin ku höyryjuna.
Melkein samantien tämän jälkeen löytyi joku iiiihana mikäliepiikkipuska-aita johon piti hinkata naamaa ja persettä. Siinä sitten tyrskähtelyn lomassa yrität kieltää koiraa ja samalla huomaat kuinka aidan omistaja tarkkailee toimitusta siinä pihalla :D

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Synttärisankari!

Tänään on juhlapäivä. Pikkumies täyttää kokonaisen vuoden! Sen kunniaksi pidetään kovat bileet, joissa lätsäkin on jo valmiiksi vinossa. Kakkukuvan kanssa kävi vähän vanhanaikasesti ja sillä aikaa kun yks säätelee kameraa uusiks, oli kakku jo mennyt :D


Otettiin myös pari päivää etuajassa vähän jäykistelyposekuvia (jotka olisi kyllä voinut oikaista ennen esillepanoa). Kerrankin olen tyytyväinen tuotoksiin! Kunnia menköön pikkuveljelle joka orjuutettiin kameran taakse.




Kyllähän siitä aika komea nuorimies on kasvanut :)

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Solmukoira

Kyllä se on kuulkaas niin että tieto lisää tuskaa. Tänä iltana käytiin karvanaaman kanssa koirakerhon järjestämällä hierontakurssilla. Jännä että vaikka miten on muka asiasta joskus lukenut, niin kyllä se käytäntö opettaa. Eikä asiaa yhtään haittaa että vieressä on ammattilainen jolta kysyä.

Ylipäätään lihashuolto on mulle niin abstrakti asia, että en oikein osaa sitä ajatellakaan. Hyviä pointteja oli paljon, tärkeimpänä tietty alku- ja loppuverryttely. Alkulämpässä olisi siis hyväksi olla vähän valmistavia asioita, eli tehdään sen mukaan mitä ollaan menossa treenaamaan; agissa hyppelyitä ja vauhtia, tottiksessa ryhdikästä suorittamista... Näitäkään ei tietty liikaa tai täydellisyyteen asti, vaan  säästetään täydet paukut itse treeniin. Lopussa taas jäähdyttelyä pitäisi jatkaa kunnes koiran hengitys on tasaantunut, eli kauan. Sitten pitäisi tietty muistaa se palauttava harjoitus, esim. pitkä rauhallinen lenkki seuraavana päivänä. Ja lopuksi, lepopäivä.
Ihan hirveetä ydinfysiikkaa näin perehtymättömälle. Varmaan jos olisi edes itse harrastanut jotain urheilua niin voisi vähän maalaisjärki auttaa, mutta ei.

Sitten itse asiaan. Ensin harrastettiin vähän sivelyä että saatiin lihakset lämpenemään. Sitten alettiinkin käymään koiraa perusteellisesti läpi. Suurin haaste oli pitää otteet tarpeeksi kevyenä ja muistaa ettei kyseessä ole voima- vaan tekniikkalaji. Kyllä sen koirankin reaktioista huomaa kun menee liioitteluksi. Toisaalta, ei se tilanne muutenkaan mikään rauhallisin ollut, kyllä siinä muutakin säpsähdeltiin.
Loppuvaiheilla alkoi kuitenkin loppua koiran kärsivällisyys. Siispä, sillä aikaa kun muut yrittivät opetella hieromista, veti Demo omaa opetusnäytöstään aiheista:
1. Näin hyökkäät salakavalasti emännän sormiin
2. Tuijotuskisa - miten haastaa leikkimään kaveri jota ei kiinnosta
3. Sukkien saalistuksen alkeiskurssi

Kuitenkin, lopputulemana, saatiin selville että koiraparka on ihan jumissa takareisistä, etujalkojen ojentajista ja selästä. Nyt pitääkin ottaa opit käyttöön ja alkaa huoltamaan koiraa. Luotan siihen että kotona se jaksaa oikeasti rentoutua prosessissa.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Taitava mies ♥

Voi vitsi! Piti ihan erikseen tulla hehkuttamaan tänne kuinka mulla on hieno tokokoira! Jos en olisi näin laiska niin se olisi vielä paljon parempi.
Tänään päätin että alkaa oikeasti liikkeestä maahanmenon opettelu. Nakeilla aseistautuneena sitten lähdettiin vähän syrjempään pelleilemään. Ensin piti muistutella seuraamista kontaktissa ja kyllähän senkin sieltä taas esiin sai. Sitten aloitettiin oikein rautalankamallilla ja paaaaljon avustaen ja vinkaten että nyt-pitäisi-mennä-maahan-vauhdista-tänne-näin-just-hyvä-hyvä. Ja se meni! Mä pidän ilmeisesti tota koiraa tyhmempänä kuin se onkaan, koska päästiin jo siihen vaiheeseen että tarvitaan pelkkä pieni niiaus ja käsky että se toimii. Kovin kauas en tietty sitten jatkanut matkaa, mutta kuitenkin.

Noutoa tehtiin sisällä, se natsaa myös aivan mainiosti. Luovutusasento edessä on vähän turhan väljä, mutta muuta valittamista mä en keksi. Eikä se mikään täydellisen kaunis ole, mutta menee sääntöjen mukaan.

Ylipäätään innostuin nyt hirveästi kun seuraaminenkin toimii helposti 15 askelta (joka on paljon meille :D) niin että mä en katso koiraan päin. Nyt pitäis vaan ryhdistäytyä ja oikeasti treenata ja luottaa koiraan enemmän. Ainoat ALO-liikkeet mitä ei ole treenattu, on liikkeestä seisominen ja hyppy. Toi hyppy hämmentää mua niin kovasti että en tiiä miten sen aloittais. No, eipä tässä mitään hengenhätää mihinkään oo.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Jälkikirjoitus


Tältä näyttää tyytyväinen koira. Ei meinannutkaan lähteä kun olisi ollut niin kiva vaan jäädä viimeisiin lumipaikkoihin köllimään :D Löytyy myös tyylinäyte levitoivasta karvaisesta makkarasta:


Nyt kun on nuo saatu pois alta niin voisin varmaan tarinoida lisää Vaasan reissusta. Kakara oli kehässä tosiaan ihan nätisti, mutta se liikkuminen pitää treenata vielä täydellisyyteen. Sillä on nimittäin paha tapa liikkua kaukana sivulla ja sitten kun koittaa keriä lähemmäs niin näyttää tosi rumalta. Seisomisessa nyt ei ollut mitään ihmeellistä suuntaan tai toiseen, ihan omanlaisensa asento, vähän liian supussa, mutta kun ei korjaantunut parilla uusintayrityksellä niin annoin olla. Ihan hyvä alku kesän koitoksille
Niin ja onneksi ehdittiin pois hallista ennen palohälytystä! Lisää löytyy Iltalehdestä. Hämmennyin kovin kun kuulin siitä, ja paheksun sitä vandaalia joka tuon teki.

Yksi asia mikä oikeasti jäi vaivaamaan, on se hammas. Tänään pääsin oikeasti ronkkimaan sitä suuta kun tarpeeksi sitkeästi yritin ja kyllä se hammas siellä on! Ja on se tullut ikenen läpikin, kärki tuntuu kyllä kun kynnellä rapsuttaa (ja nyt veetuttaa jos tuo kuviteltu vika laski meidän arvosanaa). Ehkä siis ei tarvi maksaa itteensä kipeeksi sen poistosta tms., mutta varmaan pitää vielä joskus sortua siitä kysymään. Viimeistään sitten kesällä työmaalla :P

Ja ettei pääse kukaan missaamaan, niin tulkaa TÄNNE, meidän koulun koirakerhon mätsäriin. 
Näin takaatte meille halvat agitreenit ensi vuodeksi ;) Tuomaritkin on jo löydetty:
Pienet pennut - Sini Tuovinen, kennel Tinwelindon
Isot pennut - Carlot Aeschlimann, kennel Goldgirls
Pienet koirat - Jaana Casagrande, kennel Piccolinin
Isot koirat - Jenni Korpisalo-Kohvakka, kennel Sno'proof
Junior Handler - Irmeli Aalto-Potapenkof, kennel Primadoro
BIS - Jenni Korpisalo-Kohvakka, kennel Sno'proof

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Erittäin hyvä muttei täydellinen

Pikapäivitys; Vaasa KV tänään ja tuloksena EH. Tuomari Jan de Gids ja arvostelu tässä:

11 months old. Haired with a good length. Small ears. Good eyes. Scissorbite. Misses P1 under right. Well angulated in rear, bit less in front. Good body for his age. Back a bit weak. Soft coat. Need to develop typical structure. Tail a bit short. Moves close behind with high tail carriage.

Kaikenkaikkiaan aika uusia kommentteja, ei noista kaikista ole aiemmin mainittu. Ja tosiaan, ällistyin tuosta hampaasta. Se nimittäin näkyy kyllä, mutta ei tunnu sormiin. Toisella puolella se on ihan minimaalinen ja näköjään oikealla sitten ilmeisesti ikenen sisällä. Herää kysymys, onkohan se pahasta kun on jäänyt piiloon...

Mutta me jatketaan kasvamista ja toivotaan että tämä nousujohde johtaa pian erinomaisuuteen :D

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Tuparikoira

Eilen oli taas väsynyt sankari, kiito kaverin tuparien. Kyllä tekin uupuisitte jos olisi koko perjantai-ilta pitänyt riehua valkosen mikrofonikoiran kanssa, kytätä kakkua keittiöstä ja  kiikuttaa leluja vieraille. Aamulla tuntui että koirakin olisi ollut krapulassa kun se vain mönki syliin kun katottiin leffaa.
Kaikenkaikkiaan kokonaisuutena oli tosi mukava reissu. Alkuillasta keskityttiin enemmän kantelemaan leluja vuorotellen ihmiseltä toiselle, ja melkein aina saatiinkin uhrit huijattua leikkimään. Myöhemmin saatiin kaveri pari kuukautta vanhemmasta bichon frisé Felixistä ja siellä sitten painittiin vähän väliä kaikkien keskellä Bea-äidin komentaessa sylistä. Illan jännityselementti oli kakku, mutta ei se onneksi joutunut tulilinjalle kuin kerran ja silloinkin vaan vähän reuna kärsi, eli tilanne oli pelastettavissa.

Sain myös eräs päivä Neulontaprojektin päätökseen. Ohjeeseen törmätessä oli ihan pakko toteuttaa se, tässä siis tulos:


Kuten päätellä saattaa, sankari ei aivan jakanut innostustani vaatekappaleeseen. Ja tuohan oli ihan puhtaasti turhake, ei me sitä tulla tarvitsemaan, mutta kun mä halusin! Kuva napattu pokkarilla ja vielä sopivasti niin ettei se hienonhieno palmikko näy, mutta värioksennusefekti kyllä tulee :D

Vakavampien asioiden äärellä ollaan taas kahden viikon päästä kun koittaa näyttelykausi. Jännittää vähän liikaakin, kun Vaasassa tuomaroi Jan De Gids. Oikeastihan en asiasta mitään tiedä, mutta nimeen on tullut törmättyä ja jotenkin tullut sellanen kuva että se on tärkeä mies. Osasyyllinen on varmaan tuo kasvattajanryökäle joka vielä mainosti arvostavansa herran mielipidettä. Käydään siis hakemassa sieltä tyylikkäästi joku T.
No oikeasti tässä lähinnä jännittää se, miten paljon toi on unohtanut siitä upeasta esiintymistyylistä mikä oli Tallinnassa (ja tää ei ollut sarkasmia!). Se linja jos pystyttäis pitämään, niin ei muulla väliä.

Nyt on vihdoin saatu myös järjesteltyä Viron reissu niin että ei tarvitse raahata vastahakoisia apulaisia mukaan. Lähdetään siis roadtripille kera Annan, kahden akitan ja yhden shiban, ja jännitetään miten mahdutaan autoon. Luonnollisesti reissusta sitten palataan kahdeksan junnusertin ja yhden tittelin kera, ei sinne huvin vuoksi lähdetä ;)

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Halpaa kuin... kaviaari.

Oivoi kuinka lompakko itkee verta huolella valittujen harrastusten vuoksi... Näyttelyt ja yhdistysjäsenyydet verottaa nyt vähän liiankin lailla.

Muilta osin tästä voi tehdä vaihteeksi positiivisen postauksen! Lenkkikäytös on taas löytynyt ja meillä kävellään nykyään suhteellisen paljon ihan löysällä hihnalla. Tokoilu on ihan jees, perusasento alkaa olla hanskassa aina vaan paremmin, ja oikeaan suuntaan tuijottaminenkin on löytynyt. Noutokin kasaantuu hitaasti mutta varmasti, luovutusasento on vielä aika kaukainen, mutta kyllä se innokkaasti kapulan hakee. Toisaalta se innokkuus satunnaisesti purkaantuu välmäämisenä, mutta muuten oon supertyytyväinen. Kaukojen treenaus on omistajalle helppoa kun siihen ei hirveästi valmisteluja tarvita ja niitä onkin hinkattu aika antaumuksella. En mä todellakaan aio mitään täydellisyyttä hakea noissa vaihdoissa, mutta sinnepäin olis kiva.

Jos nyt ihan vähän niitä korjattavia asioita vielä listais. SEURAAMINEN. Mä en käsitä minne se on kadonnut. Aina kun sanoo "seuraa", nätistä tapittajasta tulee maanisesti eteenpäin tuijottaja. Ehkä on ollut liikaa näyttelytreeniä, täytynee aloittaa tokoura vasta multivalioitumisen jälkeen :D

Muutenki viime päivinä on ollut niin vaaleanpunainen tunnelma ton koiran kanssa ettei oo tosikaan. On se vaan niin hölömö ja ihana ja söpö ja helppo. Välillä raivostuttava, mutta kuka nyt tommoselle kärsäeläimelle vois vihanen olla?


sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Ärrinmurrin

Miten ton koiran sais oikeasti kuuntelemaan? Ja vielä sillälailla että se sais mennä ihan vapaasti ja sitten tottelis kun olis toteltavaa, sen sijaan että joutuu pitämään sitä natsikurissa korkeintaan kahen metrin päässä itestä koko ajan. Kyllä mä tiedän että se on ihan oma vika, eikä koiran, mutta miksi mä sitten oon niin vaikia?

Kamelin selkä katkes tänään totaalisesti. Aluksi oltiin liinassa pihalla ja kaikki toimi kuin unelma. Sitten otettiin isomonsteritkin pihalle, eli tenava vapaaksi, seniori vapaaksi ja keskimmäinen kauhu(mpi)hurtta em. liinaan kiinni, ihan hyvin meni vieläkin.
Sitten isot laitettiin pois ja kaikki alkoi; ei tultu luokse. Sen nyt vielä kestää, mutta sitten piti lähteä omatoimilenkille! Jesus! Härskisti vaan katsoi päälle kun kielsi menemästä ja häntä heiluen tepsutteli menemään. Minä tyttö sitten painelin perään, ehkä lievästi myrskyn merkin näkösenä itekseni manaten. Jonkun sadan metrin jälkeen alko jo ketuttaa niin ankarasti että kuulin suustani tulevan "mee ny *kirosana* sinne, NII! *kirosana* Ja pysykki siellä *kirosana*!" ja käännyin takasi. Iski sillä onneksi jonkinnäkönen pakokauhu että se hylättiin yksin tienposkeen, koska aika vauhdilla se juoksi kotia päin, mutta SILTIKÄÄN ei antanut kiinni. Huoh. Kyllähän se sitten ennen pitkään tupaan raahattiin, mutta kyllä ärsytti.
Mä luotan niin siihen että se tosta aikuistuu ennen pitkää ja alkaa toimia...

Ettei nyt ihan solvaamiseksi mee, niin kyllä se oikeasti oli nätistikin viikonloppuna irti, ja maksamakkaraniksi oli ihan loistava (siitä huolimatta että ajokoirat halus vaan pureskella sen pötkön rikki tai syödä koko homman kerralla). Mutta aina hajottaa yhtä paljon kun toi ei vaan noteeraa vaikka päällään pomppis ja soittas säkkijärven polkkaa nokkahuilulla. Aamen.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Tahaton koomikko

Tänään ei oo juuri muuta tehty kuin naurettu koiralle. Ehkä se on kevättä rinnassa tai jotain vastaavaa kun meno tuntuu olevan vähän holtitonta. Lenkilläkin joutui lumipenkkahepulin todistajaksi pyöräilijätäti, joka naureskelikin Demon olevan tosi ilosen näkönen koira, ja niinhän se onkin!
Tässä vähän esimerkkejä:





Viikonloppuna jätkä vietti yhden yön kasvattajan hoivissa härnäämässä entisiä kämppiskoiria, kun emännän piti päästä vähän keikalle. Siellä lauman seassa se oli mennyt kuin vanha tekijä, mutta oli se onneksi vielä iloinen mutkin nähdessään. On kyllä hyvää palvelua; koiran saa hakea rättiväsyneenä ja läpimärkänä kotiin ilman huolia lenkityksestä (voi siis lähteä illalla hyvillä mielin vielä toiselle keikalle!) ja kaupan päälle on aina saanut vielä hienon poseerauskuvan. Miljoonat kiitokset siis taas Jennalle (ja miksei Esallekin, joutuhan sekin tota kattelemaan)!

© Jenna Kallinen

On se kumma miten ihminen urautuu rutiineihin ja tottuu elämäntilanteisiin. Yöllä kotiin palatessa oli ensimmäinen ajatus, että koira pitää pissattaa. Sitten tajusi että eihän se ole kotona. Samoin siinä yön ja aamun aikana tuli useaan otteeseen olo, että koira tekee pahojaan kun on liian hiljaista... Mutta kyllä se elämä olisi aika paljon tylsempää jos tuota karvakasaa ei olisi. Toisaalta, silloin voisi kesälläkin olla joku näyttelyvapaa viikonloppu, mutta mitäs pienistä ;)

 
P.S. Kuvagalleriassa uusia kuvia!

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Kuvatuksia

Koska olen materialisti ja yritän vältellä tenttiin lukemista. Siksi.



Tänään oli myös pariin otteeseen projekti Poseerauskuva pöydällä, enkä ymmärrä tota koiraa ollenkaan. Heti kun pitäis seisoa pöydällä niin meininki on:



Jätkä näyttää ihan  piestyltä! Ei sille oo tietääkseni ikinä mitään traumaattista tapahtunu pöydällä, mutta se vaan nyt jännittää ihan pirusti. Ylemmän kuvan asettelussakin se oli tosi rauhallisesti ja nätisti ja lopuksi kun vapautin niin jäi vaan siihen makaamaan. Hetken päästä se on noussut istumaan ja katsoo niiiin kärsivän näkösenä "miten mä pääsen täältä pois? :(" Ja siis pöytä on sängyn vieressä että ei olisi vaatinut kuin alas astumisen. Treeniä treeniä.

Saatiin me yksi vähän iloisempikin kuva.
Tänään meinattiin lähteä puistoilemaan, mutta sitten tajusin ettei toi ainakaan karkauspäivänä suostu tulemaan luokse nätisti. Nooh, ensi viikolla on tehotreeniä maalla senkin suhteen.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Nyt nolottaa

Kyllä kävi kolaus egolle, ja toivottavasti tuli samalla opetus. Miljoonastituhannesti on kielletty menemästä yöpöydälle, joka on liukasta metallia, ja jonka alla on pyörät. Noh, tuossahan on aamu vierähtänyt ikkunasta tähyillen ja oli ihan pakko koittaa hypätä siihen pöydälle. Ei hyvä idea; tassut luistaa, etujalat ikkunalaudalla ja takajalat potkii sitä pöydänpintaa ja hajusta päätellen pääsi vielä hätäpierukin :D
Piti sitten omistajaraukan rientää naureskellen pelastamaan uhkarohkea typerys pinteestä. Nyt se makaa hiljaa sängyllä ja yrittää teeskennellä että mitään ei tapahtunut. Olin kyllä ehkä vähän liian julma kun vaan nauroin seuraavat minuutit...


Mutta muihin asioihin. Eilen oli supernoutotreenausta, tolla oli ihan ällistyttävän pitävä ote kapulasta ja en malttanut olla jatkamatta treeniä. No siinähän sitten kävi niinkuin yleensä, että koko homma lässähti sitten käsiin. Ei enää kiinnostanut mitkään kapulat kun tarpeeksi kauan oli hiottu eri aspekteja. Tyhmä minä.

Kaukot on vähän semmoinen ikuisuusprojekti, jossa ei edes oikein yritetä vielä edistyä, koitetaan vaan saada ne hommat ensin tossa lähellä kuntoon. Tilanne on se, että jos toi on tarpeeksi innoissaan, niin maasta istumaan nousu on aivan loistava pomppu, sen mä haluan pitää! Muut vaihdot onkin sitten vähän sinnepäin, mutta nyt menee niinkuin menee. Eniten risoo (en tiiä voiko sanoo ees ennakoinniksi) että se menee välillä maahan/istumaan käskyjen välissä, siis muuttaa asentoa. Sen kun saisi pois, eli pystyttäis pelkkään absoluuttiseen suorittamiseen, niin jes.

Perusasennon alusta aloittaminen kannatti ihan ehdottomasti. Nyt se menee paaaljon paremmin, toki ei aina ihan täydellisesti. Paikkamakuu on ihan loistava, jaksaa tapittaa vaikka kuljenkin edestakaisin, mutta edelleenkään takaa kiertoa se ei kestä. Sitä pitää koittaa hinkata. Pakko vielä mainita että se tottelee jopa muita! Ikuinen lempiharrastus, tiskien nuoleminen koneesta (oli sitten puhtaita tai likasia) on saatu loppumaan kun pistin äidin käskyttämään sitä maahan täytön/tyhjäyksen ajaksi. JEE!