torstai 27. helmikuuta 2014

Nuuskis

Argh, ihan hirveetä haistelua ja apinointia ja liikaa häiriöitä tänään. Ekalla pisteellä ei hetken rauhaa, heti jos ei jotain käskenyt niin nokka maassa ja korvat narikassa. Kuulin jälkeenpäin että siellä oli ollut joku paskaepisodi viikonloppuna, ei ihme. Haistelu ärsyttää ehkä eniten ikinä, kun ei tuolla edes kehtaa huutaa niin perkeleitä kuin tarvis, että yks kuuntelis. Ja joo, kuulostaa huonolta koirankoulutukselta kun en just naksuttele ja vastaehdollista ja mitänäitänyton saadakseni sen haistelun pois, mutta kun on vaan asioita joita en siedä ollenkaan.

Ekaksi siis paikallaan käännöksiä, sivuaskeleita ja peruuttamista. Näitä on tehty tooooosi vähän koska pelkään että Demo pelkää mun jyräävän sen vasemmalle astuessa, ja koska tuo koira nyt vaan ei osaa peruuttaa. Eiks ookin hyvä taktiikka, että ei edes treenata niitä asioita mitä ei osata?
Joka tapauksessa, tänään niitä sitten tehtiin. Kuulemma sivuaskeleet on ihan tosi hyvät niin kauan kun mä en kato koiraan. Ja siis molempiin suuntiin, jopa vasemmalle! Kääntymisen se periaatteessa osaa, mutta kun on tehty aikalailla ysikymppejä, niin pitäisi harjoitella noita muitakin variaatioita. Peruutus on todellakin hakusessa, ei mene suoraan oikein edes sitä kymmentä senttiä, vaan ottaa semmosen loitonnusaskeleen ja sitten tulee sivulle kun pysähdyn. Ilmeisesti pieni kuuriluontoinen seinän vieressä peruuttaminen vois toimia, täytyy koittaa.

Merkki. Ei olla tehty ikinä, muuta kuin tänään päivällä 5 toistoa kosketusalustalla. Siinä ajassa jo onnistuin opettamaan huonon merkin, kun nyt on jo niin kiinni siinä tötterössä että ei oikein osannut hakeutua alustalle kauemmas. Alusta on siis jonkun metrin päässä tötterön takana, että koira ei kaartaisi ennakoiden merkille jne. Tehdään aluksi vain vapautuksella, eikä kuluteta sitä merkkikäskyä. Kotona toistettuna, kerran kun menin pysäyttämään siihen törpön kohtaan niin ei taas meinannut osata mennä siitä ohi. Tunnen jo kuinka harmaat hiukset pukkaa päänahasta. Mutta, askel kerrallaan.

Omatoimisesti tehtiin sitte käskettyä odottelua kun oli niin ylivoimaiset tuoksut ja häiriöt kentällä. Yllättävän hyvin toimi, ja vaikka nousi niin tiesi tasan tarkkaan tekevänsä väärin, kun pienestä ilmeen muutoksesta löi takas maihin.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Semikaunis ja suhteellisen tottelevainen

Hiottiin paikallaankäännöksiä, ihan noin niinkuin seuraamista silmälläpitäen. Alussa oli niin kierroksilla että tuli superpätevästi, mutta sitten alkoi löysäilemään. Tarpeeksi monen palkattoman yrityksen jälkeen sitten onneksi tajusi että pitää olla tarkempi.Tehtiin ensin oikeaan, ja selkeää parannusta kyllä tuli, mutta vasempaan kääntymisessä meni vielä paremmin. Pikkupättkällä tuntui että Demo tajusi perseensä ja ymmärsi että ei voi vaan pysähtyä ja lähteä jossain vaiheessa mukaan. Täyskäännökset oli tosi siistejä, sekä heti käännöksestä palkaten, että pienen suorankin pätkän jälkeen.

Pää maassa makaamista *huoh*. Puhe oli, että opetus täytyy aloittaa siitä, että mä pyörin siinä vieressä, lähden ja tulen, ja sitten vasta voidaan alkaa miettiä etäisyyttä ja kestoa. Totta, mutta kun se on niin vaikeaa, molemmille! Toisaalta, pää maassa selkeästi olisi Demolle helpompi, kun muutkin on vahvistaneet sen, että se näyttää varmemmalta ja rauhallisemmalta niin.
Otin etupalkan käyttöön että saisin sen pään jopa vähän suoraan eteenpäin, ja että palkka tulisi järkevästä suunnasta (vrt. naksaus → pään nosto → palkka ylhäältä). Mun liikkeellelähtö on ihan sikavaikea Demolle, jopa ehkä enemmän kuin palaaminen viereen. Tein sitten soveltaen niin, että hyörin siinä vähän kauempana edestakaisin ja vapautin aina kun oli rauhassa eikä vilkuillut.

Lopuksi tehtiin vähän sattumalta keinujuttuja. Ekalla kerralla sai jonkun paskahalvauksen ja pomppasi sieltä korkealta pois, kun pidin vielä toista päätä maassa. Tehtiin sitten niin kauan että meininki reipastui, välissä tietty aina riehutusta että sais ne paineet pois. Palkka oli alusta kauempana, tämän oon todennut parhaaksi, kun ei se viitti jännityksessään sieltä keinun päästä mitään syödä. Hyvin se parani loppua kohti.
Mutta silti, vaikka kuinka laiskottais, niin laita se koira hihnaan! Se on helpompi molemmille kun Demo tietää että se ei pääse kauas ja mun ei tarvi menettää hermoja ku joudun huutelemaan sitä. Koska onhan se nyt epäreilua että pieni koira joutuu tultuaan luokse tekemään jotain mitä se ei halua!

Ainiin, käytiinhän me lauantaina Lahdessakin öö, tuota Jyväskylähän se taisi olla! :D Tuloksena sileä ERI, ei sijoitusta. Arvostelukin vähän tyly, mutta ihan oikeat viathan se sieltä löysi. Eihän nää hollantilaiset ymmärrä mitään Demon kauneudesta! ;)
2½ yrs dark grey. Head of good proportions. Thin ears, dark eyes. Scissor bite, missing P2 left under. Could have more angulation in front, angulation behind ok. Good forechest & depth of brisket. Coat is a bit soft & lacks structure. Fine bones. Regular movements, a bit close behind. Nice temperament.

torstai 20. helmikuuta 2014

Ohjaajaongelmia?

Alkuun kuulusteltiin läksyt, eli katottiin maahanmenon nopeutta rivissä EVL-tyylisesti. Höhöö, tuplakäskyn tarvi eikä meinannut pysyä maassa kun samalla kaavalla nostettiin koiria sivulle, nousi muiden käskyistä ja pelkästä tylsyydestä. Tais tulla laiskanläksyä.

Kaukojen tekniikkaa hiottiin, tai lähinnä pohdittiin että mitä vois tehdä toisin. Hetkeen ei ookaan hinkattu tuota peruuttaen istumista ja sen huomasi. Samoin s-m -vaihto on aika huono, pitää tehdä sitä avustetusti, mutta niin että nami tulee vasta taskusta. Vastaavasti m-s teki tosi hienosti, ihan niinkuin oon yrittänytkin opettaa. Puhuttiin vähän, että olisko helpompi jos se siirtäis etujalkoja vähän taaksepäin, niin tulisi helpommin ryhdikkäämpi seisominen ja istuminen siitä helpottuisi. Mutta en tiiä, oon nyt saanut sen niin hyväksi, että en ehkä viitsi vaihtaa enää. AVO-vaihdot oli ihan jees, mitä nyt nousi aina vähän kakstahtisesti istumaan, mutta eihän se joka kerralla kovin reippaasti pomppaakaan.

Ruutua tehtiin omatoimisesti ja voi jummi! Nyt on selkeästi joku naksahtanut päässä, tai lähinnä mä oon ollut johdonmukainen ja on päätetty selvä kriteeri. Ja ihan vaan ettei totuus unohtuisi, niin piirsi itselleni pienen kartan, vain vihreellä palkataan.
Hienosti Demo osaa bongata ruudun, siinä ei oo mitään ongelmaa. Vauhti saisi pysyä samana kuin lähdössä, meinaa vähän hiipua, mutta ihan ok. Pari kertaa tein jopa niin, että kehuin oikeasta paikasta, sitten käskin maahan ja kävin palkkaamassa, ja lopuksi käskin vielä seuraamaan. Hyvin tuli seuraamaan namin kanssa, vaikka aina meinaa usko loppua kun kyllähän sillä kestää kiriä mut kiinni.

Seuraamispisteellä vuodatin kuinka meillä on niin paska väljä seuruu, jossa koira edistää ja jätättää vuorotellen. "Voin vaikka näyttää", ja sitten koira suorittaa täydellistä seuraamista... En tienny että sekin voi joskus harmittaa :D
Syitä tähän: a) keskityin siihen mitä tehtiin b) en katsonut koiraa, kun näin peilistä c) seuraamispätkä oli tarpeeksi lyhyt. Kontaktihan tuolla on aivan loistava, ja varmaan osittain siksi se leviää ja edistääkin. Mutta nyt vaan ei saa katsoa sitä koiraa, pitää luottaa siihen että se seuraa, ja pikkuhiljaa pidentää pätkää. Käännöksiin ihan samat ohjeet.

Lopuksi tehtiinsama maahanmenoruljanssi kuin alussa. Ai että oli hieno! Ihan superpätevä! Niin nopea, ja kehuin aina kun ei välittänyt muiden käskyistä. Tehtiin niin, että Sanna & Sanna kulkivat peräkanaa ja toinen käskytti maahan ja toinen sivulle, ja tätä siis kaksi kierrosta. Ainakin sai lähteä hyvillä mielin kotiin!

Tässä vaan herää ajatukset, että mitä kaikkea mä oon pilannut tässä ajan mittaan tuijottamalla sitä koiraa? Kaikki vierelle palaamiset, seuraamisen, perusasennon ja todennäköisesti noudon palautuksen. Nyt tuli vähän semmonen ahaa-elämys, että oikeesti mun täytyy opetella uusia tapoja kun ei vanhat näköjään toimi. Täytyy alkaa luottamaan koiraan, eikä saa hermostuttaa sitä tuijottamalla, hipsimällä tai nojaamalla, ei saa vältellä ongelmia ja pitää nostaa kriteeriä jos kerran jotain jo osaa. Piece of cake :D

tiistai 18. helmikuuta 2014

MenemenemenemenePUTKEENPUTKEENPUTKEEEN!!

About tuolta kuulosti meidän tämänpäiväiset treenit :D


Näköjään vähän huonosti näkyy varsinkin nuo punaiset numerot, mutta ne menee noita alareunan esteitä edestakaisin. Tänään siis sai taas ohjaaja juosta.

Aluksi otettiin neljä toistoa ihan pelkkää alareunan suoraa. Ensin ykkösestää vitoseen, sitten kutosesta ysiin loppupalkalla, sitten kutosesta ysiin niin että näki kun palkka laitettiin ja vielä viimeisen kerran niin, että odotettiin lähdössä ja katsottiin kuinka palkka karkasi putken päähän. Vauhtia tuli toistojen myötä tosi hyvin, ja paras taisi olla kolmas toisto kun jäin melkein tuonne toiseen päähän käskemään putkeen ja jätkä vaan painaa menemään ♥

Toisessa setissä otettiin tuota alapätkää ihan kokonaisuutena ja sitten myös jatkettiin kasiin asti niin, että kutonen oli korvattu renkaalla.

Loppuhuipennuksena oli tuo kuvan koko rata äkkikuolemaperiaatteella. Meitä oli kaksi jäljellä niin tehtiin rataa, ja jos tuli virhe niin vuoro vaihtui toiselle koirakolle. Hieno idea, mutta me molemmat oltiin liian hyviä, eikä saatu keskeytyksiä. Pari kierrosta juostiin ja sitten tuli käsky, että vaihdetaan suuntaa, eikä siltikään ollut ongelmia! Olin ihan varma että en saa Demoa tuon hypyn jälkeen väärään päähän putkea, mutta kyllä se persjätöllä vaan sinne etsiytyi (vaikka jälkikäteen ajatellen, ei se voinut sitä putken suuta mun läpi nähdä, onneksi oli tuttu rata).

Viimeinen rata oli kaiken huipuksi kuulemma selkeästi nopein. Pelkäsin hirveästi että olisi liian rankkaa eilisen jälkeen, kun lämmitellessä lenkillä oli aivan lahna, mutta mitä vielä.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Ulla Kaukosen hyppytekniikkaa

Täytynee tänne listata tärkeimmät pointit, ennenkuin muistiinpanot katoavat.

Hyvässä hyppytekniikassa koiran siirtää painon taakse ponnistuksessa. Silloin lantio pyöristyy samalla kun etujalat ovat jo ilmassa ja koko paino takajaloilla. Ilmalennon aikana selkä on kaarella ja pää selän jatkeena. Takajalat voivat olla rungon alla koukussa tai suoristua taakse, kumpikin on ok. Alastullessa etujalat joustavat ja tulee punnerrusliike. Tömisevät askeleet tai koiran ähkiminen kielivät huonosta tekniikasta, yleensä hyvä suoritus on hiljainen.

Harjoituksissa koira on hyvä lähettää istuma-asennosta, jolloin se luonnollisemmin ponnistaa liikkeella takaosallaan. Asennon tulee olla suora, keskellä estelinjaa ja katseen tulee olla eteenpäin. Lähetys tapahtuu mahdollisimman läheltä lähetyslinjaa, koska pienetkin etäisyydet merkitsevät.

Sitten, mitä tehtiin. Alussa perus "maximitat" ja perässä meidän personoidut mitat.

Set-point
Okseri, jossa rimat 30+35 cm, välimatka 1 jalka, sekä lähtöpiste 6 jalan päässä. Demolle laskettiin 20+25 cm.



Perussarja
5 hyppyä 6 jalan välein, lähteys 4 jalan päästä. Ensimmäinen rima 20 cm, muut 25 cm. Demolle pienennettiin väliä 5½ jalkaan ja laskettiin kaikki rimat 20 cm:iin.
Ensimmäisillä toistoilla Demon ei oikein tarvinnut koota itseään, niin lyhennettiin välimatkaa, että saatiin jotain haastetta.


Askeleen pidennys
5 hyppyä joiden välit 6,7, 8 ja 9 jalkaa, korkeus 15 cm.
Viimeisessä välissä tulee aina kunnon kurotus, eli arvioinnissa on parantamisen varaa. Silti kuitenkin pystyy hyppäämään noinkin pitkän leiskauksen.



 Aluksi Demo oli vähän jännittynyt, kun tuo set point oli niin kummallinen. Onneksi kuitenkin rentoutui siinä namia syötellessä ja loppuajasta oli jo aivan malttamaton eikä olisi halunnut odottaa edes kiinnipitäjän kanssa. Videoissakaan ei näy mitään paskajäykkää jännityskoiraa, vaan ihan iloisia suorituksia.

Mitä Demosta sitten sanottiin? Vähän jäykkää kuulemma tuo hyppääminen, pitäisi käydä taas fyssarilla (mikä voi tuoda myös lisää sitä kaivattua vauhtia). Hävettää aivan, miten laiskaksi oon päässyt. Hyppää myös vähän etupainoisesti, mutta hyviä oivalluksia tuli jo tuonkin treenin aikana.

Näitä harjoituksia nyt sitten suositeltiin tehtäväksi 2 per kerta, 4-6 toistoa kutakin. Jos on ratatreeni samassa, niin sitten ainakin aluksi vain yksi tekniikkapätkä. Rimojen nostoa ei kannata hätäillä (eikä kyllä ollakaan... :D). Askeleen pidennystä tyyliin kerran kuussa. Tuon pitkän perussarjan lähettäminen ei tuota ihan niin hyvää vauhtia kuin kutsuminen, ja siinä tehdäänkin sitten enemmän kutsumalla, mutta samalla myös treenataan lähettämistä siellä seassa.

Eipä siinä, sitte vaan reenaamaan!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Possupäivä


Päivän "oikea" rata, ihan sikakiva. Demolla oli kunnon sikailumeininki ♥
Eka kerta mentiin ilman loppualustaa, ja ainut oikea ongelma taisi olla taas mun rytmitys tuossa 3-4 välillä. Pysähdyin vähän liikaa, ja Demo halusi mennä hypyn väärään suuntaan. Muut kerrat mentiin namialusta lopussa, alussa hirvee kyttäys nakkitarjoilun perään ja aina viimeistään 6-putkesta syöksyi alustaa kohti. Se oli tässä vaiheessa mulle täysin ok, koska se apinanraivoasenne oli se mitä mä kaipasin (ei tietty annettu sen kuitenkaan syödä nameja alustalta). Tuon karkailun takia todettiin että aletaan tehdä niin, että alusta on tyhjä, ja saa palkan vasta multa. Näin sillä on kuitenkin jotain mihin fokusoida, mutta ei silti koe karkaamisen arvoiseksi.
Yleisesti, jos menin liian pitkälle kutosen jälkeen, hyppäsi ykköshypyn, mutta kun tajusin jäädä taakse ja tarpeeksi painokkaasti ottaa haltuun, niin sain menemään lopulta oikein putkeen. Riemunkiljahdukset sitten harhauttivat pyörtämään ympäri palkan toivossa, mutta ei se mitään. Ihan jumalaton vauhti taas putkesta loppusuoran kautta maaliin!

Omatoimiratana toimi viereinen viritelmä. Numerot ovat suuntaa-antavia, tehtiin erilaisia yhdistelmiä. Puomi oli sitä nopeampi, mitä enemmän sitä tehtiin, samoin A. Renkaan meni joka kerta oikeasta välistä ja tosi varmasti, jee!
Kun oli noin paljon tilaa, ja koiralla meni aikaa esteissä, niin pyörin siinä itse sitten kuinka sattui, tällä kertaa tarkoituksella. Erityisen ylpeä olin kolmosen jälkeisestä persjätöstä, jota seurasi valssi nelosen takana, uskalsin luottaa koiraan ja pinkoa esteen taakse. Rehellisesti sanottuna, olihan se valssi myöhässä, mutta itse suoritus meni hienosti. Koitettiin myös takaaleikkausta tuohon samaan putkeen, ihan sikahyvin toimi kun Demo irtosi niin vauhdilla sinne. Jälleen, sikakova vauhti loppusuoralla renkaan ja okserin kautta, vaikka ei ollut edes alustaa!

Näiden välissä tehtiin vähän keinua, taktiikalla riehutan-koiraa-ja-annan-sen-valita-esteen. Reippaasti meni maksipöydän kanssa kun jäin itse pitämään sitä pöytäpäätä alhaalla. Ei paineistunut pahasti kun en kytännyt, ja sain viimeistään leikillä aina jälkeenpäin reipastumaan. Ihan jees.

Lopuksi vielä kun oli aikaa, niin tehtiin keppejä, oli nopeat! Nyt siihen on tullut se vauhti, että "perkele, ihminen menee jo tuolla ja mulla on vielä näin paljon keppejä jäljellä!". Oon niin kiitollinen, että sen tapana ei ole skipata välejä *kopkop*, tuommoisessa tilanteessa voisi herkästi niin tehdä. Samoin pystyy tekemään, vaikka oon sivusuunnassa suhteellisen kaukana. Kyllä se 2by2-taistelu on kannattanut!

PS. En malta odottaa että päästään ens maanantaina treenaamaan hyppytekniikkaa!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Päivähoidossa

Kuvat pöllin tyylikkäästi tikruhailta.

Lauantaina, kun itse otin vapaata tästä rankasta yksinhuoltajan elämästä juhlistamalla kaverin häitä, oli Monsteri hoidossa Hervannassa. Kaikista ennakkokauhukuvitelmistani ja levottomasta edellisestä illasta huolimatta oli jätkä kuitenkin käyttäytynyt mallikkaasti. Eikä kuulemma edes poistanut koirakuumetta!

Vielä miljoonat virtuaalikiitokset majoittajille/koiranhoitajille/ruokkijoille!

Kisakatsomo käynnissä

torstai 6. helmikuuta 2014

Jääviä ja hyppyjä

Vitsi oon tyytyväinen kun päästiin tonne hevikurssille! Jotenkin ajatukset on paljon selkeämmät kuin tähän asti ja ei oo niin epätoivonen olo.

Ekana aiheena oli jäävät. Tehtiin zeta noin niinkuin testimielessä, ja selkeästi saatiin ainakin ongelmat näkyviin :D Siis nuuskii heti jätön jälkeen, eikä pysy paikallaan kun kävelen "väärältä" puolelta ohi (tai muutenkaan...). Nyt lähetään sitten kehumaan heti kun jää nätisti ja voidaan tehdä myös tähän niitä yllätysvapautuksia, tai vaikka käskyttää eri asentoon, niin joutuu keskittymään. Ja sitä liikkumisen sietoa rakennetaan samalla kaavalla kuin ennenkin, mutta ehkä täytyy otta naksu pois käytöstä, niin Demo ei vapauta itteensä välillä. Istumisessa on vielä aikamoinen käsiapu, ja muutenkin se on suhteellisen epävarma, mutta eiköhän se siitä.

Toinen aihe oli hyppy. Koki jonkun bugin siinä, eikä meinannut stopata ollenkaan kun joku haisi niin hyvältä. Mutta pääasiana oli taas väistäminen. Tarvin näköjään jonkun ulkopuolisen sanomaan, että älä kato sitä koiraa, äläkä hiivi sen viereen. Eli, reippaasti normaalivauhdilla sen viereen, ja seisomisesta palkka, ettei ennakoi.

Paikkamakuu 3 min oli kyllä selvästi liikaa, tyhmä minä. Mutta tulipahan nyt puheeksi semmonen, että kun Demo nousee istumaan, niin laitetaan "liikkuri" tai "tuomari" palauttamaan se takaisin, niin ei palkkaannu mun tulemisesta eikä mun tarvi huudella sille kaukaa. Loistavaa! Ei oikein kyllä vielä toiminut, ku otti selvästi häiriötä kun viereistä käytiin palkkaamassa, ja vois kyllä kokeilla tehdä sitä että menee aina palkkaamaan kun joku muukin menee. Sais vähän musta tukea eikä tarvi ahistua yksin tommosesta. Alusta toimi sikahyvin, ei noussut (vaikka sitä kyllä tekikin yksin etukäteen harjotellessa, mur!).

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tiistaiagi ja keskiviikkotoko


Tiistaina oli kunnon rataharkka, Saviojan ykkösten rata. Ei ollut aivan mittakaavassa, tuo 5/13 putki oli melkein alku- ja loppuhyppyjen tasalla, lisäksi keinu oli korvattu pussilla ja rengas normiaidalla. Namialustan vein loppuun odottamaan, ja molemmissa lähdöissä menikin ilmeisesti sen palkan vetämänä tuohon em. putkeen, ja toisella yrityksellä vasta oikeaan suuntaan. Eka rata meni ihan semihyvin, ei ollut vauhdikkainta menoa, mutta oli aika vapautunut ja rento fiilis, mikä tällä hetkellä tuntuu olevan tärkeintä. Kepit ja puominkin meni epäröimättä. Olin tosi tyytyväinen, että jaksoi noin paljon pidemmän radan mitä viime aikoina on ollut.
Toisella rundilla huomasin jo alussa että nyt menee plörinäksi, kun nenä veti vaan maahan, eikä oikein edes kiinnostanut mun villitseminen, toisin kuin ekalla kierroksella. Kaiken hyvän lisäksi oltiin viimeisiä niin hätäilin liikaa. Radalla vielä huutelin ties mitä käskyjä kun jäin virheitä miettimään, niin siinähän oli hieno soppa.
Siispä:
 - ota oma aikasi koiran tsemppaamiseen, vaikka olis kiire
- ota onnistumisen asenne, äläkä etukäteen mieti että nyt menee ketuille
- älä märehdi myöskään menneitä virheitä, keskity menemään eteenpäin

 
Tänään käytiin hallilla vapaapäivän kunniaksi. Aluksi otettiin namialustan sisäänajoa, eli koira maahan, alusta n. 3 metrin päähän, ja takaisintullessa laitetaan siihen nakkia. Toimi ihan sikahyvin, vaikka ei fokusoinutkaan ihan niin tiukasti alustaan kuin halusin, mutta pääasia että ei meinannutkaan nousta. En tiedä, pitäiskö sitä alustan arvoa nostaa sillä, että vapauttaisi jo ennen viereen palaamista, mutta kun en haluaisi taas vahvistaa mitään paikkamakuustavoilähteämilloinvaan-tapaa.  Anyway, nämä tehtiin ehkä puolella matkalla ja joku 10-30 s.
Seuraavaksi tehtiin käännöksiä, ensin vasempaan. Aluksi ihan paikallaan, sitten parin askeleen kanssa, ja palkkasin aina käännöksen aikana. Edelleen saisi käyttää takapäätään paremmin, eikä vaan jäädä seisomaan ja lähteä mukaan kun käännyn. Pitäisi tehdä näitä hidastettuina, mutta kun ne on jotenkin niin vaikeita, ja tuntuu että en osaa toimia niin loogisesti hidastettuna kuin normaalivauhdissa. Oikeaan käännökset oli ihan kamalia. Vaikka koitin tehdä niiiiin selkeästi, niin piti lopulta turvautua käsinamiin ja vähän imuuttaa, että saatiin homma toimimaan. Ja edelleen alkaa heti edistää kun huomaa kääntymismerkin.
Tehtiin myös vähän ruutua ex tempore. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Demo selkeästi tietää mikä on ruutu, eli mihin suuntaan pitää juosta, mutta sillä ei ole mitään kriteeriä mihin pitäisi mennä. Näyttöruutu tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa, sinne se juoksee ilmankin, eikä tavallaan tajua että näyttäminen = "tähän pisteeseen haluan sun tulevan". Muutenhan tuo kelpais mulle, mutta kun se tuppaa menemään liian reunaan ja joskus tarjoaa törpöillä seisomista. Ehkä vaan täytyy sitä nami-/kosketusalustaa kokeilla tuohonkin, en tykkää kyllä yhtään, mutta en mä muutakaan tiedä!
Tunnari oli hieno! Heitin tuon koko laatikollisen (20?) kapuloita maahan, ja oman sinne sekaan. Eka kerta oli vähän hakemista ja piti auttaa. Muilla kerroilla löysi kyllä hirveän hyvin oman, ja viimeisenä vielä suht tiukoista riveistäkin. Lähetyskin oli nyt kauempaa, olisko joku 7 metriä parhaimmillaan, ja laitoin yhden hidastusnakin kapuloiden eteen, että ei rysäytä niin lujaa. Itse olin vielä kapuloiden vieressä, ja en vaatinut tuomista, kunhan valitsi sen omansa ja istahti. Tuo palautus pitäisi vielä katsoa kuntoon erikseen.
Viimeisenä vielä paikkamakuuta samoin kuin alussa. Yhteensä 7-8 toistosta otin kerran sivulle, ja nousi kyllä hienosti vaikka pelkäsin että ei enää sitten "osaa".