perjantai 16. lokakuuta 2015

Treenijuttuja

Eilen agia ja ylläolevaa rataa. Voi piru miten voi varmat asiat mennä pyllylleen! Demo siis töhöili ihan yksinkertaisimmissa asioissa, mm. meni putkeen eikä A:lle, kun A on aina ollut ykkösvalinta sille. Samaten jätti 11-hypyn hyppäämättä vaikka ennen on kyllä mennyt pienemmilläkin lähetyksillä.

Muuten meni ihan mukavasti ja taas todettiin että Demolle pitää antaa tilaa. Niinkuin Hanna sen ilmaisi, niin pois sen linjalta, sitte hiukkasen turvaväliä ja vielä vaikka yksi askel sivuun niin hyvä tulee.

Hauskin oli huijaus, mikä jouduttiin tekemään 9-putkelle mennessä. 8-putken jälkeen (joka oli todellisuudessa paljon enemmän tuolla kaavion yläreunassa) piti vaihtaa puolta niin että koira oli vasemmalla, ja edetä kohti 1-hyppyä ja ihan viime tingassa tehdä persjättö ja tuikata koira putkeen. En tiiä onko tälle joku nimi, mutta toimi! Ikinä en olisi itse tajunnut tuollaista koittaa, täytyy pitää mielessä.

Kolmosellekin koitin twistata mutta ehän oli ihan turha kun pystyi vaan juoksemaan kohti nelosta ja törkkäämään koiran kolmoselle. Jotenkin ihanaa että Demon voi jättää tekemään, mutta samalla tosi haastavaa että ei voi semmosia perinteisiä "vien nenästä kohti estettä"-ohjauksia käyttää.

----------

Tokossa tehtiin edellisviikolla paikallaoloja, olen tyytyväinen. Varsinkin häiriötreenit menee hyvin kun on paljon ärsykkeitä, mutta en ihan luota että hipihiljaisen hallin yksi iso kolahdus ei nosta koiraa maasta.

Paikkiksia tehtiin maaten, istuen ja seisten. Viimeisimmästä istumisesta on kyllä ihan ikuisuus, niin palkkasin paljon. Seisomista mainostettiin vaikeana kun sitä ei juuri kukaan koskaan treenaa. Noh, näyttelykoira sanoi "lolskis" ja näytti mallia kuinka seistään!

Tällä viikolla aiheena treenattiin jääviä. Oli ihan super! Missä vaiheessa se on oppinut noin hyvin istumaankin! Asennot tosi nopeita, ehkä vielä se paluu on piiiikkuisen epävarma, mutta en kanna huolta. Voi kun tuo seuraaminenkin toimisi...

----------

Nyt saikun ja Demon treenien aikaan (ja vähän muutenkin) Riffi on ollut yksin kotona, eväänään ruualla täytetty lelu. Jotain pientä protestointia on nauhoittunut, mutta kaikenkaikkiaan olen tosi yllättynyt. Hienostihan se osaa olla. Silti agitreenien ajaksi (klo 21-22) en ole tohtinut jättää yksin ettei huuda yöaikaan ja etten saa vihaisia katseita naapureilta...

Helpotuksen huokaus

Potilas ja mielenrauhan hinta
Täällä on hulluja pidetty jännityksessä. Kaikki on tällä hetkellä pikkukaverilla ok ja toivottavasti paranemaan päin.

Käytiin siis tiistaina Mikael Moreliuksen vastaanotolla Sipoossa. Todettiin että provosoituna Riffi oikeasti ontuu, nykyisin vasenta takajalkaa. Samasta jalasta löytyi myös lievä turvotus polven alapuolelta, enemmänkin sääriluun yläosasta eikä niinkään nivelestä. Varmuuden vuoksi laitettiin kuitenkin kaveri unille ja otettiin kuvat polvista sekä lonkista. Kuvissa ei näkynyt mitään erikoista, kasvulinjat olivat symmetriset jalkoja toisiinsa verraten eikä nivelissä itsessään näkynyt turvotusta. Lonkatkin hyvät, mutta tämän ikäisellä nyt tulee tapahtumaan vielä niin paljon asioita siellä että en vielä hihkuisi mitään A-lonkkia.

Oikea
Vasen
Oikea - Vasen
Oikea - Vasen
Siispä nyt jatketaan lepokuuria vielä reilun viikon ja mikäli ongelma katoaa, hyvä niin. Jos ei niin täytyy keksiä jotain muuta. Voin sanoa että ei ole muuten kiva hoitomuoto tuon koiran kanssa kun virtaa on kuin pienessä kylässä... Apuun onkin valjastettu jo älypelit ja aktivointilelut, josko sitä intoa saisi edes niihin purettua (eikä pelkästään Demon poskikarvoihin).

Kovahermoisempi olisi jaksanut odotella vielä ennen lääkärin pakeille menoa, mutta itseäni pelottaa kasvuikäisten ontumat ihan liikaa. Juuri iästä johtuen myös halusin mennä erikoistuneelle ortopedille, sillä ainakin itselle nuo kasvulinjat ja muut nuoren koiran normaalianatomiat ovat vielä turhan haasteellisia. Lisäksi, mikäli esim. puukon alle olisi jouduttu, niin olisi asia voitu hoitaa vähemmillä käynneillä ja oltaisiin päästy suoraan asiaan. Onneksi tätä ei nyt tarvittu!

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Suutarin lapset täällä hei!

Ontuvat pennut on pelottavia. Eivätkä ne ole viime aikoina merkinneet mitään kovin hyvää mun seurapiireissä.

Viikko takaperin perjantaina saavuttiin kaverin luo Tampereelle. Annoin Riffin hypätä autosta alas ja yhtäkkiä se oli ihan kolmijalkainen vaikka laskeutui ihan nätisti. Oikea takajalka oli siis oireilija, mutta vertyi siitä kyllä joissakin minuuteissa ja sen jälkeen koko viikonlopun ihan normaali. Maanantaina jälleen treeneissä autosta poistuessa ihan sama homma. Tiistaina melko normaali, keskiviikkona ihan vaan kotiin tullessa ihan surkea kolmijalkainen otus vastassa. Sen jälkeen on ollut normaaleja ja "normaaleja" päiviä (lue: kyttään ihan hysteerisenä ja näen omiani).

No, tiistaille on varattu aika ortopedille ja ihan mieluusti maksan vaikka ihan mielenrauhasta sen käyntimaksun... En ehkä muuten olisi alkanut avautua tästä nyt ennen käyntiä mutta tuo koira käy hermoille ku sitä ei voi oikein liikuttaa. En ala varsinkaan jos se joutuu johonki puukon alle ja saikulle!