tiistai 29. lokakuuta 2013

Mitäs nyt?

Long story short: maanantain tokokurssin kisatreeni meni päin honkia koiran paineistuessa asiasta x ja tän päivän agility meni päin honkia koiran paineistuessa musta.

Miten musta tuntuu että meidän harrastukset ei edisty sitten paskaakaan. Edelleen seuraaminen on liian väljää, paikkamakuu ei toimi, pysähdykset on huonoja, kontaktiesteet kammottavia ja kepit hitaaaaat.

Tässä alkaa miettimään, että onko vaan niin väärä omistaja tuolle koiralle. Se olis varmaan paljon onnellisempi jossain puolikurittomana kotikoirana. Kotonakin nöyrä koiraraukka aina kiireen vilkkaa kipittää omalle paikalleen sängyn/pöydän alle jos meinaan vaan tulla sen viereen istumaan.
Tänään agissa oli puhe siitä, että mulla on liian tiukka hallinta koiraan, ja se ei pysty suorittamaan "täysillä", kun se koko ajan saa käskyjä. Jälkiviisaina myös todettiin, että alusta alkaen olisi pitänyt rakentaa se asenne ennen tekniikkaa, että koira kestäis epäonnistumisiakin. Nythän tilanne on, että jos Demo vaikka missaa yhden keppivälin, mä sanon ihan täysin neutraalisti "oho, mennään uudestaan" ja koira lannistuu aivan täysin. Seuraus: se ei halua tulla kepeille, mä vaadin sitä tulemaan, ja sitten se suorittaa surkeana hiipien.

Suurin ongelma on se, että mun logiikalla koira ei sais päästä pois vaikeasta tilanteesta menemällä vaan ihan lukkoon. Siinä sitten aina loppuaika yritetään korjailla niitä "kouluttamisen" jälkiä, kun ei koiraa saa reipastumaan siinä tilanteessa. Heti kyllä, jos poistutaan paikalta, on se taas oma reipas itsensä. Se ei vaan kestä vaatimista, tai mä vaadin liian paljon.

En tiiä, nyt ei huvita ollenkaan.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Yks-kaks-kol


Oli ihan hirmukiva rata! Teemana valssit (kolmosen, vitosen ja ysin jälkeen), ja hyvät valssit tehtiinkin. Ensin tehtiin 1-8, ja tajusin ottaa ekan putken jälkeen kunnolla etumatkaa ja olin ajoissa valssaamassa vitosella. Aivan itsekin yllätyin, kuinka uskalsin luottaa että se koira tulee kyllä perässä, ja sama juttu kun lähetin aika kaukaa seiskalle, sinnehän se vaan meni. Tähän väliin huomio, että Demo tuli tosi nätisti kolmosputkesta neloshypylle kun vaan muisti hihkaista sille, eikä edes meinannnut karata tuohon ansakympille (todellisuudessa putken suu oli suoraan sitä päin).
Loppupätkä eli 8-13 oli vähän suoraviivaisempaa. Periaatteessa oli ehkä ajateltu että tuossa 9-10 -välissä olisi se valssi, mutta jotenkin se tuntui hölmöltä niin tehtiin persjättönä. Senkin tein tosi ajoissa ja  joka kerta olin ihan varma että se paahtaa ysin ohi, mutta ei! Mä oon alkanut luottaa tuohon koiraan!

Siinä sitten tuumittiin tuota odottamisen vaikeutta. Tulin ehkä vähän siihen tulokseen, että mennään niinkuin viime talvena, eli lentävillä lähdöillä pääosin ja työstetään sitä odottamista erikseen. Samoin sain vinkin, että kannattaa kaivaa se viimeinen vauhtivaihde esiin, vaikka sitten sen hallinnan kustannuksella. Tuosta koirastahan olisi vaikka mihin, mutta jotenkin se oikea vauhti on siellä piilossa ja tulee vain ajoittain esiin. Toihan on (oli?) meidän ongelma myös tokossa, kun ensin on hiottu sitä tekniikkaa ja sitten vasta asennetta, niin suorituksesta tulee vähän blaah. Se on yksi asia mitä ainakin seuraavan kanssa tehdään toisin ;)

Tehtiin sitten siinä muiden aikana sitä odotustreeniä, ja voi hitto kun mä en osaa ajaa tota takaplakkaa sisään. Ei se vieläkään ymmärrä että tietty sana tarkoittaa että syö se nakki sieltä takaa, vaan tarvii vielä erillisen kehotuksen. Se on kuitenkin selkeesti tietonen, että siellä takan on palkka ja saattaa jopa kuikuilla sinne, mutta ei se nyt siltikään oikein toimi...

Keppejä muutamasti, kauheen epävarmaksi taas heittäytyi n. kolmen toiston jälkeen. Siinä sitten tehtiin vähän useampi toisto että saatiin taas vähän iloa siihen. Jotenkin se näkee kepit hirmu kurjana hommana, vaikka välillä nekin meni jo ihan hyvin ja vauhdikkaasti. Voisko joku vaan kertoa mulle mikä siinä mättää? :D

Lopuksi tehtiin tuo rata kokonaisena kahdesti läpi peräkanaa, VIRHE. Lähinnä ohjaajan kannalta, koska ei jaksa juosta... Ekalla kerralla en ottanut kolmosputken jälkeen kunnolla haltuun,  niin vähän takkusi. Toisella kerralla en enää 11-putken jälkeen jaksanut juosta vaan karjuin vaan koiraan vauhtia ja vähän epäröi viimesellä esteellä, että tännekö piti mennä. Namialustalla aiemmin sai sen kyllä irtoamaan tuonne loppuun asti nätisti. Laitetaan siis ohjaaja kuntokouluun.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Torstaiaktiviteetteja

Torstain tekstit oli jääny vielä julkaisematta. Koska kaikkia kiinnostaa, niin:

Päivällä hallilla. Koitin jatkaa "pai"ta eli pää maassa makaamista. Laitoin makaamaan ja käveleskelin ite ympäriinsä ja palkkasin kun palasin suurinpiirtein viereen. Pään nostamisesta tai muusta huonoilusta kielsin vähän tuimastikin, mutta ei tuntunut haittaavan kun piti itse harjoituksen tarpeeksi simppelinä.
Seuraavaksi koitin sisäänajaa takapalkkaa. Ei se oikein vielä ole naksahtanut, vaikka kotonakin on harjoteltu. Epävarmasti vielä kattoo "niin että ihanko tämän sai tästä syödä nyt?". Toisaalta agilityssa se esteen takana odottaminen on edistynyt huimasti. En tiiä mitä oon muka tehnyt eri tavalla kuin kesällä, mutta nyt toimii paremmin.
Lopuksi vielä pysähtymistä ja maahanmenoa maanantain oppien mukaan. Hirveen hyvällä mallilla ollaan mun mielestä.

Pikkuekstrana tehtiin vähän agilitya ja herranjumala! Se hyppää jo 55! Tätä päivää en uskonut näkeväni... Oli sarja 45-50-55 ja noin vaan vauhdilla yli. Toimi myös laskevana, eli selkeesti joku jännityskynnys on nyt ylitetty, jee :) Tyhmänrohkeana otin vielä puolivahingossa kuuskymppisen siihen perään vähän radan sivusta, mutta ei nyt sitä sentään hypätty. Se oli mulle ihan täysin ok, enkä vaatinut tai tehnyt siitä mitään numeroa. Takaakierrot sujuu myös nyt aivan eri lailla kuin keväällä/kesällä, samoin tuntuu että Demo irtoaa paljon paremmin, ainakin putkeen.

Illalla kisatokossa lisää "pai"ta, nyt koitin saada lisättyä aikaa, ja kyllä se 40 sekuntia jo malttoi. Vähän seuraamisen paikkaa ja suorempaa pa:ta tehtiin myös. Ihan perseestä että meillä ei ole mitään kunnon valaistua kenttää tai parkkista missä voisi treenata, niin kaikki menee vähän pieleen. Jääviäkään ei hirveesti voinut treenata, koska ei koiraraukka nähnyt mihin nami lensi.

---------------

Sunnuntain kunniaksi kävin omakoirassa, ja sieltä löytyi maksuvalmiit selkälausunnot! Tuloksina LTV3 ja SP0, eli epäsymmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama sekä spondyloosin osalta selkä puhdas. Oltiinpa eka schape, joka sain LTV-lausunnon :P

tiistai 8. lokakuuta 2013

Urpokerho kokoontuu

Tänään käytiin taas kisaharkassa. Tehtiin ALO-liikkeitä sekoitettuna, ensin vapaana seuraaminen, sitten hyppy, liikkeestä seiso, liikkeestä maahan, luoksetulo ja toinen vapaana seuraaminen (koska jätin tokopannan ja -hihnan kotiin :D). Viimeisenä oli luoksepäästävyys ja paikallamakuu.

Seuraamisen aloitin vähän puolihuolimattomasti ja sen huomasi. Keskity! Juoksussa leveni aivan liikaa, tätä täytynee seuraavaksi hinkata, mutta ilahduttavan hyvin korjasi taas käyntiin palatessa. Toinen seuraaminen oli vähän hallitumpaa ja käännökset paremmat. Molemmissa täyskäännökset olivat kyllä yllättävän hyviä! Ja kommenttien mukaan hirveän hyvä ja iloinen kontakti joka ei tipu ollenkaan, mutta se paikka pitää pitää lähempänä. Hups.
Hyppy ihan jees, aavistuksen väisti ja pysähdys olisi voinut olla terävämpi. Seisomisessa vähän teputti, ja lisäksi mä en jotenkin oo tajunnut puuttua siihen, että se menee myös vähän sivullepäin pysähtyessään. Tavallaan ottaa puolikkaan askeleen etuvasemmalle käskyn jälkeen... Maahanmenossa etupää meni näpsäkästi maahan, mutta sekunnin murto-osan Demo tuumi, että pitiköhän persekin laskea, kunnes tajusi. Olisi halunnut ennakoida perusasennon, mutta ei sitä tehnyt. Luoksetulossa ei mitään muuta moitittavaa, kuin että olisi pitänyt suoristaa pa alussa, mutten ihan kymppi.

[avautuminen]
Ja paikallamakuu. Voi pojat. Joku korjaussarja pitää keksiä tuohon, kun se teki saman mua-ei-kiinnosta -tempun ennen paikkamakuuta ja luoksepäästävyyden aikana. Onkohan se odotusaika kuitenkin liikaa sille? No, tämän takia se meni epävarmasti maahan (olisko pitäny toistaa käsky?), sitten nousi n. 3 sekunnin päästä kääntymisestä ylös, käskin maahan, ja joitain sekunteja myöhemmin nousi taas ja multa palo käpy. Jos oltais oltu yksin niin olis tullu semmosia perkeleitä ettei tosikaan, mutta onneks nyt täytyi vaan viileästi hakea se koira pois. Mä en halua että paikkamakuu yleistyy miksikään kaukojen suorittamiseksi, maahan-istumaan-maahan-seisomaan-maahan, ja siksi tosiaan hain koiran pois.
Onneksi ihanat vetäjät ehdotti että otetaan uusi paikkamakuu, kun oli aikaa. Meni suorastaan hyvin! 2 minuuttia, 10 askeleen päässä ja ei mitään ongelmaa. Vähän vilkuili pää maassa ihanaa Laraa, ja sen jälkeen mua että "voi paska, huomaskohan toi".
Mutta mä päätin, että natsikuri paikkamakuussa alkaa NYT. Ei nuuskita tai kuikuilla (kielletään!) , ja otetaan se pää maassa makaaminen oikeasti työn alle. Mä en jaksa jännittää että makaako se vaiko eikö, tälle pitää oikeesti tehdä jotain! Ainiin, ja Laran kanssa ei tehdä mitään tollasta, niiden ollessa yhdessä tyhmyys tiivistyy :D
[/avautuminen]

------

Nojoo, tätä ennen käytiin maanantaiaksassa. Hauskasti kouluttaja muisti tulevansa tuntia myöhemmin ja näin ollen tunti supistui 20 minuutiksi. Tehtiin odottelua, pari puomia, muutama takaakiertoharkka ja ihan pikkusen hyppysuoralla irtoamista namialustalla. Ihanaa, että mä oon saanut sille nyt uuden lähtöasennon, eli trendikkäästi laitan sen jalkojen väliin ja koitetaan jos se siitä nyt alkaisi tajuta että oikeasti odottaminen tarkoittaa odottamista.Ja anteeks, mutta:

[avautuminen]
Mä inhoon verkkoja kepeillä! V*tuttaa niin suunnattomasti että kaikki haluaa opetella/opettaa niillä. Onhan se joo varmaan aika tehokasta, siinä saa vauhtia ja koiralle lihasmuistiin suorituksen, mutta musta se on tyhmää. Se on vähän niinku houkuttelemalla opettaminen, koiran ei tarvi ite miettiä mitä se tekee.
Tää ei ois niin suuri ongelma mulle, jos ne ei treeneissä aina olis niissä kepeissä kiinni. Eli mä en pääse tekemään keppejä jos en viitsi muiden jälkeen irrottaa niitä miljoonia verkkoja. Voishan ne jättää paikalleenkin, ei se estettä muuta, mutta a) mun koira ei osaa mennä verkoilla b) miks pitäis mennä treenissä taaksepäin, jos sujuu ilman apuvälineitäkin?
Miksi verkot on joku oletusarvo? Aina saa hämmästyneitä katseita kun joutuu kertomaan että ei, me ei oo käytetty verkkoja ("ai te ootte vähentäny, montako teillä vielä on?", "ootteko te siis ikinä menneet verkoilla", "osaisko se mennä verkoilla"). Mun mielestä esim. kuja- tai vinokepit on ihan fiksu idea, samoin tietty meidän harrastama (joo, myös täydellisesti hanskattu :D) 2 by 2. Mutta mä en kestä verkkoja, ne vaikeuttaa mun elämää!
Älkääkä ottako tätä henkilökohtaisesti, mulla on varmaan verensokeri alhaalla tai jotain.
[/avautuminen]

------

Lopuksi voin vielä iloita, että melkein neljän kuukauden jälkeen Kennelliitto on saanut systeeminsä toimimaan, Demon selkäkuvat on merkattu saapuneiksi ja voidaan jäädä odottelemaan lausuntoa!
Huomenna monsteri pääsee myös neurologian harkkakoiraksi niin voidaan todeta siinä jotain lisävikoja :P

maanantai 7. lokakuuta 2013

Säpäkkyyttä peliin

Päivällä käytiin tekemässä aksaläksyt, eli opetettiin namialusta. Eipä siinä mitään opettelemista ollut, tuli jostain selkärangasta kun on joskus pentukurssilla käytetty.

Illalla tokokurssilla. Paikkamakuu meni tosi rauhallisesti, vähä nuuski alussa, mutta suurimmaksi osaksi makasi rauhassa. Kuulemma saa kieltää nuuskimisesta.

Jäävistä tehdään napakammat NYT. Eli mä lähden peruuttelemaan ja sanon käskyn ja palkkaan samalla koiran taa.

Hypyssä sama juttu, napakkuutta haetaan. Palkataan jo pysähtymisestä ja treenataan liikettä vähemmän kokonaisena. Pysyminen erikseen.

Uuvuttaa nyt niin, ettei enempää jaksaa laittaa muistiin.

Lopuksi vielä, vinkkejä otetaan vastaan, miten fiksusti opetetaan takapalkka. Kun ei tuo urpå jotenkaan tajua että se ruoka on siellä takana odottamassa kun se sinne jätettiin. En tiiä, ehkä vaan koitan ohjata sitä sinne ja toivotaan että se hoksaa? Tähän tietty sitten joku hyvä vapautussana mikä tarkottaa vaan sitä takapalkkaa.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Niin lähellä, mutta niin... lähellä.

Lapualla tokoiltiin Tiina Laakon tuomaroimina. Ja kakkostulos (156,5 p) sieltä taas napsahti, huikeesta suorituksesta huolimatta. Kauheesti jänskätti mennä kysymään pisteitä kun sihteeritkin jotain töhöili ja joutui laskeskelemaan niitä useaan otteeseen.

Okei, paikkamakuu oli ihan syvältä. Multa loppui lihapullat taskusta jo hyvissä ajoin ennen kehää ja Demon mielestä oli paljon kivempaa nuuskia maata kuin kuunnella mitä mä siltä pyysin. Sitten tajusin että joudutaan kahden toisilleen tutun valkkarin väliin ja tadaa, kaaoksen ainekset oli valmiina. Enemmän mä taisin kyllä sitä hermoilla kuin Demo. Noh, asiaan. Luoksepäästävyys 10. Ei mitään ihmeellistä, en saanut koiraa kunnolla kontaktiin koko ryhmäliikkeiden aikana, mutta siinähän se möllötti. Paikkamakuu 5, tuomarikin tunnusti että oli vähän sääliviis, kun suoritus oli vähän rajoilla. Meni maahan ekalla, tosin epävarmasti. Kun käännyin takaisin koiraan päin, se jo istui. Just. No meni se sitten makaamaan, joksikin aikaa. Sitten taas istuttiin loppuun asti, tässä vaiheessa toinen valkkarikin nousi ja Demo nenä alkoi väpättää sinne suuntaan. No, selvittiin kuitenkin.

No, tästä sisuuntuneena totesin että kirveen saa jo heittää kaivoon. Käytiin sitten vähän piristämässä koiraa ja syömässä lihapullia ennen omaa vuoroa. Olin kyllä liioitellun pirteä, iloinen ja onnellinen, mutta toisaalta, oli aika treenifiilis. Kytkettynä seuraaminen 8, lähti tosi nätisti mukaan, levisi juoksuosuudessa, ei muuta suurta moitittavaa. Asenne hieno. Vapaana seuraaminen 7, haahuili paljon enemmän ja jäi vähän jälkeenkin jossain vaiheessa. Tässä auttoi varmaan, kun en jäänyt kuikuilemaan, vaan jatkoin samaa vauhtia niin että koiralle tuli vähän kiire.

Maahanmeno 7, tää kaksoiskäsky raastaa mua varmaan ikuisesti! Ei ole vaikea liike ollenkaan, ja tästä kun oltais edes ysi saatu, niin olis ykköstulos... Luoksetulo 9, tuli vauhdilla suoraan sivulle. Puoli sekuntia ennenku liikkuri kiitti, päättikin herra että "tuossa matkallahan taisi olla lihapulla/nakki/ruohoa!" ja sinkosi metrin tulosuuntaan jotain nyysäämään. Tuomarikin vaan kysy että "mikäs sille tuli?" :D Seisominen oli teputtava, siitä . Tuohon pitää kyllä jo puuttua, tulee aina sanomista. Hyppy 10, oppikirjan mukaan,  jee. Kokonaisvaikutus 9½, vielä isompi JEEE! Mä en oikeesti uskonut että noin huonolla tuloksella voi saada noin hyvän kokonaisvaikutuksen (tai ylipäätään me, ikinä). Oli meillä vissiin ihan kivaa ♥

Mitä jäi käteen? Hieno tsemppaus, oon ihan hirveen ylpee itestäni että sain tilanteen vielä pelastettua! Mutta jotain täytyy vielä muuttaa kun se koira noin ahdistui. Ainakin enemmän lihapullia taskuun, niin on edes ohjaajalla luottava olo ennen kehää. Ja psyykkinen valmentautuminen siihen, että ei ole oikeasti mitään väliä ketä siinä vieressä on, kunhan koira tekee oman hommansa.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Jännitettäiskö vähä

Aamulla oli tarkoitus ottaa kisanomainen palkattomuustreeni hallilla. Alotin paikkamakuulla ja oli ihan sikanätisti sen 2 min. Seuraamisessa taas kaikki meni pieleen, enkä vaan mitenkään voinut jatkaa. Sitten kun itseä alkoi ärsyttämään niin koirakaan ei enää halunnut yrittää ja oli ihan masentunut matkalaukku. Kaikki muut liikkeet meni kyllä hyvin (seuraamisosuudet mukaanlukien), mutta joku siinä pitkässä seuraamisessa oli. Selkeesti ahdistui kun käveltiin reunoja päin, ja vauhdin muutoksissa levisi ja haahuili. Otettiin sitten korjaussarjana superiloisia pikkupätkiä ja nyt pidetään peukkuja ettei jäänyt mikään kaihertamaan.

Koska oli niin ankee toko, niin otettiin vielä vähän aksaa perään. Joku oli selkeesti jättänyt meille hyppytekniikkajonon kentälle, eli siis ihan minikorkeita esteitä lyhyillä väleillä ja voi vitsi kun näyttikin hyvältä! Ei tarvinnut yhtään asetella askeleitaan, vaan meni automaattisesti oikein hyvällä rytmityksellä ne neljä hyppyä.
Otettiin siihen sitten vähän vauhtia niin, että oli 2 putkea, 2 hyppyä (45 ja 50!), sitten nuo neljä matalaa ja taas 2 nelivitosta hyppyä Jee, oli kivaa jee! Toiseen suuntaan ei ollut niin kivaa, kun matalien hyppyjen jälkeen oli yllättäen se 50 cm, mutta ei haittaa. Tässä on siis mahdollisuus, että se vielä joskus hyppii korkeitakin esteitä :)

Illalla käytiin sitten vielä pikkuporukassa Viikissä treenaamassa ulkona. Alkuun paikkamakuu, hirveen epävarmaa ja levotonta... Nousi useampaan otteeseen istumaan ja aina käskin takaisin. Sitten tehtiin lähinnä eripituisia seuruita, yrittäen ylläpitää tiiviyttä. Se on aika huono korjaamaan asentoa sitten kun lähtee johonkin haahuilemaan, tätä pitää ainakin treenata. Käännöksissä mun täytyy tehdä semmonen pikkupysähdys, että Demo kerkeää oikeaan kohtaan ja rauhassa mun mukaan.
Lopuksi tehtiin toinen paikallamakuusessio ja meni vähän paremmin. T'ässä tuli vielä ahaa-elämys, että jos muut koirat on viilipyttyjä, niin Demokin on! Aina kun Lara nousi niin Demo nousi hetken päästä kans (toki nousi muutenkin, ei sillä :D), mutta kun Lara lähti ja Demo jäi Zeron kanssa, niin ei mitään ongelmaa. Toivotaan siis että kokeessa muut osaa maata, niin munkin koira osaa! :D

Tunnelmia Porista ©Jenna Kallinen


Tällä haavaa en oikeesti tiiä mitä sunnuntaista tulee... Olo ei oo läheskään yhtä varma kuin tähän mennessä. Mutta pelisäännöiksi sovitaan:
  • Lämmittelynä paikkamakuita, toimi hyvin Porissakin
  • Ennen yksilöliikkeitä pa:n vahvistamista, niin ehkä tajuaa seurata
  • Käännökset rauhallisesti
  • Älä sano "valmis" ettei koira luule sitä käskyksi
  • Äläkä sano "valmis" ennenkuin oot valmis ja vetäny kerran syvään henkeä
  • Kehu koiraa vaikka se olis huono

tiistai 1. lokakuuta 2013

Viimeinen korkkaus

Eli tänään aloitettiin agilitytreenit Purinalla. Ryhmässä oli ilahduttavasti rotukirjoa, eikä yhtään bortsua tai muute stereotypiarotua. oli snautseri, kääpiösnautseri, pk holsku, portugeesi ja joku pieni terrieri (joka ehkä saattoi olla jackrusseli, anteeksi :D). Parilla koiralla tämä oli ihan ensikosketus agilityyn ja on hirveen kiva seurata mitä on tehnyt itse väärin tai miten tekee sitten seuraavan koiran kanssa ;)

Alkeiskoirakoita opastettiin putkessa ja hypyissä, kun kokeneemmat saivat tehdä vähän itsekseen mitä parhaaksi näkivät. Me harjoteltiin erityisesti odottamista, kun se on ihan viturallaan tällä hetkellä. Siispä koira istumaan esteen taa ja itse kiertämään estettä ja kääntyilemään niin että näyttää lähdöltä. Vähän hajottaa, kun tuo koira ei edes tavallaan innoissaan karkaa radalle, vaan lähinnä näyttää siltä että "joo mä tiiän että tää tehään seuraavaksi, mä lähen jo, haista paska", ja hyppää esteen. Ja jotenkin on tosi hämmentynyt että miksi tässä pitäisi istua odottamassa.

Puomiin saatiin ihan yllättävän kivasti vauhtia, vaikka pinta näytti omaan silmään aika liukkaalta. Ensi kerralla kuulemma tehdään kontaktijuttuja, ja vauhtiongelmaankin on parannuskeinoja, jee!

Ainiin, ja tehtiin taas sitä valssiharkkaa, ja vitsi miten hienosti meni! Päivällä omatoimitreeneissä koettiin myös niin vauhdikkaat kepit ja nätit takaakierrot, että huhhuh!

JA toissapäivänä Demo hyppäs 50 cm!! Tilanne taisi olla ihan vaan kaksi hyppyä, eka 45 ja toinen 50 ja vahingossa leiskaisi yli! On tätä yritetty ennenkin, mutta nyt taisi olla niin hyvä groove että meni vahingossa :)))