keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Toimii kuin junan vessa!

Voi hitsinpimpula kun voisin pomppia onnesta! Meillä meni tänään aksassa melkein niinkuin "vanhoina hyvinä aikoina".

Mua jännitti ihan törkeesti että osaanko mä olla tarpeeksi iloinen ja kannustava, mutta ei näköjään haitannut menoa yhtään. Olin vahingossa myös vähän ahne ja mentiin aika pitkää rataa kun koutsi oli sitä mieltä että voidaan. Mutta ei sekään haitannut!

Rata oli suurinpiirtein tommonen. En kyllä käsitä miten mä pystyin sen tässä ajassa unohtamaan... Ykkönen oli varmaan jotenkin helpommassa paikassa, koska mä en usko että se koira olis muuten tullu niin helposti ton 5-6 -välin menemättä sinne ykköselle :D

Anyway. Ennen omaa vuoroa otin Demon siihen kattelemaan kun edellinen meni ja se oli ihan pähkinöinä. Tuntu kyllä että se oli muutenki jo ihan hölmönä kotoa lähtiessä, eikä varsinaisesti ottanut kierroksia siitä muiden suorittamisesta. No, ihan sama, toimi kuitenki. Kun käytiin lopulta laskemassa rimoja meille olisi poika jo kovasti halunnut pompiskella, hyvähyvä!

Ekana otettiin ihan alusta 2 kertaa ja yllätyspalkka kolmosputken jälkeen. Toimi! Seuraavaksi mentiin seiskalle asti ja palkattiin vaikka tuli kutosen ja seiskan välistä (se oli mun moka!). Sitten siinä muutamia kertoja jauhettiin 5-8 että saatiin mun valssi kohdalleen ja koira hyppäämään seiskakin. Kun se oli pois alta niin mentiin vitoselta loppuun asti, ja vielä ihan viimeisenä koko rata! Siis koko rata!

Ihmeen hyvin kesti noin pitkää, eikä kertaakaan pyrkinyt tänään karkuun, vaan jopa varasti lähdössä ♥ Harmi vaan että ei voinut hyödyntää sitä varastamista kun pointti oli olla kaukana jo silloin kun koira lähtee ja ohjata putkeen. Osin tohon riemuun varmaan vaikutti sekin, että ei tehty yhtään mitään ylimääräistä tuon suorituksen lisäksi, niin en päässyt lannistamaan sitä missään. Ehkä ihan pikkuisen hitusen verran oli hämmentyneen näkönen viimesen radan jälkeen, mutta se nyt saattoi olla ihan väsymystäkin.

Täytyy nyt kyllä vähän vielä soimata itseäni, kun mä en osaa sanoa vastaan mua opettaville. Nytkin olisi varmaan ollut hyvä lopettaa vähän aiemmin, että se into pysyis. Tällä kertaa ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta mutta...

Ainiin, piti vielä mainita. Demo ihan selkeesti jännitti ja ressas kun mä jätin sen takahuoneeseen odottamaan kun kattelin muita. Mutta mä vain kylmästi jätin sen huomiotta ja olihan se lopulta ihan normaali kun tulin sitä hakemaan. Kylmetän tästä lähin sydämeni ja yritän päästä irti siitä pehmoilusta. Nih.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Häiriökurssi 3/3

Noniin, nyt saatiin tämäkin kokonaisuus pakettiin. Ei sen kummempia fiiliksiä, ihan demomaisesti mentiin.

Otettiin seuraamista lelujen keskellä, maassa olevien herkkujen välissä, tötsien välejä pujotellen ja vielä seinää päin/ahtaassa tilassa. Toi seinää päin oli vaikea, tosin huomasin lopulta että tuijotin sitä koiraa ihan turhaan ja varmaan sen takia vähän himmaili. Leluilla  meni ihan superhienosti, herkuilla samoin. Pujottelu vaati vähän enemmän nakkikannustusta, mutta kyllä ne törpönkierrotkin ihan suht tiiviiksi saatiin

Sitten otettiin kaukoja kaikki koirat rivissä yksitellen käskyttäen ja lopulta pareittain, koirat seläkkäin. Aika hienoja oli, ottaen huomioon kuinka vähän me ollaan näitä väännetty. Tuntuu että ei oo oikein selkeetä suunnitelmaa, niin se on vähän tommosta askartelua. Mutta pääasia oli, että ei yhtään häiriintynyt toisen käskyistä.

Paikallamakuuta kouluttajien heitellessä palloja toisilleen ja koirien ohi ja mitä vielä. Aika hyvin. Tietoisesti toistin sille aika usein käskyä ja kehuin usein, että se nyt saisi tosta oikein varman liikkeen.

Seuraamista otettiin vielä lopuksi ihmishäiriöllä, niin että tuomari ja liikkuri olivat ihan iholla. Jälkikäteen vähän ärsyttää että en saanut kakistettua suustani että älkää tulko ihan niin lähelle, kun tolla menee ihan pasmat sekasin. Demo nyt muutenkin on vähän semmonen että se luulee kaikkien jyräävän sen ja väistää tosi herkästi jos joku lähestyy varsinkin peräpäätä, niin ei oikein toiminut. Tai no, ei toiminut yhtään.

Parit hypytkin siinä tehtiin ja voi hitsi kun se pinkki-musta este oli epäilyttävä. Siinä salaa jo ennenkuin tiesin että hypitään, niin tein kerran oma-aloitteisesti. Vähän se ihmetteli ja onneksi tajusinkin antaa siihen kunnon käsiavun että se ymmärtää. No, sitten kun tuli näytön paikka niin se vaan jäi nuuskuttelemaan estettä ja lopulta piti huitaista (siis ei koiraa :D) oikein kunnolla että jätkä ymmärsi mikä on homman nimi.

Tosi hyvä että tälläinen kurssi järjestetään, mutta jotenkin tuntui silti vähän... Hätäiseltä. Kaikki häiriöt olivat kyllä ihan harjoitteina hyviä, mutta kaikki vaan laitettiin menemään ne samalla kaavalla. Olisin kaivannut vähän semmosta että ensin katsotaan mitä koira vois kestää ja sitten toteutetaan se, tai ylipäätään vähän enemmän olisi sovellettu koiran mukaan.
Ennemmin haluaisin palkata koiraa korrektista suorituksesta vähemmällä häiriöllä, kuin sinnepäin-roiskaisusta superhäiriöllä. Se oli nyt ehkä se asian ydin mitä tahdoin sanoa.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Nyt tsempataan

Tämä ilta meni ongelmanratkaisupohdinnoissa eri tahoilla.

Odotanko mä Demolta liikaa? Jännitänkö mä? Enkö mä osaa iloita tarpeeksi vilpittömästi kun me onnistutaan? Teenkö mä vaan hallaa pakottamalla sen tekemään jotain mitä se ei halua? Mistä mä saan mun iloisen koiran takaisin?

Tänään kävi niin, että ei sitä meinannut kiinnostaa edes normaali hyppy-putki-rata. Aina kun yritin kehuakin sitä jonkun pätkän jälkeen niin ei oikein kiinnostanut. Sitten lopulta kun saatiin koko jumbopätkä menemään hyvin, niin alkoi kehut ja palkkakin toimia. Tää oli ilmeisesti mun moka, koska koutsikin sanoi että "kato nyt, kun säki oot oikeesti ilonen niin koirakin innostuu!" Ja siinä se mun koirani oli, oma innokas itsensä! Täh? Ihan niinku olisin tajunnu, että olin ollu jotenki epäiloinen niissä ekoissa palkkauksissa. Miksi? Varmaan pelkäsin pahinta.

Surkuttaa kun toinen haluaisi kovasti tehdä mitä mä haluan, mutta kun se ei tajua koska mä en osaa tehdä sitä selväksi. Sitten mä turhaudun ja koira huomaa sen ja se ajattelee ettei saa nyt mokata ja sitten se mokaa kun mä en osaa opettaa sitä ja siinä sitä sitten kierretään.

Mutta nyt mä päätän sen heti. Me ei ressata. Ens viikolla mennään vaan oikeesti pitämään hauskaa ja mokailemaan. Eikä murehdita sitä että ei päästä ikinä kisaamaan, ei saada ikinä aloykköstä, näytetään ihan typeriltä tai että muut pitää meitä ihan huonoina. Aivan helvetin sama. En mä ottanu koiraa sen takia että saisin koko ajan verrata meitä johonki superbortsuihin, tai että saisin hikoilla päästäkseni mahdollisimman nopeesti eteenpäin lajissa kuin lajissa.

Me ei myöskään kosketa niihin pirun kontakteihin ennenkuin mä keksin miten mä teen niistä hauskoja. Tai ennenkuin me päästään vauvaesteille.

Ja jos me jäädään ikuisesti harrastelijatasolle, so be it. Ainakaan mun koira ei oo päästä pöpi tai muuten sairas, vaan maailman paras sängynlämmittäjä ja pahanhajuisin partainen pusukone ♥

tiistai 19. helmikuuta 2013

Taidan tulla hulluksi

Hitsi ku tuntuu pahalta. Mä en vaan osaa käsitellä tota koiraa silloin kun se arastelee.

Käytiin tuossa treenailemassa vähän kaikkea, mm. sitä keinua. Laitoin taas koiran hihnaan ja sitte mentiin. Ekat askeleet menee reippaasti, mutta sitten hiipiihiipiihiipii kunnes keinun pää osuu maahan, ja silloinkin näyttää siltä että paskoo pian housuun... Laitoin sitten lihapullaa sellaseen kohtaan että sen saadakseen pitää keikauttaa se keinu. Ei vaikutusta monilla toistoilla, lopulta se ei enää ees ottanu nameja, suoritti vaan pakkopullaa. Nyt se hiipii jo sen loppuosankin kun pitäis mennä reippaasti 2on2offiin. Kraah!

Ite yritin olla superpositiivinen, enkä mä oikeesti ees menettäny malttiani siinä vaihees. Ehkä mä en vaan osaa rohkaista sitä. Tai siis en osaa. Edes normaaliaidat ei kiinnostanu sen jälkeen kun se katto vaan mua semmosena että "hullu akka, mä lähen kotiin".

No siinä sitten tokoiltiin ja oli vähän hyvempi fiilis. Sitte bongasin trimmauspöydän nurkassa, ja aattelin että kokeillaan. Sillähän on ollu vähän arastelua pöydän kanssa, ei oikein luota sen tukevuuteen ilmeisesti. Kyllä se paikallaan seisoo mutta just vähän masentuneena. Koitin siinä sitten naksutella ja namitella vähän päätä ylemmäs ja asentoa vähän vähemmän takapainoseksi, mutta kun EI. Oli ihan hirveen epävarma, jännittynyt ja tutiseva eikä oikein namitkaan kelvannu. Kun se jännittyy ja mä yritän jättää sen rauhottumaan siihen enkä päsmäröidä, niin sitten se vaan kyyhöttää siinä asennossa mihin mä sen jätän eikä uskalla tyyliin hengittää. Ja mä en osaa tehä mitään.

Pahinta tässä kaikessa on, että kun se pääsee tilanteesta, se juoksee heti ovelle. Sitten kun mä kyykistyn niin se juoksee ihan salaman mielistelemään mua. Tulee ihan hitusen paska ihminen -fiilis. Muutenki se vaikuttaa ihan hakatulta kun se joutuu tekemään jotain epämiellyttävää.

Tää ei oo nyt hirveen mediaseksikäs postaus kun en voi vaan hehkuttaa kuinka mun ihana suoritusvarma koira osaa kaiken, mutta näin se nyt vaan menee... Kunpa olisinkin prokouluttaja.

torstai 14. helmikuuta 2013

Torstaitokoa

Ihan vaan koska pitäis tenttiin lukea, niin voin tulla tarinoimaan tämän illan tokosta. Meni kaikkiaan ihan sillee perushyvin mutta tuntuu että iteltä on ihan fiilis hukassa. Edes se, että koira tekee ylihienosti, ei jaksa hirveesti innostaa. Ehkä mä poltin itteni loppuun siihen kokeeseen viimeistellessä :D

Yritetään nyt saada paikallamakuussa sitä päätä pysymään eteenpäin. Oon ottanu ihan miniminipätkiä just sen takia ettei kerkeis huomio herpaantumaan, mutta enhän mä aina siinä onnistu. Pitäis varmaan harrastaa jotain pallopalkkausta että sais sen aina yllätettyä ja tuijottamaan maanisesti mua. Sitte myöhemmin voidaanki miettiä mitä se tuijottaa ku mä oon piilos...

Ärsyttävää treenata talvella. Toi on niin hienohelma että yrittää aina luistaa peruasennoissa istumisesta ja paikallamakuun jätöstä.

Ei mulla muuta.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Nössö

Tänään taas yllättäen aksattiin. Mulle meinaa tulla vähän harmaita hiuksia noiden kontaktiesteiden suhteen. Ite kontakteissa ei oo mitään vikaa, mutta kun se ei oikeen meinaa uskaltaa mennä niitä esteitä ja näyttää siltä että ei ymmärrä mitä mä haluan. Näitä on pakko melkein mennä hihnassa tai koira liukenee paikalta.

Keinusta se ei oo ikinä tykänny, mutta nyt tää menee jo naurettavuuksiin... Ensin hirvee suostuttelu ylipäätään esteelle ja sen jälkeen sen kohtalokkaan puolivälin yli (asento on semmonen painopiste-takana-ja pikkuhiljaa-eteenpäin-hiiaten). Sitten kun toinen pää kolahtaa niin hienosti 2on2offiin niinku pitääki. Oon koittanu namittaa sitä heti kun saa sen toisen pään liikkeelle, mutta ei oikein tuottanut tulosta.
A:lle mä en saa sitä ees astumaan kaikilla tassuilla, ja kun siihen tarvii melkein vauhtia että pääsee yli, niin ei oikein toimi. Tää nakertaa mua!
Puomi nyt sentään saatiin johonkin kuntoon, kyllä se ihan käyntiä sen jo menee... Mutta huomaa että tosi jännää se on kun ei namitkaan kelvannu kesken matkan. Enkä mä tiiä onko sillä jotain tippumistraumoja, kyllähän se sieltä kerran on mätkähtänyt kunnolla alas, mutta ei se heti sen jälkeen mitään meinannut. Nyt kans ikävästi heti kun uskalsi vähän vauhtia laittaa niin räpelsi ittensä alas siitä ylösmenolta.
Pitäis varmaan päästä johonkin vauvaesteille treenaamaan (tai ees matalalle A:lle), ehkä keväällä sitten kun pääsee taas Ojankoon pihalle. Meillä ei oo mikään kiire.

Muuten tänään kipitettiin ja valssattiin ihan hiki päässä (oltiin kuulemma parempia kuin viime viikolla!) kun päästiin vaihteeksi isolle puolelle. Teemana oli siirtyminen mukavuusalueen ulkopuolelle, eli juostiin ja ohjattiin vaan koiran edellä ja yritettiin luottaa siihen että kyllä se tulee. Mukavuusalue oli kyllä aika kaukana näin rapakuntoiselle :D

maanantai 11. helmikuuta 2013

Häiriökurssi 2/3

Ja taas mentiin. Ehkä jopa vähän paremmin kuin viimeksi.

Tehtiin jääviä erilaisilla käsky- ja leluhäiriköinneillä. Maahanmenoa tehtiin niin, että liikkurin sanoessa "käsky", antoi avustaja siinä vieressä "maahan"-käskyn. Jännä nähdä miten jo toisella toistolla Demo alko hakea sen avustajan kontaktia heti kun "käsky" kajahti. Tsot tsot. Viimesellä toistolla kerkesin jo just ja just kaappaamaan koiran vielä seuraamaan ennenkuin se ehti totella avustajaa. Oli jännittävää. Seisomaan jäämiset oli iha huippuhienoja meidän tasolla, siinä se seisoi kuin tatti vaikka toinen houkutteli ja heitteli leluja.

Paikallamakuuta tehtiin koirahäiriössä, eli siis ylimääräinen koira tuli sinne hillumaan ja leikkimään. Teki luoksetuloja meidän välistä, takaa ja vielä makuurivistäkin. Ihan hyvin meni.

Viimeisenä tehtiin noutoa. Ensin treenattiin paikalla pysymistä liikkurin ja mun heittäessä kapulaa, ja lopuksi noutamista suoraan mulle liikkurin häiriköinnistä välittämättä. Liikkurin heitot oli paljon vaikeampia kuin mun, mikä oli vähän jännä... Itse noutaminen nyt oli vähä blaaah, mutta eipä me oo sitä treenattukaan noin kokonaisena ja pitkällä matkalla, että sinänsä jees.

Se sama kaveri viime kerralta oli meille vieläkin ihan ärrinmurrin, mutta ei onneksi haitannut. Demo ei provosoitunut eikä suuremmin häiriintynyt koko asiasta (vaikka yleensä pitää sitä innokkaammin yrittää tutustua mitä ikävämpi toinen on), hieno mies!

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Lumipallona luokses pompin


Sani, Demo, Walma, Roope, Hertha, Peppi ja Isla ihmisineen (miinus kuvaaja).

Tänään käytiin "pentu"treffeillä morjenstamassa systeriä, mammaa ja vähän muitakin. Sää sattui vähän ikäväksi ja siinä sitten harrastettiin vähän lumipallojen keräilyä jalkakarvoihin... Lopputuloksena oli sammakkoloikin etenevä Demo, jolta lopulta loppui kunto ja joka piti kantaa viimeiset kymmenet metrit rantaan. Aika noloo.

Kaikenkaikkiaan oli hirmu kivaa, ja tosi hyvin pysyi porukan pieninkin menossa mukana. Ihana Sani! Lopuksi siirryttiin vielä laskiaispullailemaan isäntäväen luo ja kyllä ne nelijalkaiset olivat ihan kiitettävästi väsähtäneet vallitsevista vaaka-asennoista päätellen :)

Isla
Hertha

lauantai 9. helmikuuta 2013

Pohdiskelua

Tämän päivän tunnarialkeet muistutti mua ton koiran luonteesta. Se ei kestä, varsinkaan uuden asian opettelussa, yhtään kieltoa. Samoin se vaatii hirveästi vahvistusta ja rohkaisua että "joojoo, oikein menee". Siinä missä se oppii turhanpäiväiset temput hetkissä, niin tekninen suorittaminen ja viimeistely vaatii paaaaljon aikaa.

Tää on nähty ainakin kepeillä, perusasennon hinkkaamisessa ja nyt tossa tunnarikapulan nostelussa. Jos sanot poikkipuolisen sanan, niin se menee ihan surkeaksi, jäykistyy johonkin asentoon ja/tai lähtee pois tilanteesta. Ihan niinkuin olisin suuremminkin jyrähtänyt. Tämän jälkeen saakin aloittaa kaiken about alusta. Toki eteneminen on nopeampaa kuin ihan ekaa kertaa opetettaessa, mutta on se suhteessa suuri homma saada taas suoritus entiselle tasolle. Vähän ärsyttää. Eikä edes ärsytä se että Demo on tommonen, vaan se, että ite en oo vieläkään oppinut sitä ja sen takia se toistuu!

Ehkä tuo koira on sitten ohjaajapehmeä (huikee trendisana). Oma asenne pitäis olla aina "jeeeeeee!" eikä "toivottavasti se nyt ei mokaa". Tähän se meidän koekin varmaan osin kaatui. Seuraava päämäärä onkin kouluttaa ohjaajaa positiivisemmaksi.

Näin!

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Elämäni suola, sokeri ja piparkakkumauste

Eli koiran kanssa harrastaminen. Tää on just niin tyypillistä että jatkuvasti ollan pohjamudissa tai onnensa kukkuloilla. Viime viikolla aksasta jäi vähän kökkö maku, ja tuntui että tää on ihan toivotonta. Tällä viikolla kaikki taas meni ihan putkeen (höhöh, hieno sanaleikki)!

Tänään oli teemana ohjaustekniikat. Vihdoinkin joku väänsi mulle rautalangasta mitä ovat persjättö, takaaleikkaus ja päällejuoksu. Todennäköisesti nämäkin ehdin unohtaa, mutta onpahan ainakin kerran opiskeltu.

Me tehtiin putki ja nuo kolme "vaaka"hyppyä aluksi 1. ja 2. hypyn välissä valssaten, ja lopuksi lisättiin siihen vielä persjättö 2. ja 3. väliin. Meni kuulemma tosi hyvin, vaikka tuntui että heilui vaan ihan helikopterina siellä väleissä. Saatiin hirveesti kehuja, ja kyllähän se tuntui hyvältä kun kerrankin ohjaajakin jossain onnistu.

Putken ja yhden hypyn kanssa tehtiin vähän takaakiertoja (putki-hyppy-putki) ja haettiin ohjaajalle sitä oikeaa paikkaa. Mantrana: hyppy ohjataan siivekkeeltä ja takaakierto rimalta!

Noille "pysty"hypyille tultiin sitten putkesta ja harjoteltiin päällejuoksua. Voi kauhee, kun oli vaikeeta. Jotain etäisesti oikean näköistä räpellystä sieltä alkoi tulla, mutta en nyt voi sanoa sitä vielä hallitsevani. (Note to self: varpaat menosuuntaan koko ajan!)

Keppejä tehtiin vähän omatoimisesti puolikkaalla setillä. Menee paljon vauhdikkaammin ja useammin oikein kun menee niitä sarjan osana eikä yksikseen. Putkesta vaan tykkinän niin harvemmin meni väärältä puolelta.

Pieni sadepilvi taivaallamme on A. Se on unohtanut aivan täysin että sen yli saa ja pitää kiivetä... Aina viime hetkellä hidastaa ja yrittää kääntyä 2on2offiin ylösmenolle, eikä edes halua yrittää ylös. Sinänsä hassua että just puhuttiin viime viikolla että Demo varmaan menee siihen kokokategoriaan että ei tarvitsisi 2on2offia A:lle vaan sais juosta läpi ja todennäköisesti toimis. Nyt se raukka sitten yrittää olla ylinoheva :)

Tämä päivitys kuulu taas osastoon ketään-ei-kiinnosta, mutta tuntuu järkevältä kirjata silti ylös mitä on tehty ja mikä meni oikein/väärin. Älkää sit lukeko jos ei nappaa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Tyvestä puuhun noustaan

Tavoite saavutettu, tulos se on huonokin tulos :D Eipä tuo oikeastaan edes ihmeemmin harmita, oppimiskokemus molemmille.

Luoksepäästävyys 9
Oli ihan nätisti, mutta nousi istumasta ja jäi siinä jotain maata nuuskimaan. Ihan ansaittu.

Paikallamakuu 0
Krhm. Kolmannella (!) käskyllä maahan (tuomari kuuli 2), ja sitten kun käännyin ympäri niin jätkä istuu. Jossain puolessavälissä lysähti takasin maahan, mutta ennakoi ja nousi istumaan ennenkuin olin edes vierellä.  Meni siis suurinpiirtein kaikki päin helvettiä, hyvähyvä.

Seuraaminen kytkettynä 5
Seuraaminen vapaana 5
Oli ihan hirveeeeen (siis hirveen) kaukana, tuomarikin sanoi että oli hiinä ja hiinä että hyväksytäänkö vielä. Ite olisin varmaan antanut nollaa. Todennäkösesti tää oli mun moka, kun en osannut käskyttää yhtä vaativasti kuin treeneissä ja jännitinkin vielä.
Ekassa kytketyn täyskäännöksessä oli jotain nameja maassa ja sinnehän se sitten jäi nysväämään, mutta lähti kuitenkin mukaan kun vähän huomautti.

Liikkeestä maahanmeno 7½
Muuten hyvä, seuraaminenkin paljon parempi, mutta jäi ihan sikavinoon.

Luoksetulo 7½
Tuli toisesta käskystä. Muuten tuli vauhdilla, mutta perusasento meinas jäädä vajaaksi. Tuomari kuitenkin sanoi itse suoritusta hyväksi.

Liikkeestä seisominen 9
Tykkäsin, mutta oli varmaan vähän hidas kun yks pojo lähti.

Hyppy 10
Edes yks kymppi, jeee!! Ei moitittavaa.

Kokonaisvaikutus 6
Tämä oli nolointa. Ennen luoksepäästävyyttä, matkalla omalle paikalle tuli koiralta jännäkakka. Ja oli kyllä ulkoilutettu ja kakattukin jo. Halusin vajota maan alle...

Siis 120½ pistettä ja ALO3.

Seuraamisen jälkeen heitin kirveen ihan kaivoon ykköstuloksen suhteen ja ilmeisesti rentouduin sen verran että käskytyskin alkoi sujua. Harmi vaan, että se tuli liian myöhään. Ja ei sekään nyt kaikkea pelastanut, seisomisen kohdalla kun liikkuri sanoi "käsky", alkoi itellä lyömään täysin tyhjää :D Meni joku ikuisuudelta tuntunut sekunninpuolikas kun muistin oikean käskyn, melkein iski paniikki.

Loppufiilikset on tulokseen nähden hyvät. Ens kerralla tiedetään jo, että ei siellä kukaan meitä syö, eikä oo maailmanloppu jos menee huonosti. Mutta nyt pidetään pari välipäivää ja sitten keksitään miten saadaan koira pysymään maassa.