perjantai 26. syyskuuta 2014

Linssiin viilattu

Juuri tänä aamuna ehdin miettimään että kyllä kumman kauan kestää tuo Latvian valiovahvistus, viimeksi tuli tosi paljon nopeammin. No, sieltä luukustahan se tänään sitten löytyi! Seuraavaksi sitten näpyttelemään Liettuaan päin, että sais sen koko potin viralliseksi.

Mitäs muuten, tänään piti käydä ihan vieraassa paikassa treenaamassa, mutta treenikaverin telottua jalkansa ei siitä tullutkaan mitään. No, sainpahan edes lähdettyä Ojankoon.

Niitä pirun yksittäisaskelia hinkattiin, ensin ilman hihnaa, ja sitten hihna kiertäen mun selän takaa, lopuksi vielä ilman. Päästiin jopa kolmeen askeleeseen ennen pitkää, mutta kylläpä se perse meinaakin heittää sivulle. Täytyy nyt toivoa että olin tarpeeksi natsi vaikka yksin teinkin. Hinkattiin myös kaukoja takapalkalla, olipas vaikeeta saada Demo luopumaan oikeasti siitä lihapullasta ja tekemään oikein. Toisaalta, senttiäkään ei kyllä liikkunut eteenpäin! Palkkasin aina joka vaihdon jälkeen, kun meinas olla niin tahmeeta. Yksi minuutin paikkamakuu otettiin Ginin höntsäillessä viereisellä kentällä, ihan hyvä oli. Noi paikkikset on kyllä siitä hyvässä mallissa, että enää en pelkää sen nousevan istumaan, nyt on enää korkeintaan päänpyörittelyä.

Vahingossa sitten myös vähän agiliidettiin ja tapahtui kyllä niin kummallisia... Aluksi oli vähän lehmäisä vauhti eikä oikein innostusta, tehtiin ihan pikkupätkiä joitain hyppyjä ja putkia. Seuraavaksi aloin vaatia sitä lähdössä pysymistä ja no, poltin vähän päreeni hyvin epäurheilijamaisesti kun jätkä vaan hiipparoi ylös joka kerta. Vielä enemmän alkoi ärsyttää kun sen mun pärähtämisen seurauksena Demo ei enää uskaltanut edes tulla lähtöasentoon kuin surkeana kuikuillen ja luimistellen, vaan jouduin vähän ronskisti sen siihen asettelemaan (juu, se oli Demo joka kiljui siellä kentällä kuin oltais elävältä nyljetty...). 
Sitten alkoi ne kummallisuudet. Kun tarpeeksi kovasti olin pysymisestä sanonut, niin herranjumala millä räjähdysvauhdilla se sieltä lopulta pyytäessä lähti! Eikä häivähdystäkään että olisin sille ikinä ollut epäreilu! Siis aivan uskomatonta! Uudestana lähdössä oli kyllä aikalailla samaa ongelmaa ja jouduin asettelemaan sen rumasti paikalleen, mutta taas lähti liikkeelle kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Eikä se radan jälkeinen poistuminenkaan ollut semmoinen juoksen-surkeana-pakoon-kun-kohdellaan-epäreilusti, vaan iloista pomputtelua.

Tässä herää nyt jonkinlainen kysymys siitä, että onko mua kusetettu kaikki nämä ajat? Pystyykö tuo koira oikeasti sittenkin toimimaan tuommoisen palautteen jälkeen? Ja entistä paremmin? Missään nimessä en ole edelleenkään ylpeä siitä, miten helposti menetän hermoni tuommoiseen nössöilyyn, mutta kun tuntuu että se ei ole muuttunut mihinkään noilla pehmeillä keinoilla. Kuulostaa ihan kamalalta, mutta pitääkö mun alkaa kohtelemaan sitä kovemmin, jos sillä kerran tulee tuollaisia tuloksia eikä sittenkään entistä surkeampi koira? Oon nyt ihan täysin hämmentynyt.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

"Kesä"leiri

Kunkkulan koirakeskus on kyllä ihan superpaikka tommoselle leirille. Sieltä löytyy majoitus, agilitykenttä, tokokenttä, pk-esteet ja ihan hyvät maastotkin samassa paketissa.

Paikalla oli loistavaa seuraa mulle, ja Demokin löysi vähän sielunkumppania Hippu-kämppiksestä (Soulshine Aika Pakkaus, ellen ihan väärässä ole). Syötiin hyvin, tutustuttiin uusiin ja vanhoihin ihmisiin, voitettiin vähän arpajaispalkintoja ja kateltiin muidenkin treenisuorituksia. Täytyy sanoa, että kivasti oli myös järkätty aloitteleville ohjelmaa, oli alkeiskoulutusta ja tutustumista eri lajeihin. Ensi vuonna uudestaan jos kouluttajavalinnat, aika ja paikka vaan natsaavat!

Perjantaina saavuttiin paikalle neljän jälkeen. Ensimmäisenä ohjelmana Riina piti pienet haun ilmaisusulkeiset, minne mustuaiset Demo, Neela ja Freddy pääsivät kokeilemaan rullahommia. Joku meni kyllä niin pahasti poskelleen, että eihän siitä meinannut tulla oikein mitään. Demo osaa kyllä noutaa ja ottikin irtorullan suuhun, mutta ehkä mä kehuin liian innokkaasti tms. koska sitten meni kuppi nurin ja piti heitellä ja leikkiä rullalla. Kertaakaan niistä kolmesta yrityksestä ei tainnut rulla tulla mulle käteen asti, mutta teoriassa olisi voinut onnistua!

Illalla oli vielä maailman asiantuntevin ensiapuluento mun luennoimana, toivottavasti joku edes hyötyi siitä.

Lauantaina aloitettiin klo 11 Vuokko Malkin tokokoulutuksella. Ajattelin ottaa jonkun kivan liikkeen työn alle, ja se oli tunnari. Demohan ei oo tosiaan tehnyt sitä n. 3 kuukauteen, niin oli aivan yllätys mitä tuleman pitää. Jos ihan paloitellen mennään niin:
a) Lähtö on hyvä ja tietää ilman sen kummempia virittelyjä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Silti olisi hyvä ottaa jo käyttöön ohjaajan kääntymiset ym. kokeenomaisuus, mitkä lisää sitä rutiinia.
b) Itse haistelu on hyvä, löytää oman, mutta yleensä varmistaa vielä kaikki läpi, että eihän tämä ole mikään huijaus. Ei tarvitse kuulemma mitään nameja sekaan tai eteen muistuttamaan haistelusta. Kannattaa tehdä ihan tuoreilla kapuloilla, niin oikea asia vahvistuu, ja palon treeniä niin tulee varmempi suoritus.
c) Palautus on ihan arsesta, tarjosi aina Vuokkoa kohti. Palautusta ylipäätään treenataan erikseen niin että koiralle kapula suuhun ja poistutaan kutsumaan se sivulle, että hakee hyvän perusasennon. Luovutukseen oikein käsky kunnolla käyttöön, ettei vaan sylkäse omia aikojaan pois.

Toiseksi aiheeksi otin pikaisesti seuraamista, sehän on nyt vaihteeksi räjähtänyt käsiin. Yksittäiset askeleet oli taas päivän sana. Ilmeisesti oon palkannu ihan mistä sattuu, kun ei homma oikein edisty. Nyt oli koutsi takapiruna ja kankeaa alkua jatkettiin sunnuntaina.


Vähän myös häiriöpaikkiksia
Kaikki kuvat © Tuija Laurila


Lauantai-iltapäivänä mentiin sitten etsimään ukkoja metsästä. Tehtiin niin paljon asioita että en mitenkään jaksa kertoa kaikkea, mutta kerron meidän osuuden. Olemattomalla kokemuksella päästiin vähän aloittelemaan tuulitreenillä. Maalimies meni ihan alle 10 metrin päähän piiloon ja ekalla kertaa me vaan vahingossa törmättiin siihen ja syötiin lihapullia. Toisella kerralla ei ihan päälle kävelty ja kolmannella kerralla sain jo pari metriä ennen päästää liinasta irti, kun äijä löytyi. Näitä vois ihan jopa jatkaa kotona, vaikka ei ikinä hakukoiraa tuliskaan. Mutta täytyy sanoa että Riina oli kyllä tehny superhyvät teorialaput meille, auttoi huimasti!

Sunnuntaina korkattiin rallytokoura. Ihan tosi kliseistä, mutta täytyy sanoa että paljon hauskempaa kuin normitoko. En tiiä miten meidän rahkeet siihenkään riittää, mutta ehdottomasti voisin jatkaa tätä nyt kun päästiin kokeilemaan. Ensimmäinen pikkurata meni aivan jäätävässä tokomoodissa, toisella osasin jo höpöttää koiralle ja auttaa sitä. Demostakin oli vähän kummallista että mennään aina pikkupätkä eteenpäin ja sitten tehdään jotain temppuja. Ja nyt täytyy ihan sanoa: on tuo hurjan pätevä koira! Siinä kun selvisi että toisella radalla on saksalainen täyskäännös, niin noin vaan yhtäkkiä opetin sen sille n. 10 minuutissa. Ei toki mene ilman ohjausta, mutta se riittää aivan täysin tähän lajiin ja vaiheeseen. Sama juttu eteen- ja siitä sivulletulon kanssa, eteentulon pohjia tosin oli jo ennestään. Kiepsahdus itsensä ympäri vauhdissa taas on tosi haastava, Demo on vähän huono siinä, ehkä ainut asia mitä pitää erikseen harjoitella. Vähän alkoi kyllä ideat kytemään, kiitos Katille loisto-opastuksesta, oli just sitä mitä kaipasinkin!


Tokoa jatkettiin Vuokon opastuksella aiheesta: seuraaminen. Suuri ongelma on, että Demo tuppaa auraamaan, eli ei käytä takapäätään kunnolla. Nyt iskettiin naksu koutsin käteen että saatiin oikeista asioista palkattua. Tehtiin niitä yksittäisiä askeleita lisää. Lisäksi koitettiin vähän pidempiä pätkiä hihnan kanssa niin että kiersi oikeasta kädestä selän takaa koiraan. Pidettiin pientä tuntumaa yllä, ei missään nimessä hihna kireällä, mutta tuntui että vähän auttoi tiiviydessä. Seinän vieressä kuulemma voitaisiin tehdä, ei liian lähellä, mutta niin että pieni "paine" sieltä tulee. Loivat (tai tiukemmatkaan) ympyrät eivät tuottaneet haluttua tulosta peräpäähän, eli ne hylättiin.

EDIT!
Maksa-arvot ovat hyvin laskussa, kontrolloin ne ennen leirille lähtöä. Vielä syödään Samylinia sun muuta ja katsotaan vielä kuukauden päästä uudestaan :)

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Tarkistuskäynti

Vähän oli nyt jäänyt harjoitteet tekemättä sitten viime käynnin, johtuen lähinnä tuosta Demon sairastelusta. Anyways, paremmassa kunnossa oli nyt. Lannerangasta ei enää löytynyt kunnon triggerpisteitä, vaan vähän pienempiä aristuskohtia, eikä missään ollut pahoja jumeja.

Nyt olisi vain tärkeää saada korsetti kuntoon, eli selkä ja vatsa tukemaan sitä mahdollisesti tulevaisuudessa vammaista selkää. Koitettiin semmosta tasapainotyynyä, ja täytyy sanoa että olin hirvittävän ylpeä kun Demo meni kuin vanha tekijä tyynylle. Ajattelin että se alkaa ihan tutisemaan ja kieltäytyy yhteistyöstä noin epäilyttävällä alustalla, mutta ilmiselvästi meidän vessajakkaralla treenaamisen ja 2on2off-jutut pystyi yhdistämään tähän. Täytyy ehkä käydä ostamassa semmonen, jonka kanssa saisi sitten tehdä niitä painonsiirtoja ja ennen pitkää kaikkea haastavampaakin.

Tasapainoisen lihaskunnon ylläpitämiseksi nyt lupaan ja vannon opettaa Demon seuraamaan myös oikealla puolella. Perusasentoa ollaan jo alotettu!

Muuten terveysrintamalla ollaan jo toivottavasti voiton puolella, kutina alkaa helpottamaan (ja palleista kuoriutuu nahka nuolemisen jäljiltä!). Perjantaina käyn Viikissä kontrolloimassa maksa-arvoja, toivotaan parasta. En jaksa enää edes miettiä mitäs sitten jos ne ei ole laskeneet, sen näkee sitten.

Viikonlopuksi suunnataan sitten schapeleirille kouluttautumaan ja luennoimaan ja tutustumaan ihmisiin. Pitäiskö sitä luentomateriaalia jo alkaa värkkäämään? ;)

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Suutarin lapsi

Ihan siltä varalta, että kaikki eivät ole vielä kuulleet, meillä sairastetaan.

Kuva

Maanantaina käytiin treenailemassa ja koska olin menossa yöksi päivystämään, niin painuin päiväunille. Jossain vaiheessa kuulin että koira oksensi, mutta en todellakaan jaksanut herätä siivoamaan. Sitten kun lopulta heräsin niin Demo makasi portin edessä sfinksiasennossa ja läähätti, ajattelin että sillä on pissahätä. Käytiin sitten ulkona kääntymässä ja sisälle tullessa tuli taas oksupoksu ja koira oli jotenkin levoton. Siinä vaiheessa kurkkasin suuhuna ja herranjumala, limakalvot oli aivan kalpeat!

Siinä sitten kävin mielessäni läpi vaihtoehtoja: 1) Vantaan päivystys, jolloin varmaan missaan oman vuoron 2) Aisti/muu yksityinen, sama juttu 3) YES, vaikka en kuulu päivystysalueeseen. Tuossa järjestyksessä aloin sitten soittelemaan, Vantaalla oli niin pitkä vastaajaviesti että en pystynyt hätäännyksissäni keskittymään, Aistissa ei HETI vastattu, joten soitin Viikkiin "moi oon vitosen kandi ja tulossa päivystämään ja oon vantaalainen ja mun koira tarvii hoitoa voinko ottaa sen sinne". Luvan saatuani sinne sitten lähdettiin.

Sairaalalla nesteytettiin aluksi aggressiivisesti että saatiin verenkierto kohdalleen, ja lopun yötä karvakaveri sitten olikin tipassa. Mysteerillisintä oli, että verinäytteessä toinen maksa-arvo pompsahti koneen mittauskyvyn yli, ja hyytymisajat olivat hieman pidentyneet. Myöhemmin yöllä hyytymisajat olivat jälleen hieman enemmän pidentyneet, mutta eivät niin dramaattisesti että olisi toimenpiteitä tarvittu. Aamulla ultrassa todettiin että maksa ei näytä mitenkään pahalta, sappirakon seinämät olivat hieman paksuuntuneet. Suolet olivat laajentuneita ja niissä oli nestettä. Ympäröivät imusolmukkeet olivat suurentuneet ja vatsapaita runsaskaikuinen. Todennäköisin diagnoosi on siis vain gastroenteriitti (eli oksuripsa), mutta ei voida sulkea pois mitään kasvainsairauksiakaan, kuten lymfoomaa... Maksajutut kontrolloidaan parin viikon päästä ja toivotaan että ne olisivat matkalla oikeaan suuntaan, muuten voi olla edessä koepala. Luojan kiitos tuli nuorempana tarkistettua ne maksa-arvot, että ovat edes alunperin olleet normaalit, toisin kuin joillain rotutovereilla.

Kotiin lähdettiin sitten 500 euron laskun kanssa, pysähdyttiin apteekissa 140 eurolla (Samylin on sikakallista!) ja mentiin kotiin toipumaan. Karvojen ajelu ultraa varten on tällä hetkellä suurin ongelma, koska vatsa kutiaa! Nyt, 70 euroa myöhemmin, on Vetramilia ja Dermacoolia ja kauluria ja vielä resepti varalla kortisonisuihkeeseen. Tuo puhallettava kauluri on kyllä aivan täysin hyödytön itse nuolemisen estämisessä, mutta aika hyvin se halvaannuttaa koiran että sen ei sinänsä tee mieli jyrsiä itseään. Pitää katsoa jos sille vielä ihka oikean tötterökaulurin joutuu hommaamaan, alunperinhän sillä oli T-paitaviritelmä päällä, mutta ei se oikein toiminut.

Syöminen ja juominen on kanssa asia erikseen. RC:n Gastrointestinal ei kelpaa ensitarjoilun jälkeen, nyt on levyllinen Eukanuban High Calorieta (kiitos kasvattajatädin!), mistä kelpasi puoli purkkia alkuepäilyjen jälkeen. Leikkeleet, juusto, nakit kelpais, mutta en millään viitsisi sekaiseen mahaan suolaisia asioita syöttää. Vettä ei juonut eilen ollenkaan, toisaalta oli myös niissä nesteissä että ei nyt ihan heti olisi varmaan kuivunutkaan. Tänään joi jo ihan oma-aloitteisesti.

Hirveen hyvää "palvelua" saatiin Viikissä, ihan ilman mitään pyytämistä saatiin tuo resepti kun kävin kysäisemässä hoitaneelta lääkäriltä että kortisonia ei varmaan voi kutiavalle maksavammaselle nyt syöttää. Kallis keikkahan tuosta tuli, mutta onneksi on myös vakuutus, joka toivottavasti korvaa aika ison läjän :)