Treenaillaan

Viikon sisällä ollaan käyty jo kahdesti ulkokentillä! Sitä ne vapaat viikonloput teettää.
Viime sunnuntaina oli hirveen nihkeä fiilis, vaikka Demo toki oli innoissaan. Seuraamiset meni todella hyvin, mutta esim. hypyn takana odottaminen oli ylivoimaista. Kiertämistä pitäisi opetella muutenkin kuin agilitymielessä, mutta se on myös niin kankeaa että huh.

Tänään taas tajusin aloittaa kiertotreenillä, vielä kun intoa piisaa. Demolla on tapana jäädä toljottamaan sinne kierrettävän asian taakse niinkuin merkille jäisi, mutta nyt otin ihan raa'asti käskyn sivulle samantien, niin palasi samalla vauhdilla! Jos muistaisin edetä tässä nyt loogisesti niin hyvä tulee, pystyin tänäänkin jo viivyttämään käskyä vauhdin kärsimättä.
Seuraamisessa edisti ihan törkeästi, mutta vaikka asenne oli ihan super niin silti oli aika väljä. En haluisi taas hinkata tätä... Vasemmalle käännökset todella nättejä, mutta oikealle todella rumia. Jäävät on ja pysyy :)

Käytiin myös muutaman kerran vauvapuomilla, kun tuntuu että se on taas Ongelma. Toiseen suuntaan (eli poispäin) meni ihan reippaasti, toiseen suuntaan hitaammin, mutta ei voi hirveästi valittaa. Agi nyt tuntuu muutenkin olevan kovin Ongelma tällä hetkellä.

"Siis et oo tosissas!"

Nuo sanat tulivat suustani torstaina n. klo 16 kun käytiin Elina Pietilän pakeilla silmätarkissa. Siinä kandidaattikollegojen opetusta kuuntelin:
"Noniin, siinä näkyy silmänpohjan heijasteet, oliko niissä jotain eroa?"
- "Tuossa oikeassa näkyy tuommonen varjostuma"
Tässä vaiheessa noheva omistaja ei reagoinut mitenkään.

"Juu, silmänpohja on ihan ok."
Noniin, hyvähyvä, annetaan lääkärin tehdä homma rauhassa loppuun.

"Kyllä tuossa oikeassa silmässä on nyt kaihi."
SIIS WTF?! Miten idiootti voi olla että tuo tuli vielä yllätyksenä vaikka itekin näin sen varjostuman jo aluksi. Siinä sitten itse kukin tiirailtiin löydöstä ja kyllä tämä diagnoosi täytyy hyväksyä.

Demohan on peilattu terveeksi aika tasan vuoden iässä (juuri Ennan toimesta), ja vuosi sitten silmäkurssin harkassa silmät olivat myös täysin puhtaat (myös Ennan mukaan). Mutta nyt saatiin lausunnoksi lievä kortikaalinen katarakta. Eipä siinä, voinette kuvitella että otti hieman koville varsinkin harvinaisen kiireisen koulupäivän jälkeen. Illalla oli onneksi mahdollisuus tehdä jotain muutakin kuin maalailla kauhukuvia, ja tähän päivään mennessä lienen jo sopeutunut ajatukseen kaihikoirasta.

Siinä mielessä ollaan paremmilla vesillä, että löydös on vain toisessa silmässä ja vielä kovin pieni, kiilamainen muutos, jota ei edes ilman pupillin laajentamista näe. Hyvässä lykyssä se ei edes etene, tai pysyy vaan toisessa silmässä. Huonolla tuurilla mulla on jossain vaiheessa totaalisokea koira (kukahan edellisellä viikolla silmäpolilla sanoi ettei voisi varmaan elää sokean koiran kanssa...). Eikä se itse sokeuskaan mitään, mutta sydäntä särkee jos kaveri ei pääse enää esim. rellestämään metsään tai jos siitä tulee entistä varovaisempi ja nössömpi kun yksi aistikin katoaa. Eläkekotihan Demolle aina löytyy Lapualta mikäli mun elämäntyyli alkaa olla liikaa, mutta tottakai toivon, ettei siihen tarvitse turvautua.

Talvihorros

Sopisiko tästä jo taas herätä vähän henkiin tämän kaiken talvimasennuksen keskeltä? Voidaan ainakin aloittaa siitä, että viime viikolla oli ihan huikeat agilitytreenit!

Musta tuntuu ettäoon vähän laiminlyönyt tuota koiraa tämän vuoden aikana, kun koulu on niin hässäkkää ja ite on aina ihan puhki päivän päätteeksi. Alkaa jo tuntua siltä, että Demolta on peruskuntokin ihan kadonnut kun se ei enää jaksa tehdä samalla intensiteetillä toista kierrosta treeneissä. Siksi olikin ihana huomata, että pystyy se sentään juoksemaan lujaakin.

Ylläolevaa rataa tehtiin ja ensimmäinen yllätysmomentti oli jo 2-3 -välissä kun nätisti valssilla taipui oikeaan paikkaan vaikka ennakoin että se on vaikea kohta saada sulavasti. 4-8 saatiin vaan paahtaa, ja kun mäkin otin jalat alleni niin Demonkin ilme oli ollu ihan "wtf?" tuolla suoran alussa ja tuli vipinää kinttuun. Takaakierron meni tosi nätisti, mutta en tiiä olisko pitänyt mennä jo edemmäs kun oli todella vaikea saada 10 menemään oikeinpäin. Ainakin tosi lujaa piti pitää koiraa kontrollissa, eikä tuo 10-11 mennyt ikinä oikein nätisti. 12 oli aivan ihana kun aivan näki kuinka tiiviisti tuo koira osaa kääntyä jos tahtoo! Sitten 15-16 -väliin taas valssi ja eipä siinä sen suurempaa. Mutta pitkästä aikaa oli oikeesti Kivaa vaikka meinas ohjaajan kunto pettää ihan jos flunssankin vuoksi.

Keskiviikkona täällä alkoi joku kumma ripsatauti kun yhtäkkiä oli kakkaa ympäri lattiaa kun tulin kotiin. No siinä sitten Canikuria ja pikkuhiljaa parani, kunnes perjantaiaamuna heräsin liman oksentamiseen klo 3:40, sitten käytiin ulkona juoksupaskalla 4:15 ja toinen oksu klo 4:50. Päivän taas ihan fine ja lauantaiaamuna sama homma. Siinä vaiheessa kävin hakemassa apteekista vähän arsenaalia:

Nyt katsotaan menikö oikeasti ohi, vai oliko huijausta taas. Ainakin kaikenmaailman Gastrointestinalit ja i/d:t on yhtä tyhjän kanssa kun tuo ei syö niitä! Toipilasruoka a/d meni pitkin hampain, mutta varmaan tolla kasvistädillä on lusikkansa sopassa kun vaan Eukanuban High Calorie kelpaa tälläsissä tilanteissa...

Oli meillä myös vieraita tuossa pari viikkoa takaperin, nimittäin vanha Kuttukuun tuttu, Peppi. Peppi muutti syksyllä kollegan luo kaupunkikoiraksi ja tuli nyt muutamaksi päiväksi meille hoitoon. Oli ilahduttavaa että joku pystyi ilmaisemaan mielipiteensä niin selkeästi että Demon ei enää tarvinnut yrittää roikkua kaverin perseessä!