perjantai 29. marraskuuta 2013

Onnistuuko?

Tietenkin!

Ai hitsi oli kivaa hallilla tänään!

En muista enää missä järjestyksessä tehtiin ja kuinka paljon, mutta vähän tokoa ja vähän aksaa. Niitä muutaman askeleen seuraamisia ja sivusiirtymisiä, hyvin meni. Pää maassa makaamista, hirveen hienosti meni se. Vähäsen stoppailua ja maahanmenoa, myös putken avulla, ihan hyvä.

Sitten ne tärkeimmät. Tunnaria, vihdoin ja viimein muualla kuin kotona. Ei niin minkäänlaista ongelmaa! Vaikka kasasi kaikki muut oman kapulan päälle, niin varmasti vaan kärsällä tökkimällä löytyi se oma. Maisteluakaan ei varsinaisesti esiinny, tänään kerran otti väärän suuhun, mutta sylki sen tosi äkkiä pois, näytti vähän siltä että vaan siirsi sitä. Tällä hetkellä siis ollaan pisteessä, että mä palkkaan vasta, kun Demo on selkeesti päätöksensä tehnyt ja istuu kapula tukevasti suussa, ettei vaan tulisi sitä maistelua ja onko-tää-jo-se-oikee -meininkiä. Melkein valmis suoritus, äkkiähän tuohon sitten lisää etäisyyden ja liikkurin ja sen ite tuomisen ;) Aivan huikee edistysvauhti, kun 1½ viikkoa sitten on vasta oikeesti alotettu tää projekti, ja olisko toi ehkä viides treenikerta. En olis ikinä uskonut.

Toinen oli, kun huomasin että Demo ihan vapaaehtoisesti, huvikseen, hyppäs 55 cm esteen ohi mennessä. Valmistelin siinä sitten A:n jälkeen kaks hyppyä, ensin tehtiin 50 ja 55, sitten 55 ja 60, en muista onko edes 60 hypätty vielä. Viimesen kerran rimoja nostaessa, eli 60 ja 65 (joo,olin vähän uhkarohkea, mutta fiilis oli niin hyvä!), jätkä loikkasti tosta noin vaan sen 65:n yli ennenkuin ehdin tehdä mitään! Nyt se on selkeesti päässy edes jonkin verran eroon niistä epävarmuuksistaan, ja uskaltaa yrittää. Ei edes jännittänyt vaikka kerran molemmat rimat tippui, uusintakierroksella oli kaikki ok.

Tältäkö onnistuminen tuntuu?

Pimeetä

Toi torstaitoko ei oo ollu meille oikein hyvä viime aikoina. Aina ärsyttää mennä paikkamakuuseen ottaen koira suoraan autosta ja sitten se on hyper ja mokaa. Pitäis ottaa se siihen mukaan alkuhöpinöiden ajaksi niin vois toimiakin... Toinen on se, että sielä on niin pimeetä ja hallissa olis niin paljo kivempi reenata

No tehtiin kuitenkin se paikkamakuu. Meni maahan nätisti, mutta ponkaisi heti uudestaan ylös, uusi yritys ja nyt pysyi. Kunnes käännyin, niin nousi samantien. Jännä, ei sillä hallissa oo ollu täysin samanlaisissa treeneissä mitään ongelmaa maata. Ehkä tää menee mun ja virittelyn piikkiin.

Juteltiin vähän seuraamisesta ja todettiin, että pitää jatkaa tätä samaa alkeisalkeisopetusta ja palkata joka perusasennosta. Ja tehdään semmoista askel eteen, palkka, askea oikeelle, palkka. Eilen menikin ihan hyvin noilla opeilla.

Tehtiin vähän myös noita pysähdyksiä ja maahanmenoja. pysähdys on tosi paljo vaikeempi, enkä mä varmaan ikinä saa siitä semmosta seinäänpysähtymistä. Maahanmeno on ihan reipas, ehkä vähän olosuhteista riippuen. Tässä taas tuli se pimeys vastaan, että ei voi heittää namia koiran taa kun se menee hukkaan.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Täpytäpytäpy

Maanantain tokossa Demo oli ihan liekeissä jo siinä vaiheessa kun astuttiin halliin. Kun päästin sen irti, niin siinä ajassa kun itse etenin kolme metriä laittamaan tavaroita sivuun, niin jätkä oli jo n. 14 kertaa käynyt mua hoputtamassa kentälle. Ikävästi oli vielä aidat laitettu toisiinsa kiinni niin, että se tarvitsi oikeesti mun apua sinne pääsemiseksi. On se vaan niin ihana kun se täpisee ♥

Otettiin siinä hiljakseen aluksi maassa pysymistä, koska jostain tuo on keksinyt taas ennakoinnin vaikka oon muka palkannut vaan maahan. Tietty nyt kun se on oppinut taas odottamaan rauhassa, niin sitten sen pitää ennakoida, ja toisinpäin. Huoh. Tehtiin siis lopuksi 2 min paikkamakuu ja niiiin nätisti makasi paikallaan, mutta viereen en meinannut päästä ollenkaan kun koko ajan nousi.

Muuten tehtiin kaukoja, ja näyttää kuulemma tosi hyvältä, vaikka ite en oo kovin tyytyväinen. Todettiin myös, että vaikka Demo liikkuisikin siinä suorittaessaan, niin ei se kuitenkaan varsinaisesti etene kovinkaan paljoa. Katsotaan sitten, kun matka lisääntyy...Oma analyysi:
  • Istu-maahan-istu -veivaukset se osaa, ei ongelmaa. Kouluttajakin käski varoa tuollasti istumasta maahan heittäytymistä lätsähtäen, ettei ala etenemään samalla. Koitin sanoa, että ei ole ikinä ollut ongelma, ja hetken katselun jälkeen totesikin, että kylläpä se yllättävän hyvin pysyy (noin innokkaaksi koiraksi). Musta toi nyt vain on helpoin vaihto kun täytyy vaan pitää perse paikallaan.
  • Maahan-seiso on ihan nätti, mutta pirun näyttelykoira haluaa aina siirtää yhtä takajalkaa taaksepäin. Siitä johtuen sitten seiso-maahan ei mene nätisti hissinä alas, vaan takajalka/-jalat liikkuu; tätä täytyy treenata. Päätin ottaa oikein eri käskyn tuohon maahanmenoon.
  • Istu-seiso menee myös pääosin nätisti, mutta takajalka saattaa liikahtaa. Periaatteessa kyllä tietää tämän, mutta ei aina jaksa keskittyä. Seiso-istu on ihan kamala. Vaikka yrittäisi ohjata namilla istumaan peruuttaen, niin se perse lätsähtää niin äkkiä sinne muun kropan alle, ettei tule mitään. Tähänkin pitäisi keksiä oma käsky selkeesti, ja opettaa se jotenkin johdonmukaisesti.
Noutokapulan pureskeluun (prkl!) saatiin myös pikavinkki, että pitäisi silitellä koiran kuonoa kapulan ollessa suussa. Ongelma on siis se odotusvaihe sivulla, kun alkaa pyörittelemän sitä kapulaa. En usko että tuo auttaa, todennäköisesti paineistaa vaan turhaan. Pitää miettiä jotain muuta.

-----------------

Tänään:

Irtoamista ja takaaleikkauksia
Ällistyin kun Demo oli ihan samalla fiiliksellä kuin tokossa! Aivan kauhee meno päällä ja kiskoi jo kovaa kentälle päin.

Omatoimisesti tehtiin kolme kertaa puomi namialustalla, tulee varmasti ja hienosti, mutta ei niinkään nopeasti. Nyt vähän jännittää kyllä, että miten ne kontakti tähän sitten rakennetaan, vaikka tällä hetkellä kyllä kipittää kiltisti koko puomin. No, se on sen ajan murhe.

Radalla tehtiin eka toisto kiinnipitäjällä, ja mentiin ihan koko rata. Lähtö oli siis ykkösen vasemmalta puolelta, tarkoituksena tehdä takaaleikkaus siitä kolmoshypylle, ja toinen takaaleikkaus 5-6 väliin. Suoran putken loppu oli hankala, kun tuo seuraava hyppy oli vielä kauempana ulostulosta. Eli kun Demo ei nähnyt puolenvaihtoa ja jäin niin kauas alkupäähän, niin putken loppuun tuli pysähdys kun se ihmetteli että missä mä huutelen.
Toinen kerta tehtiin kokonaisena, etupalkalla. Vähän paremmin haki tuolta putken päästä tällä kertaa ja vauhti oli kokonaisuudessaan vähän suurempi.
Kolmantena mentiin pätkä 1-2-6-7-8 etupalkalla että saataisiin kunnon loppukiri. Juoksin aika rinnalla ja se taisi vähän himmata vauhtia. Toinen toisto tehtiin niin, että jäin aikalailla tuonne putken mutkaan ja huusin vain sille menemenemenemene, ja niinhän se meni! Aivan uskomaton vauhti, olispa videolle saanut! Ihanasti korvat päätä pitkin ja karvat vaan lepattaa perässä kun pieni musta pinkoo minkä kerkee ♥
Koska aikaa oli, niin extremenä mentiin vielä sama rata väärinpäin. Ekasta kerrasta en ees halua puhua, meni kyllä niin mokailuksi ja keskittyminen herpaantui. Uudella yrittämällä meni, no, tyydyttävästi, lähinnä sen takia että en enää jaksanu juosta. Suorasta putkesta sitten tietty meni tuon edessä olevan hypyn (missä oli ohjaus?!), mutta siitä korjaten ihan kivasti loppuun. Olis menny paremminkin jos olisi pidetty hapotustauko välissä :D

perjantai 22. marraskuuta 2013

Toivo pilkahtaa

Tiistaina opeteltiin taas valssaamaan ja irtoamaan. Ei oikein irronnut, ja mokailin ite asettumalla aivan järjettömiin paikkoihin niin että Demo tuli tuosta esteiden välistä. Ja jotenkin kun jäi katsomaan että koska se koira tulee putkesta, niin juoksi tyyliin peruuttaen eteenpäin. Hyvä urpo-minä! Vauhtia sen sijaan saatiin aivan kiitettävästi, ensin kiinnipitäjällä ja sitten ilmankin.

Kouluttajan kanssa tehtiin keinuprojektia. Eipä yllättänyt että ei mennyt ihan säkenöivästi. On jotenkin ihan eri asia laittaa se koira vaan laskemaan sitä keinun päätä kuin juoksemaan koko keinun mitalta, ja tätä mä vähän epäröin alusta asti. Kun ei se Demon ongelma niinkään oo mikään pamahdusääni (paitsi sitten kun se eka pää pamahtaa takasi alas) vaan se, että tuntuu ikävältä kun tassujen alla kallistuu. Mä en oikein osaa jatkaa tätä yksin, ja Vuokkosillakin on pöydät tyyliin yhdellä kentällä, että aina pitäis osua sille oikeelle että vois treenata.

Ajankuluksi tehtiin myös odottamista, ja nyt alkaa takapalkka toimia! Suurimmaksi osaksi istuu paikallaan kuin patsas, mutta sitten kun on noustakseen, niin ei meinaa onnistua millään. Ja se ei edes johdu mun vedättämisestä, vaan jostain epävarmuudesta x, koska se nousee heti kun mä lähden... Ikuisuusprojekti, etten sanoisi.

----------

Tänään käytiin itekseen hallilla agiliitämässä. Piti myös ottaa tunnaria, mutta jätin kapulat kotiin. Aluksi tehtiin 6 kpl keppejä alustalla muutama toisto ihan suoraan, ihan kamala vauhti oli, tykkäsin ihan sikana! Sitten laitettiin kolme estettä sillee puolikaaren muotoon toiseen päähän, että niiltä lähettäen harjoteltiin kulmia. Meni myös tosi hyvin, mutta avokulma oli vaikeampi. Johtui ehkä siitä, että mä juoksin liian lähelle keppejä ja "jyräsin" koiran niin ei tohtinut pujotella enää takasinpäin. Ainiin, ja just kun oon hehkuttanut että tuo ei ikinä varasta tai possuile alustan kanssa, niin kyllähän se tänään kerran jätti viimesen välin pujottelematta ja syöksyi nakille. All in all, hirveen hyvä fiilis jäi :)

Jatkettiin puomiprojektilla. Takaperinketjuttaen ensin puomi, sitten sen eteen 55 este ja sen eteen 50 este. Ihan hyvä vauhti oli aluksi, mutta jännästi hidastui kun lisäsi esteitä. Tähän asti on aina nopeutunut kun ottaa vauhtia esteiltä, olisko tuo sitten jotain väsymystä jo? Mutta kertaakaan ei alittanut rimoja vaikka oli tuo 55 mukana! Eikä ihan hirveesti epäröinyt muutenkaan, vaikka yksikin oli semmonen ryykäys että jarrutti just ennen tuota 55:ä ja joutu melkein paikaltaan hyppäämään sen.

Loppuun tehtiin vielä "kokonaiset" kepit, eli 2x6 peräkänaa, jonkun nelisen kertaa alustalla. Ihan hyvä, mutta vähän hidasti kun vahingossa korjasin vaikka meni oikein :D Ei vaatinut kuin yhden välipalkkauksen ja muuten oli niin tohkeissaan menossa jo toisia keppejä kohti, että eiköhän me nämäkin vielä joskus voiteta.

-----------

Kotona tehtiin vielä sitkeenä tunnaria. Aluksi oli vähän maistelevainen ja huolimaton, vaikka alotin pelkkien namien viljelyllä. Jos rupes liikaa häsäämään, niin käskin nätisti pois ja resetoin kapulat. Tässä vaiheessa siis olis tarkoitus vasta palkata siitä oikeasta kapulasta kiinnostumisesta, ei suuhun ottamisesta. Aika hyvin onnistuttiin, ja ihan selkeästi mitä kauemman treenattiin, sitä varmemmin Demo löysi heti oikean. Näki kyllä miten koko ajan vire nousi kehujen myötä ja sitten piti tehdä väliin yksi toisto nameilla, ilman omaa.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Out of control

Mun koirasta on tullut hullu. Aivan järjetöntä kiskomista ja innostuspomppimista heti kun hallin pihaan päästiin, ite kentästä puhumattakaan. Alkuhöpinöiden aikana se jopa piippaili ollessaan seinässä kiinni... Tuon raivon kun jostain valjastaisi sinne agilityyn, niin hyvä tulis.

Eikö näytäkin kaistapäiseltä?

Ennen ryhmätokon alkua tehtiin sitten seuraamista tän apinanraivon innoittamana. Ihan ookoo meni, mutta ei se vieläkään meinaa pysyä tarpeeksi tiiviinä. Mutta saatiinpa silti pidempiä pätkiä kuin tähän asti.

Itse treeneissä tehtiin tunnaria, ja enpä tullut paljon hullua hurskaammaksi. Kolmea toistoa oman piilottamista, eka meni osin putkenpainon taa, toinen laitettiin isomman romukasan luo hämäyslaittojen kera ja kolmas ihan seinään kiinni. Kamalan päämäärätietosesti Demo pinkaisi sinne palikalle, vaikka siitä on varmaan 3 kk kun on viimeksi tunnaria tehty. Toinen toisto oli vaikeempi, mutta sitkeesti jakso ettiä, vaikka aluksi kattelikin vähän että "hei, ei se oo enää täällä, auta mua". Kolmannella kerralla jätkä liihotteli ainakin kahdesti suoraan sen palikan ohi, kävi kurkkaamassa molemmilta puolilta varmuuden vuoksi seinän taakse ja tsekkasi vanhatkin paikat, ennenkuin löysi. Kuulemma nyt äkkiä pitäisi saada ne muut kapulat mukaan. Ainoo ongelma on se, että mä en tiedä miten sen koko liikkeen opettaisin. Tällä hetkellä ehkä omimmalta tuntuisi tuo "tavoitteena täysi kymppi"-tapa (pitää ehkä oikein lukea se sieltä kirjasta, toim. huom.), eli ensin hajuttomien kapuloiden väliin kylvetään nameja, että oppii käyttämään nenäänsä. Seuraavaksi überhajustetaan se oma omalla ja namihajulla, lisätään sekaan, ja toivotaan parasta. Apuhajua sitten häivytetään ja tadaa, liike on valmis!

Omatoimisesti parin kanssa tehtiin kehääntuloja ja liikeenvälejä. Mä oon näissä ehkä paskin ikinä, kun en oikein vaan osaa palkata näissä oikeista asioista/oikeaan aikaan/oikealla tavalla, tai ylipäätään treenata niitä.

Lopuksi paikkamakuu 2 min. Helvete! Niin nätisti se siinä makasi, vaikka muut nousi vuorotellen, ajattelin sitten palkata sen kesken kaiken, kun kerta pysyi, eikä edes vilkuillut. No, nousi seisomaan kun lähestyin. Lopussa sitten nousi joka pirun kerta istumaan kun meinasin palata vierelle. En ymmärrä mikä siinä on että vaikka kuinka palkkaa sinne maahan ja vahvistaa pysymistä, niin pakko on silti pelleillä ja ennakoida. MUR.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Juokse laiska, juokse!


Tämän päivän rata. Voi jummi miten oli vaikee ohjaajalle toi 7-9! Muutenkin oli kunto vähän liian kovilla tänään.
Ekaksi tehtiin koko rata ja Demolla oli kiinnipitäjä. Jäin ihan turhaan hidastelemaan noihin putkille, ja sen ansiosta 7-8-valssi oli auttamattoman myöhässä. Jotenkin räpiköitiin kuitenkin läpi. Toinen kierros otettiin samalla tavalla, mutta mä laitoin vähän lisää vauhtia itteeni ja onnistuin vähän paremmin tuossa valssissa, mutta 8-9-valssi ei ollut yhtään parempi... Näitä sitten hinkutettiin erikseen ja yhdessä, mutta kun ei onnistu, niin ei onnistu! Jotenkin suunnattoman vaikeeta edetä suorassa linjassa, olla peruuttamatta ja samalla kääntää itteensä ajoissa. Kyllä se kuulemma koko ajan parani, mutta katsottiin parhaaksi lopettaa kun oli vielä intoa jäljellä.
Ja innosta puheenollen: ai kauhee, mikä vauhti! Vaikee uskoo että tuo on se sama koira jonka kanssa tässä on painiskeltu. Tuo kiinnipitokin teki nyt paljon, harmittaa kun mä en oo aiemmin sitä muistanut ehdottaa, vaikka kotona oon sitä aina miettinyt. Mutta ei tässä kokonaisuudessaan voi olla kuin tyytyväinen :)

Lisäksi tehtiin vähän puomia, sielläkin ihan hyvä, tai sanotaanko tasainen, vauhti. Ei tullut siis sitä loppupään hidastusta. Pitäisi muistaa vaan käyttää alustaa. Tarkoitus oli tehdä puomi-putki-erottelua, mutta todettiin se liian haastavaksi, ja halusin keskittyä nyt siihen puomiin.

Kuudella 2by2-kepillä saatiin alustan avulla myös ihan sikahyvä vauhti pariin otteeseen, ihanan raivokasta kepittelyä. Demolla on onneksi jotenkin niin vahva moraali tuossa suorittamisessa, että se ei karkaile palkalle, vaikka ei ole ketään vahtimassa. Kun se tietää mitä pitää tehdä, niin se ei laiskuuttaan tai ahneuttaan yleensä kriteereistä luista.

Paukutusleikkiä tehtiin, ihan hyvin menee, mutta tuo Purinan pohja on vähän huono. Vuokkosilla, tekonurmella, pystyy heittämään palkan kauemmas, mutta tuolla rantahiekalla ei voi olla kovin miellyttävää tonkia niitä nakkeja. Ja siis koska en voi vapauttaa heittämällä namia, niin mun pitää aina erikseen käskeä se koira pois kontaktilta, mikä tuntuu vähän typerältä.

torstai 7. marraskuuta 2013

Läksyjä tiistailta

Epätoivon alhosta on näköjään suunta vaan ylöspäin, jeee! Käytiin hallilla aksaamassa ja oli taas oikeesti hyvä fiilis jälkeenpäin. Mun täytyy nyt vaan hyväksyä se, että meidän pitää vähän pakittaa näissä treeneissä, että voidaan taas edetä.

Puomiin koitettiin saada vauhtia hetsaamalla namialustalle. Eli annoin mennä reippaalla vauhdillaan sinne alasmenon alkuun, sitten pidin kiinni ja päästin irti kun oli kunnon menohalut. Vieläkin tuota epäilyttää mennä läpijuoksuna alustalle, mutta kyllä se siitä.

Tiistailta unohdin aivan kertoa, että alettiin tekemään keinunpaukutusleikkiä! (Eli siis, painotetun ylösmenopään alle laitetaan siiveke tukemaan niin että alastulo jää vähän ilmaan ja opetetaan koira paukauttamaan se alastulo maahan, aluksi ihan esteen viereltä ja myöhemmin edetään itse esteen suorittamiseen.) Intensiteetti ei ehkä ole aivan sitä mitä haluan, mutta reippaasti ja määrätietoisesti Demo kyllä kävi sitä päätä aina laskemassa. Yritin kovasti kehua sitä enemmän mitä kovempi ääni tuli. Eikä se enää kahden kerran jälkeen arkaile sitä pauketta niin paljoa, hyvä juttu tämä siis! Vähän mietin tuota jo aiemminkin, mutta nyt on ehkä parempi alkaa, kun saatiin kunnon ohjeet.

Pussiopit ei olleet unohtuneet mihinkään kahdessa päivässä. Ekalla kerralla jäi vähän epäröimään niin, että mun piti käydä nostamassa hieman sitä pussin suuta (ideaalitilanteessa ekalla kerralla olisi ollut appari tekemässä tämän jo valmiiksi), mutta muuten meni hyvällä innolla. Lisäsin siihen sitten eteen hypyn, ja vielä lopuksi näiden eteen putken. Hyvä tuli!

Kepit oli sopivasti pätkitty kahdeksi, toisaalta mieluimmin olisin varmaan vielä ottanut niillä 2by2-kepeille esim. neljää. No, näillä mentiin, ja yllättävän lujaa mentiinkin! Hetsasin siinä keppien alussa kiinnipitäen, samalla tavalla kuin aina namialustalle, paitsi että nyt sitä alustaa ei ollut. Kepeillä en kyllä tohdi käyttää sitä ilman vahtia, koska kepeiltä pääsee niin helposti jättämään yhden väliin ja juoksemaan alustalle. Mutta asiaan, ei ne toistot nyt mitään salamannnopeita olleet, mutta nyt alkoi tulla sitä tekniikkaa. Pitkän aikaa on nimittäin ollut sellaista kävelen-täältä-pujotellen-etten-vaan-missaa-yhtäkään-väliä, mutta nyt oli semmonen täältä-mä-tulen-lujaaaa-toivottavasti-ehdin-joka-väliin :D
Tehtiin myö erilaisia yhdistelmiä läsnäolevien hyppyjen, putkien ja A:n kanssa, ja hienosti meni. Myös kulmaharjoitukset eri esteiltä oli törkeän hyvät! Umpikulma niin, että putken suu oli suoraan tarjolla siihen ekaan väliin ja koiran piti kiertää kunnolla keppien päähän, oli tosi hankala, mutta kun ohjaaja alkoi ohjaamaan, niin sekin voitettiin. Näin jälkeenpäin ajateltuna, jos olisin pysynyt siinä keppien ja putken välissä (=kepit mun oikealla), enkä kiertänyt sinne keppien toiselle puolelle, olisi tuo varmaan ollut miljoonasti helpompi :P

Tutustuttiin myös vähän länkiin, kun tuonne nyt on sellaisetkin ilmestynyt. Muutaman kerran mentiin kuivaharjoitteluna ihan vaan maassa niiden läpi, ja sitten siirryttiin A:lle. Eka meni hyvin, himmasi aikalailla (tässä ei välttämättä mikään maailmaa kaatava asia), toisella kerralla ryökäle meni länkien ohi, ja kolmannella kerralla taas oikein ja suht vauhdilla. Viimeisen otin vielä jonkun esteen x siihen ennen A:ta ja ihan hyvin meni länkien kanssakin. Tosin, nyt alkaa taas tuntumaan, että ei Demo enää niin hypikään sieltä A:lta alas kuin kesällä, mutta onpahan nyt pohjustusta tehty, jos länkiin joutuu turvautumaan.

Tulipahan tekstiä pienestä pätkästä...

tiistai 5. marraskuuta 2013

Kurittomuuskuuri

Tänään taistelin kaikkia sisäisiä vaistojani vastaan ja annoin koiran olla kuriton. On ihan järkyttävän hankalaa antaa koiran esim. vetää remmissä, kun se korjausreaktio on niin automaattinen! En nyt tiedä, ilmenikö se kurittomuus muuten kuin lähinnä sinä vetämisenä, mutta musta se on hyvä alku. Samoin joka siirtymässä laitoin koiran hihnaan, että sen ei tarvitse liikkua sen mun natsikurin alla joka askeltaan.
Kerran se alko seinässä jo haukahtelemaankin muiden provosoimana, kun joku tuli halliin, mutta siihen mä vedän rajan. Mieluummin vaikka lopetan koko agilityn kun otan tyhjää räksyttävän koiran. Mikään ei raasta niin paljon hermoja kuin se, että yrität kuunnella kouluttajaa, ja koirakuoro haukkuu vieressä. Varsinkin Vuokkosilla, kaikuvassa viiden kentän kokoisessa hallissa, olen tosi kiitollinen siitä että haukkuvia koiria saa olla vain radalla, vielä kun ihmiset tätä sääntöä noudattaisivat.

Mutta asiaan, tänään oli paljon pikkujuttuja ja uusia esteitä. Ekaksi mentiin "uutena" muuria ja okseria. Palkkasin pari kertaa alustalla okserin taa, ja sitten otin jo lähetyksen muurilta okserille. Tätä ehkä pari kertaa, ja lopuksi vielä lisäsin  yhden hypyn okserin jälkeen. Tässä huomasi, että kun lisäsi hypyn tuohon perään, eikä tavallaan takaperinketjuttanut sitä hyppyjonoa, niin oli vähän epäröivämpi. Mutta kyllä se jo toisella toistolla meni kannustaen paljon varmemmin, ja kolmannella kerralla oli jo tosi määrätietoinen ja nopea. Melkein kaikki näistä meni niin, että itse pysyin lähes paikallaan ja koira vaan irtosi eteenpäin hurjaa vauhtia, en olisi viime viikolla uskonut.

Toisena käytiin puomia. En jaksa tarkistaa, oonko jo tarinoinut, mutta strategia on se että otetaan puomin alastulo irti ja opetetaan koira juoksemaan lujaa sillä kapealla laudalla. Tätä tehtiin ehkä kuusi toistoa, mutta harmillisesti en saanut lopetettua siihen hurjimpaan vauhtiin.
Epävarmuus ja hitaus iski taas, jos lähdin liikkeelle koiran kanssa, enkä jäänyt sinne lähetyspäähän. Demo on niin orjallisesti opetettu ottamaan kontakti, että jos mä tulen vieressä, niin se ei vaan pysty juoksemaan läpi, vaan tahtoo välttämättä pysähtyä päähän. No, lopuksi tehtiin kolme kokonaista puomia hihnan kanssa, ettei tarvitse maanitella. Ylösmeno on tosi hyvä ja koko ajan vauhdikkaampi, samoin tasapätkä, mutta alastulossa alkaa heti himmailla ja sihdata sitä kontaktia. Pitäisi saada se kontaktin mielentila siihen että "pitäisi mennä tuonne" sen sijaan että nyt se on "pitäisi olla tuolla". Kuulemma alastulolla hetsaten voisi toimia, mutta en ole hirveän luottavainen. Anyway, koitetaan. Hetkenhän meillä toimi hiippailuun se, että vapautetaan jo ennen kuin on kunnolla se 2on2off, eli ekan jalan laskeutumisesta, mutta nyt sekin on kärsinyt inflaation.

Ja tämän päivän tähtihetkeen, pussiin! Ikinä ei olla menty pussia. Joskus pentuna on saatettu vähän nostaa sitä suuta ja katsoa että meniskö se läpi, ja lopputulosta en edes muista. Mutta nyt, kun oli hyvä appari ja namialusta ja tehtiin alusta asti kunnolla hetsaten, niin meillä on lähes valmis pussi n. 7 toiston jälkeen. Ja se into!
Ensin siis pidettiin kahdella kädellä suuta auki (x2), sitten pidettiin yhdellä kädellä ja vähitellen laskettiin niin, että lopussa pussi oli kiinni. Mä edelleenkin annan suurimmat propsit apparille, joka osasi oikealla taktiikalla aina laskea sitä pussia vähän hipaisemaan Demon selkää ohimennessä niin että se tottui pussin kosketukseen huulien jo melkein ollessa namialustalla :D Aluksi olin ihan varma, että tuo ahdistuu liikaa siitä painavasta kankaasta ja siitä, että pitää itse kaivaa tiensä läpi, mutta ei. Tässä oli kyllä taas sellainen tulos, että en osannut odottaa... Hyvällä tavalla! Tämä menee siihen  arkistoon, mikä avataan kun tulee taas motivaatiokuoppa.

Tehtiin me sitten jotain A-putki-juttua ja takaakierto-valssi-juttuja, mutta ne nyt ei ollut mitenkään mullistavia.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Tulta ja tappuraa

Tänään oli taas ryhmätokoa, teemana liikkurihäiriöt. Demo oli koko ajan aivan repeämässä liitoksistaan ja se mikä tekniikassa hävittiin, niin vauhdikkuudessa kyllä voitettiin.

Tehtiin ensin paikkamakuun käskytystä, liikkuri vaan toisteli "käskyä". Oli aika vaikeaa, mutta kyllä sitten kun palkkaus alkoi onnistumaan niin saatiin niitä onnistumisiakin. Ylösnousemisvahinkoja sillä sattuu paljon vähemmän kuin maahanmenovahinkoja. Tätä sitten tehtiin vielä privaatisti koira perusasennossa, ja liikkuri antoi oikeita maahanmenokäskyjä. Monta kertaa aluksi mätkähti maahan, mutta kun taas vähän skarppasin, niin ehdin naksauttamaan ennenkuin koira ehti liikahtaa. Ei se hirveän varmaa ole, mutta selkeästi alkoi jo miettimään tarkemmin että ketä kuunnella.

Luoksetulossa tehtiin pysymistä, liikkurin toistellessa "käskyä" ja heiluessa siinä mun ja koiran välissä. Palkattiin koiran viereen palatessa, oli ihan sikahyvä, ei edes meinannut lähteä vaikka oli niin kierroksilla jo valmiiksi. Toisella kerralla annoin käskyn vasta kolmannella "käsky"-sanalla, ja ihanan vauhdikkaasti tuli, vaikka juuri silloin sattui kuikuilemaan sivullepäin jonkun äänen takia. Viimeisenä vielä olin uhkarohkea ja pyysin liikkuria antamaan luoksetulokäskyn, ite seisoin n. 4 metrin päässä. Hirveen liikuttavasti se tuli käskystä mun jalkaan kiinni, vaikka käsky tuli liikkurilta ja ite vielä seisoin korostetun hiljaa paikallani. Mutta siis, vaikka kuinka hyvin suoritti, niin eihän se ollut se tarkoitus, vaan pysyä paikallaan. Kolmannella tälläisellä toistolla jouduin pysäyttämään käskyllä, joanka jälkeen liikkuri toisti luoksetulokäskyn, ja Demo ei liikahtanutkaan. Seuraavilla toistoilla se jo alusta asti tajusi että niin, tässä piti pysyä paikallaan! Hirmu hyvin toimi loppujen lopuksi, vaikka alku oli hieman haparoiva.

Loppuun vielä toistettiin tuo paikkamakuhässäkkä. Oli kyllä ihan tosi kivat treenit, ehkä mä alan treenata vaan pelkkiä häiriöitä!

Teknisesti en ole ollenkaan tyytyväinen seuraamiseen tällä hetkellä. Pitää varmaan vaihtaa palkkauskättä ja katsoa tiivistäiskö se koira jos se tietäis että palkka on aina oikeessa kädessä. Jotenkin ihan toivotonta, kun perusasennossakin jätkä kenottaa yrittäessään ettiä mun naamaa. Kunpa osaisin fokusoida sen seuraamiskontaktin johonkin tuohon treeniliivin taskun liepeille...

Treenien "ulkopuolella" tapahtui taas aivan pöyristyttäviä. Demo alkoi lähtiessä haukkumaan ihan ilman mitään syytä, sama viime viikolla. Siinä kun kamoja pakkasin niin se alkoi haukkumaan niinkuin joku epämääräinen koira olisi tullut ovesta, mutta eihän sieltä ketään tullut. Sama ulkona, aivan pöyröönä, siinä tosin oli niitä koiriakin. En nyt tiiä, ehkä koitan olla kieltämättä sitä ja koitan nyt antaa sen tehdä vähän mitä tykkää tokotreeneissäkin, vaikka tuossa haukkumisessa ei sinänsä mitään järkeä ollutkaan :D Ihan ihme äänenkäyttöä se on kyllä opetellut, omaa vuoroa odotellessakin se normivillaantumisen lisäksi alkoi melkein räksyttämään ja örisi jotain siinä kun istuin maassa ja se makas perse pystyssä mun eessä.

Huomenna agilitya. Katotaan...


P.S. Ja kiitos vielä kaikille tsempityksistä ja myötäelämisestä eri kanavien kautta edellisen postauksen jälkeen :D