perjantai 28. syyskuuta 2012

Mistä tietää että oli märät treenit?

No siitä kun koira yrittää kuivata itseään pahvilaatikkoon :D

Tosiaan, eilen taas tokoiltiin. Hiukkasen harmitti että satoi niinkin paljon kun ei tuo näköjään suostu perskarvojaan kastelemaan. Paikallamakuussakin näki kuinka se olisi halunnut maata kyynärvarret maassa rauhassa, mutta kun oli märkää, yök! Siinä se sitten puoli-istui sen minuutin. Samoin perusasennot oli varsinkin loppua kohden tosi varovaisia ja vaati hirveää kannustusta. Lähdettiinkin sitten vähän ajoissa ennenkuin ohjaajalla loppui maltti tai koira sai syviä inhontunteita lajia kohtaan.

Mutta propsit silti pikkumiehelle, se oli ihan koko ajan hiljaa kun käytiin teoriaosuutta läpi koirat puihin sidottuina. Jos ympärillä haukkuu kolme koiraa raivoisasti komentaen omistajiaan, niin on se aika saavutus istua paikallaan ja todeta muut omituisiksi. Noheva hienohelmamies!

Mitä tulee siihen viimeviikkoiseen skeittilautainsidenttiin, niin ei vaivannut enää sekään. Vähän epäluuloisesti se aluksi suhtautui ohimeneviin ihmisiin, mutta teoriaosan jälkeen se oli taas normaali intoileva itsensä. Hirveen tyytyväinen oon tähänkin. Vaikka sitä ei aina aksa huvittaisi tai ei haluaisi tehdä ihan kaikkea niin tarkasti kuin pyydetään, niin on se silti arkielämässä helppo! ♥

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Vyötä kiristäen

En tiiä oonko purkautunu tästä aiheesta perusteellisesti aiemmin, mutta:
Kyllä voi ihmisellä olla kallis harrastus!

Vähän kyllä hirvittää, mutta jos nyt lasketaan vähän yhteen vain vuoden 2012 menoja, josta siis vasta n. 3/4 mennyt. Tässä nyt suurimmat/muistettavimmat menot, lisäksi tietty erinäisiä matkojen bensakuluja jne.
Näyttelyt á 35 e keskimäärin, kertaa 17(!).
Edellisiin liittyen pari ulkomaanmatkaa, yhteensä n. 300 e.
Paimennusleiri 180 e.
Terveystarkit (silmät, lonkat, kyynärät, selkä, verikoe) n. 270 e.
Kahden agilityseuran jäsenmaksut 110 e.
Avainmaksu kentälle 40 e.
Tokokurssi syksyksi 20 e.
Koko tulevan talvikauden agility 260 e.
Pantoja ja hihnoja n. 140 e edestä!
Heijastinliivi, makuualusta, ruututötsiä 50e.
Näyttelyheräteostoksia vähintään 100 eurolla.
Ja grand total on 2065 euroa.
Ei mikään kumma että tuntuu ettei kesältä jäänyt paljoakaan käteen.

Nyt hirvittää vielä enemmän. Voin siis sanoa, että jos on jo nyt tiukkaa budjetillisesti, älkää hommatko koiraa. Ainakaan sellaista jonka kanssa aiotte harrastaa jotain muuta kuin lenkkeilyä ja koirapuistoilua.

Terveisin,
entistäkin köyhempi opiskelija.

torstai 20. syyskuuta 2012

Toinen häiriötreeni ikinä

Huhheijaa, ensimmäinen kisatokotreeni takana ja aika monta vielä syksyllä edessä. Meni kyllä 300 kertaa paremmin kuin pelkäsin! Demo jaksoi hienosti keskittyä vaikka ne kaikki koirakaverit olikin tuotu sinne vain Häntä moikkaamaan ;) Tavallaan hirveen hyvä että toi muiden näkeminen nosti vireen niin taivaisiin niin oli intoa tehdä, mutta toisaalta nyt saa pelätä koska menee homma liian rallatteluksi. Mutta eipä maalailla piruja seinille.

Seuraamisen tiivistämisen ohjeeksi saatiin tehokuuri tiivistä kontaktia ja muutaman askeleen seuraamisia. Maassa pysymistä yritetään vahvistaa kiertelemällä koiraa sen maatessa ja palkaten koiran eteen, mitkä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä se on huimasti taas parantunut alkuviikosta, mutta ei se ole vielä ikinä kestänyt nätisti koko koiran kiertämistä. Pakko kai sitä on vaan tahkota.

Ite kyllä huomas että panosti aivan erilailla kuin yksin treenatessa. Hirvee halu näyttää muille että on tästä elukasta "jossa on enemmän karvaa kuin koiraa" (:D) johonkin muuhunkin kuin poseeraamiseen. Plus kun kerrankin sai henkilökohtaista ohjausta ja vahvistusta omille tuumailuilleen. Mä ihan selvästi tarvin oman orjapiiskurin edistyäkseni.

Yksi prkl siellä kyllä sattui. Terveisiä vaan sille jonnelle joka päätti just koirien kohdalla polkasta skeittilautansa maahan ja vauhtiin ja säikäyttää mun puuhun sidotun koiran perseettömäksi. Lopputulemana se väisteli polkupyöriä ja lastenvaunuja matkalla kotiin, vaikka koitettiin ihan jäädä hengaamaankin ja odottelemaan pyöräilijöitä tien sivuun. Toivottavasti se ei nyt tosta revi traumoja, ei oo ainakaan tähän asti ollut onneksi tapana. Möh.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Barffausta


Koirapentu - MUSCH


Tämän mainoksen tarjoaa Musch :P

Todella kauan oon leikitellyt ajatuksella että alkaisi barffaamaan. Aina se kaatuu sotkuisuuteen, hintaan, viitseliäisyyteen tai osaamattomuuteen. Ja ennenkaikkea siihen, että kun ei oikein tiedä mitä koulukuntaa pitäisi uskoa. Mieluusti ruokkisin koiraa vähän luonnonmukaisemmin kuin pelkillä nappuloilla.
Nyt tämän postauksen ansiosta sitten on mahdollista vähän laiskemmankin ihmisen koittaa moista :)

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Mestisfiilis

Ettei nyt jäisi liian negatiivinen vaikutelma edellisestä tekstistä niin nyt on mennyt ihan hyvin. Tosin tuntuu että sitä mukaa kun jotain oppii niin jotain toista unohtaa...

Seuraaminen on ollut nyt parina päivänä ihan überhyvää ja koska se oli enemmän kuin yksi kerta, niin annan itselleni toivoa edistyksestä. Selkeästi suurimmaksi ongelmaksi on tullut paikallamakuun loppuosa kun koira niiiiin kovasti yrittää nousta istumaan heti kun lähestyy. Ei se ikinä ole ollut kovin hyvä sietämään takapuolellaan olemista, mutta nyt homma on ihan räjähtänyt käsiin. Toisaalta, tuntuu että tuo on paljon helpompi korjata kuin joku laiska seuruu. Kyllä minä nyt prkl yhden sapenduksen saan maassa pysymään!

Treeni-into on taas pykälää korkeammalla tämänpäiväisten schapemestisten jälkeen. Oikeasti kun näkee, että ei nämä vaan samalla tavalla suorita kuin jotkut bortsut, niin ei tuu enää niin pahaa depistä. Samoin kun näkee että ei ne ylemmissä kisaavatkaan aina täydellisiä oo.

Haaveilin myös käyväni vähän illalla aksaamassa mutta kahden päivän raitisilmamyrkytys ja edellisestä kerrasta noussut vitutus tekivät tehtävänsä ja jäin sitten laiskana kotiin.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Lahnojen lahna

Nyt on koira taas kotona. Kaikki se treenimotivaatio ja hienojen asioiden suunnittelu koki eilen kolauksen kun käytiin vähän aksaamassa. Aluksi meni ihan jees, mutta vauhti tuntui puuttuvan ihan kokonaan, paitsi ihan lemppariesteillä. Sitten kävi myös vähän hassusti kun jätkä pääsi putoamaan puomilta. Ehdin huomata että yksi tassu haroi vähän ohi, mutta näytti että se selviää. No, parin askeleen päästä heilui jo kaikki jalat mihin sattui ja sieltähän se alas mätkähti. Eka ajatus oli että voi *ttu, nyt se ei enää ikinä mene puomia, ja sitten en jäänyt sen kummemmin edes tarkistamaan koiraa vaan pistin heti menemään uudestaan. Ja uskomatonta, se toimi! Ei sille jäänyt mitään traumoja, samalla vauhdilla meni ne kerrat. (Eikä sille mitään käynyt, ei ollut kipeä tai mitään. Näytti vaan ikävältä.)

No, kuitenkin. Muuten ihan järkyttävää hidastelua! Ensin kotoa lähtiessä ihan intoa täynnä, samoin Ojankoon tullessa, mutta kun pitäisi jotain tehdä, niin ei. Eikä se ollut edes väsynyt, kun jaksoi kyllä poispäin hölkytellä ja lelulla leikkiä. Plus että kyllä se itekseen halusi putkissa rymytä sun muuta, mutta heti kun käski jonnekin niin tullaan marttyyrin näköisenä suorittamaan Ikävää Tehtävää. En tiiä ottiko se sitten jotain paineita musta vai mikä oli, kun ei omakaan vireystaso ihan parhaimmillaan ollut. Ei me tätä menoa kisata kyllä ikinä.

Ja asiaan liittyen, ärsyttää. Miksi mä en voi olla niin hyvä, kiinnostava ja selkeä kouluttaja että mun koira oppis jotain ja tekis sen innokkaasti. Kateellisena saa aina tarkkailla parempiansa ja tulee hirvee masennus. Joo, enhän mä voi mitenkään olla yhtä hyvä kuin kauemman ja useammalla koiralla harrastaneet, mutta olisihan se pirun kivaa!

maanantai 3. syyskuuta 2012

Hullu koiratäti

Vaikka koiria on vain yksi, niin huomaan jo huolestuttavia piirteitä itsessäni. Mitä on tullut tehtyä kesällä vapaa-ajalla? On kierretty näyttelyitä, lenkkeilty ja treenattu yhteensä neljää lajia, toisia enemmän kuin toisia. Sen sijaan yksillekään festareille tai keikalle en ole ehtinyt. Hirveän masentavaa.

Se nyt ei ollut se pääpointti. Olen tämän viikon ajan koiraton johtuen kämpän rempasta ja siitä aiheutuneesta muutosta, ja kylläpä on vaikeaa sopeutua! Mitä vaan laskee kädestä, niin ekana miettii "voi vitsi, pitää laittaa se korkeammalle, ettei koira syö". Tai illalla: "Pitäsköhän käydä vielä kusettamas toi koira?" Tai: "Nyt on liian hiljasta, mitähän se tekee?" Samoin iskee selittämätön treeni-inspiraatio juuri silloin kun sitä koiraa ei ole. Onneksi ensi viikolla pääsee taas toteuttamaan itseään.

Talvellekin on nyt jo järjestetty ohjelmaa. Ilmoitin meidät nimittäin koulun koirakerhon agilityyn. Jos ne päivät nyt vaan sumplitaan sopiviksi, niin talvikauden aksat on hoidettu! Samoihin aikoihin aukesi haku seuran tokokoulutuksiin, ja sinnehän piti myös pyrkiä. En nyt odota mitään, mutta olisihan se kiva oikein asiantuntevaa ohjausta saada :)