sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

The kuvat

Taisin luvata ne röntgenkuvat, mistä kukin voi todeta tilanteen. Täältä pesee:

Kyynärät

Lonkat

Lanneranka

   
Rintaranka
Lonkkakuvassa tosiaan tuo epämääräinen sykkyrä tuossa lantion kraniaaliosassa (eli kuvassa yläpuolella) on se välimuotoinen lanne-ristinikama, mistä ne suurimma ongelmat voivat aiheutua. Lannerankakuvassa se sama nikama ei näytä ihan täysin puhtaalta lannenikamalta, vaan on vähän kapeneva. Sijainti on siis juuri ennen ristiluuta.

Kylkinikamat laskemalla selviää se ylimääräinen yksilö, eli yhteensä 14 nikamasta lähtee kylkiluita. Niiden jälkeen on se normaali 7 lannenikamaa joista viimeinen on em. välimuotoinen, ristiluusta eteenpäin homma on ok.

En tiedä kiinnostaako ketään, mutta kyllä minua ainakin kiehtoisi :D

Vähän kaikkea

Aloitetaan suurinpiirtein kronologisesti. Sunnuntaina 3.6. käytiin tavallaan äkkipäätöksenä elämämme ekassa mätsärissä tuossa raviradalla. Parin suhteen sattui hyvä säkä, se kun oli liikainnokas, vähän jännittynyt ja tottelematon kultsu, ja punainen nauhahan sieltä sitten tuli. Sijoitusta ei enää liiennyt, osallistujiakin kun oli aika runsaasti.

Seuraavalla viikolla olikin ohjelmassa paimennusleiri Kuttukuussa. Oli oikeasti aika uskomaton kokemus. Oli niin hienoa nähdä että koirista oikeasti on alkuperäiseen hommaansa, näin kun ei kaikkialla kuulemma ole. Tarina kertoo, että suomalaiset schapet ovat vielä hyvässä jamassa verrattuna muuhun maailmaan, missä tästäkin on kehkeytymässä showrotu. En nyt osaa ottaa kantaa, mutta näin sallin itselleni kerrottavan.

Yksi asia mikä on muuttunut ylitse muiden tuon leirin jälkeen, on hallinta. Tuo koira on ulkona ihan enkeli, kuuntelee joka sanaa! Luultavasti asiaan vaikutti se, että laiskottelua ei leirillä sallittu. Heti kun jätkä alkoi kyseenalaistaa käskyjä laitumella, patistettiin takaisin hommiin, filmaamisesta (="apua mä pelkään tota keppiä ja sua ja mä en tiiä mitä mun pitäis tehdä") välittämättä. Nyt pitää vaan koittaa olla tuudittautumatta turhaan turvallisuudentunteeseen ja koittaa muistaa vaatia tuolta asioita.

Tästä jatketaan ehkä lisää myöhemmin. Samoin ne kuvat tulevat vielä joskus...

Tänään sitten käytiin tuurissa hakemassa Maija Sylgréniltä H. Mitä tästä nyt voi sanoa, ei se nyt itsetuntoa hivele, mutta näin tällä kertaa.
13 kk. Oikeat rungon mittasuhteet omaava, iloisesti esiintyvä jun-uros jonka pää saa vielä voimistua. Hieman pitkä kuono-osa. Hyvät korvat, oikea purenta. Hyvä kaula. Rintakehä saa vielä syventyä. Oikea luuston vahvuus. Oikeat kulmaukset. Liikkuu takaa kovin ahtaasti & edestä korkealla askeleella. Hyvä hännän käyttö. Karvanlaatu voisi olla karkeampi. Mukava käytös.
 Muuten tänään onkin sitten kovasti tokoiltu ja opeteltu keppejä (nyt menee jo neljä!). Agikentän avaimen saanen huomenna ja sitten päästään tositoimiin Luultavasti tällä viikolla myös opetellaan pyöräilemään.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Teinimutanttininjakoira

Tänään käytiin luustokuvissa. Eikä ollut ihan haluttua. Lonkat ja kyynärät oli ihan terveet, veikkauksena A/B ja nollat. Selkä olikin sitten asia erikseen.

Lonkkakuvasta jo näkyi että viimeinen lannenikama oli ihan kiero, ei oikein tiennyt olisiko osa ristiä vai lannetta. Rintanikamistakin löytyi ensin se 13 normaalia ja vielä yksi ylimääräinen, sekä kylkiluunpätkäkin kaupan päälle. Tämän jälkeen sitten normaali 7 lannenikamaa ja niistä viimeinen oli sitten se kummallinen.

Nämä välimuotoiset nikamat on nykytiedon mukaan vahvasti perinnöllisiä ja altistavat selkävaivoille (esim. cauda equina -syndrooma). Tästä syystä tehtiin kasvattajan kanssa raskas päätös jättää kaveri pois jalostuskuvioista. Toivotaan että Demo saa elää terveenä eikä selkä ala vanhemmitenkaan vaivaamaan... Harrastussuunnitelmia en aikonut muuttaa mutta täytynee vähän pitää silmällä mitä agility sille tekee.

Tosiaan oikein viralliset lausunnot antavat vielä odottaa itseään ja kuulemma siitä lanne-ristinikamastakin jotain lausutaan kun kerta lonkkakuvassa näkyy. Sitten ollaan taas vähän viisaampia.