keskiviikko 31. elokuuta 2011

Muuttolinnut palaavat

Tänään on siis saavuttu takaisin kouluelämän edellyttämään sijaintiin. Kouluhan virallisesti alkaa ensi viikon tiistaina, mutta tässä nyt on yksi rästitentti minkä vuoksi pitää olla jo perjantaina paikkeilla.

En kyllä olisi arvannut että yhdellä koiralla on noin paljon muutettavaa kamaa. Kaksi petiä, kasa leluja, ruokakuppeja, ruoka-astia täynnä ruokaa, häkki, pantoja, valjaat ja hihnoja. Plus kaikki ennakkovalmistelut; puruluita, possunkorvia ja kakkapusseja nyt ainakin.
Mitään sopeutumisongelmia ei näköjään ole, kun heti oltiin kamalan innoissaan (lue: pompitaan tasajalkaa ympäri keittiötä) kun tultiin kämpille. Kaikki nurkat piti taas tsekata ja sitten jäätiin luuta narskuttamaan. Hihnassa kävelykin meni tosi hyvin ottaen huomioon että taas piti melkein uudet hoodit koluta läpi ja ihmettellä mikä paikka tää nyt taas olikaan. Ylpeintä oli silti se, kun poika vaan nätisti käveli vierellä kun vastaan tuli yli-innokas, tutustumishaluinen mäykky. Ja siis ihan oikeasti käveli vierellä, eikä vain nuuskinut jotain mielenkiintoisempaa.

Noutokapulat ovat saapuneet! 250 ja 400 g. Tosi hyvin tuo niitä kannattelee suussaan jos ojentaa tyrkylle, mutta ei aivan tajua nostaa niitä ite maasta suuhun. Ahkerasti on naksuteltu ja sitä tässä täytynee jatkaa, kunnes joku lamppu syttyy. Ainakin jotain noutointoa sillä on, jos se possulelun noutaminen lasketaan. Aika kauan se sitä jaksaa rahdata edestakaisin, ihan itsekin yllätyin ku tuli koitettua kestävyyttä lajissa :P

Niin! Hammasstatus! Tällä hetkellä on yksi hammaspari ihan selkeesti oikeinpäin ja toinen kehittymässä samalla lailla. Ne kulmurit vaan näyttää hassuilta kun on niin heiveröiset ja rako näyttää kamalalta siinä välissä. Minkähänlainen sekasikiö tostakin tulee... Mutta mulla on silti nyt vankka usko (tai no, toivo) että mä saan vielä näyttelykoiran.

torstai 25. elokuuta 2011

Mätsäritunnelmia

Joo ei pelkoa, ei me osallistumassa oltu. Käytiinpähän vaan tässä ajan kuluksi ja kokemusten kartuttamiseksi katsastamassa yksi match show Nurmossa. Ja asiaanhan ei todellakaan liittynyt se, että mun piti käydä lunttaamassa lupauduttuani ite moiseen tuomariksi :D



Saavuttuamme paikalle, hämmennys oli Demon osalta suuri, kun koiria oli niin paljon. Eihän näiden kaikkien kanssa mitenkään ehdi leikkimään! Kamalan innokas siis olisi ollut moikkailemaan kaikkia, mutta komento oli kova ja koitettiin olla tökkimättä muita. Parasta oli, kun kaksi mäykkyä alkoi rähisemään enemmän ja vähemmän tosissaan niin tämä jätkä menee ihan sekasin, alkaa haukkua ja hyppiä, ja haluaa epätoivoisesti sekaan. Ja sitten raukalle vaan naurettiin. Toinen mikä muistuu mieleen, oli se karhunkokoinen amerikanakita joka hengasi meidän takana ja oli ihan jättisuuri ja jännittävä.
Osasihan se ihan ihmisiksikin olla, varsinkin silloin kun meni ite maahan istumaan viereen. Muuten mentiin herkkujen voimalla.

Hammastilanne on tällä hetkellä HYVIN heikko. Edessä alhaalla on jäljellä kaksi ja ylhäällä taitaa olla 2 uutta ja ehkä 1 maitohammas, ei pureminenkaan enää paljon haittaa ;) MUTTA jos nyt oikein hyvin käy niin purenta saattaa vähän oieta, sen näkee sitten kun alhaallekin alkaa pysyvät hampaat tulla. Nyt on sellanen tilanne että vähintään kerran päivässä tulee kurkittua mitä sinne kuuluu.

Tällä hetkellä haluisin ihan hirveesti päästä johonkin pentuagilitykurssille tai vastaavalle, saa vinkata jos tietää mistä löytyy. Ja sopivana ajankohtana, Taitoa Tassuihin järjestäis sunnuntaisin, mikä on ehkä paskinta ikinä. Muutenkin tullut paljon kateltua kaikenmaailman tokokursseja ja muita, into olis nyt ihan hirvee. Ehkä me alotetaan kotitreenillä, varsinkin nyt kun tilasin noutokapuloita! Miten niin yli-innokas, odotin sentään siihen asti että koira tuli meille :D


torstai 18. elokuuta 2011

Äklöpuklu

D ei näytä ymmärtävän miksi oksettaa. Sehän ei mitenkään voi johtua siitä että syö ruohoa ja viinimarjoja suoraan puskasta. Ei siis mitenkään. Noh, eipä tässä nyt suurempaa hätää ole, parit oksut on vaan saanut taas siivota ja pistää samalla mattoja pyykkiin.

Muuten on vietetty hiljaiseloa nyt jonkin aikaa, suorastaan jotain lomantapaista. Itse kun aloitin navettaharjoittelun naapurissa niin saa askareiden välit hengata kotona (ja katsoa kun jätkäpätkä nukkuu). Mitään uutta ja ihmeellistä ei ole tapahtunut, toiset rokotukset on hoidettu ja tehtiin myös pikavisiitti Vantaalle kun vietiin sinne pakastin (jonka saa täyttää lihalla ja mahalla ja luilla ja kaikella muulla hienolla :D). Voisin olla vaikka hurja ja laittaa muutamat kuvat tähän loppuun.




P.S. Huomasin että tänään on jo 17-viikkoispäivä, aika jännää!

maanantai 8. elokuuta 2011

Tylsä kuvaton päivitys

Kuviahan olisi 101 miljoonaa, mutta ne on kamerassa tai kovolla oottamassa käsittelyä. Mutta nyt saatte tyytyä tekstiin.

Koin viime viikolla eksoottisen elämyksen ja vietin 3 vapaapäivää ihan ilman mitään suunniteltua ohjelmaa. Tuli siis käytyä taas uiskentelemassa Demon kanssa ja kyllähän se oikeasti osaa uida jos sitä huvittais. Muuten tuli hengailtua pihalla aika lahjakkaasti ja tuli koitettua oikein kunnon yksinoloa taas vaihteeksi. Ällistyttävän hyvin tuo otti sen, kun ei kuulunut minkäänlaista huutoa kun kahteenkin otteeseen tuli käytyä ostoksilla naapuripitäjässä. Uskon että osaltaan helpottaa tuo kämpän oveen hommattu portti, niin ei tarvi suljetun oven takana ahdistua.

Mitähän muuta sitä tarinois... No tietty ajokoirajuttuja! Tosiaan, nyt on alkanut yhteiselämä sujua kaikkien kolmen kesken, tai no, oon uskaltanut päästää ne yhessä pihalle. Eihän toi hirveesti mistään järkyty, mutta itse olin ehkä vähän turhan varovainen. Hyvinhän niillä meni, isoja poikia ei hirveesti tyyppi kiinnostanut ja sai pöykäröisä rauhassa. Suurin hämmennys Demolle oli kun jahtaamisleikkiin houkuttelun jälkeen ne oikeasti lähtivätkin perään, mitä hittoa? Sitä aina vähän säikähdettiin, mutta onneksi pojat tajusivat lopettaa siinä vaiheessa. Kaikenkaikkiaan, hyvältä näyttää.

Purenta taas näyttää tällä hetkellä siltä että tuskin tuosta oikenee ja ensimmäinen hammaskin on jo alhaalta edestä lähtenyt. Vielä on silti toivoa ennenkuin pysyvät hampaat tulee, ihan varmasti on! Vähän harmittaa toi kieroleuka mutta ihan sama, tokokoira siitä on tulossa kovaa vauhtia :D En kyllä mistään hinnasta enää vaihtais oikeapurentaiseen, eihän tässä itsekään nyt ihan jalostukelpoisia olla.

maanantai 1. elokuuta 2011

No nyt

Saatte muutamia kuvia ja lisää tarinointia. Ensiksi kuva pienestä matkustajasta. Ja joo, hyi mua, ei saa penkillä kuljettaa, mutta ehkä kukaan ei kuole siihen minuuttiin mikä kuvan ottamiseen meni.



Sitten, Vaasassa tuli käytyä sukuloimassa ja treffattiin serkun sakemannityttönen jonka leikit meinasi olla vähän rajut ja äänekkäät, mutta silti ihan kiva tyyppi oli. Ja ihan innoissaan otti pikkurääpäleen vastaan.


Uimassa on käyty myös. Siinä olikin eri projekti. Ensin piti etsiä ja tilata pelastusliivit ja elin luulossa että niiden toimitus kestää kauankin, mutta ei, kaks päivää! Sitten asiasta inspiroituneena lähdinkin suoraan töistä pikkuveljen kanssa joenrantaan makkarapussilla aseistautuneena. Demo tuli kyllä melkein vauhdilla ihan mielellään niin syvälle että juuri ja juuri vesi ylettyi rintaan, mutta sitten ei enää ollutkaan hauskaa. Sitten minä julmana ihmisenä nostin sen syvemmälle kannatellen vielä rinnan alta, ja kyllähän se kovasti kohti rantaa yritti polskia. Ei siis ihan toivotonta, tosin aikamoista treeniä vielä kaipaa että tosta uimakoiran saa.


Ja miten tälläselle sitten pitäis olla nauramatta?


Muuten tässä on tultu opeteltua tokoluoksetuloa ja sitä perusasentoa, maahanmenoa ja istumista ihan vähän ja sitten viikonlopun hittituote, yläfemma! Nyt sujuu molemmilla etutassuilla, ja satunnaisesti molemmilla yhtäaikaa. Ja opettamisessa meni oikeesti 5 minuuttia, ihanan viksu poika.

Ja viime yönä pidettiin luonnon oppituntia ruohon syömisestä. Saldona kolme oksennusta, tiedä sitten onko ollut enemmänkin mutta vaan sitten pistelty poskeen. Yäk.