maanantai 31. maaliskuuta 2014

Männä viikolla

Jaha, tässä on jäänyt tarinoita tarinoimatta.


Viime tiistaina aksassa tehtiin radanpätkää ja uutena asiana tuli putkijarru. Se on yksi niistä asioista mistä oon kuullu puhuttavan, mutta en hyvälläkään mielikuvituksella ole ymmärtänyt mistä on kyse. Yksinkertaisesti, jos putken jälkeen pitää esim. tehdä tiukka käännös johonkin epäloogiseen suuntaan (9-10), niin ennen putkea kerrotaan se jo koiralle jollain tavalla -> putkijarru. Meille otin käyttöön ihanvaan nimeen yhdistetyn himmauskäsimerkin, ja toimi ihan kivasti kun opin ajoittamaan oikein ja olemaan taas toisessa päässä ajoissa.

Torstaitokossa oli ohjelmassa aikalailla kaksi temppurataa. Toisella pisteellö tehtiin eri liikkeistä osia sekaisin, eli esim. nouto ja seuraamista, hyppy ja kaukoja sekä ruutu väärinpäin (koira makaamaan ruutuun, kutsu, seuruuta ja lähetys ruutuun). Meni vähän päin mäntyä, lähinnä sen takia kun itekään ei tienny mitä tuleman pitää niin pyöri aivan epäloogisena siinä. Myöskään superlyhyet seuruut ja ahtaat käännökset ei ollut hyvä juttu.
Toinen piste oli vähän perinteisempi, eli ohjaaja keskellä ja koira suorittaa hyppy-ruutu-kaukoja-nouto-pysäytys-istu-luopuminen-viereen. Näin auki kirjoitettuna tuossa onkin ihan hitosti hommaa, mutta mä ja erityisesti Demo tykkää tälläsistä kun herneet saa raksuttaa. Ainoa ongelma olis voinut olla, että Demolla ei varsinaista kapulansylkemiskäskyä ole, sillä on vain lupasana luovuttaa kapula mun käteen. Mutta en mä ehtinyt kuin vasta istuuttaa koira niin kapula lensi kaaressa suusta. Ei ehkö kovin toivottu tulos muuten, mutta tuossa oli oikein :D

Tänään käytiin ulkokentällä tokoilemassa, kun vihdoin ja viimein neljännestä kaupasta sain ne ohjatun kapulat! Ei oo kiva kun Berra lähettää kauppoihin erikokoisia isoja kapuloita niin että ei kokonaista settiä löydy mistään.
Noudon pidosta on tullut ihan karseeta. Tunnarit rouskuu poskihampaissa, metalli kalisee hölskyen etuhampaissa ja ohjattuja voikin pitää muuten vaan niin että heiluu puolelta toiselle. Tähän ottaisin mieluusti vinkkejä! Nokasta pitäminen ei ainakaan hommasta hauskempaa tee, ja nyt yritetään tehdä seuraamisia ja muita kapulan kanssa että tajuais pitää kunnolla kiinni. Mikä sitten taas ei tietty auta tunnaripureskeluun.
Vähän jotain seuraamispätkääkin tehtiin, mutta oli vähän löysää. Luoksetulon sain ihan hienoksi sen edellisen episodin (joka tosiaan jatkui ohjatuissa treeneissä to) jälkeen. Tulee ihan hyvällä vauhdilla nyt, mutta kovin kaartaa. Mutta ihan hyvä jos ei jäänyt päälle, ja oli oikeesti joku stoppien oppimisen vaihe kuten torstaina pohdittiin.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Mitä just tapahtui?

Tänään treenilistalla oli sen paikkamakuun etäisyys, eli se että Demon usko ei lopu, vaikka mä kävelen kuinka kauas. Tosi hyvin pysyi palatessa pää maassa, ja eipä muutenkaan mitään suuria ongelmia. Suurin haaste tulee olemaan tuon siirtäminen muiden koirien viereen ja se, että Demo muistaa käyttäytyä niinkuin pitää.

Muuten tehtiin pitkiä seuraamisia aika paljon. Täyskäännöksissä alkoi ennakoimaan taas ihan sikana, sitten tehotoistoilla parani, mutta taas pidemmän pätkän jälkeen ennakoi ja leveni niin pirusti. Piti ottaa vähän eri lähestymistapa ja tehdä siitä kääntymismerkistä samalla tiivistämismerkki, niin ei ehkä pääse leviämään.

ALO-jääviä koitettiin kerran molempia ja kun meni niin tosihyvin, niin en puuttunut niihin sen enempää. Merkkiä hiottiin kanssa, eka toisto alustalla, muut ilman. Tuohonkin pitäisi saada jooku virittelykäsky, kun tuntuu että paikkaa vaihtaessa koko merkki hukkuu koiralta ihan täysin. Siis käskystä se juoksee jonnekin eteenpäin, sitten hidastaa ja kattelee ja  lopulta huomatessaan tötterön, pinkoo sinne. Nyt on vähän merkkejä ilmassa, että voi ruveta nenällä tökkimään merkkiä, pitää olla tarkkana.

Luoksetuloa tein ensin ALO-tyylisesti, toisella kerralla pysäytin seisomaan, ja hienosti pysähtyikin! Kolmas kerta oli tosi varovainen normaalimenoon verrattuna, ja neljännen otinkin sitten vauhtiluoksarina. Luulin että toimi, mutta vissiin ei, koska ihan lopuksi yritin vielä tehdä vauhdilla, ja aina kehuessa Demo pysähtyi kuin olisin käskenyt... Sitten kun koitin vedättää namilla (koska eihän tässä vaiheessa voi lelulla leikkiä, huoh), niin meni ihan jäihin ja tuli kiertäen hidasta ravia luokse. Sitten kun en saanut vauhtia koiraan, en palkannut sitä, ja se ei taas tiennyt mitä mä halusin ja miksi ärsytti. Ja muuten voin sanoa, että ärsytti, ihan sikana. Sen luoksari on ollut niin kauan niin hieno, että pitihän sekin mennä rikkomaan. No, tein sitten "luoksareita" eli mukaankutsuja selkä koiraan päin ja vielä vahvistelin muuten vaan sivulletuloa. Ihan ihme juttu ja ihan ihme mielentila.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Vähän liiankin aktiivinen

Huhheijaa, mä oon pian pulassa tuon koiran innostuksen kanssa. Ihan järjetöntä sinkoilua ja taas piti koittaa haukkumistakin...

Mutta. Tänään oli aiheena paikallaolojen häiriöt.  Ensin tehtiin kokeenomainen makuu, nousi kerran maatessa ja myös mun palatessa. Perkele! Ihan suomeksi sanottuna. Häiriöinä oli juokseva ihminen, lentävä lelu ja luoksetulokäskytystä. Ne ei onneksi hetkauttaneet.

Toinen piste oli kehääntuloa ja liikkeidenvälejä. Taas ajattelin että jes, nyt päästään oikeesti korjaamaan jotain, mutta paskat. Demo ei juuri ikinä ole tehnyt noin hyviä liikkeenvälejä kuin tänään. Saatiin silti ihan hyviä vinkkejä. Nyt, jos Demo ei tule mukana, niin mä lähden vauhdilla muualle että sille tulee kiire mukaan, ja ylipäätään koitetaan saada se tarjoamaan mukanaolemista.

Ruutua tehtiin omatoimisesti, pitempi matka ihan selvästi hidastaa, tämä siis treenilistalle. Merkillekin koitin saada lisävauhtia ja aika hyvältä näyttikin.

Nyt on taas vaan se apinanaraivofiilis että ei yksi helvetin paikallamakaaminen voi nyt kaataa meidän koeuraa, kun kaikki muu on ihan mukavalla mallilla!


Ja vielä otsikkoon viitaten, Demosta tuli vuoden 2013 aktiivischapendoes! Kyllä tällä ramppaamisella nyt jotain kuuluukin jo saada ;) Lisäksi tokokisassa oltiin sijalla 2, heti tokovalion takana, eli ei paha ollenkaan, sekä urosten kauneuskisassa sijalla 8.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ja taas kulkee

Tässä on nyt erinäisistä aikatauluongelmista johtuen tullut vahingossa pidettyä joku kolmen viikon agitauko. Ja sehän on tehnyt vain hyvää! Pitkästä aikaa tuntui siltä, että me kaksistaankin saatiin jotain järkevää aikaan.

Aluksi meinasin jo polttaa päreeni, kun tuo agilitytreenien aikainen luoksetulo ei vaan toimi niin millään. En tiiä mikä siinä on, mutta ei vaan voi tulla käskiessä luokse. Jotenkin vaan se haluaa pitää hirmuisen turvavälin ja käskiessä vaan jäätyy paikalleen tai alkaa nuuskuttelemaan. Sivustakatsojan silmin se varmaan näyttää siltä että oon piessy sitä koiraa niin, että se ei uskalla tulla mun luo ja rauhottelee vaan itteään... Kaiken huipuksi, sitten kun se tulee luo, niin ihan mielellään kyllä tekee.

No, nakkien voimalla päästiin tästä vähän yli, niin että päästiin suorittamaan. Ihan siltä varalta että tänään olis jänskäpäivä, niin aloitettiin kevyesti vaan loppupalkalla pari aitaa, A ja yks aita. Ihme bugi tuli, kun ei olisi halunnut mennä A:lle, mikä on yleensä melkein lempieste. Kolmas kerta toden sanoi ja meni hienosti, vauhtiakin oli kivasti.

Koitettiin ekaksi tuota mustaa rataa. Eka pätkä mentiin kolmoselle asti ja siitä este kerrallaan pidennettiin ihan tuonne kepeille asti. Lempikohta oli ehdottomasti tuo 3-4-5 -veivaus, kun Demo kääntyi tosi hyvin ja itsekin uskalsin juosta alta pois, vaikka tuntuikin että oon pian naamallani nurmella. Puomikin tuli vähän shokkihoitona noinvaan siihen radan osaksi, mutta suostui hyvin menemään, eikä vauhtikaan nyt ihan säälittävä ollut. Ja kepit, voi ne kepit! Joka kerta haki ihan helvetin hyvin sisäänmenon, vaikka kuinka (jopa tarkoituksellisesti) sähläsin!

Punasella radalla nyt ei ollutkaan mitään muuta erikoista, kuin tuo tosi lyhyt väli putkesta kepeille ja siinä vielä väärä väli suoraan linjalla. Tein aluksi ihan niin, että olin tuossa "sisäpuolella" ja ohjasin koko ajan oikealla kädellä. Toisella kierroksella tein valssin kolmosen jälkeen ja vaihdoin puolta niin että tuli ei-niin-sujuva takaaleikkaus kepeille. Ja taas! Ihan superüberhyvämahtavat kepit! Huomasi oikein kun putkesta tullessa välähti että "hetkinen, tämä on aivan väärä väli" ja niin nohevasti kiersi oikeaan sisäänmenoon. Vauhtikin kepeillä oli joka kerta aivan super, kyllä me jotain oikeesti osataankin!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Edistymistä!

Tällä kertaa päätin että otetaan pitkää seuraamista. Tässä on nyt jonkin aika keskitytty tuohon tiivistämiseen, käännöksiin ja tempon vaihteluihin, niin teki ihan hyvää vaihteeksi. Eihän se kovin hyvin mennyt aluksi, jotenkin nää ekat toistot mistä aiheesta vaan on aina hirveen tahmeita. Selvästi kun meni esim. agiesteitä kohti niin alkoi jättäytymään ja loittonemaan, huomautin ihan rehellisesti että tuommoinen ei käy ja otin uudestaan. Vasemmalle käännökset oli ihan hyviä, mutta oikealle tuppasi taas levenemään. Täyskäännökset oli tosi vaihtelevia, ei nyt sentään karannut mihinkään, mutta tooooooosi (siis tooooosi) loivasti kääntyi välillä. En oikein saanut kiinni, että missä vika.

Paikkamakuuta, JES. Ihan oikeesti, nyt voi sanoa, että meni hyvin. Olin ihan 4 metrin päässä ja tyhjä alusta mun edessä, tavoitteena kasvattaa vain aikaa. Pari minuutin pätkää taisi olla, välissä lyhyempiä ja vapautin välillä. Tosi hyvin piti pään maassa, vaikka tulin eteen tai sivulle palkkaamaan, ja ei haistellut juurikaan. Erikseen tehtiin vielä kahden minuutin makuu, siinä vähän meinasi haistella, mutta kun kielsin niin hyvin keskittyi pitämään pään maassa. Vapautin alustalle.
Aivan ahaa-elämys melkein iski tuossa matkalla, että tää hommahan pitää oikeasti treenata pienissä paloissa; mun häiriö lähtiessä ja tullessa, matkan pituus ja aika. Siinä nyt sitten kun muistaisi treenata aina yhtä asiaa kerrallaan.

Ruutukin oli tänään ihan super. Ekalla toistolla meni just eikä melkein täysiä oikeaan kohtaan, tokalla vähän hitaammin, kolmannella oli vähän jo paikka hukassa. Neljännellä kävin taas näyttämässä paikkaa ja hienosti meni, otin oikein pysäytyksen ja maahanmenonkin siihen.
Merkkiä tehtiin myös, oli ihan hirrrveen kova hinku sinne alustalle merkin taakse, kyttäs aivan sikana. Luvan saatuaan singahti samantien oikeaan kohtaan, ja nimellisesti vielä pysäytin. Toinenkin toisto alustalla, kolmas ilman, eikä mitään vaikutusta alustan poistamisella! Uhkarohkeana yhdistin siihen sitten vielä ruudun. Merkin jälkeen palkkasin ja menin vierelle lähettämään. Ei meinanut uskoa että piti oikeasti mennä ruutuun, otti muutaman juoksuaskeleen ja pysähtyi hämmentyneenä. Uudella käsky(i?)llä meni kyllä, jäi tosin vähän eteen. Toisella kerralla en palkannut merkillä, enkä mennyt viereen lähettämään, vaan tein ihan "oikeana liikkeenä" (herääkin kysymys, että miksi, jos kerta äskeinenkin oli vaikea?) ja meni ihan hyvin. Ei nyt superisti, mutta tosi hyvin odotuksiin nähden.
Ruudussa pitää treenata vieläkin sitä paikkaa, että ei tule epäonnistumisen mahdollisuutta. Samoin varmempaa irtoamista merkiltä ruutuun, mutta tämä nyt olikin vasta ekoja kertoja. Maahanmeno ja pysäytys ei tunnu olevan mikään ongelma, niin turha niitä on hinkuttaa, alkaa vaan turhaan ennakoimaan.

Lopussa tehtiin ihan vähän jääviä, ja voi sikapossu kun nuuski... Pysähtyessä seisomaankin piti laittaa nokka maata kohti. Siirryttiin sitten peilin eteen ja sanoin aina semmoset ärkeleet kun tätä näin. Kamalan haastavaa meinasi olla, mutta selvittiin ihan kunnialla. Aivan lopuksi treenattiin istumisen nopeutta, eli koira vaan hilluu, käskytän yllättäen istumaan ja nakki lentää taakse. Tänään sen totesin, että eihän tuo meinaa osata istua. Siis liikkeestä, ehkä n. 55% käskyistä tuotti sen istumisen, muuten vaan pysähtyi tai meni jopa maahan.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Tuplatokot

Olin niin malttamaton päivällä että piti käydä yksin reenimäs ennen illan ryhmähäiriöitä.

Seuraaminen oli tosi kivaa, kyllä ne käännökset on parantuneet ja juoksussakin pysyy mukana. Tuntuu vaan että eka pätkä on aina sellanen harjotteluveto ja sitten joku kolmas kerta on niin super että ei mitään rajaa.

Pää maassa makaamista, alkoi vähän ärsyttää. Nyt kestää mun vierellä ja vähän takaosassakin heilumisen, mutta jos kumarrun laittamaan vaikka palkkaa alustalle n. 3 metrin päässä niin pää nousee heti. Mä luulin että sen etäisyyden piti olla se helpompi osa! Haluaisin vaan niin positiivisesti vahvistaa ja olla iloinen, mutta kun niillä "oijoi/hupsista/kuinkassenytnoin" -huomautuksilla ei oo juuri mitään vaikutusta siihen seuraavaan suoritukseen, vaan sama toistuu. Pitäisi osata helpottaa aina sen jälkeen sopivasti, mutta kun ei sillä paikallaan junnaamisellakaan asiassa etene. *Hnnngh*

Jääviä ja niissä mun häiriötä, eli yritin kulkea mahdollisimman läheltä Demoa ja tehdä zeta-tyylisesti yksittäisia asentoja. Meni ihan jees, ja oikeassa mielentilassa menee maahan sikahienosti ja pysähtyykin ihan ok. Hyppyäkin piti vielä katsastaa ja juma kun siinä oli laiska pysähtyminen! Mutta eipä se vaatinut kuin muutaman vauhtitoiston erikseen, ja sitten homma taas pelitti.

Tehtiin vielä kaikkea epämääräistä tyylin hyppy-seis-kierränkoiran-seuraa-maahan-koiranviereen-seuraa-hyppy-seis-istu. Olispa tokokokeessa joku tommonen freestyle-osa!

-----

Illalla oli sitten niitä häiriöitä.

Ekana kontaktihäiriöitä. Ihmisen kanssa meni ihan superisti, ei paljon kiinnostanut, mitä nyt piti vähän väistellä ettei Hänen Korkeutensa henkilökohtaista tilaa loukata tehtävää suoritettaessa. Lelu oli aavistuksen kivempi, mutta ei sekään vaikeuksia tuottanut. Täytyy sanoa, että tuo on kyllä Demon vahvuus. Tehtiin myös jonkin verranasentohäiriötä, eli Demo maassa mua vastapäätä ja siinä sitten oli lelua ja houkuttelua. Ihan super.

Tokana tehtiin kaukoja liioitelluilla viiveillä ja seinään päin seuraamista. Kaukoissa ei ollut mitään ihmettelemisen sijaa, olisi varmaan pitänyt olla kauempana niin olisi voinut tulla virheitäkin. Mutta, siinä se seisoi tasan niin kauan että käskin jotain muuta, ei meinannutkaan herpaantua. Seinää päin seuraaminen oli vaikea, ei mikään yllätys. Paljon helpompaa oli esim. käännökset ihan seinässä kiinni, mutta tuo päin kävely on hankala. Saatiin siitä kyllä ihan ookoo, mutta paljo parempikin vois olla.

Kolmas piste oli ruutu, häiriönä muita pisteitä suorittavat koirakot, ja namien seassa paikkamakuuta. Eka ruutu oli törkeen hyvä, mutta sitten vähän paikka taas katosi. Ja selkeästi leikkivät koirat ruudun vieressä hämmentivät, kun Demo ei edes osannut fokusoida kun kysyin että "missä ruutu". Tehtiin sitä sitten muutama yliavustettu toisto. Namien seassa makaaminen oli pala kakkua, luulen että se ei oikeasti edes huomannut että ne oli ruokaa. Piti oikein asettaa vielä nenän eteen yksi, ja vähän kirsu tavoitteli hajuja, mutta ei meinannut ottaa. Oli vähän liiankin kiltti.

Neljäntenä liikkurihäiriöt. Oli paperien pudottelua, tippuvia kapuloita, pussin rapistelua, vääriä liikkeenaloituskohtia, laitettiin merkkejä koiran eteen jne. Lopuksi pa, niin että liikkuri oli herkkupussin kanssa istumassa ensin koiran vieressä ja lopulta edessä. Olin ihan sikaylpee, vähän meinasi nenä käydä, mutta uskoi hienosti ja otti kontaktia muhun. Tuntuu että ei se hirveästi ottanut tuosta liikkurista pulttia, kun en mäkään ottanut.

Viidentenä oli hirveä lelupelto, jossa piti suorittaa seuraamista, luoksaria ja jääviä. Jälleen, ei meinannutkaan harhautua! Yritin vielä istuttaa namipussien eteen ja makuuttaa lelun päällä, mutta ei. Tehtiin sitten vähän asentohäiriötä lisää siinä ja heittelin leluja makaavan koiran yli :D

Ihan viimeisenä oltiin yhdessä ringissä, liikkurit käskytti ylös-alas ja palkattiin kontaktista/pysymisestä tai vastaavasti omasta käskystä suorittamisesta. Tehtiin samalla systeemillä myös kaukoja. En tiiä iskikö väsymys vai mikä, mutta kaukoissa oli aika epävarma vaikka yritin auttaa kovasti. Toisaalta tuntui, että oli niin kamalasti ääntä että oma pää meinas levitä, niin onko se kummakaan että koirakin huomas sen.

Kaikesta tästä vois päätellä, että mun koira ei ole kovin häiriöherkkä. Mutta noh, kokeet todistaa toisin. Mä luulenkin että se pahin on just joku yksittäinen häiriö, kuten vaikka joku nakinpala kentällä tai kirjurit teltassa. Kun tuntuu että noissa superhäiriöissä se vaan kattoo että "jaaha, tää on taas tätä, älä tee mitään niin lihapullat virtaa."