Outouksia

Ihan ite tein noin järkyttävän hienon ja monimutkaisen radan. Yritin tehdä jotain kivaa, että sais Demon innostumaan ja rentoutumaan.

Ekalla kierroksella aivan ällistyin, kun se jäi kuuliaisesti odottamaan lähtöön. Niin kuuliaisesti, että en saanut sitä lähtemään :D Ei näyttänyt ahdistuneelta tai mitään, oli vaan semmonen että "mun piti istua tässä, mahtaa olla häiriötreeni". Siellä sitten olin että "TULE! JES! HYPPY! YLI! MENNÄÄN!" ja jätkä vaan tönöttää. No, sain sen sitten yhteislähdöllä mukaan.

Seuraavilla kerroilla olikin sitten hankaluuksia siinä pysymisessä, ihan uskomatonta. En jotenkin saa kiinni, että mikä siinä istumisessa on niin hankalaa. Se ei ole karkaamassa innolla radalle, mutta sillä on joku suorituspaine mikä pakottaa sen tulemaan radalle ja siksi se nousee. Ehkä. Pitäis saada joku viisaampi katsomaan tuota, kun kyllähän se periaatteessa osaa odottaa, mutta agilityssa jotenkin ei. Maassa pysyy paremmin, mutta kun en haluaisi hirveästi tässä vaiheessa kutsua sitä maasta, ettei vahingossakaan yleisty siihen paikkikseen.

No, ite rataan. Kakkosella halus hirveesti kiertään toiselta puolelta, olin varmaan liian lähellä tai jotain. Kolmoselle eteneminen oli hiiiiidasta, mutta kiersi kyllä ihan hyvin. Suunnittelin huonosti kun itelle tuli semmonen pysähdys tuohon keppien alkuun, kun joutui odottamaan koiraa, että fiilis lässähti. Teki molemmilla kerroilla huolimattomasti, mutta kun laitoin uudestaan niin meni oikein. Toiseen suuntaan meni paljon lujempaa. Mutta ei se mitään, tavoite suoritettu, koska koira ei ahdistunut eikä tullut mitään välttelyepisodeja, vaikka sanoinkin lähdössä monta kertaa jo tosi rumasti.

-------

Siirryttiin viereiselle kentällä tokoilemaan. Demo oli kyllä tosi kummallinen, tosi laamainen, vaikka "väliajoilla" oli ihan oma itsensä ja oli koko ajan menossa tekemään. Tehtiin aluksi ruutua, oli vähän hukassa, mutta kyllä se paikka aina löytyi.

Ohjatussa saattoi olla kapulat vähän kaukana (8m) mutta silti vaikutti jotenkin ylitsepääsemättömän vaikealta. Ekalla kerralla meni kapulalle ja lähtii nuuskimaan sitä ympäristöä! Toisella kertaa jo haki, mutta aivan eri vauhdilla kuin normaalisti. Muita mitä sattui: tiputti kapulan kesken eikä tajunnut ottaa sitä mukaan, meni kapulalle ja unohti puolessavälissä mitä oli tekemässä, sekä tasamaanoudossa ei halunnut ottaa kapulaa suuhun. Mikähän sitä vaivaa?

 Paikkista niin, että aluksi palkkailin nopeasta pään laskemisesta, sitten kun oli hyvä, käväisin kymmenen (?) metrin päässä, palkkasin, ja aloitin koko rumban alusta vapauttamatta. Eli yritin iskostaa, että välipalkankin jälkeen voi laittaa nohevana pään maahan, ei saa ruveta laiskottelemaan.

Seuraamista tehtiin taas muutamia askeleita. Ihan teknisesti ok, mutta jotenkin se iloisuus oli hukassa ja fiilis jotenkin epävarma. Alkaa ahdistaa että onko tuossa koirassa joku suurempikin vika.

Häiriköt

Eilen kävin vähän toimimassa häiriönä Hillalle. Ja vähän treenaamassa itekin.

Otettiin aluksi paikkamakuu niin, että kävin tiuhaan palkkailemassa kun piti päätä maassa. Oli ihan tosi vaikeaa, varsinkin kun tyypin kierrokset oli ihan tapissa. Loppupuolella tehtiin toinen samanlainen, eri kaverin kanssa, ja oli vähän parempi, mutta ei silti hyvä. Seuraavaksi pitää palata siihen pään maahan laittamiseen. Oon nyt käyttänyt niin paljon apuja kun oon yrittänyt kasvattaa etäisyyttä ja aikaa, että ei tuo meinaa enää palkkauksen jälkeen laittaa sitä päätä takaisin. Muutenkin välipalkkaus kusee siinä mielessä, että Demo paljon helpommin sluibailee ja alkaa kuikeloida, jos en suoraan vapauta sitä yhden palkan jälkeen.

Kolmesti tehtiin ohjattua liikkuroituna, merkiltä sivusuunnassa 5 metriä ja syvyyssuunnassa 4 metriä. Ensin oikea, ei vissiin nähnyt kapulaa tms. koska lähti oikealle mutta muutti mieltään vasemmalle. Resetoinnin jälkeen toimi ihan hyvin. Tehtiin myös yksi vasemmalle, ja oli ihan tosi hyvä. Tykkään tosi paljon sen vauhdista ja innosta, mikä toisaalta sitten näkyy merkillä malttamattomuutena. Siinä seistessä tuppaa hyörimään ja lopulta tarjoamaan maahanmenoa ym.

Tehtiin vähän muutaman askeleen seuraamisia ja käännöksiäkin, tiiviys mielessä, meni ihan ok.

Viimenen juttu oli paras. Jätettiin koirat vierekkäin ja mä kutsuin Demoa. Ekalla kerralla Hilla meni lankaan, mutta toisella jo hoksasi. Sitten tehtiin toisinpäin, hah. Demo ihan tasan näki että mä en käskenyt, mutta kun toinen lähti vierestä niin lujaa, niin täytyi lähteä mukaan! Otettiin seuraava lyhyemmällä matkalla, muistutin vähän pysymisestä käsimerkillä ja hyvin pysyi. Lopuksi vielä se pitkä matka, eikä mitään ongelmaa.

Jos käytäisiin koulua, niin oltaisiin apuluokalla.

Tänään oli kisamainen treeni kahdessa kehässä. Ensin tehtiin yksi "iso" liike täydellä kentällä ja sitten jaettiin kahtia ja tehtiin 2+2 arvottua ALO-AVO -liikettä.

Isona tehtiin luoksari ALO-tyyliin. Oli ihan huippu, kutsuessa katteli vähän agikentälle päin, mutta tuli heti käskystä hyvällä vauhdilla ja kuulemma ihan luotisuora perusasento.

Ekassa kehässä tehtiin nouto ja liikkeestä maahan. Nouto meni muuten hyvin, palautusvauhtikin oli hyvä, mutta piti vähän löysästi ja pureskeli sivulla. Liikkeestä maahan ihan perushyvä, vaikka se seuraaminen nyt ei parasta ookaan. Maahanmenossa vois täpäkämmin laskea perseensäkin.

Tokassa kehässä AVO-luoksari ja AVO-hyppy. Ei juma kun oli hieno stoppi! Jarrut kirskuen just merkin kohdalle, ja ei kuulemma vauhtikaan hidastunut toisella pätkällä, vaikka itestä siltä tuntuikin. Hypyssä, kun ei olla juuri tehty, tuli kaksoiskäsky istumiseen. Sivulletulossa oli piiiiitkät piuhat, meni ehkä kolme-neljä elämäni pisintä sekuntia ja just aioin vetää henkeä uuteen käskyyn, kun Demo vihdoin ja viimein hoksas, että hänelle puhuttiin. Jotenkin oli vaan ihan hoomoilasena kattelemas taas agiradan rakennusta, kunnes lamppu syttyi.

Loppuun tehtiin paikkamakuu, ja siitähän se riemu ratkes. Ei helvetin helvetti. En tiiä pitääkö tässä vaan piestä itteään kun piti vaan viedä se palkatta sinne makaamaan ja kun ei osannut viritellä ja istutti liian kauan perusasennossa ja ja ja... No, asiaan. Piti päätä maassa ehkä 5 sekuntia (kun ensin sen hirveillä avuilla sinne sain), sitten alkoi kuikuilemaan ja olin jo ihan varma että nousee istumaan ja alkaa taas toistaa samaa vanhaa kaavaa. Pysyi sentään ajan loppuun, mutta kun piilossa olevat tuli takaisin sisälle, niin istui. Ja en minä helvetti siinä hädässä tiennyt mitä mä olisin sille tehnyt, että se olis siitä jotain oppinut. Enkä edes muista mitä mukakorjauksia siinä suoritin. Tehtiin vielä ihan vaan jättö ja takaisin viereen, mutta ketuillehan sekin meni.
En nyt sinänsä yllättynyt, että ei pysynyt kahta minuuttia pää maassa, mutta kyllä se olisi osannut kauemman kuin 5 sekuntia! Osasihan se jo viikko sittenkin. Eniten ärsyttää, kun luuli jo päässeensä niiden vanhojen tapojen yli, kun ei ole päässyt niitä toteuttamaan mutta näköjään ei.

Vaikka kuinka sanotaan että meidän (toko-/agi)ryhmä on kehittynyt, niin tuntuu vaan että me junnataan paikallaan. Ei niistä EVL:n alkeista oo paskankaan hyötyä jos ei pääse ikinä sinne asti.
Ja jumalauta kun  toivoo joskus, että kunpa oltaisiin edes jossain oikeesti hyviä. Ei saada ikinä edes ALOa kasaan, alkaa tuntua että tuo ei edes tykkää mistään agilitysta, ei ymmärrä lampaiden päälle eikä se oo mitenkään järkyttävän kauniskaan. Pehmonen ja epävarma kun mikä ja alkaa sen takia jo lähennellä remmiräyhääkin. Vittu.

Lisää mielikuvituksettomia toko-otsikoita

Oli omien aiheiden aika ja koska meitä oli kolme paikalla, niin tehtiin oikein urakalla paikallaolojakin.

Ensin kaksistaan Laran kanssa kokeenomainen 10 sekunnin makuu. Ai että, pää maassa! Uskomattoman hienoa, ja vielä Laran kanssa, joka on meidän pahin häiriökoira!
Toisena kolmistaan istuminen 1 min, olin piilossa. Kävin kolmesti palkkaamassa sinä aikana, siis tosi lyhyitä pätkiä. Viimeisellä kerralla poistuessa läsähti maahan. Muuten istui hyvin, yllätyin itekin, kun ei oo juuri istumista tehty. Ei kuulemma edes vilkuillut agikentille niinkuin muut, vaikka meteliä oli.
Lopuksi paikkamakuu 2 min liikkurin kierrellessä. Olin ihan varma, että ei pysy pää maassa, mutta joskus pitää ottaa riskejä. Eikä mitä! Ilme oli just semmonen "haa, tämä on häiriö, nyt tarkkana", eikä hievahtanutkaan (okei, kerran hievahti, älkää olko niin kirjaimellisia). Ei nyt ehkä kokonaisuutena kaunein, koska aina mun lähtiessä palkkaamasta nousi pää ja meni vähän persiilleen, mutta vaikein osa oli helppo! Teki kyllä mieli järjestää kunnon bileet siinä kentällä.

Eka aihe oli ohjattu, on kuulemma hyvällä mallilla ja hirmuisesti on edistytty. Nyt alustat pois kun ei kerran niitä tarvitse, ja rohkeasti etäisyyttä kasvattamaan. Tehtiin tänään siis alustat+kapulat -yhdistelmällä, keskikapula mukana. Sivuttain 5 metriä ja syvyys 4 metriä. Vasen on vaikeampi, ja monesti kuulemma onkin näin päin, pitää tarkkailla sitä. Merkillä pysymistä pitäisi vahvistaa, tänään yritti hiippailla koko ajan mun luo.

Toinen aihe oli jäävä stoppi. Pitää vähän peruuttaa ja tehdä helpompia juttuja. Seuraamisesta käsky ja nami lentää taaksepäin yhtäaikaa, voi siirtää oikeaan käteen, jolloin tulee kokeenomaisempi (jos koira vaan tajuaa että sieltä oikeastakin voi lentää jotain...). Hetsaamalla voi myös saada terävämpiä stoppeja, tätä vois tehdä ennen kokeita muistuttamaan että täpäkkyys on se tärkein.
Kun aikaa oli, niin puhuttiin vielä seuraamisesta. TAAS niitä lyhyitä pätkiä, eli muutama askel korkeintaan ja kiinnitetään huomiota siihen, että korjaa itse sen perusasennon tiiviiksi. Se onkin juuri se villakoiran ydin, että lähtöpa on tiivis, liikkeelle lähtiessä levahtaa sinne Demon mukavuusalueelle ja sitten pysähtyessä pa on tosi väljä. Palkkaamiseen kiinnitä huomiota! Ajatus kyllä on, että palkkaan läheltä jalkaa ja suht edestä, mutta enhän mä niin tee. Hyvä minä. Anna sen koiran tavoitella sitä palkkaa, ei sitä tarvi suoraan suuhun tunkea. Hifistelytreeninä vois hioa tuota perusasennon kenottamista pois. Peilin edessä naks aina kun tajuaa suoristaa asentonsa. En varmaan edes muistanut kaikkea, informaatioähky.

Tehtiin vielä omatoimisena makuuta. 29 askelta ja 20 s oli pisin, muut teki hommiaan, ei haitannut. Ainoat mokat sattui vasta kun olin ihan vieressä, pää vain nousi. Nykyään tosi harvoin ennakoi perusasentoa, johtuen varmaan siitä, että en edes muista koska olisin viimeksi käskenyt sen yksin treenatessa sivulle. Hyvä näin.

Onnistuttiin taas!

Oltiin taas ihan liekeissä! Tai no, ainaki parhaamme tehtiin.Vauhti ei ihan parhaimmillaan ollut, mutta fiilis oli hyvä ja mitään pakoilua ei oikeastaan tapahtunut.

 

Tehtiin muutaman kerran ylläolevaa rataa, yleensä siitä syystä, että ite unohdin tai tein väärin tai muuten vain sekoilin. Vitosputkeen ohjauksen suunnittelin alunperin takaaleikkauksella, mutta kun etumatka kasvoi jo niin suureksi, niin ei ollut kovin sujuvaa. Valssi oli oikeastaan paras vaihtoehto, siinä ei mennyt niin helposti väärään päähänkään. Hypyltä kun muisti ottaa kunnolla haltuun ja vähän huudahtaa "tässä!", niin meni se ihan nätisti takaaleikkauksellakin.

Vastaavasti kutoshyppy alunperin twistillä, myöhemmin pakkovalssilla ja lopuksi vielä niistolla. Eka kertaa saatiin niisto toimimaan oikeasti! Tähän asti se on aina töpännyt mun varmisteluun ja siihen, että Demo ei uskalla hypätä mua päin kun oon vielä tiellä.

Kympillä huomasin miten erilaisia koirat on. Mun piti olla siellä riman takana valssi melkein valmiina kun koira tulee putkesta, kun Heli sai olla vielä huoletta rintamasuunta ykköstä päin, ja silti koira kääntyi. No, on se toisaalta ihan hyvä, että Demo hakee ne esteet itse ja lukitsee jo kaukaa. Sillä se onkin jo oppinut mun mokia paikkailemaa :D

Videotakin saadaan ehkä esille. Kyllä voikin nopealta tuntuva vauhti olla oikeasti hidasta ja oman juoksemisen kattominen kiusallista...

Osaa se ainakin noutaa!

Voi vitsi, projektit etenee kohisten kun jaksaa olla johdonmukainen.

Ohjattu. Ensin tehtiin "kertausta" targetit viisi metriä sivuilla ja kolme takana. Ihan sikahyvä, alunperin on mennyt vähän kaarella targetille, mutta nyt hakee tosi suoravaiivaisesti paikan. Toinen toisto 5 metriä takana, tosi hyvin taas. Sitten uskalsin jo ottaa kapulat mukaan, eli kapula heti targetin taakse ja 6 metriä taaksepäin. Suunnan haki hyvin, mutta hihkaisin noutokäskyn vähän aikaisin, niin hidasti epäröiden. Toistin noutokäskyn, niin kiihdytti uudestaan ja oli varma tehtävästään. Tehtiin yksi molempiin suuntiin näin, ja sitten otin targetit pois. Lähetin vasemmalle, eikä kyllä yhtään huomannut että siellä olisi ikinä mitään targetteja ollutkaan, meni niin varmasti. Sitten vähän uhkarohkeena (koutsien muistutus nopeesta etenemisestä takaraivossa) laitoin keskikapulankin mukaan. Toistan itseäni, mutta ihan sikahyvä! Haki ensin oikean, sitten olin laiska ja haetutin vielä vasemmankin viemättä sitä oikeaa takaisin. Ei tarvitse edes erillistä noutokäskyä, kun noutaminen on niin kivaa että Demo tarjoaa sitä ilmankin. JES!

Paikkamakuu meni myös tosi hyvin. Taas strategia "puolet edelliskerrasta" tuotti tulosta, joskin mielentila oli vähän kiihtynyt ekalla kerralla, mutta toisella pysyi jo 8 askeleen päässä hyvin, kesto taas sen 5 sekuntia ja ilman alustaa, kun oli häiriötön. Tiesin että osaa, niin hyppäsin heti 15 askeleesen, sen jälkeen 20, 22 ja 30 askelta. Nyt vihdoin tuntuu että mitä kauemmas menin, sitä paremmin pysyi! Toisella 30 askeleen matkalla meni vielä auto selän takana kentän ulkopuolella(!), eikä herpaantunut, kuin vasta sen mentyä kauas ohi ja mun oltua yli puolivälissä takaisin. Loppuun otin vielä lällyn 5 askelta, että jäi helppo maku suuhun. Voi hitsi, kohtahan me saadaan alkaa treenaamaan aikaa!

Keksisipä tuohon seuraamiseenkin jonkun logiikan, että se edistyis. Raastaavaa... Vaihteeksi taas konkreettisesti huomasin, että älä katso sitä koiraa, kävele suorassa ja reippaasti. Vähän parantui kun tämän taas tajusin (ilman peiliä se on niin vaikeaa!), mutta en oo varmaan ikinä tyytyväinen. Kyllähän se mukana seilaa, mutta kun saisi tulla sillä omalla hyvällä intensiteetillään loppuun asti.

Loppuun tehtiin ihka oikea zeta! Oli hirveen hyvä niiltä vaikeilta osiltaan, eli istumisessa ja paikallaan seisomisessa. Istui hyvin, ottaen huomioon miten huono se on tähän asti ollut, ja pysyi tosi hyvin. Stoppi olis voinut olla terävämpi, mutta sen paikkas hieno pysyminen. Maahanmeno perushyvä, mutta mun kiertäessä taakse iski joku bugi ja nousi ylös. Laitoin maahan ja jatkoin loppuun. Tuota maassa olemista on kyllä nyt niin työstetty, että en jaksa uskoa että se on mikään toistuva ongelma, kun kerta seistäkin malttoi.


Huomenna vaihdetaankin turhamaisuusvaihteella ja mennään Gerard O'Shean handlauskurssille! Toivottavasti on rahan arvoista, alkaa nimittäin järjen ääni pian kolkuttelemaan näiden kustannusten suhteen... ;)

Edistyy

Ruudun paikka. Musta hakeutuu ihan yllättävänkin hyvin oikeeseen paikkaan, ja kuulemma seuraavaksi voidaankin miettiä paikan korjaamista. Eri paikoista lähettelyä niin, että itse oon siellä "oikealla" lähetyspaikalla. Merkiltä lähetyksiä olisi myös hyvä ottaa mukaan, varsinkin kun ne on Demolle aika vaikeita.

Tunnari. Saisi kuulemma olla varmempi, mutta musta teki sikahyvin ottaen huomioon, että oli liikkurin hajuiset kapulat ja kolme muuta koirakkoa tekemässä ympärillä. Nuuski ensin kaikki varmuuden vuoksi läpi, ja sitten vasta otti oman. Eka luovutus oli hyvä, toisessa piti vähän jahkata. Luovutus- ja pitotreenit pitäiskin pitää erillään noista haistelutreeneistä, että sais selkeästi palkattua yhdestä asiasta.

Jäävät. Jipii, teki tosi hyvät istumiset! Seisominen hitaahko, mutta vielä menettelee. Nyt alkaa jo pysyminenkin olla hyvällä mallilla, ei väistele.

Paikkamakuu. 15 askeleen päässä se sama 5 sekuntia mitä on tehty. Kerrankin oli hyvä strategia, ja aloitin puolella siitä mitä viimeksi tehtiin häiriöttä, eli 6 askelta, nyt alustan kanssa, että keskittyisi. Sitten 8, 10 ja 15. Tosi hyvin, onnistumisprosentti huomattavasti parempi kuin tähän mennessä. Lopuksi tein vielä 10 ja 15 askeleen päästä ilman alustaa, pitkällä matkalla piti kerran muistuttaa, mutta toimi. Eikä väistänyt tai nostanut päätä. Toivoa saattaa olla!

Hyvä päivä

Päivällä käytiin tokoilemassa. Ensiksi muisteltiin tunnaria, kun se on torstaina kurssiohjelmassa. Heitin semmosen sopivan kasan kapuloita (ehkä 12) maahan sikinsokin ja yhden oman sekaan. Ekalla kerralla ei löytänyt omaa, mutta ei sitten onneksi ottanut väärääkään. Uudella lähetyksellä löytyi ja toi suht nätisti sivullekin. Vaihdoin hajustetun kapulan (ihan vaan että ei opi suunnistamaan jonkun kuolan hajun perusteella), ja tällä kertaa toi väärän! Tuota tapahtuu tosi harvoin. Otin pois ja laitoin sen takaisin läjään, mutta nosti sen uudestaan! Viimein laitoin sen taskuun ja sitten löytyi oikea ja tosi nätillä palautuksella. Olikohan se joku vanha hajustettu kapula, vai mikä mätti... No, kolmannella kerralla tein kaksi suht tiivistä riviä ja oma sinne, nyt nousi kerralla oikea ja hyvä palautus. Palautus tuppaa kyllä olemaan sikarimuodossa, mutta en tiiä onko se virhe. Sillon ei ainakaan pureskele, mutta tietty helpommin voi tipahtaa.

Ohjatussa päästiin 5 metriä sivuille ja 4 taakse. Vasen oli heikompi, mitä kauemmas mentiin, pitää muistaa. Kun välillä vaihdoin targetit toiselle puolelle merkkiä, eli tehtiin tavallaan toiseen suuntaan, niin Demo meni ihan hämilleen. Etsi kovasti alustoja vanhasta paikasta, eli ei ihan oo tajunnyt että taaksepäin on se juttu. Ihan hyvä, olipahan pähkinä purtavaksi. Saatiin siis onnistumaan.

Paikkamakuussa aloin nyt olla järjestelmällinen. Mukavuusalue oli 7 askeleen päässä, mutta työstettiin sitä 13 askeleen päähän. Aivan koko paluuaikaa ei tahtonut pitää päätä maassa, mutta jos pääsin sivulle niin hyvin pysyi ennakoimatta. Tietty joka kerta vaadin sen pään pysymään maassa ja noususta aloitin alusta. Aika oli ihan vaan 5 sekuntia mun paikallaan olemista, että saataisiin tuo etäisyys kuntoon.

Seuraamista tehtiin vähän samalla mallilla kuin viimeksi, eli koira itse töihin. Käyskentelin kentällä ja kutsuin seuraamaan, loivat ympyrätkin meni hienosti ja Demo tajusi tiivistää. Käännöksetkin oli sikahyviä, voi kun saisi tämän joskus "oikeaankin" seuraamiseen.

--------

Illalla aksattiin ja voi tsiisus kun kulki! Ihan tosi kiva 18 esteen rata, välistävetoja ja puolenvaihtoja. Voi kun jaksaisin avata koneen ja piirtää sen radan (EDIT: jaksoin!). Enikeis, Demolla oli sikahyvä draivi tänään, vaikka toisella kerralla alko vähän jännittää alussa. Eka kierros mentiin pätkissä ja kun huomasin miten hyvin menee, niin palkkasin aika usein. Hankalia oli välistävedot, varsinkin vasemmalta oikealle, johtuen varmaan lähinnä mun ohjauksesta. Sujui kuitenkin, vaikka ei välttämättä kaunista ollutkaan. Lopussa oli pitkästä aikaa pussi, mikä oli aluksi vähän epäilyttävä, mutta tokalla kerralla jo muisti että ainiin, tästähän mennään läpi.

Nyt pitäsi vaan opetella uudestaan se lähtörutiini ja opetella sitä odotusta, niin helpottaisi elämää kummasti. Kuitenkin se jalkojen väliin tulo on Demolle kiva temppu niin se pitäis nyt hioa maailman siisteimmäksi ja turvallisimmaksi paikaksi johon voi tulla vaikka vähän jännittäiskin. Siitä se lähtee...

Mutta on se kivaa kun sujuu!

Onnistuu, ei onnistu

Oon tässä huomannut, että en vaan osaa opettaa paikkamakuuta. Ei tässä nyt muuta selitystä ole. Että ihan jos joku kokee haluavansa haastetta niin voi tulla opettamaan sen Demolle tai vastaavasti käskyttämään mua niin että hommasta tulee jotain. Sama juttu seuraamisen kanssa, onneks nää ei ookaan kuin ne kaks tärkeintä asiaa.

Asiaan. Eka tehtiin ohjattua, targetit n. 3 metrin päässä merkiltä, yksi toisto kumpaankin suuntaan, superhyvin. Sitten otin riskin ja siirsin samointein 5 metrin päähän. Tällä kertaa meinasi ekaa kertaa mennä väärälle, tähän asti on aina vähän miettinyt vaikeassa tilanteessa ja tullut oikeaan tulokseen. Korjauksella meni vähän epävarmemmin, mutta ei jälkeenpäin näkynyt onneksi missään, vauhti oli jatkossakin hyvä. Sitten tehtiin vielä oikea-vasen-vasen-oikea niin, että siirsin targetteja metrin taaksepäin. No problemos, ja onneksi ymmärsin vähän sekoittaa järjestystä ettei totu poukkoilemaan tasan vuorotellen eri suuntiin. Hyvällä mallilla ollaan!

Sitten vähän seuraamista. Yritin aluksi vain ottaa lyhyehköjä pätkiä, mutta eihän siitä tullut mitään jostain syystä x. Vaihdoin sitten suunnitelmaa ja yritin saada Demon tarjoamaan oikeaa paikkaa huutelemalla vaan seuraamaan sen hyöriessä ympärillä. Ihan kivasti tarjosi, mutta en tiedä tekikö tämä nyt sitten mitään edistystä. Inhottaa junnata paikallaan tämän kanssa.

Tunnaria otettiin ehkä kolme toistoa. Ai kamala kun se menee lujaa kapuloille! Siis aivan rakettilähtö ja viime tingassa hidastaminen niin että sydän kurkussa saa jännittää potkiiko kaiken tieltään. Palautus ei ole ollenkaan samalla vauhdilla, mutta se onkin vähän kesken. Nyt olin kapuloiden sivussa parin metrin päässä (myös siksi että näen mitä Demo tekee), eli koko matkaa ei ole vielä tarvinnut palauttaa.

Paikkamakuuta lopuksi. En oikein tiedä mitä me treenattiin (no olisko tässä se ongelma?!), mutta avustaen jätin koiran maahan , poistuin ehkä 6 metrin päähän, käännyin piilossa ja tulin takaisin. Jälkeenpäin ajateltuna meni muka hyvin, mutta jos 40% on epäonnistumisia niin kyllä se kertoo että ei osata. Lisäksi tehtiin niin, että avustin maahan ja treenattiin aikaa, tässä ei malttanut pitää päätä maassa. Lähes joka kerta nosti pään ennen aikaa ja piti huomauttaa, sitten kun aloitin ajan alusta niin ei ollut ongelmaa. Ärsyttävä kaava, mitä mä teen väärin?!

Uudet asiat on parhaita

Silläaikaa kun mä oon metsästänyt niitä ohjatun kapuloita niin Demo on näköjään opetellut suunnat yksikseen. Aloitettiin tänään siis ohjatun opetus, tehtiin pelkkiä suuntia asettamalla koira merkille ja targetit joidenkin metrien päähän suoraan sivuille. Ihan superpätevää toimintaa! Ohjautuu tosi vahvasti käsimerkillä matkaan ja liikkuu hyvällä vauhdilla. Nyt vain aletaan rohkeasti etenemään ja siirtämään targetteja kauemmas ja taaemmas, sekä vaihdetaa aika nopsaan kapuloihin, ettei jää liikaa kiinni siihen targetin tarjoamiseen. Nyt on intoa kun saa opetella ihan uutta!

Toinen aihe oli kaukot, mikä taas olin vähän latteammasta päästä. Tässä jossain välissä Demo on täysin unohtanut että pitäisi peruuttaa istumaan tai mennä suoraan alaspäin maahan. Myös istumaan nousu maasta oli aika epävarma. Oikein tosi hyvällä mallilla siis, ja voin kertoa että kaukomotivaatio on tällä hetkellä noin nolla. Kuvittelin että tää hinkkaaminen olisi jotenkin kypsynyt sen päässä, mutta ei, näköjään vaan unohtunut.

-----------

Tiistaina aksassa tehtiin takaaleikkausta, oli tässäkin ihan super sitten kun saatiin jännitys purkaantumaan. Hannan sanoin: "Itse ohjaus oli kaikille helppo, mutta jokaisella oli jokin muu ongelmansa." Meillä se oli seinän vierestä ja epämääräisestä nurkasta lähteminen ja Demon liian suuri personal space. Jotenkin erityisesti agilityssa se on alkanut pitää niin suurta väliä muhun että ei meinaa tulla mitään siitä lähtöön hakeutumisesta. Nyt oon sentään saanut sen pakoilun loppumaan ja koiran odottamaan kun tulen lähemmäs ja kutsun uudestaan, jolloin se yleensä tuleekin. Mutta raivostuttavaa, yhtäkaikki. Kuulemma vika on vähän siinäkin että toisinaan Demo mielestään tietää just mitä seuraavaksi tehdään, eikä oikein koe tarvetta tulla mun komenneltavaksi, mutta mä uskon enimmäkseen ylipäätään epävarmuuteen ja noihin jännittäviin tilanteisiin.

 

Radanpätkänä oli ylläoleva vauhtipätkä. Ihan kiva oli, mutta matalat hypyt ja pitkät estevälit jotenkin söi sitä vauhtia Demolta. Ei kyllä toisaalta muutenkaan ollut parhaan draivin päivä. Erityisen ylpeä olin, kun sain joka yrityksellä käännettyä sen oikasemaan olemaan menemättä noita päätyputkia, vaikka ensin oli paahdettu koko rinkiä. Ekaa kertaa oli myös vähän pidempi pituus (älkää kysykö kuinka pitkä...) eikä tuottanut mitään ongelmia. Ehkä se maksimittakin joskus luonnistuu.