torstai 29. elokuuta 2013

Lennosta säveltäen

Tänään käytiin tokoilemassa Viikin pellolla kouluihmisten kanssa. Ajatuksena oli ottaa paikkamakuu vaihteeksi ihan koiraseurassa ja sitten jotain muuta. Ja voi luoja mä oon tyhmä, en ollu suunnitellu just yhtään mitä tehdään, johtui ehkä siitä että koulupäivän jälkeen kusetin koiran ja painuin päiväunille.

Paikkamakuussa pää pyöriiiiii ja kahdesti kahden minuutin aikana piti komentaa uudestaan maahan. Jälkiviisaasti ajateltuna olisi pitänyt ottaa jotain valmistelua siihen ennen, eikä vaan mennä suoraan makaamaan. No, minkäs teet. Jokatapauksessa, päätin että pää maassa makaaminen ei oo vielä meidän juttu, eikä me kokeessakaan yritetä sitä rikkoa. Hiotaan sitä ja toivottavasti joskus saadaan valmiiksi.

Tehtiin seuraamista, ja oli tosi haastavaa muhkuraisella nurmialustalla. Meinas hirveästi levetä ja jotenkin oli muutenkin rytmi ihan sekaisin. Täyskäännökset meni normaalia tiiviimmin, en tiiä mistä johtui, ehkä käännyin vähän rauhallisemmin. Tehtiin pikkupätkä liikkuroitunakin, ja yllättävän hyvin meni noin niinkuin vireen kannalta.

Parit jäävät ja luoksetulot. Jäävissä jaksoi tosi hyvin odottaa mun paluuta, eikä väistänyt. Luoksetulo on vieläkin ihan ♥ Se on kyllä jotenkin niin iloinen ja varma liike, että oikein huomasi koirasta miten se rentoutui ja teki seuraavatkin jutut aivan eri asenteella.

tiistai 27. elokuuta 2013

Pitkäjänteisyyttä, kiitos!

Viikonloppu meni talkoillessa ja treenaamatta. Oli hirvittävän mielenkiintoista olla järkkäämässä BH-koetta, oma kynnys madaltui kyllä ihan huomattavasti kun näki minkälaisilla suorituksilla siellä pärjää. Eikä siis millään pahalla ketään kohtaan, parempia kaikki joka tapauksessa oli kuin me tällä hetkellä.
Meillä suurin hiominen tällä hetkellä on pitkäkestoisessa seuruussa ja paikkamakuussa, ja siinäkin lähinnä oman pääkopan treenaaminen siihen, että se koira kyllä pysyy siellä. Jotenkin aivan eri asia seistä siinä näkysällä selin koiraan kuin olla "vaan" piilossa.

Eilen käytiin tokoamassa ja haettiin juurikin sitä kestoa seuraamiseen. Meni ihan kivasti, huomasin että (yllättäen) meni paljon paremmin kun sai olla mun varjossa verrattuna siihen että oli auringonpaahteen puolella.
Kauaa ei jaksettu hinkata, mutta käytiin vielä lopuksi agikentällä tekemässä vähän valssiharjoituksia. Jos ei jaksa tulkita noita numeroita (ite en jaksais), niin tarkoitus oli että kierretään ensin kahden ekan avulla kahdeksikko, sitten otetaan siihen väliin vaan yksi kerrallaan lisää esteitä jatkaen jonon loppuun. Kyllä sen ymmärtää sitten kun näkee.
Hajoili kyllä ihan huolella siinä ohjaukseeni kun jotenkin sain aina sen koiran hyppäämään esteen suoraan takaisinpäin, kun tarkoitus oli kiertää siiveke ja palata taaksepäin. Lopulta tajusin virheeni: a) en saattanut tarpeeksi kauas ja b) rintamasuunta ei ollut menosuuntaan. Ja täytyy sanoa, että kun molemmilta puolilta oli tämä saatu päätökseen, niin kyllä oli ohjaaja aivan kuollut...


Tänään tokoiltiin taas, ja oon ihan supertyytyväinen! Mun pitäis opetella loogisemmaksi, ja tänään mä sitä kyllä olin. Tehtiin pitkästä aikaa ruutua ja saatiin muutama onnistunut toisto, ja jos meni vikaan, niin ohjasin sen koiran oikeaan paikkaan. Mutta niiiiin kovasti tuo tarjosi tötsiä kosketusalustoiksi. Sitten kun toisti ruutu-käskyn, se likisti itseään lähemmäs tötsää ja hetken päästä se nosti tötsän varovasti suuhun ja kantoi metrin lähemmäs :D Selkeesti ei siis vielä oo ihan naksahtanut päässä, että mikä tää juttu oikein on. Toisaalta, tällä etenemistahdilla meidän ei ikinä tarvi edes osata koko hiton ruutua...
Seuraamista taas pitkällä matkalla, tajusin palkata epäsäännöllisesti ja lopettaa ajoissa, niin ei mennyt into. Paikkamakuuseen haettiin kans vähän kestoa, ei mitään pitkää vielä, semmosia 40 sekunnin pätkiä. Palkkasin vasta kun palasin takaisin sivulle ja naama pysyi maassa. Ehkä tässä vielä on toivoa!
Vielä ennen lähtöä yksi vauvapuomi ja parit oikeamittaset, meni ihan hyvin, vaikka paljon mieluummin olisi mennyt sen oikean puomin alla olevaan putkeen. Siinä sitten meinasin tuostanoinvaanäkkiä hypäyttää 50 cm esteen. No, ketuiksihan se meni. Mä en ymmärrä mikä siinä viidessä sentissä on niin dramaattista, kun 45 menee ihan ongelmitta, mutta 50 on ihan kauhee. Osa ongelmaa on se, että vaikka laittaa koiran kauas lähtöön niin se pysähtyy epäröimään aina just ennen hyppyä ja ei sitten uskalla kun ei ole vauhtia. Pitäis varmaan yrittää huijata sitä ja tehdä jotain nousevaa sarjaa tms, että se 50 tulis matalempien jälkeen yllättäen ja se vahingossa hyppäis sen. Lopulta laskin sen sitten 45:een ja vaivalla sain sen ylityksen palkattua.

torstai 22. elokuuta 2013

Joskus vielä opettelen juoksemaan

Nyt kun on muutettu taas etelään odottelemaan koulun alkua, niin on aivan uudenlainen into treenata. Ja erityisesti, aikaa treenata.

Tiistaina käytiin aksaamassa, tarkoituksena vauhdittaa sitä puomia. No, perseellensähän se meni. Kamalaa hidastelua ja epävarmuutta, vaikka tasan tietää mitä siltä haetaan. Sitten kun ite turhaudun, niin koira haluaa vaan vältellä mua ja luikkii pakoon, mistä tulee entisestään paskempi koiranomistaja -fiilis. Huoh, noina päivinä mä oon niin valmis heittämään hanskat tiskiin... No, tehtiin me jossain välissä ihan kivoja muita juttuja, mutta puomi ei nyt oikein luonnistunut.

Keskiviikkona tokoiltiin. Tuo pää maassa makaminen on vähän jumissa, kun en edes tiedä mikä on se kriteeri kun palaan takasinpäin. Sille tulee olemaan supervaikeeta pitää se pää maassa kunnes tulee "sivu"-käsky, niin se tuntuu epäreilulta vaatia. Mä olisin tyytyväinen siihen että se pitää sen maassa kun oon siellä kaukana ja saa vaikka nostaa kun lähden liikkeelle, mutta miten mä sen kerron koiralle?
Anyways, tehtiin about kaikkia ALO-liikkeitä, ja jäävät näyttää hyvältä. Seuraaminen on tiettyyn pisteeseen asti tosi hyvää, mutta pitkäjänteisyyttä kaivataan. Hyppy nyt vaan on, en mä siitä mitään suurta moitittavaa löydä. Enpä tiedä, samapa se on sinne mestiksiin lähteä itsensä nolaamaan.
Lopuksi käytiin vielä parit vauvapuomit vetämässä ihan hyvin. Ei ahdistunut, mutta vauhti oli etanaluokkaa. Älysin silti lopettaa ennenkuin hajotin taas koko homman.

T'änään käytiin taas aksaamassa, ja lähdin suoraan kohti vauvapuomia. Puomin molemmissa päissä oli esteet vauhdittamassa menoa. Alku oli vähän tahmea, mutta kun tajusin itse vauhdittaa menoa, niin kyllä se siitä. Tähän liittyykin tuo otsikko, eli selkeästi yksi hankaluus on se, että mä en osaa juosta nopeesti edeten samalla hitaasti :D Kun pitäisi pysyä siinä sopivalla kohdalla kirittämässä koiraa, mutta ei voi löntystää kun sitten ei koirakaan liiku, pirun vaikeeta! Homma ei mitenkään päin toimi, jos meen edelle ja jatkan juoksemista ikuisuuteen kunnes koira on puomin päässä, se ei vaan saa sitä vetoa. Onneksi huomasin, että siitä on jossain vaiheessa kehittynyt niinkin itsenäinen otus, että mä voin lähettää sen eteenpäin esteen kautta puomille ja sitten kun kirin sen kiinni niin voi sitä vauhtia! Hidasta laukkaahan se on parhaimmillaankin, mutta se on paaaljon parempi kuin se epäröivä käynti. Käytiin myös oikeella puomilla muutamat vedot tekemässä ja kyllä se vähän parani. Taas osasin lopettaa tarpeeksi ajoissa eikä kenellekään jäänyt paska maku suuhun!
Parasta tässä päivässä oli se ihana ilme tuon naamalla kun päästin sen kontakteilta etenemään hypyille. Korvat päätä myöten, pienet jalat pinkoo niin lujaa kuin pystyy ja keskittynyt katse eteenpäin ♥ On se ihana, mutta silti mä toivon että seuraava koira on vähän kovempi eikä ota itteensä näin kovapäisestä ohjaajasta...

tiistai 13. elokuuta 2013

Melkein intti ja kaikkea muutakin

Viime päivityksen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista ja toisaalta ei paljon mitään.

Reissusta saatiin ihan kaikki mitä lähdettiin hakemaankin, eli lopulta lauantailta ja sunnuntailta irtosi CACIBit ja seuralaiselle junnusertit! Joskus syksyn pimeinä iltoina varmaan jaksan näpytellä ne tuonne tulososioon, vaikka arvosteluissa ei paljoa annettavaa ollut. Mutta aivan uskomatonta on ajatella, että mun ikuinen EH:n junnukehäraakki on nyt ajan kulumista ja yhtä CACIBia vaille intti!


Muuten kesän fiilikset on ollut kuvan luokkaa. Ei ole oikein tullut tehtyä mitään, ja saa nyt nähdä jääkö suunnitellut tokomestikset meiltä väliin, kun ei vain ole jaksanut kiinnostaa. Tai oikeastaan, ei vain ole jaksanut, piste. Työt on vieneet aika hyvin mehut ihmisosapuolesta, mutta syksyllä varmaan ryhdistäydytään taas harrastuksissa, kun pääsee kouluun lomailemaan.

Agilityssa oltiin ekaa kertaa vierailevan kouluttajan opissa, kun Emmi Lavikka kävi pitämässä ilmaisen koulutusillan. Oli kyllä hirveän kiva fiilis sinä iltana, miehessä riitti vauhtia ja sain ihan hyviä vinkkejä. Pitäisi muistaa saattaa takaakiertoja kauemmas vielä tässä vaiheessa ja puomin kontaktiin otetaan vauhtikuuri, eli vapautus heti kun yksikin tassu osuu maahan (koira kuulemma kyttää ja ja hiipii kuin paraskin bortsu :D). A:lle varmaan tarvittaisiin länget, ja sitä Emmikin suositteli... Olin (ja vähän edelleenkin oon) sitä mieltä, että ei me vielä niin hyviä olla, että pitäis erikseen koulutuksiin lähteä asioita hiomaan. Mutta positiivinen kokemus oli, ja ilmoittautumiskynnyskin oli sopivan matala, kun kouluttajana oli kurssikaveri ;)

Näyttelyt saavat nyt jäädä vähän vähemmälle huomiolle, kun noi "pakolliset" on hommattu. Vielä pyörittelen mahdollisuutta lähteä Baltian reissuun syssyllä, mutta saas nähdä. Sinne kun pitäis kesällä sitten kuitenkin lähteä sitä viimeistä CACIBia metsästämään. Anyway, erkkarissa todennäköisesti käydään korkkaamassa valioluokka, ja täytynee siellä Messarissakin ainakin jonain päivänä käväistä.