tiistai 31. tammikuuta 2012

Se toimii sittenkin!

Voi tätä elämän vuoristorataa! Nyt on taas kaikki paljon paremmin kuin edellisessä postauksessa. Haukkuminen laski tasaisesti viikon mittaan ja tänä maanantaina oltiin jo ihan hissunkissun (plus ei pissaa!), samoin tänään. Todettiin siis tilapäinen mielenvikaisuus episodin aiheuttajaksi.

Tänään käytiin morjestamassa Jennan laumaa ja päästiin oikein vapaaksi lenkkeilemään ja riekkumaan muiden mukana. Olis kyllä niin hienoa jos pystyis tuohon luottamaan vapaanakin, mutta tuo orastava murkkuikä sitä tehokkaasti ehkäisee. Paikallaan tapittaminen on paljon kivempaa kuin luokse tuleminen, ja kun kotona ei ole edes muita koiria houkutteena niin siinä sitä sitten mietitään miten saadaan koira kiinni kahden metrin päästä. Nimim. vietin koirapuistossa 20 minuuttia yrittäen pehmein keinoin julkisella paikalla houkutella kaveria lähtemään kotiin. Olisi pitänyt tajuta olla tiukempi, kun sitten hermon pikkuhiljaa palaessa ja äänensävyn tiukentuessa toimi melkein heti.

Nyt pitäis kyllä aloittaa oikeesti tehokuuri tuon näyttelykäyttäytymisenkin suhteen. On vaan niin hankala päättää mistä aloittaa, me nyt on yritetty aloittaa ryhdikkäämmästä seisomisesta. Saatiin myös hyvä vinkki kosketuskepistä, ja sitä voisi alkaa viritellä tässä kevään edetessä.

Tuli myös tuossa lenkitellessä mieleen, että aikanaan mietin että minusta ei ainakaan tule niitä omistajia joilla on aina nameja mukana ja joka niitä syöttämällä yrittää selviytyä kaikesta.
EIPÄ.
Samapa tuo, kun nyt toimii. En nyt sentään epätoivoisesti houkuttele, vaan pyydän sentään ensin hyvää käytöstä ennenkuin palkkaa heruu. Sitten ollaan jo pohjilla jos pitää heilutella nakkia naaman edessä että pystyy toisen koiran imuuttaen ohittamaan. (En nyt mollaa muita, mutta itseäni ärsyttäisi)

torstai 26. tammikuuta 2012

Takapakkia

Viikon alussa huomasin kamaluuksia. Toi on alkanut haukkumaan yksikseen. Ei nyt ilmeisesti sentään tuntikausia (kuten joululomalla loukkaantuneena eristyksestään), mutta kuitenkin.

Alunperin videoinnin tarkoitus oli ottaa selvää, miksi mua odottaa JOKA KERTA pissa oven edessä kun se on ollut yksin. Halusin siis selvittää, pissaileeko se ahdistuksissaan vai mikä siihen johtaa. No, ei tullut vastausta siihen perjantaina. Maanantaina uusi yritys ja pöyristyin kun tajusin sen haukkuvan. Optimistinen näkemys oli että se vain hämmentyi kun jouduin vielä lähdön jälkeen pistäytymään. Eikä mitä, sama jatkui keskiviikkona ja myös sitten tänään. On se ehkä vähän vähentynyt, mutta silti.

Joka kerta sille piilotetaan ruoka ympäri huonetta, jätetään leluja ja puruluita ja vielä radiokin hiljaselle möykkäämään. En mä tiedä mitä muuta tässä tekis, kun se aikakin vaihtelee, kauanko se malttaa olla hiljaa. Joskus 20 minuuttia, tänään yli kaks tuntia, niin ei tiiä mistä sitä alkais sitten venyttämään. Eikä se nyt ole kahtena päivänä ollutkaan kuin kolmisen tuntia yksin.

Ikinä en ole haukkuvaa koiraa päästänyt pois kämpästä, eikä ole kukaan muukaan (propsit Jussille joka sitä kuunteli pari tuntia lomalla). Aamulla lähtiessä ei mitään suuria numeroita, ja oon ollu huomioimatta vähintään vartin ennen lähtöä. Ja hirveen mielellään se kämppään menee kun tietää siellä olevan tekemistä. En mä ymmärrä.

Mitä tohon pissaamiseen tulee, niin se jatkuu enkä mä pidä sitä niin pahana kuin tota haukkumista. Eikä voi olla mikään tulehdus, kun se tekee sen vaan yksinollessaan ja tiettävästi pystyy sen ajan pidättämään jos on mun kans. Eikä se myöskään juo ylenmäärin yksinollessaan. Pitää varmaan tyytyä protestipissaselitykseen.

Tulipahan todistettua ettei se elämä aina niin vaaleanpunaista ole.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Näin tällä kertaa

Turussa käytiin H nappaamassa. Eipä se esiintyminen nyt kyllä paremmankaan arvoinen ollut, mutta ei siitä sen enempää. Espen Enghin näkemys:
9 months old and very much a puppy. Does not know where to put his feet. Great character. Rather narrow in the skull, needs to develop in cheek. Accept. neck, fine bone, absolutely high on top, good tail-set. Very loose and uncordinated on the move.

Heh, tottahan toi oli, ainakin siinä tilanteessa. Yllättäen on pentu kun on samana päivänä täyttänyt sen 9 kk, ja kyllä se liikkuminenkin oli varmaan vähän haparoivaa kun piti kiskoa ja olla muuten vaan  hölmö... Ja kyllä, pieni se pääkin on.

Kuulemma kaikenkaikkiaan vielä tasapaino hakusessa, mahdollisesti kuitenkin lupaava, mutta tarvii vielä kehittyä. Ja totesi, että todennäköisesti todistetaan se jonkun ajan kuluttua vääräksi kun valioidutaan, mutta näin tällä hetkellä.

Maastahan se pienikin ponnistaa :)

perjantai 20. tammikuuta 2012

Panta!

Tämä on nyt niin hieno asia että ansaitsee oman tekstinsä. Meillä on hieno panta!

Panta on mittatilauksena tilattu täältä. Hinta oli mielestäni huokea, postikulut olemattomat ja toimitus todella nopea (ajatellen että oli mittatilaus!).

Nyt sopii lähteä Turkuun uuden pannan kanssa lesoilemaan :)







sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Mahalasku turvalleen

Ei nyt tänään mennyt ihan niinkuin elokuvissa. Pentuja oli 2, yksi kumpaakin sukupuolta. Tästä johtuen tietty saatiin PEK1 mutta jäätiin ilman KP:a, samoin kuin narttukin. Ei siis saatu ROP-pentua tänään ollenkaan. Muutenkin tuntui että arvostelu oli aika tiukkaa, vihreitä nauhoja sateli aikuisille... Tuomarina Soile Bister.

Demo liikkui mun mielestä tänään paremmin kuin ikinä, mutta vastaavasti paikallaan se ei jaksanut seistä. Tai jos seisoi, niin ihan vinossa tuomariin nähden. Oli myös vähän liian innokas ja hössöttävä kun tuomari tuli käpälöimään, mutta näköjään se laskettiin hyväksi asiaksi :D
Ihan positiivinen fiilis jäi tuosta tuloksesta huolimatta, kun liikkuminen oikeasti sujui niin hyvin. Tietty ihan eri asia miltä se sitten ulospäin näytti.

Kauttaaltaan melko kevyt ja hieman narttumainen uros. Toiv. vahv. kuonon/kuonoa. Hyvä purenta. Niuk. kulm. ed. ja takaa. Ulkokierteiset etukäpälät ja hieman pihti takaa. Vaikuttaa tällä hetkellä hieman takakorkealta. Hyväasent. häntä. Lupaava karva. Liikkuu kapeasti takaa, hieman tepsutellen edestä. Kerrassaan ihastuttava luonne.

Oikein kiva kun kehäsihteeri lyhentelee omiaan ja kirjoittaa muutenkin aika epäselvästi. Ehkä siinä luki noin. Eniveis, mehän ei lannistuta, vaan lähetään lauantaina Turkuun ryöväämään ruotsalaisten potti ;)

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Tavoitteet

Ilmeisesti tälläinen pitää myös tehdä ollakseen uskottava treenibloggaaja. Here we go:

Näyttelyt
- Viron juniorimuotovalio olisi hakusessa jos maailmankaikkeus ei ole koko vuotta mua vastaan.
- Edes yksi serti kotimaasta olis jees.
- Yleisesti vaan superhyviä arvosteluja ainakin :)

Agility
- Alkeiskurssi/toinen pentuagi/pentuagin jatkokurssi, jos jostain semmonen löytyis joka meille sopis.
- Kesällä omatoimitreenausta Lakeuden Kennelkerhon kentällä.
- Syksyllä K9:n järjestämiin treeneihin, budjetin puitteissa.
- Ei kisatavoitteita, kunhan nyt opittaisiin kaikki esteet ensin.

Toko
 - Ensimmäisenä työn alle seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja häiriötä!
- Alokasluokka opeteltuna vuoden loppuun mennessä.
- Jos tapahtuu ilmiömäisiä kehitysharppauksia, niin ehkä yhdet kisat.

Muuta
- Kesäkuun alun paimenleiri, lähinnä vaan kokeilua huvin vuoksi.
- Jäljen kokeilua TODELLA suurella ehkällä varustettuna.
- Terveystarkit

Uudet kujeet

Mistähän sitä aloittais. Ennen joulua kävi pari bortsukaveria, Edi ja Sky, kylässä. Oli maailman hienointa kun oli kerrankin kaveri jonka kanssa kiskoa patukkaa!


Itse joulu oli ja meni ihan rauhallisesti, eikä Demo edes kaatanut kuusta. Mutta ettei elämä olisi liian kivaa, oli joulu ihan lumeton. No okei, ei IHAN mutta ei sitä meidän pihassa ainakaan näkynyt. Tuulta sen sijaan piisasi, ja sen johdosta meilläkin oli sähköt tapaninpäivänä poikki vähän yli kellonympärystän. Jeejee.

Joulupäivänä



Vanha ei voi nyt muistaa, milloin se lumi sitten tuli, mutta kyllä sekin ilmestyi. Ehkä uuden vuoden aattona (vai uudenvuodenaattona?). Sitten mettäreissuilla riemua riitti ja sain kokea sen paljonpuhutun lumen tassuihin pakkautumisen. Muita lieveilmiöitä olivat lumipallojen jahtaus,selittämättömät hyppypomppuhepulit, lumessa makoilu ja tietenkin suu ammollaan juokseminen, etenkin lumisateessa.


Nyttemmin on kotiuduttu taas etelän maisemiin ja jännitetään kahden seuraavan viikonlopun näyttelyitä. Samalla tavallaan suunnitellaan Tallinnan näyttelyreissua, mutta Evira (ja kaikki muut, kuten universumi) haluaa ilmeisesti tehdä sen liian hankalaksi, saa nähdä mihin päädytään.


P.S. Lisää loman kuvasatoa löytyy galleriasta