keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Paskaa tuulettimessa

Tiistaina mentiin taas siis lääkäriin. Vasemman (eli huonomman) puolen ylämaitokulmuri oli alkanut yön aikana heilua varsin vallattomasti, oikea oli vielä suhteellisen tiukassa. Koko viikon kun olen maanisesti keskittynyt noihin maitohampaisiin, en ole kurkkinut niitä alahampaita ja TADAA! Siellähän näkyy kiillevaurioita molemmissa alakulmureissa. Kiillevauriot yleensä syntyvät maitohampaiden poiston yhteydessä, ja tästä meitäkin on kovasti koululla varoiteltu. Helenan mukaan näitä kuitenkin sattuu paremmissakin piireissä, että sinänsä mitään metelin nostamisen aihetta ei ole.

Tämän johdosta tehtiin siis suunnitelman muutos. Koska pahemman puolen maitohammas on jo lähes irti eikä aiheuta hankaluuksia, oli meillä varaa lykätä maitokulmurien poistoa viikolla. Tämä siksi, että alakulmahampaat kasvaisivat ja kiillevaurio paljastuisi kokonaan, jolloin ne voidaan paikata ensi viikon ajalla. Todennäköistä oli, että molemmat maitokulmurit ovat siihen mennessä irronneet.

No. Kotiin päästyäni illalla otin sitten asiakseni taas väännellä maitohampaita kuten käsketty ja kivana bonusyllätyksenä se tiukemmassa ollut hammas katkesi. Kyllä, katkesi, ienrajan alta. Onneksi kotoa löytyä kipulääkettä ensihätään. Aamulla sitten soitto Anidentiin että mitäs nyt, odotetaanko tiistaihin vai onko aiempia aikoja vai onko edes järkeä tehdä vielä mitään jos joutuu vielä uudestaan kuitenki humauttamaan sitä paikkausta varten... Lopputuloksena ajanvaraus perjantaiaamulle, ja sitten katsotaan mitä tehdään. Kyllä nyt vastustaa vähän liikaa!





Shortly, we found some enamel damage in the lower canines. The teeth need to grow so the damage is seen in full and we want to fix it in the same anesthesia while taking the milk teeth out. So all the teeth are still in, except for the one that just fractured yesterday beneath the gum... Not nice! On Friday we'll see and hope we can already do something.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Purukalusto


Tilanne on nyt siis sama, oikeastaan pahempi, kuin maitohampaiden kanssa, eli alakulmahammas painaa kitalakeen. Samantien kun näin että hammas alkaa puhkeamaan väärään paikkaan, näpyttelin ajan Anidentin ajanvarauksesta purentavirheen arviointiin.

Viereisissä kuvissa näkyy tilanne ensin. 3.11. juuri puhjenneen hampaan kanssa, sitten 5.11. ja lopulta 15.11. pari päivää ennen lääkäriin pääsyä. Viimeisessä kuvassa näkyykin myös se kuoppa, jonka kasvava kulmahammas on kitalakeen painanut, aiemmissa kuvissa oleva jälki on jäljellä maitohampaasta. Kuvanlaatu on mitä on, mutta parhaani yritin.

Olen keskustellut asiasta useamman kasvattajan (mukaanlukien ko. koiran), koiraihmisen ja melkein-eläinlääkärin kanssa. Kasvattajien mielipide on järjestään ollut, että tämä on tyypillistä, kyllä se leuka kasvaa, anna olla ja odota. Täytyy kyllä sanoa että ko. henkilöt eivät ole nähneet tilannetta tosielämässä, enkä tiedä vaikuttaako se arvioon. Lähestulkoon-eläinlääkärit ovat sitä mieltä että paha on, täytyy tehdä jotain, ja niinhän meille on koulussakin opetettu. Ja tilanne on se, että vaikka kuinka saisin hysteerisen leiman otsaani, niin halusin toimia heti kun tilanne oli vasta alussa. Sama päti myös maitohammastilanteeseen, mikä oli varmasti monen mielestä hätäilyä. Totuus kuitenkin on, että ei ikeneen kaivautuva hammas tunnu hyvältä, ja mitä nopeammin maitohampaat saa pois väärentämästä tulevaa pysyvää purentaa, sen parempi. Tässä tilanteessa en kestäisi jos olisin jättänyt ne poistattamatta ja se mahdollisesti olisi aiheuttanut nykyisen tilanteen.


Ennen lääkärikäyntiä kävin hakemassa kasan palloja Mustista ja Mirristä ja alettiin suorittamaan "palloterapiaa" purennan leventämiseksi. Tutkimusten mukaan noutoleikkejä tai pallon pitämistä tulee harrastaa vähintään 4x15 min päivässä, että sillä on vaikutusta. No, niinhän me tehtiin, ja nyt se osaa oikein nätisti pitää palloa käskystä. Samalla paineltiin alakulmureita ihan sormin ulospäin, mahdollisimman pitkiä aikoja kerrallaan. Lääkärissä todettiin että tilanne on nyt aluksi se, että ylämaitokulmurit pitää saada pois. Siispä viimeisen viikon aikana niitä on venytelty sormin eri suuntiin melko kehnoin tuloksin. Parin päivän päästä viikon deadline on ohi ja yläkulmurit mennään poistattamaan. Tämän jälkeen suunnitelmana on, jälleen käsin, alkaa painamaan pysyviä yläkulmureita taaksepäin että saadaan oikea tila alakulmureille. Vasta sitten aletaan painamaan alakulmureita sivuillepäin. Todennäköisesti kaiken voisi tehdä myös ns. kerralla, mutta parhaimmat tulokset saa, kun omistaja keskittyy yhteen asiaan kerrallaan ja saadaan tehokkaat "sessiot" aina yhteen kohteeseen. Mikäli kaikki menee hyvin, korjaantuu purenta käsin, eikä suurempia toimenpiteitä tarvita.

Mitä tämä sitten jatkossa tarkoittaa? No, jos joudutaan tekemään ns. oikeita toimenpiteitä (esim. oikomiskoje), ei ole asiaa näyttelyyn. Jalostusasiat ovat jo tällä hetkellä mielestäni kyseenalaisia. Onhan tuo tuotu ihan sillä että saisi uutta verta koirakantaan, mutta tässä on niin monta mutkaa matkassa ennen kuin se on ajankohtaista, että katsotaan sitä sitten. Tällä hetkellä eniten harmittaa tuo näyttelyasia, sekä tietty se että koiralla on kurja olla, sitä joudutaan TAAS nukuttelemaan ja kuljettamaan lääkärissä, sekä se että Visa vinkuu. Oikomishoidon hinnaksi on arvioitu 1000-2000 euroa, tähän mennessä on palanut 120 e alkukäyntiin, sekä tiistaina n. 450 mikäli kulmurit poistetaan.

Moni ihminen varmasti olisi tästäkin asiasta ihan hiljaa, kulkisi näyttelyt ja keräisi astutusrahat rauhassa, mutta koen että olen saarnannut liikaa avoimuudesta että pystyisin sen tekemään.

Täällä taas

Onpas laiskoteltu taas kirjoittamisen saralla. Melko paljon on ehtinyt tapahtua niin hyvää kuin pahaakin sitten edellisen postauksen jälkeen.

Jalkavaivat ovat hävinneet, vaikka melko pitkään sai pitää kaveria levossa ennenkuin oikeasti liikkui aina puhtaasti. Mutta pääasia että parantui, eikä mitään luustollista vikaa löydetty. Ettei elämä olisi liian helppoa, halpaa ja yksinkertaista, tuottavat hampaat nyt päänvaivaa. Kirjoitan siitä ihan postauksen erikseen, koska tätä on nyt tullut mietittyä ihan todella paljon.

Harrastuspuolella on tullut aktivoiduttua mätsärien osalta. Nyt on kahdesti käyty pyörähtämässä pentukehässä, molemmilla kerroilla tuloksena punainen nauha ilman sen suurempia sijoituksia. Tekee ihan tosi hyvää tuolle riiviölle päästä koirapaljouteen, oppii ehkä vähän rauhoittumaan, sillä tällä hetkellä paikalle saapuminen on suoraa huutoa haukkumista... Onneksi asettumisen jälkeen se osaa edes olla hiljaa, jos ei nyt ihan muuten ole kultainen käytöstavoiltaan. Kehässä se menee paremmin kuin ikinä osasin kuvitella! Kyllä on kannattanut seisottaa ihan pienestä asti, sen sanon. Nyt vielä kun hanskaisi sen oikean liikkumisnopeuden ja idean siitä, että ravi on Se Juttu.

Demon kanssa on ollut huikeita hetkiä agilityssä, kunnes taas seuraavalla kerralla tuntuu tulevan se aallonpohja. Radalla kyllä suorittaa (ja iloisesti), mutta kaikki sen suorittamisen ulkopuolella on vain kammottavaa paineistumista ja toimintakyvyttömyyttä. Todennäköisesti kaikki on musta lähtöisin tavalla tai toisella, mutta itseäni en osaa korjata. Siksi jätetään nyt nämä asiat tauolle, ehkä ikuisesti, ja Riffi alkaa tekemään agilitykoiran uraa pikkuhiljaa Demon treenipaikalla.

Rallytoko vois olla meidän juttu. Käytiin Minna Hillebrandtin koulutuksessa schapeporukalla, ja oli kyllä mukavaa. Harjoiteltiin ihan alokasluokan liikkeitä rautalangasta vääntäen, tehtiin takapäänkäyttöharjoituksia sekä lopuksi ihan alokasluokan rataa. Huikean mukavaa oli, pitää varmaan alkaa printtailemaan kylttejä ja reenaamaan! Asiathan ei sinänsä vaikeita ole, mutta treenilistalla on ainakin koiran paikallapysyminen mun kiertäessä, hihnan kanssa toimiminen sekä peräpään käytön opettelu, se on ihan hakusessa.