lauantai 28. joulukuuta 2013

Tavoitteet 2014

Näyttelyt
- C.I.B, eli toukokuun jälkeen viimeinen CACIB muualta kuin Virosta tai Suomesta.
- Toivottavasti ehkä mahdollisesti BALT MVA.

Toko
- Nyt ehdottomasti se ALO1, oon tosi pettynyt jos ei sitä vuoden aikana muka saada.
- Edellisen mukaan sitten TK1, jos ei mee vääntämiseksi.
- Opetellaan niitä ylempien luokkien hauskoja liikkeitä.
- Paikkamakuun varmuutta.
- Kaikki väistämiset ja mun jännittämiseen reagoimiset (tai se ite jännitys) pois.

Agility
- Kontaktit, kontaktit, kontaktit. Tai lähinnä tällä hetkellä keinu on suurin ongelma.
- Jos kaikki menee hyvin, niin mielelläni koitettais jotkut kisat. Ainakin epiksiä.
- Ohjaajakin yrittää saada vauhtia itseensä.

Muuta
- Jälkeä ihan huvikseen, kun on vielä hauskaa. En tiiä onko tää sit tavoite :P
- Jotain uutta ja jännittävää, esim. rallytokoa.

Palataan asiaan vuoden kuluttua :)

Katse taaksepäin

Höhöö, nyt on taas se aika vuodesta kun täytyy katsoa taaksepäin ja todeta miten vuoden tavoitteille kävi:
 Näyttelyt
- 1 Viron serti muotovalion arvoon
- 1 Suomen serti, valioituminen (olettaen että Virosta jotain saadaan)
- Jos edellämainitut toteutuvat, saatetaan heittäytyä villiksi ja kiertää Baltiaa
 Nämähän toteutuivat melkein järjestään! Yllätyksenä tuli jopa ylimääräinen serti, sekä ulkomaan CACIBit, eli inttimahdollisuus on alkukesästä olemassa! Baltiaa kierretään myös kesällä, ainakin sen yhden maan verran.

Agility
- K9:n treenit kevääseen asti
- Kesällä jotain treenausta jossain
- Ei todellakaan kisatavoitteita
Näin tehtiin. Kesä meni Lakken treeneissä, ja syksyllä jatkettiin K9:n avulla. Kisatavoitteet ovat vieläkin hamassa tulevaisuudessa, vaikka joskus tuntuukin että olispa kiva koittaa. Tai no, kyllähän me epikset korkattiin ja päästiin niille hurjille palkintosijoillekin K9:n kisoissa :)

Toko
- Yleistä treenausta kisatokoryhmässä, ja toivottavasti vähän muuallakin
- Ainakin ALOssa käydään kokeilemassa, toivottavasti alkuvuodesta
- Odotusten ylittyessä suunnitelma ALO1, TK1 ja sitten AVO-treeniä :D
 Kisatokossa on käyty syksylläkin, mutta on tuntunut tosi tehottomalta. HSKH:n ryhmäpaikka ja omatoimiharjoittelu hallissa on nyt meidän paras tapa (ja wuuu, päästiin hevitokoryhmään kevääksi!). ALOssahan on käyty, ja eihän ne odotukset ylittyneet, ykköset odottavat saajaansa. AVO-treeniä on tehty siitä huolimatta ;)


Muuta
- Toukokuussa paimennetaan
- Jälkeä, hakua(?)
- BH-treenausta
- MH-kuvaus jos vain jonnekin saadaan itsemme tungettua
- Yllättävien rahasummien ilmaantuessa haltuuni esim. monimuotoisuustesti 
Paimennettiin kyllä, ja syksyllä katsastettiin vielä tuo paikallinenkin. Sinne saatiin myös joululahjaksi paimennuskertoja, eli ehkä tätä jatketaan. Jälkeä tein muutaman kerran kesällä, olin laiska. Ylimääräisenä koitettiin MEJÄä ja ei ollut ainakaan ensivaikutelmaltaan meidän laji, ja kaiken lisäksi aika vaivalloista :D BH-treenaus on tullut vähän tuossa tokon mukana, en ole erikseen panostanut.
MH-paikka saatiin ja oli ihan positiivinen kokemus (ja videota en ole muuten vieläkään editoinut...). 

Ja aivan puskista käytiin kuvaamassa koiraa uudestaan selän osalta, kun saatiin vihdoin viralliset tulokset! Kertaus on opintojen äiti, eli tuloksina LTV3 ja SP0. Terveyspuolella tuli koettua harmillisesti myös Messarin aikaan kennelyskä, mutta muuten on mennyt kaikki mukavasti, vaikka vähän vainoharhaiinen olo tuosta selästä välillä onkin.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Se aika vuodesta

Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt kennelyskän takia tekemättä yhtään mitään. Siitä huolimatta tässä meidän jouluntoivotukset!


tiistai 3. joulukuuta 2013

Töhöilijät ry

Tämä viikko on mennyt vähä heikommin kuin viimeisimmät, mutta jotenkin tulee vaan semmonen facepalm-olo, ei niinkään epätoivo.

Maanantaina oli tokossa kisaharkka, paikkamakuu 1 min ja kolme valinnaista liikettä. Paikkamakuussa jäi nätisti, mutta nousi istumaan ja sitten seisomaan. Just kun on saatu se makaaminen muka toimimaan. Valinnaisliikkeinä jäävät ja nouto. Molemmat jäävät kuulemma ihan kympin suorituksia siihen asti, kunnes käännyin. Maahanmenossa nousi istumaan kun olin askeleen päässä ja seisomisessa väisti jo parin metrin päässä. Nouto oli ihan kummallinen, hyvä vauhti mennessä, hidasti tullessa ja ei osannut tulla sivulle ollenkaan niin hyvin kuin yleensä.
Olin siinä sitten vaan hoomoilasena, että mitä just tapahtui mun pätevälle koiralle :D

-----------

Tänään agilityssa tehtiin 14 esteen rataa, mukana puomi, A ja kepit. Piirros ehkä tulee jälkikäteen, oli siis semmonen iso U:n mallinen rata tavallaan edestakaisin. Ensin tutustumisessa katoin että hitto kun pitää taas juosta, mutta tositoimissa estehakuinen koira helpotti aika kummasti. Meni hyvin puomin ja jatkoi vauhdikkaasti namialustalta hypyille ja irtos kaaaaaukaa putkeen että ehdin sillä aikaa hölskymään A:lle ja hypylle. Siitä "ohjattiin" (lopuksi myös oikeesti ohjasin) valssilla A:n alle U-putkeen ja putkesta sama hyppy takaakiertona (ilman valssia, mulle on tosi vaikee vaan kääntyä normaalisti!) A:lle. Ja sitten putki ja parit hypyt takaisin, kepit lopussa. Ekalla kertaa skippas yhden välin kepeillä, mutta oli vaan joku bugi, kun meni uudestaan sitten niin hyvin. Ihan kivaa oli.

Se "mutta" oli sitten ylläripylläri keinulla. Nyt on asetelma minipöytä, keinu ja käsi pitämässä laskemista vastaan. Pitäisi saada se koira reippaasti päähän asti, ennenkuin keinu laskee.  Anyway, jännitti ihan hirveesti. Oli jo radalla vähän omituinen, ei halunnut tulla luo eikä oikein fokusoinut namialustalle, mutta tuossa piti oikeesti jo komentaa rumasti että sai koiran edes luokse. Mikälie huono päivä ollut, kieltäydyn masentumasta. Säädettävä keinu vois kyllä olla pop, olikohan Vuokkosilla semmosia...

Sitten taas okseri-pituus -pätkällä ei mitään ongelmaa ja toimi hyvin. Lopuksi tehtiin vähän malttamista ja olipa hyvä takapalkalla! Nyt vaan ei malttanut edetä kun mietti sitä takapalkkaa, pitää ottaa kaks alustaa ens kerralla.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Onnistuuko?

Tietenkin!

Ai hitsi oli kivaa hallilla tänään!

En muista enää missä järjestyksessä tehtiin ja kuinka paljon, mutta vähän tokoa ja vähän aksaa. Niitä muutaman askeleen seuraamisia ja sivusiirtymisiä, hyvin meni. Pää maassa makaamista, hirveen hienosti meni se. Vähäsen stoppailua ja maahanmenoa, myös putken avulla, ihan hyvä.

Sitten ne tärkeimmät. Tunnaria, vihdoin ja viimein muualla kuin kotona. Ei niin minkäänlaista ongelmaa! Vaikka kasasi kaikki muut oman kapulan päälle, niin varmasti vaan kärsällä tökkimällä löytyi se oma. Maisteluakaan ei varsinaisesti esiinny, tänään kerran otti väärän suuhun, mutta sylki sen tosi äkkiä pois, näytti vähän siltä että vaan siirsi sitä. Tällä hetkellä siis ollaan pisteessä, että mä palkkaan vasta, kun Demo on selkeesti päätöksensä tehnyt ja istuu kapula tukevasti suussa, ettei vaan tulisi sitä maistelua ja onko-tää-jo-se-oikee -meininkiä. Melkein valmis suoritus, äkkiähän tuohon sitten lisää etäisyyden ja liikkurin ja sen ite tuomisen ;) Aivan huikee edistysvauhti, kun 1½ viikkoa sitten on vasta oikeesti alotettu tää projekti, ja olisko toi ehkä viides treenikerta. En olis ikinä uskonut.

Toinen oli, kun huomasin että Demo ihan vapaaehtoisesti, huvikseen, hyppäs 55 cm esteen ohi mennessä. Valmistelin siinä sitten A:n jälkeen kaks hyppyä, ensin tehtiin 50 ja 55, sitten 55 ja 60, en muista onko edes 60 hypätty vielä. Viimesen kerran rimoja nostaessa, eli 60 ja 65 (joo,olin vähän uhkarohkea, mutta fiilis oli niin hyvä!), jätkä loikkasti tosta noin vaan sen 65:n yli ennenkuin ehdin tehdä mitään! Nyt se on selkeesti päässy edes jonkin verran eroon niistä epävarmuuksistaan, ja uskaltaa yrittää. Ei edes jännittänyt vaikka kerran molemmat rimat tippui, uusintakierroksella oli kaikki ok.

Tältäkö onnistuminen tuntuu?

Pimeetä

Toi torstaitoko ei oo ollu meille oikein hyvä viime aikoina. Aina ärsyttää mennä paikkamakuuseen ottaen koira suoraan autosta ja sitten se on hyper ja mokaa. Pitäis ottaa se siihen mukaan alkuhöpinöiden ajaksi niin vois toimiakin... Toinen on se, että sielä on niin pimeetä ja hallissa olis niin paljo kivempi reenata

No tehtiin kuitenkin se paikkamakuu. Meni maahan nätisti, mutta ponkaisi heti uudestaan ylös, uusi yritys ja nyt pysyi. Kunnes käännyin, niin nousi samantien. Jännä, ei sillä hallissa oo ollu täysin samanlaisissa treeneissä mitään ongelmaa maata. Ehkä tää menee mun ja virittelyn piikkiin.

Juteltiin vähän seuraamisesta ja todettiin, että pitää jatkaa tätä samaa alkeisalkeisopetusta ja palkata joka perusasennosta. Ja tehdään semmoista askel eteen, palkka, askea oikeelle, palkka. Eilen menikin ihan hyvin noilla opeilla.

Tehtiin vähän myös noita pysähdyksiä ja maahanmenoja. pysähdys on tosi paljo vaikeempi, enkä mä varmaan ikinä saa siitä semmosta seinäänpysähtymistä. Maahanmeno on ihan reipas, ehkä vähän olosuhteista riippuen. Tässä taas tuli se pimeys vastaan, että ei voi heittää namia koiran taa kun se menee hukkaan.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Täpytäpytäpy

Maanantain tokossa Demo oli ihan liekeissä jo siinä vaiheessa kun astuttiin halliin. Kun päästin sen irti, niin siinä ajassa kun itse etenin kolme metriä laittamaan tavaroita sivuun, niin jätkä oli jo n. 14 kertaa käynyt mua hoputtamassa kentälle. Ikävästi oli vielä aidat laitettu toisiinsa kiinni niin, että se tarvitsi oikeesti mun apua sinne pääsemiseksi. On se vaan niin ihana kun se täpisee ♥

Otettiin siinä hiljakseen aluksi maassa pysymistä, koska jostain tuo on keksinyt taas ennakoinnin vaikka oon muka palkannut vaan maahan. Tietty nyt kun se on oppinut taas odottamaan rauhassa, niin sitten sen pitää ennakoida, ja toisinpäin. Huoh. Tehtiin siis lopuksi 2 min paikkamakuu ja niiiin nätisti makasi paikallaan, mutta viereen en meinannut päästä ollenkaan kun koko ajan nousi.

Muuten tehtiin kaukoja, ja näyttää kuulemma tosi hyvältä, vaikka ite en oo kovin tyytyväinen. Todettiin myös, että vaikka Demo liikkuisikin siinä suorittaessaan, niin ei se kuitenkaan varsinaisesti etene kovinkaan paljoa. Katsotaan sitten, kun matka lisääntyy...Oma analyysi:
  • Istu-maahan-istu -veivaukset se osaa, ei ongelmaa. Kouluttajakin käski varoa tuollasti istumasta maahan heittäytymistä lätsähtäen, ettei ala etenemään samalla. Koitin sanoa, että ei ole ikinä ollut ongelma, ja hetken katselun jälkeen totesikin, että kylläpä se yllättävän hyvin pysyy (noin innokkaaksi koiraksi). Musta toi nyt vain on helpoin vaihto kun täytyy vaan pitää perse paikallaan.
  • Maahan-seiso on ihan nätti, mutta pirun näyttelykoira haluaa aina siirtää yhtä takajalkaa taaksepäin. Siitä johtuen sitten seiso-maahan ei mene nätisti hissinä alas, vaan takajalka/-jalat liikkuu; tätä täytyy treenata. Päätin ottaa oikein eri käskyn tuohon maahanmenoon.
  • Istu-seiso menee myös pääosin nätisti, mutta takajalka saattaa liikahtaa. Periaatteessa kyllä tietää tämän, mutta ei aina jaksa keskittyä. Seiso-istu on ihan kamala. Vaikka yrittäisi ohjata namilla istumaan peruuttaen, niin se perse lätsähtää niin äkkiä sinne muun kropan alle, ettei tule mitään. Tähänkin pitäisi keksiä oma käsky selkeesti, ja opettaa se jotenkin johdonmukaisesti.
Noutokapulan pureskeluun (prkl!) saatiin myös pikavinkki, että pitäisi silitellä koiran kuonoa kapulan ollessa suussa. Ongelma on siis se odotusvaihe sivulla, kun alkaa pyörittelemän sitä kapulaa. En usko että tuo auttaa, todennäköisesti paineistaa vaan turhaan. Pitää miettiä jotain muuta.

-----------------

Tänään:

Irtoamista ja takaaleikkauksia
Ällistyin kun Demo oli ihan samalla fiiliksellä kuin tokossa! Aivan kauhee meno päällä ja kiskoi jo kovaa kentälle päin.

Omatoimisesti tehtiin kolme kertaa puomi namialustalla, tulee varmasti ja hienosti, mutta ei niinkään nopeasti. Nyt vähän jännittää kyllä, että miten ne kontakti tähän sitten rakennetaan, vaikka tällä hetkellä kyllä kipittää kiltisti koko puomin. No, se on sen ajan murhe.

Radalla tehtiin eka toisto kiinnipitäjällä, ja mentiin ihan koko rata. Lähtö oli siis ykkösen vasemmalta puolelta, tarkoituksena tehdä takaaleikkaus siitä kolmoshypylle, ja toinen takaaleikkaus 5-6 väliin. Suoran putken loppu oli hankala, kun tuo seuraava hyppy oli vielä kauempana ulostulosta. Eli kun Demo ei nähnyt puolenvaihtoa ja jäin niin kauas alkupäähän, niin putken loppuun tuli pysähdys kun se ihmetteli että missä mä huutelen.
Toinen kerta tehtiin kokonaisena, etupalkalla. Vähän paremmin haki tuolta putken päästä tällä kertaa ja vauhti oli kokonaisuudessaan vähän suurempi.
Kolmantena mentiin pätkä 1-2-6-7-8 etupalkalla että saataisiin kunnon loppukiri. Juoksin aika rinnalla ja se taisi vähän himmata vauhtia. Toinen toisto tehtiin niin, että jäin aikalailla tuonne putken mutkaan ja huusin vain sille menemenemenemene, ja niinhän se meni! Aivan uskomaton vauhti, olispa videolle saanut! Ihanasti korvat päätä pitkin ja karvat vaan lepattaa perässä kun pieni musta pinkoo minkä kerkee ♥
Koska aikaa oli, niin extremenä mentiin vielä sama rata väärinpäin. Ekasta kerrasta en ees halua puhua, meni kyllä niin mokailuksi ja keskittyminen herpaantui. Uudella yrittämällä meni, no, tyydyttävästi, lähinnä sen takia että en enää jaksanu juosta. Suorasta putkesta sitten tietty meni tuon edessä olevan hypyn (missä oli ohjaus?!), mutta siitä korjaten ihan kivasti loppuun. Olis menny paremminkin jos olisi pidetty hapotustauko välissä :D

perjantai 22. marraskuuta 2013

Toivo pilkahtaa

Tiistaina opeteltiin taas valssaamaan ja irtoamaan. Ei oikein irronnut, ja mokailin ite asettumalla aivan järjettömiin paikkoihin niin että Demo tuli tuosta esteiden välistä. Ja jotenkin kun jäi katsomaan että koska se koira tulee putkesta, niin juoksi tyyliin peruuttaen eteenpäin. Hyvä urpo-minä! Vauhtia sen sijaan saatiin aivan kiitettävästi, ensin kiinnipitäjällä ja sitten ilmankin.

Kouluttajan kanssa tehtiin keinuprojektia. Eipä yllättänyt että ei mennyt ihan säkenöivästi. On jotenkin ihan eri asia laittaa se koira vaan laskemaan sitä keinun päätä kuin juoksemaan koko keinun mitalta, ja tätä mä vähän epäröin alusta asti. Kun ei se Demon ongelma niinkään oo mikään pamahdusääni (paitsi sitten kun se eka pää pamahtaa takasi alas) vaan se, että tuntuu ikävältä kun tassujen alla kallistuu. Mä en oikein osaa jatkaa tätä yksin, ja Vuokkosillakin on pöydät tyyliin yhdellä kentällä, että aina pitäis osua sille oikeelle että vois treenata.

Ajankuluksi tehtiin myös odottamista, ja nyt alkaa takapalkka toimia! Suurimmaksi osaksi istuu paikallaan kuin patsas, mutta sitten kun on noustakseen, niin ei meinaa onnistua millään. Ja se ei edes johdu mun vedättämisestä, vaan jostain epävarmuudesta x, koska se nousee heti kun mä lähden... Ikuisuusprojekti, etten sanoisi.

----------

Tänään käytiin itekseen hallilla agiliitämässä. Piti myös ottaa tunnaria, mutta jätin kapulat kotiin. Aluksi tehtiin 6 kpl keppejä alustalla muutama toisto ihan suoraan, ihan kamala vauhti oli, tykkäsin ihan sikana! Sitten laitettiin kolme estettä sillee puolikaaren muotoon toiseen päähän, että niiltä lähettäen harjoteltiin kulmia. Meni myös tosi hyvin, mutta avokulma oli vaikeampi. Johtui ehkä siitä, että mä juoksin liian lähelle keppejä ja "jyräsin" koiran niin ei tohtinut pujotella enää takasinpäin. Ainiin, ja just kun oon hehkuttanut että tuo ei ikinä varasta tai possuile alustan kanssa, niin kyllähän se tänään kerran jätti viimesen välin pujottelematta ja syöksyi nakille. All in all, hirveen hyvä fiilis jäi :)

Jatkettiin puomiprojektilla. Takaperinketjuttaen ensin puomi, sitten sen eteen 55 este ja sen eteen 50 este. Ihan hyvä vauhti oli aluksi, mutta jännästi hidastui kun lisäsi esteitä. Tähän asti on aina nopeutunut kun ottaa vauhtia esteiltä, olisko tuo sitten jotain väsymystä jo? Mutta kertaakaan ei alittanut rimoja vaikka oli tuo 55 mukana! Eikä ihan hirveesti epäröinyt muutenkaan, vaikka yksikin oli semmonen ryykäys että jarrutti just ennen tuota 55:ä ja joutu melkein paikaltaan hyppäämään sen.

Loppuun tehtiin vielä "kokonaiset" kepit, eli 2x6 peräkänaa, jonkun nelisen kertaa alustalla. Ihan hyvä, mutta vähän hidasti kun vahingossa korjasin vaikka meni oikein :D Ei vaatinut kuin yhden välipalkkauksen ja muuten oli niin tohkeissaan menossa jo toisia keppejä kohti, että eiköhän me nämäkin vielä joskus voiteta.

-----------

Kotona tehtiin vielä sitkeenä tunnaria. Aluksi oli vähän maistelevainen ja huolimaton, vaikka alotin pelkkien namien viljelyllä. Jos rupes liikaa häsäämään, niin käskin nätisti pois ja resetoin kapulat. Tässä vaiheessa siis olis tarkoitus vasta palkata siitä oikeasta kapulasta kiinnostumisesta, ei suuhun ottamisesta. Aika hyvin onnistuttiin, ja ihan selkeästi mitä kauemman treenattiin, sitä varmemmin Demo löysi heti oikean. Näki kyllä miten koko ajan vire nousi kehujen myötä ja sitten piti tehdä väliin yksi toisto nameilla, ilman omaa.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Out of control

Mun koirasta on tullut hullu. Aivan järjetöntä kiskomista ja innostuspomppimista heti kun hallin pihaan päästiin, ite kentästä puhumattakaan. Alkuhöpinöiden aikana se jopa piippaili ollessaan seinässä kiinni... Tuon raivon kun jostain valjastaisi sinne agilityyn, niin hyvä tulis.

Eikö näytäkin kaistapäiseltä?

Ennen ryhmätokon alkua tehtiin sitten seuraamista tän apinanraivon innoittamana. Ihan ookoo meni, mutta ei se vieläkään meinaa pysyä tarpeeksi tiiviinä. Mutta saatiinpa silti pidempiä pätkiä kuin tähän asti.

Itse treeneissä tehtiin tunnaria, ja enpä tullut paljon hullua hurskaammaksi. Kolmea toistoa oman piilottamista, eka meni osin putkenpainon taa, toinen laitettiin isomman romukasan luo hämäyslaittojen kera ja kolmas ihan seinään kiinni. Kamalan päämäärätietosesti Demo pinkaisi sinne palikalle, vaikka siitä on varmaan 3 kk kun on viimeksi tunnaria tehty. Toinen toisto oli vaikeempi, mutta sitkeesti jakso ettiä, vaikka aluksi kattelikin vähän että "hei, ei se oo enää täällä, auta mua". Kolmannella kerralla jätkä liihotteli ainakin kahdesti suoraan sen palikan ohi, kävi kurkkaamassa molemmilta puolilta varmuuden vuoksi seinän taakse ja tsekkasi vanhatkin paikat, ennenkuin löysi. Kuulemma nyt äkkiä pitäisi saada ne muut kapulat mukaan. Ainoo ongelma on se, että mä en tiedä miten sen koko liikkeen opettaisin. Tällä hetkellä ehkä omimmalta tuntuisi tuo "tavoitteena täysi kymppi"-tapa (pitää ehkä oikein lukea se sieltä kirjasta, toim. huom.), eli ensin hajuttomien kapuloiden väliin kylvetään nameja, että oppii käyttämään nenäänsä. Seuraavaksi überhajustetaan se oma omalla ja namihajulla, lisätään sekaan, ja toivotaan parasta. Apuhajua sitten häivytetään ja tadaa, liike on valmis!

Omatoimisesti parin kanssa tehtiin kehääntuloja ja liikeenvälejä. Mä oon näissä ehkä paskin ikinä, kun en oikein vaan osaa palkata näissä oikeista asioista/oikeaan aikaan/oikealla tavalla, tai ylipäätään treenata niitä.

Lopuksi paikkamakuu 2 min. Helvete! Niin nätisti se siinä makasi, vaikka muut nousi vuorotellen, ajattelin sitten palkata sen kesken kaiken, kun kerta pysyi, eikä edes vilkuillut. No, nousi seisomaan kun lähestyin. Lopussa sitten nousi joka pirun kerta istumaan kun meinasin palata vierelle. En ymmärrä mikä siinä on että vaikka kuinka palkkaa sinne maahan ja vahvistaa pysymistä, niin pakko on silti pelleillä ja ennakoida. MUR.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Juokse laiska, juokse!


Tämän päivän rata. Voi jummi miten oli vaikee ohjaajalle toi 7-9! Muutenkin oli kunto vähän liian kovilla tänään.
Ekaksi tehtiin koko rata ja Demolla oli kiinnipitäjä. Jäin ihan turhaan hidastelemaan noihin putkille, ja sen ansiosta 7-8-valssi oli auttamattoman myöhässä. Jotenkin räpiköitiin kuitenkin läpi. Toinen kierros otettiin samalla tavalla, mutta mä laitoin vähän lisää vauhtia itteeni ja onnistuin vähän paremmin tuossa valssissa, mutta 8-9-valssi ei ollut yhtään parempi... Näitä sitten hinkutettiin erikseen ja yhdessä, mutta kun ei onnistu, niin ei onnistu! Jotenkin suunnattoman vaikeeta edetä suorassa linjassa, olla peruuttamatta ja samalla kääntää itteensä ajoissa. Kyllä se kuulemma koko ajan parani, mutta katsottiin parhaaksi lopettaa kun oli vielä intoa jäljellä.
Ja innosta puheenollen: ai kauhee, mikä vauhti! Vaikee uskoo että tuo on se sama koira jonka kanssa tässä on painiskeltu. Tuo kiinnipitokin teki nyt paljon, harmittaa kun mä en oo aiemmin sitä muistanut ehdottaa, vaikka kotona oon sitä aina miettinyt. Mutta ei tässä kokonaisuudessaan voi olla kuin tyytyväinen :)

Lisäksi tehtiin vähän puomia, sielläkin ihan hyvä, tai sanotaanko tasainen, vauhti. Ei tullut siis sitä loppupään hidastusta. Pitäisi muistaa vaan käyttää alustaa. Tarkoitus oli tehdä puomi-putki-erottelua, mutta todettiin se liian haastavaksi, ja halusin keskittyä nyt siihen puomiin.

Kuudella 2by2-kepillä saatiin alustan avulla myös ihan sikahyvä vauhti pariin otteeseen, ihanan raivokasta kepittelyä. Demolla on onneksi jotenkin niin vahva moraali tuossa suorittamisessa, että se ei karkaile palkalle, vaikka ei ole ketään vahtimassa. Kun se tietää mitä pitää tehdä, niin se ei laiskuuttaan tai ahneuttaan yleensä kriteereistä luista.

Paukutusleikkiä tehtiin, ihan hyvin menee, mutta tuo Purinan pohja on vähän huono. Vuokkosilla, tekonurmella, pystyy heittämään palkan kauemmas, mutta tuolla rantahiekalla ei voi olla kovin miellyttävää tonkia niitä nakkeja. Ja siis koska en voi vapauttaa heittämällä namia, niin mun pitää aina erikseen käskeä se koira pois kontaktilta, mikä tuntuu vähän typerältä.

torstai 7. marraskuuta 2013

Läksyjä tiistailta

Epätoivon alhosta on näköjään suunta vaan ylöspäin, jeee! Käytiin hallilla aksaamassa ja oli taas oikeesti hyvä fiilis jälkeenpäin. Mun täytyy nyt vaan hyväksyä se, että meidän pitää vähän pakittaa näissä treeneissä, että voidaan taas edetä.

Puomiin koitettiin saada vauhtia hetsaamalla namialustalle. Eli annoin mennä reippaalla vauhdillaan sinne alasmenon alkuun, sitten pidin kiinni ja päästin irti kun oli kunnon menohalut. Vieläkin tuota epäilyttää mennä läpijuoksuna alustalle, mutta kyllä se siitä.

Tiistailta unohdin aivan kertoa, että alettiin tekemään keinunpaukutusleikkiä! (Eli siis, painotetun ylösmenopään alle laitetaan siiveke tukemaan niin että alastulo jää vähän ilmaan ja opetetaan koira paukauttamaan se alastulo maahan, aluksi ihan esteen viereltä ja myöhemmin edetään itse esteen suorittamiseen.) Intensiteetti ei ehkä ole aivan sitä mitä haluan, mutta reippaasti ja määrätietoisesti Demo kyllä kävi sitä päätä aina laskemassa. Yritin kovasti kehua sitä enemmän mitä kovempi ääni tuli. Eikä se enää kahden kerran jälkeen arkaile sitä pauketta niin paljoa, hyvä juttu tämä siis! Vähän mietin tuota jo aiemminkin, mutta nyt on ehkä parempi alkaa, kun saatiin kunnon ohjeet.

Pussiopit ei olleet unohtuneet mihinkään kahdessa päivässä. Ekalla kerralla jäi vähän epäröimään niin, että mun piti käydä nostamassa hieman sitä pussin suuta (ideaalitilanteessa ekalla kerralla olisi ollut appari tekemässä tämän jo valmiiksi), mutta muuten meni hyvällä innolla. Lisäsin siihen sitten eteen hypyn, ja vielä lopuksi näiden eteen putken. Hyvä tuli!

Kepit oli sopivasti pätkitty kahdeksi, toisaalta mieluimmin olisin varmaan vielä ottanut niillä 2by2-kepeille esim. neljää. No, näillä mentiin, ja yllättävän lujaa mentiinkin! Hetsasin siinä keppien alussa kiinnipitäen, samalla tavalla kuin aina namialustalle, paitsi että nyt sitä alustaa ei ollut. Kepeillä en kyllä tohdi käyttää sitä ilman vahtia, koska kepeiltä pääsee niin helposti jättämään yhden väliin ja juoksemaan alustalle. Mutta asiaan, ei ne toistot nyt mitään salamannnopeita olleet, mutta nyt alkoi tulla sitä tekniikkaa. Pitkän aikaa on nimittäin ollut sellaista kävelen-täältä-pujotellen-etten-vaan-missaa-yhtäkään-väliä, mutta nyt oli semmonen täältä-mä-tulen-lujaaaa-toivottavasti-ehdin-joka-väliin :D
Tehtiin myö erilaisia yhdistelmiä läsnäolevien hyppyjen, putkien ja A:n kanssa, ja hienosti meni. Myös kulmaharjoitukset eri esteiltä oli törkeän hyvät! Umpikulma niin, että putken suu oli suoraan tarjolla siihen ekaan väliin ja koiran piti kiertää kunnolla keppien päähän, oli tosi hankala, mutta kun ohjaaja alkoi ohjaamaan, niin sekin voitettiin. Näin jälkeenpäin ajateltuna, jos olisin pysynyt siinä keppien ja putken välissä (=kepit mun oikealla), enkä kiertänyt sinne keppien toiselle puolelle, olisi tuo varmaan ollut miljoonasti helpompi :P

Tutustuttiin myös vähän länkiin, kun tuonne nyt on sellaisetkin ilmestynyt. Muutaman kerran mentiin kuivaharjoitteluna ihan vaan maassa niiden läpi, ja sitten siirryttiin A:lle. Eka meni hyvin, himmasi aikalailla (tässä ei välttämättä mikään maailmaa kaatava asia), toisella kerralla ryökäle meni länkien ohi, ja kolmannella kerralla taas oikein ja suht vauhdilla. Viimeisen otin vielä jonkun esteen x siihen ennen A:ta ja ihan hyvin meni länkien kanssakin. Tosin, nyt alkaa taas tuntumaan, että ei Demo enää niin hypikään sieltä A:lta alas kuin kesällä, mutta onpahan nyt pohjustusta tehty, jos länkiin joutuu turvautumaan.

Tulipahan tekstiä pienestä pätkästä...

tiistai 5. marraskuuta 2013

Kurittomuuskuuri

Tänään taistelin kaikkia sisäisiä vaistojani vastaan ja annoin koiran olla kuriton. On ihan järkyttävän hankalaa antaa koiran esim. vetää remmissä, kun se korjausreaktio on niin automaattinen! En nyt tiedä, ilmenikö se kurittomuus muuten kuin lähinnä sinä vetämisenä, mutta musta se on hyvä alku. Samoin joka siirtymässä laitoin koiran hihnaan, että sen ei tarvitse liikkua sen mun natsikurin alla joka askeltaan.
Kerran se alko seinässä jo haukahtelemaankin muiden provosoimana, kun joku tuli halliin, mutta siihen mä vedän rajan. Mieluummin vaikka lopetan koko agilityn kun otan tyhjää räksyttävän koiran. Mikään ei raasta niin paljon hermoja kuin se, että yrität kuunnella kouluttajaa, ja koirakuoro haukkuu vieressä. Varsinkin Vuokkosilla, kaikuvassa viiden kentän kokoisessa hallissa, olen tosi kiitollinen siitä että haukkuvia koiria saa olla vain radalla, vielä kun ihmiset tätä sääntöä noudattaisivat.

Mutta asiaan, tänään oli paljon pikkujuttuja ja uusia esteitä. Ekaksi mentiin "uutena" muuria ja okseria. Palkkasin pari kertaa alustalla okserin taa, ja sitten otin jo lähetyksen muurilta okserille. Tätä ehkä pari kertaa, ja lopuksi vielä lisäsin  yhden hypyn okserin jälkeen. Tässä huomasi, että kun lisäsi hypyn tuohon perään, eikä tavallaan takaperinketjuttanut sitä hyppyjonoa, niin oli vähän epäröivämpi. Mutta kyllä se jo toisella toistolla meni kannustaen paljon varmemmin, ja kolmannella kerralla oli jo tosi määrätietoinen ja nopea. Melkein kaikki näistä meni niin, että itse pysyin lähes paikallaan ja koira vaan irtosi eteenpäin hurjaa vauhtia, en olisi viime viikolla uskonut.

Toisena käytiin puomia. En jaksa tarkistaa, oonko jo tarinoinut, mutta strategia on se että otetaan puomin alastulo irti ja opetetaan koira juoksemaan lujaa sillä kapealla laudalla. Tätä tehtiin ehkä kuusi toistoa, mutta harmillisesti en saanut lopetettua siihen hurjimpaan vauhtiin.
Epävarmuus ja hitaus iski taas, jos lähdin liikkeelle koiran kanssa, enkä jäänyt sinne lähetyspäähän. Demo on niin orjallisesti opetettu ottamaan kontakti, että jos mä tulen vieressä, niin se ei vaan pysty juoksemaan läpi, vaan tahtoo välttämättä pysähtyä päähän. No, lopuksi tehtiin kolme kokonaista puomia hihnan kanssa, ettei tarvitse maanitella. Ylösmeno on tosi hyvä ja koko ajan vauhdikkaampi, samoin tasapätkä, mutta alastulossa alkaa heti himmailla ja sihdata sitä kontaktia. Pitäisi saada se kontaktin mielentila siihen että "pitäisi mennä tuonne" sen sijaan että nyt se on "pitäisi olla tuolla". Kuulemma alastulolla hetsaten voisi toimia, mutta en ole hirveän luottavainen. Anyway, koitetaan. Hetkenhän meillä toimi hiippailuun se, että vapautetaan jo ennen kuin on kunnolla se 2on2off, eli ekan jalan laskeutumisesta, mutta nyt sekin on kärsinyt inflaation.

Ja tämän päivän tähtihetkeen, pussiin! Ikinä ei olla menty pussia. Joskus pentuna on saatettu vähän nostaa sitä suuta ja katsoa että meniskö se läpi, ja lopputulosta en edes muista. Mutta nyt, kun oli hyvä appari ja namialusta ja tehtiin alusta asti kunnolla hetsaten, niin meillä on lähes valmis pussi n. 7 toiston jälkeen. Ja se into!
Ensin siis pidettiin kahdella kädellä suuta auki (x2), sitten pidettiin yhdellä kädellä ja vähitellen laskettiin niin, että lopussa pussi oli kiinni. Mä edelleenkin annan suurimmat propsit apparille, joka osasi oikealla taktiikalla aina laskea sitä pussia vähän hipaisemaan Demon selkää ohimennessä niin että se tottui pussin kosketukseen huulien jo melkein ollessa namialustalla :D Aluksi olin ihan varma, että tuo ahdistuu liikaa siitä painavasta kankaasta ja siitä, että pitää itse kaivaa tiensä läpi, mutta ei. Tässä oli kyllä taas sellainen tulos, että en osannut odottaa... Hyvällä tavalla! Tämä menee siihen  arkistoon, mikä avataan kun tulee taas motivaatiokuoppa.

Tehtiin me sitten jotain A-putki-juttua ja takaakierto-valssi-juttuja, mutta ne nyt ei ollut mitenkään mullistavia.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Tulta ja tappuraa

Tänään oli taas ryhmätokoa, teemana liikkurihäiriöt. Demo oli koko ajan aivan repeämässä liitoksistaan ja se mikä tekniikassa hävittiin, niin vauhdikkuudessa kyllä voitettiin.

Tehtiin ensin paikkamakuun käskytystä, liikkuri vaan toisteli "käskyä". Oli aika vaikeaa, mutta kyllä sitten kun palkkaus alkoi onnistumaan niin saatiin niitä onnistumisiakin. Ylösnousemisvahinkoja sillä sattuu paljon vähemmän kuin maahanmenovahinkoja. Tätä sitten tehtiin vielä privaatisti koira perusasennossa, ja liikkuri antoi oikeita maahanmenokäskyjä. Monta kertaa aluksi mätkähti maahan, mutta kun taas vähän skarppasin, niin ehdin naksauttamaan ennenkuin koira ehti liikahtaa. Ei se hirveän varmaa ole, mutta selkeästi alkoi jo miettimään tarkemmin että ketä kuunnella.

Luoksetulossa tehtiin pysymistä, liikkurin toistellessa "käskyä" ja heiluessa siinä mun ja koiran välissä. Palkattiin koiran viereen palatessa, oli ihan sikahyvä, ei edes meinannut lähteä vaikka oli niin kierroksilla jo valmiiksi. Toisella kerralla annoin käskyn vasta kolmannella "käsky"-sanalla, ja ihanan vauhdikkaasti tuli, vaikka juuri silloin sattui kuikuilemaan sivullepäin jonkun äänen takia. Viimeisenä vielä olin uhkarohkea ja pyysin liikkuria antamaan luoksetulokäskyn, ite seisoin n. 4 metrin päässä. Hirveen liikuttavasti se tuli käskystä mun jalkaan kiinni, vaikka käsky tuli liikkurilta ja ite vielä seisoin korostetun hiljaa paikallani. Mutta siis, vaikka kuinka hyvin suoritti, niin eihän se ollut se tarkoitus, vaan pysyä paikallaan. Kolmannella tälläisellä toistolla jouduin pysäyttämään käskyllä, joanka jälkeen liikkuri toisti luoksetulokäskyn, ja Demo ei liikahtanutkaan. Seuraavilla toistoilla se jo alusta asti tajusi että niin, tässä piti pysyä paikallaan! Hirmu hyvin toimi loppujen lopuksi, vaikka alku oli hieman haparoiva.

Loppuun vielä toistettiin tuo paikkamakuhässäkkä. Oli kyllä ihan tosi kivat treenit, ehkä mä alan treenata vaan pelkkiä häiriöitä!

Teknisesti en ole ollenkaan tyytyväinen seuraamiseen tällä hetkellä. Pitää varmaan vaihtaa palkkauskättä ja katsoa tiivistäiskö se koira jos se tietäis että palkka on aina oikeessa kädessä. Jotenkin ihan toivotonta, kun perusasennossakin jätkä kenottaa yrittäessään ettiä mun naamaa. Kunpa osaisin fokusoida sen seuraamiskontaktin johonkin tuohon treeniliivin taskun liepeille...

Treenien "ulkopuolella" tapahtui taas aivan pöyristyttäviä. Demo alkoi lähtiessä haukkumaan ihan ilman mitään syytä, sama viime viikolla. Siinä kun kamoja pakkasin niin se alkoi haukkumaan niinkuin joku epämääräinen koira olisi tullut ovesta, mutta eihän sieltä ketään tullut. Sama ulkona, aivan pöyröönä, siinä tosin oli niitä koiriakin. En nyt tiiä, ehkä koitan olla kieltämättä sitä ja koitan nyt antaa sen tehdä vähän mitä tykkää tokotreeneissäkin, vaikka tuossa haukkumisessa ei sinänsä mitään järkeä ollutkaan :D Ihan ihme äänenkäyttöä se on kyllä opetellut, omaa vuoroa odotellessakin se normivillaantumisen lisäksi alkoi melkein räksyttämään ja örisi jotain siinä kun istuin maassa ja se makas perse pystyssä mun eessä.

Huomenna agilitya. Katotaan...


P.S. Ja kiitos vielä kaikille tsempityksistä ja myötäelämisestä eri kanavien kautta edellisen postauksen jälkeen :D

tiistai 29. lokakuuta 2013

Mitäs nyt?

Long story short: maanantain tokokurssin kisatreeni meni päin honkia koiran paineistuessa asiasta x ja tän päivän agility meni päin honkia koiran paineistuessa musta.

Miten musta tuntuu että meidän harrastukset ei edisty sitten paskaakaan. Edelleen seuraaminen on liian väljää, paikkamakuu ei toimi, pysähdykset on huonoja, kontaktiesteet kammottavia ja kepit hitaaaaat.

Tässä alkaa miettimään, että onko vaan niin väärä omistaja tuolle koiralle. Se olis varmaan paljon onnellisempi jossain puolikurittomana kotikoirana. Kotonakin nöyrä koiraraukka aina kiireen vilkkaa kipittää omalle paikalleen sängyn/pöydän alle jos meinaan vaan tulla sen viereen istumaan.
Tänään agissa oli puhe siitä, että mulla on liian tiukka hallinta koiraan, ja se ei pysty suorittamaan "täysillä", kun se koko ajan saa käskyjä. Jälkiviisaina myös todettiin, että alusta alkaen olisi pitänyt rakentaa se asenne ennen tekniikkaa, että koira kestäis epäonnistumisiakin. Nythän tilanne on, että jos Demo vaikka missaa yhden keppivälin, mä sanon ihan täysin neutraalisti "oho, mennään uudestaan" ja koira lannistuu aivan täysin. Seuraus: se ei halua tulla kepeille, mä vaadin sitä tulemaan, ja sitten se suorittaa surkeana hiipien.

Suurin ongelma on se, että mun logiikalla koira ei sais päästä pois vaikeasta tilanteesta menemällä vaan ihan lukkoon. Siinä sitten aina loppuaika yritetään korjailla niitä "kouluttamisen" jälkiä, kun ei koiraa saa reipastumaan siinä tilanteessa. Heti kyllä, jos poistutaan paikalta, on se taas oma reipas itsensä. Se ei vaan kestä vaatimista, tai mä vaadin liian paljon.

En tiiä, nyt ei huvita ollenkaan.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Yks-kaks-kol


Oli ihan hirmukiva rata! Teemana valssit (kolmosen, vitosen ja ysin jälkeen), ja hyvät valssit tehtiinkin. Ensin tehtiin 1-8, ja tajusin ottaa ekan putken jälkeen kunnolla etumatkaa ja olin ajoissa valssaamassa vitosella. Aivan itsekin yllätyin, kuinka uskalsin luottaa että se koira tulee kyllä perässä, ja sama juttu kun lähetin aika kaukaa seiskalle, sinnehän se vaan meni. Tähän väliin huomio, että Demo tuli tosi nätisti kolmosputkesta neloshypylle kun vaan muisti hihkaista sille, eikä edes meinannnut karata tuohon ansakympille (todellisuudessa putken suu oli suoraan sitä päin).
Loppupätkä eli 8-13 oli vähän suoraviivaisempaa. Periaatteessa oli ehkä ajateltu että tuossa 9-10 -välissä olisi se valssi, mutta jotenkin se tuntui hölmöltä niin tehtiin persjättönä. Senkin tein tosi ajoissa ja  joka kerta olin ihan varma että se paahtaa ysin ohi, mutta ei! Mä oon alkanut luottaa tuohon koiraan!

Siinä sitten tuumittiin tuota odottamisen vaikeutta. Tulin ehkä vähän siihen tulokseen, että mennään niinkuin viime talvena, eli lentävillä lähdöillä pääosin ja työstetään sitä odottamista erikseen. Samoin sain vinkin, että kannattaa kaivaa se viimeinen vauhtivaihde esiin, vaikka sitten sen hallinnan kustannuksella. Tuosta koirastahan olisi vaikka mihin, mutta jotenkin se oikea vauhti on siellä piilossa ja tulee vain ajoittain esiin. Toihan on (oli?) meidän ongelma myös tokossa, kun ensin on hiottu sitä tekniikkaa ja sitten vasta asennetta, niin suorituksesta tulee vähän blaah. Se on yksi asia mitä ainakin seuraavan kanssa tehdään toisin ;)

Tehtiin sitten siinä muiden aikana sitä odotustreeniä, ja voi hitto kun mä en osaa ajaa tota takaplakkaa sisään. Ei se vieläkään ymmärrä että tietty sana tarkoittaa että syö se nakki sieltä takaa, vaan tarvii vielä erillisen kehotuksen. Se on kuitenkin selkeesti tietonen, että siellä takan on palkka ja saattaa jopa kuikuilla sinne, mutta ei se nyt siltikään oikein toimi...

Keppejä muutamasti, kauheen epävarmaksi taas heittäytyi n. kolmen toiston jälkeen. Siinä sitten tehtiin vähän useampi toisto että saatiin taas vähän iloa siihen. Jotenkin se näkee kepit hirmu kurjana hommana, vaikka välillä nekin meni jo ihan hyvin ja vauhdikkaasti. Voisko joku vaan kertoa mulle mikä siinä mättää? :D

Lopuksi tehtiin tuo rata kokonaisena kahdesti läpi peräkanaa, VIRHE. Lähinnä ohjaajan kannalta, koska ei jaksa juosta... Ekalla kerralla en ottanut kolmosputken jälkeen kunnolla haltuun,  niin vähän takkusi. Toisella kerralla en enää 11-putken jälkeen jaksanut juosta vaan karjuin vaan koiraan vauhtia ja vähän epäröi viimesellä esteellä, että tännekö piti mennä. Namialustalla aiemmin sai sen kyllä irtoamaan tuonne loppuun asti nätisti. Laitetaan siis ohjaaja kuntokouluun.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Torstaiaktiviteetteja

Torstain tekstit oli jääny vielä julkaisematta. Koska kaikkia kiinnostaa, niin:

Päivällä hallilla. Koitin jatkaa "pai"ta eli pää maassa makaamista. Laitoin makaamaan ja käveleskelin ite ympäriinsä ja palkkasin kun palasin suurinpiirtein viereen. Pään nostamisesta tai muusta huonoilusta kielsin vähän tuimastikin, mutta ei tuntunut haittaavan kun piti itse harjoituksen tarpeeksi simppelinä.
Seuraavaksi koitin sisäänajaa takapalkkaa. Ei se oikein vielä ole naksahtanut, vaikka kotonakin on harjoteltu. Epävarmasti vielä kattoo "niin että ihanko tämän sai tästä syödä nyt?". Toisaalta agilityssa se esteen takana odottaminen on edistynyt huimasti. En tiiä mitä oon muka tehnyt eri tavalla kuin kesällä, mutta nyt toimii paremmin.
Lopuksi vielä pysähtymistä ja maahanmenoa maanantain oppien mukaan. Hirveen hyvällä mallilla ollaan mun mielestä.

Pikkuekstrana tehtiin vähän agilitya ja herranjumala! Se hyppää jo 55! Tätä päivää en uskonut näkeväni... Oli sarja 45-50-55 ja noin vaan vauhdilla yli. Toimi myös laskevana, eli selkeesti joku jännityskynnys on nyt ylitetty, jee :) Tyhmänrohkeana otin vielä puolivahingossa kuuskymppisen siihen perään vähän radan sivusta, mutta ei nyt sitä sentään hypätty. Se oli mulle ihan täysin ok, enkä vaatinut tai tehnyt siitä mitään numeroa. Takaakierrot sujuu myös nyt aivan eri lailla kuin keväällä/kesällä, samoin tuntuu että Demo irtoaa paljon paremmin, ainakin putkeen.

Illalla kisatokossa lisää "pai"ta, nyt koitin saada lisättyä aikaa, ja kyllä se 40 sekuntia jo malttoi. Vähän seuraamisen paikkaa ja suorempaa pa:ta tehtiin myös. Ihan perseestä että meillä ei ole mitään kunnon valaistua kenttää tai parkkista missä voisi treenata, niin kaikki menee vähän pieleen. Jääviäkään ei hirveesti voinut treenata, koska ei koiraraukka nähnyt mihin nami lensi.

---------------

Sunnuntain kunniaksi kävin omakoirassa, ja sieltä löytyi maksuvalmiit selkälausunnot! Tuloksina LTV3 ja SP0, eli epäsymmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama sekä spondyloosin osalta selkä puhdas. Oltiinpa eka schape, joka sain LTV-lausunnon :P

tiistai 8. lokakuuta 2013

Urpokerho kokoontuu

Tänään käytiin taas kisaharkassa. Tehtiin ALO-liikkeitä sekoitettuna, ensin vapaana seuraaminen, sitten hyppy, liikkeestä seiso, liikkeestä maahan, luoksetulo ja toinen vapaana seuraaminen (koska jätin tokopannan ja -hihnan kotiin :D). Viimeisenä oli luoksepäästävyys ja paikallamakuu.

Seuraamisen aloitin vähän puolihuolimattomasti ja sen huomasi. Keskity! Juoksussa leveni aivan liikaa, tätä täytynee seuraavaksi hinkata, mutta ilahduttavan hyvin korjasi taas käyntiin palatessa. Toinen seuraaminen oli vähän hallitumpaa ja käännökset paremmat. Molemmissa täyskäännökset olivat kyllä yllättävän hyviä! Ja kommenttien mukaan hirveän hyvä ja iloinen kontakti joka ei tipu ollenkaan, mutta se paikka pitää pitää lähempänä. Hups.
Hyppy ihan jees, aavistuksen väisti ja pysähdys olisi voinut olla terävämpi. Seisomisessa vähän teputti, ja lisäksi mä en jotenkin oo tajunnut puuttua siihen, että se menee myös vähän sivullepäin pysähtyessään. Tavallaan ottaa puolikkaan askeleen etuvasemmalle käskyn jälkeen... Maahanmenossa etupää meni näpsäkästi maahan, mutta sekunnin murto-osan Demo tuumi, että pitiköhän persekin laskea, kunnes tajusi. Olisi halunnut ennakoida perusasennon, mutta ei sitä tehnyt. Luoksetulossa ei mitään muuta moitittavaa, kuin että olisi pitänyt suoristaa pa alussa, mutten ihan kymppi.

[avautuminen]
Ja paikallamakuu. Voi pojat. Joku korjaussarja pitää keksiä tuohon, kun se teki saman mua-ei-kiinnosta -tempun ennen paikkamakuuta ja luoksepäästävyyden aikana. Onkohan se odotusaika kuitenkin liikaa sille? No, tämän takia se meni epävarmasti maahan (olisko pitäny toistaa käsky?), sitten nousi n. 3 sekunnin päästä kääntymisestä ylös, käskin maahan, ja joitain sekunteja myöhemmin nousi taas ja multa palo käpy. Jos oltais oltu yksin niin olis tullu semmosia perkeleitä ettei tosikaan, mutta onneks nyt täytyi vaan viileästi hakea se koira pois. Mä en halua että paikkamakuu yleistyy miksikään kaukojen suorittamiseksi, maahan-istumaan-maahan-seisomaan-maahan, ja siksi tosiaan hain koiran pois.
Onneksi ihanat vetäjät ehdotti että otetaan uusi paikkamakuu, kun oli aikaa. Meni suorastaan hyvin! 2 minuuttia, 10 askeleen päässä ja ei mitään ongelmaa. Vähän vilkuili pää maassa ihanaa Laraa, ja sen jälkeen mua että "voi paska, huomaskohan toi".
Mutta mä päätin, että natsikuri paikkamakuussa alkaa NYT. Ei nuuskita tai kuikuilla (kielletään!) , ja otetaan se pää maassa makaaminen oikeasti työn alle. Mä en jaksa jännittää että makaako se vaiko eikö, tälle pitää oikeesti tehdä jotain! Ainiin, ja Laran kanssa ei tehdä mitään tollasta, niiden ollessa yhdessä tyhmyys tiivistyy :D
[/avautuminen]

------

Nojoo, tätä ennen käytiin maanantaiaksassa. Hauskasti kouluttaja muisti tulevansa tuntia myöhemmin ja näin ollen tunti supistui 20 minuutiksi. Tehtiin odottelua, pari puomia, muutama takaakiertoharkka ja ihan pikkusen hyppysuoralla irtoamista namialustalla. Ihanaa, että mä oon saanut sille nyt uuden lähtöasennon, eli trendikkäästi laitan sen jalkojen väliin ja koitetaan jos se siitä nyt alkaisi tajuta että oikeasti odottaminen tarkoittaa odottamista.Ja anteeks, mutta:

[avautuminen]
Mä inhoon verkkoja kepeillä! V*tuttaa niin suunnattomasti että kaikki haluaa opetella/opettaa niillä. Onhan se joo varmaan aika tehokasta, siinä saa vauhtia ja koiralle lihasmuistiin suorituksen, mutta musta se on tyhmää. Se on vähän niinku houkuttelemalla opettaminen, koiran ei tarvi ite miettiä mitä se tekee.
Tää ei ois niin suuri ongelma mulle, jos ne ei treeneissä aina olis niissä kepeissä kiinni. Eli mä en pääse tekemään keppejä jos en viitsi muiden jälkeen irrottaa niitä miljoonia verkkoja. Voishan ne jättää paikalleenkin, ei se estettä muuta, mutta a) mun koira ei osaa mennä verkoilla b) miks pitäis mennä treenissä taaksepäin, jos sujuu ilman apuvälineitäkin?
Miksi verkot on joku oletusarvo? Aina saa hämmästyneitä katseita kun joutuu kertomaan että ei, me ei oo käytetty verkkoja ("ai te ootte vähentäny, montako teillä vielä on?", "ootteko te siis ikinä menneet verkoilla", "osaisko se mennä verkoilla"). Mun mielestä esim. kuja- tai vinokepit on ihan fiksu idea, samoin tietty meidän harrastama (joo, myös täydellisesti hanskattu :D) 2 by 2. Mutta mä en kestä verkkoja, ne vaikeuttaa mun elämää!
Älkääkä ottako tätä henkilökohtaisesti, mulla on varmaan verensokeri alhaalla tai jotain.
[/avautuminen]

------

Lopuksi voin vielä iloita, että melkein neljän kuukauden jälkeen Kennelliitto on saanut systeeminsä toimimaan, Demon selkäkuvat on merkattu saapuneiksi ja voidaan jäädä odottelemaan lausuntoa!
Huomenna monsteri pääsee myös neurologian harkkakoiraksi niin voidaan todeta siinä jotain lisävikoja :P

maanantai 7. lokakuuta 2013

Säpäkkyyttä peliin

Päivällä käytiin tekemässä aksaläksyt, eli opetettiin namialusta. Eipä siinä mitään opettelemista ollut, tuli jostain selkärangasta kun on joskus pentukurssilla käytetty.

Illalla tokokurssilla. Paikkamakuu meni tosi rauhallisesti, vähä nuuski alussa, mutta suurimmaksi osaksi makasi rauhassa. Kuulemma saa kieltää nuuskimisesta.

Jäävistä tehdään napakammat NYT. Eli mä lähden peruuttelemaan ja sanon käskyn ja palkkaan samalla koiran taa.

Hypyssä sama juttu, napakkuutta haetaan. Palkataan jo pysähtymisestä ja treenataan liikettä vähemmän kokonaisena. Pysyminen erikseen.

Uuvuttaa nyt niin, ettei enempää jaksaa laittaa muistiin.

Lopuksi vielä, vinkkejä otetaan vastaan, miten fiksusti opetetaan takapalkka. Kun ei tuo urpå jotenkaan tajua että se ruoka on siellä takana odottamassa kun se sinne jätettiin. En tiiä, ehkä vaan koitan ohjata sitä sinne ja toivotaan että se hoksaa? Tähän tietty sitten joku hyvä vapautussana mikä tarkottaa vaan sitä takapalkkaa.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Niin lähellä, mutta niin... lähellä.

Lapualla tokoiltiin Tiina Laakon tuomaroimina. Ja kakkostulos (156,5 p) sieltä taas napsahti, huikeesta suorituksesta huolimatta. Kauheesti jänskätti mennä kysymään pisteitä kun sihteeritkin jotain töhöili ja joutui laskeskelemaan niitä useaan otteeseen.

Okei, paikkamakuu oli ihan syvältä. Multa loppui lihapullat taskusta jo hyvissä ajoin ennen kehää ja Demon mielestä oli paljon kivempaa nuuskia maata kuin kuunnella mitä mä siltä pyysin. Sitten tajusin että joudutaan kahden toisilleen tutun valkkarin väliin ja tadaa, kaaoksen ainekset oli valmiina. Enemmän mä taisin kyllä sitä hermoilla kuin Demo. Noh, asiaan. Luoksepäästävyys 10. Ei mitään ihmeellistä, en saanut koiraa kunnolla kontaktiin koko ryhmäliikkeiden aikana, mutta siinähän se möllötti. Paikkamakuu 5, tuomarikin tunnusti että oli vähän sääliviis, kun suoritus oli vähän rajoilla. Meni maahan ekalla, tosin epävarmasti. Kun käännyin takaisin koiraan päin, se jo istui. Just. No meni se sitten makaamaan, joksikin aikaa. Sitten taas istuttiin loppuun asti, tässä vaiheessa toinen valkkarikin nousi ja Demo nenä alkoi väpättää sinne suuntaan. No, selvittiin kuitenkin.

No, tästä sisuuntuneena totesin että kirveen saa jo heittää kaivoon. Käytiin sitten vähän piristämässä koiraa ja syömässä lihapullia ennen omaa vuoroa. Olin kyllä liioitellun pirteä, iloinen ja onnellinen, mutta toisaalta, oli aika treenifiilis. Kytkettynä seuraaminen 8, lähti tosi nätisti mukaan, levisi juoksuosuudessa, ei muuta suurta moitittavaa. Asenne hieno. Vapaana seuraaminen 7, haahuili paljon enemmän ja jäi vähän jälkeenkin jossain vaiheessa. Tässä auttoi varmaan, kun en jäänyt kuikuilemaan, vaan jatkoin samaa vauhtia niin että koiralle tuli vähän kiire.

Maahanmeno 7, tää kaksoiskäsky raastaa mua varmaan ikuisesti! Ei ole vaikea liike ollenkaan, ja tästä kun oltais edes ysi saatu, niin olis ykköstulos... Luoksetulo 9, tuli vauhdilla suoraan sivulle. Puoli sekuntia ennenku liikkuri kiitti, päättikin herra että "tuossa matkallahan taisi olla lihapulla/nakki/ruohoa!" ja sinkosi metrin tulosuuntaan jotain nyysäämään. Tuomarikin vaan kysy että "mikäs sille tuli?" :D Seisominen oli teputtava, siitä . Tuohon pitää kyllä jo puuttua, tulee aina sanomista. Hyppy 10, oppikirjan mukaan,  jee. Kokonaisvaikutus 9½, vielä isompi JEEE! Mä en oikeesti uskonut että noin huonolla tuloksella voi saada noin hyvän kokonaisvaikutuksen (tai ylipäätään me, ikinä). Oli meillä vissiin ihan kivaa ♥

Mitä jäi käteen? Hieno tsemppaus, oon ihan hirveen ylpee itestäni että sain tilanteen vielä pelastettua! Mutta jotain täytyy vielä muuttaa kun se koira noin ahdistui. Ainakin enemmän lihapullia taskuun, niin on edes ohjaajalla luottava olo ennen kehää. Ja psyykkinen valmentautuminen siihen, että ei ole oikeasti mitään väliä ketä siinä vieressä on, kunhan koira tekee oman hommansa.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Jännitettäiskö vähä

Aamulla oli tarkoitus ottaa kisanomainen palkattomuustreeni hallilla. Alotin paikkamakuulla ja oli ihan sikanätisti sen 2 min. Seuraamisessa taas kaikki meni pieleen, enkä vaan mitenkään voinut jatkaa. Sitten kun itseä alkoi ärsyttämään niin koirakaan ei enää halunnut yrittää ja oli ihan masentunut matkalaukku. Kaikki muut liikkeet meni kyllä hyvin (seuraamisosuudet mukaanlukien), mutta joku siinä pitkässä seuraamisessa oli. Selkeesti ahdistui kun käveltiin reunoja päin, ja vauhdin muutoksissa levisi ja haahuili. Otettiin sitten korjaussarjana superiloisia pikkupätkiä ja nyt pidetään peukkuja ettei jäänyt mikään kaihertamaan.

Koska oli niin ankee toko, niin otettiin vielä vähän aksaa perään. Joku oli selkeesti jättänyt meille hyppytekniikkajonon kentälle, eli siis ihan minikorkeita esteitä lyhyillä väleillä ja voi vitsi kun näyttikin hyvältä! Ei tarvinnut yhtään asetella askeleitaan, vaan meni automaattisesti oikein hyvällä rytmityksellä ne neljä hyppyä.
Otettiin siihen sitten vähän vauhtia niin, että oli 2 putkea, 2 hyppyä (45 ja 50!), sitten nuo neljä matalaa ja taas 2 nelivitosta hyppyä Jee, oli kivaa jee! Toiseen suuntaan ei ollut niin kivaa, kun matalien hyppyjen jälkeen oli yllättäen se 50 cm, mutta ei haittaa. Tässä on siis mahdollisuus, että se vielä joskus hyppii korkeitakin esteitä :)

Illalla käytiin sitten vielä pikkuporukassa Viikissä treenaamassa ulkona. Alkuun paikkamakuu, hirveen epävarmaa ja levotonta... Nousi useampaan otteeseen istumaan ja aina käskin takaisin. Sitten tehtiin lähinnä eripituisia seuruita, yrittäen ylläpitää tiiviyttä. Se on aika huono korjaamaan asentoa sitten kun lähtee johonkin haahuilemaan, tätä pitää ainakin treenata. Käännöksissä mun täytyy tehdä semmonen pikkupysähdys, että Demo kerkeää oikeaan kohtaan ja rauhassa mun mukaan.
Lopuksi tehtiin toinen paikallamakuusessio ja meni vähän paremmin. T'ässä tuli vielä ahaa-elämys, että jos muut koirat on viilipyttyjä, niin Demokin on! Aina kun Lara nousi niin Demo nousi hetken päästä kans (toki nousi muutenkin, ei sillä :D), mutta kun Lara lähti ja Demo jäi Zeron kanssa, niin ei mitään ongelmaa. Toivotaan siis että kokeessa muut osaa maata, niin munkin koira osaa! :D

Tunnelmia Porista ©Jenna Kallinen


Tällä haavaa en oikeesti tiiä mitä sunnuntaista tulee... Olo ei oo läheskään yhtä varma kuin tähän mennessä. Mutta pelisäännöiksi sovitaan:
  • Lämmittelynä paikkamakuita, toimi hyvin Porissakin
  • Ennen yksilöliikkeitä pa:n vahvistamista, niin ehkä tajuaa seurata
  • Käännökset rauhallisesti
  • Älä sano "valmis" ettei koira luule sitä käskyksi
  • Äläkä sano "valmis" ennenkuin oot valmis ja vetäny kerran syvään henkeä
  • Kehu koiraa vaikka se olis huono

tiistai 1. lokakuuta 2013

Viimeinen korkkaus

Eli tänään aloitettiin agilitytreenit Purinalla. Ryhmässä oli ilahduttavasti rotukirjoa, eikä yhtään bortsua tai muute stereotypiarotua. oli snautseri, kääpiösnautseri, pk holsku, portugeesi ja joku pieni terrieri (joka ehkä saattoi olla jackrusseli, anteeksi :D). Parilla koiralla tämä oli ihan ensikosketus agilityyn ja on hirveen kiva seurata mitä on tehnyt itse väärin tai miten tekee sitten seuraavan koiran kanssa ;)

Alkeiskoirakoita opastettiin putkessa ja hypyissä, kun kokeneemmat saivat tehdä vähän itsekseen mitä parhaaksi näkivät. Me harjoteltiin erityisesti odottamista, kun se on ihan viturallaan tällä hetkellä. Siispä koira istumaan esteen taa ja itse kiertämään estettä ja kääntyilemään niin että näyttää lähdöltä. Vähän hajottaa, kun tuo koira ei edes tavallaan innoissaan karkaa radalle, vaan lähinnä näyttää siltä että "joo mä tiiän että tää tehään seuraavaksi, mä lähen jo, haista paska", ja hyppää esteen. Ja jotenkin on tosi hämmentynyt että miksi tässä pitäisi istua odottamassa.

Puomiin saatiin ihan yllättävän kivasti vauhtia, vaikka pinta näytti omaan silmään aika liukkaalta. Ensi kerralla kuulemma tehdään kontaktijuttuja, ja vauhtiongelmaankin on parannuskeinoja, jee!

Ainiin, ja tehtiin taas sitä valssiharkkaa, ja vitsi miten hienosti meni! Päivällä omatoimitreeneissä koettiin myös niin vauhdikkaat kepit ja nätit takaakierrot, että huhhuh!

JA toissapäivänä Demo hyppäs 50 cm!! Tilanne taisi olla ihan vaan kaksi hyppyä, eka 45 ja toinen 50 ja vahingossa leiskaisi yli! On tätä yritetty ennenkin, mutta nyt taisi olla niin hyvä groove että meni vahingossa :)))

maanantai 30. syyskuuta 2013

Lisää tottelevaisuutta

Tänään vuorostaan korkattiin HSKH:n MT1-tokokurssi. Hirveen kivalta vaikuttaa, ja koska kertojakin on 16, niin tästä voi ihan oikeasti olla jotain hyötyä.

Ensimmäinen aihe oli seuraaminen ja perusasento. Meille ei hirveästi vinkkejä sadellut, lähinnä siksi, että kerroin meidän olleen seuraamiskurssilla ja tehdään koko ajan töitä aikalailla niiden oppien mukaan. Pitää kiinnittää huomiota siihen ettei Demo ala taas pitämään toista tassua ilmassa kun se yrittää viereltä alta kurkkia naamaa kohti, yläkropan ajautuessa samalla kauemmas.

Toinen aihe oli luoksetulo. En oo jaksanut kiinnittää suurta huomiota faktaan, että Demo saattaa vähän kaartaa "ulospäin" eli musta katottuna vasemmalle luoksetulossa. Sen sijaan halusin tarttua siihen huolimattomaan perusasentoon lopussa. Tähän otetaan siis ihan rehti namiapu. Kaartamiseenkin saatiin vinkkiä, että tehdään vähän vinoja luoksetuloja, eli tässä tapauksessa laitetaan se reilusti itsestä vasemmalle odottamaan ja treenataan siitäkin sitä perusasennon hakemista. Tässä on vaan se paska puoli, että vauhti alkaa hiljenemään kun alkaa tommosia tylsiä tekniikka-asioita hinkkaamaan. Todennäköisesti pitää siis vähän palata myös vauhtipalkkaan...

Lopuksi otettiin ihan minimaalinen paikkamakuu, ja jeeee! Oli niin nätisti sen öööö 30-40 s, ei yrittänyt nuuskia muita tai maata, eikä noussut muiden käskyillä. Toivoa on!

lauantai 28. syyskuuta 2013

Lopella taas

Tänään tehtiin taas retki useampien schapparien kanssa Poronpolulle. Mukana oli kymmenen karvaturria (Demo, Isla, Peppi, Roope, Hertha, Antti, Essi, Iris, Ransu ja Rölli) emäntineen, ja hauskaa oli. Aivan ihanaa kun on tuommonen rotu jota voi olla tusinan verran samassa porukassa noin sopuisasti iästä ja sukupuolesta huolimatta ♥ (Jos ei nyt lasketa hieman innokkaita Iriksenkosiskeluyrityksiä nuorten poikien toimesta ;))


Ekstraohjelmanumerona vedettiin verijälki joka sai vanhentua kolmisen tuntia, ja oli pituudeltaan joku vajaa 100 m. Olipas turhauttava kokemus :D Hetken aikaa epäröityään Demo kyllä lähti seuraamaan jälkeä, mutta kun tuli hukka, niin meni pallokin aivan hukkaan. Jotenkin tuntuu että se ei edes hiffannut että miksi siellä metsässä rämmittiin, koska ei se edes yrittänyt löytää jälkeä uudestaan. Piti maasta oikein osoittaa että tässä menee jälki, seuraa sitä. Loppumakuulle saapuessa reaktio oli luokkaa: "katohan, joku on jättäny tohon ihan hyvän nakin maahan, varmaan mä sit syön sen". Ehkä mejä ei oo ihan meidän laji, mutta voisihan sitä kokeilla vähän virkeämmällä koiralla joskus myöhemmin...

torstai 26. syyskuuta 2013

Kisatokon korkkaus

Kisatoko alkoi taas. Tällä kertaa oli ennätykselliset 15 ilmoittautunutta, aika jännittävää, saadaan ainakin kunnon vaihtelua häiriöihin.

Itse treenin osalta aivan suorastaan hävetti kun Demo oli ihan mangustina juoksentelemassa edestakaisin. Ei suostunut edes makaamaan paikallaan koska otin sen suoraan autosta ja laitoin tiiviiseen väliin ihanien tyttöjen keskelle... Keskittymiskyky oli jossain ihan muualla, mutta saatiinhan me sinne johonkin väliin ihan onnistuneita tiiviyspätkiä seuraamisessa. Luoksetuloja tehtiin muutama, ja voi luoja kuinka se vauhti vaan kasvaa! Mä tuun olemaan niin pulassa pysäytysten kanssa.

Ja ihan off-topiccina, tuo lutkuttaa tassujaan jatkuvasti vaikka niissä ei ole mitään vikaa ulkoisesti (vielä, tuolla menolla pian on). En tiiä onko se jotenkin kipeä tai jumissa tai muuta paskaa... Pitää varmaan harkita jotain fyssaria, kun ei tuo kotihierontakaan tunnu auttavan.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Paimentamassa paikallisessa

Kun kerran parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä on paimennuspaikka, niin täytyyhän se testata. Kyseessä siis Primal Sense Farmin paimennus Vantaa Seutulassa. Ennakko-odotuksia ei juuri ollut, avoimin mielin vaan matkaan ja toivotaan parasta.

Ilahduin, kun ei jouduttu sinne superpieneen pyöröhäkkiin pyörimään, vaan saatiin aloittaa aika isossakin aitauksessa. Koira siis liinaan ja "poispäinajoa harjoittelemaan" samaan tapaan kuin Kuttukuussa, eli seurailtiin lampaita. Joka kerta kun koira kohdisti katseen lampaisiin, piti toistaa ajokäskyä, että koiralle tulisi siitä mielleyhtymä. Järkevää. Muutama onnistunut "ajopätkä", tauko ja uudestaan, niin että neljä pikkupätkää taisi yhteensä olla.

Toinen rundi mentiin pienemmässä pitkulamallisessa aitauksessa, leveyttä tosiaan vain joku 7 m. Vähän pelkäsin että olisi liian ahdistava Demolle, mutta ei suinkaan. Toiminta oli paljon intensiivisempää ja nyt tuli välähdyksiä siitä Demosta joka Kuttukuussa jo alkoi vähän ymmärtää lampaiden päälle. Tältä puolelta pitää kuulemma ensi kerrallakin aloittaa.
Harjoitteet oli samat kuin ekalla kierroksella, mutta tulokset paljon parempia. Osin ehkä siksi, että nyt ohjaajakin hiffasi asian. Tärkeintä melkein oli se, että lopetetaan ns. kesken onnistuneen suorituksen niin koiralle jää se tekemisen asenne ja onnistuminen viimeiseksi mielikuvaksi.

Tykkäsin, todennäköisesti mennään uudestaan jahka lompakko sallii. Toimintatavat kuitenkin aika samankaltaisia kuin Kuttukuussa, paitsi että sauvaa ei käytetä ainakaan niin alusta, ja koirat ovat tosi paljon liinassa. Toisaalta, jos suurin osa asiakkaista on samanlaisia bortsuja kuin tänään (tai kaikki bortsut ovat samanlaisia, mistä minä tiedän?), niin en yhtään ihmettele miksi koirat ovat kytkettyinä...

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Hienomies ja hölmömies

Aloitetaan hyvillä uutisilla. Ei paha valioluokan korkkaus ollenkaan, kun luokassaan sijoittuu ensin kolmanneksi ja lopulta paras uros -kehässä neljänneksi, kokonaisuudessaan 20 uroksen joukosta! Kyllä siinä silmä jos toinenkin vähän kostui, kun EH:ta keräillyt rääpäle näytti närhen munat. Tuomarina Hartmut Mohr ja arvostelu kuuluu (ikäkin näköjään väärin):
3 years old male greyish color. In excellent type of breed. Excellent head. Very good ears and eyes. Neck of excellent length and position. Excellent angulations front and rear. Deep chest. Good bones. Coat structure and length are excellent. Moves well with excellent drive, fluently.
Mitä tuohon liikkumiseen tulee, niin ekalla ringillä tuntui että se koira lähtee käsistä kun kiskoi niin omituiseen suuntaan. Toisaalta, myöhemmin petrasi kyllä kunnolla ja suunta oli komeasti eteenpäin, ei paljon tarvinnut raahailla perässä. Melkein voisi myös harmittaa, että miettimisen jälkeen vaihtoi meidät vielä valioiden kakkosesta kolmoseksi, mutta ihan sama (vähän kuumotti siinä kun tuomari kättelee, jää pitämään kädestä kiinni ja miettimään että olisko se nyt kakkonen vai kolmonen :D)

-----------------------

Sitten sunnuntai ja tokokoe, tuomarina Tiina Heino. Meidän onneksi ei satanut, mitä nyt nurmikko oli märkä, mutta ei aiheuttanut pelkotiloja ohjaajalle. Mutta voi plaaaaah, kaikki muu varmaan sitten aiheuttikin... Tuntui että ei muka jännitä niin paljon kuin aiemmin, mutta kai sitten jännitti, koska koira oli ihan eri kuin mitä viikko sitten.

Luoksepäästävyys 10. Paikkamakuu 5, teki taas sen vakion "nousenpa istumaan hetkeksi" -tempun, ja kuulemma oli levoton vaikka ei oo ikinä ollu noin rauhallinen... Täytyy kyllä tähän väliin sanoa, että sikatiukka tuomari oli. Sanoi tuosta levottomuudesta about kaikille, vaikka kaikki mitä mä näin, oli vähän ohiajavien autojen ja buffahenkilökunnan äänten kuuntelua.

Seuraaminen kytkettynä 6. Hah, ei mitään järkeä. En nyt muista oliko tässä (enkä uskalla katsoa videolta), mutta monessa kohtaa jätkä löi maahan kun mä vastasin liikkurin kysymykseen "onko ohjaaja valmis?". Siinä sitä sitten seilailtiin ja leveiltiin. Vapaana seuraaminen 5. Niin. Alku oli ihan siedettävä, mutta pitäähän sitä välillä käydä kattomassa mitä kehäsihteerit tekee ja muutenkin olla ihan sikahuolimaton.

Maahanmeno 0, koska typerä ohjaaja ei antanut lisäkäskyä kun koira jäi seisomaan. Luoksetulo 7½, meni samoin maahan alussa, tuli vauhdilla, mutta vinoon. Seisominen 6, kuulemma tepsutteli pysähtyessään (aika jännä että tästä saa vähemmän kuin tosta luoksarista, kun oli kuitenkin väärä aloitusasento ja kaikkee). Hyppy 8, sinnehän se meni ihan nätisti, enkä mä keksi muuta vikaa kuin että väisti mua puoli askelta kun tulin viereen. Kokonaisvaikutus 7.

Kokonaispisteet surkuhupaisat 114½, eli ALO3, sija 4/6 ja schapemestissijoitus 2. Palkintopallille siis päästiin, onneksi Ida-Lotta ja Saku menivät ohi, olisi vähän hävettänyt voittaa tämmösellä... Videota tästä tulee tuskin koskaan julkisuuteen :D

Vois kuvitella, että nyt masentais, mutta ei. Alko vaan niin paljon ärsyttää että päätin että me mennään jokaikiseen mahdolliseen kokeeseen ja prkl tahkotaan niitä kakkosiakolmosia niin kauan kuin on tarve ja opetellaan kisaamaan. Nii!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Se parempi puoli lauantaista

Pakko kai se kisaharkka on kirjata nyt kun vielä jotain muistaa. Kaikenkaikkiaan meni ihan superhyvin ja oli ihana fiilis poislähtiessä!

Aloitettiin luoksepäästävyydellä. Ei mitään ihmeellistä, vähän oli levoton mutta ei noussut vastaan.

Sitten jatkettiin paikkamakuulla. Voi h*lvetti mikä bugi tohon koiraan on iskenyt. Nousi 30 s jälkeen istumaan ja nenä tuhisten katteli vieruskaveria. No, se ei ollut edes paha, mutta kyllä hirmustuin kun 1 min 50 s kohdalla (siis kahdesta minuutista...) nousi seisomaan! Ei lähtenyt mihinkään, eikä edes väistänyt tai tullut mua vastaan, mutta kyllä ärsytti. Tuota se ei ole ikinä tehnyt. Laitoin sen sitten uudestaan maahan ennenkuin otin sivulle. Sika... Toivottavasti ei ota tavaksi.

Seuraaminen kytkettynä meni yllättävän hyvin, se kun yleensä tuppaa olemaan vähän huonompi kuin vapaana. Se vapaana seuraaminenkin oli siis tosi hyvää, pari kertaa tuli semmonen "schapemainen keskittymishäiriö", kuten palautteessa asia ilmaistiin. Siis pikkuhetken herpaantui ja kurkisteli kunnes tajus että "voi paska, pitiki keskittyä". Ite tykkäsin tosi paljon, että pysähdyksissä korjasi itse perusasentoa lähemmäs heti vauhdista. Tietty ideaalitilanteessa ei edes tarvis korjata, mutta tää tarkoittaa että meidän pa-vahvistukset on menneet perille! Loppuperusasento oli kuulemma molemmissa hieman vino, ja täyskäännökset voisivat olla tiiviimpiä.

Liikkeestä maahanmeno sai hurjia kehuja, kun oli aivan luotisuora. Kuulemma silloin on seuraaminen hyvää jos koira jää noin suoraan :)

Luoksetulo, kommenteissa lukee vauhdin kohdalla "Hieno!!" Niinhän se oli. Sivulletulo vaan aika vino ja huolimaton.

Liikkestä seisominen ok, pientä teputusta oli ollut pysähtymisessä, mutta ei mitään etenemistä.

Hyppy meni kuin oppikirjassa, hyvähyvä.

Kokonaisvaikutus: "Todella upeeta, kokeeseen vaan!"

--------------------

Mä en vieläkään meinaa uskoa miten meitä kehuttiin, ja vielä tehisläisten (jotka mun mielestä on perfektionisteja) toimesta! Parasta oli kun eräs, joka on nähnyt meidän taistelua tässä useampaan otteeseen viimeisen vuoden aikana, sanoi että nyt oli selkeesti hyvä meininki. Palautteenannossa sanottiin että rotuisekseen tekee tosi hyvin töitä ja on tosi innokas. Heiluva häntä tuo pisteitä vaikka tekniikka ei ihan täydellistä olisikaan ;) Ja hyvät mahkut ykköseen pitäis olla.

Mitä nyt sitten vielä ennen sunnuntaita? No natseillaan sen peruasennon kanssa. Ja koitetaan saada sitä makaamisvarmuutta, mikä on hieman haaste koska treenataan kuitenkin yksin. Näillä mennään.


P.S. Me mennään 24. päivä paimentamaan! Tulee testattua tuo paikallinen firma, toivottavasti on hyvä niin saadaan harrastaa enemmänkin :)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Yksi on joukosta poissa

Alapörkän Rellu 3.2.2003-16.9.2013 ♥
Yksi hienoimmista lauantaipäivistä sai karmaisevan lopun. Aamun loistavan kisaharkan ja päivän synttärijuhlistamisen jälkeen tuli kotoa puhelu, että kaikki ei ole ok. Lopputulemana, saattelin tänään ensimmäisen oman koirani paremmille jänismaille. Ehkä ne jäniksetkin siellä jossain ovat sitä laatua, että Rellullakin on mahkuja ne löytää.

Rellu ei ollut se kaunein, eikä paras ajuri, mutta se oli aito sohvachampion. Ja se oli rakas. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, piti päätös tehdä nyt.

Kiitos kaikesta ♥

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kisaharkan harkka

Aamulla käytiin kenraaliharjoituksissa huomista kisaharkkaa varten. Tuli kyllä aivan kreivin aikaan mahdollisuus kisaharkkaan, kun viikon päästä tosiaan on koe.

Tänään meni ainakin hirmu hyvin. Paikallamakuuseen pitää ihan selvästi vähän "lämpätä" koiraa, eli sotasuunnitelma tällä hetkellä on ottaa pikkumakuita ennen kehää, että se muistaa maata siellä. En aio huolehtia että se jää matalaan vireeseen tms, koska kyllä se on aika helppo nostattaa sieltä jos tarve tulee. Palkattomuuskaan ei ollut minkäänlainen ongelma, luojan kiitos! Huomenna siis nähdään miten menee liikkurin kanssa ja ehkä vähän jänskättäen.

Syksyksi ja alkutalveksi saatiin ryhmäpaikka tokosta, jee! Ei tosin sinne hooceeharrastajien sekaan, mutta eiköhän me selvitä vähän vaatimattomimmissakin piireissä :)

tiistai 10. syyskuuta 2013

Kannatti vaivautua

Sinne mestiksiin siis. Nyt meillä on agilityn palkintotili jo auki ennenkuin on kertaakaan startattu virallisesti! Taskussa siis putkirallin 5. sija ja medimöllien 3. sija.

 
"Putkiradalla" (joka oli sovellettu versio vain kahdella putkella....) meno oli toooosi jähmeetä ja alkoi ärsyttää. Meinasin jo jättää osallistumisen siihen, mutta kun selvisi että mölliradalla ei ollut muita kontakteja kuin A, niin ajattelin että mitähän helvettiä, kyllä mä nyt eurolla voin vielä toisenkin startin ottaa. Ja olikin ihan huikeeta! Tasan niin kauan kunnes tuli se A ja Demo ei suostunut menemään sitä... No, jatkettiin muina miehinä rata loppuun, ja jäi ihan sikahyvä fiilis. Meno oli paljon nopeempaa ja ohjauksetkin oli tosi sujuvia vaikka ansapaikkoja oli muutama. Näitä lisää!

Mitä siihen A:han tulee, niin mä luulen että se johtuu tuosta sisätilasta. Koko viime talvenahan se ei Malmilla mennyt A:ta tai paljon puomiakaan, mutta ulkokauden koittaessa ei ollut mitään ongelmaa. Toisaalta, kaikki sisäesteet ovat olleetkin vähän kakkosluokkaisia, kun taas ne ulkona olevat ovat olleet uusia, hienoja ja kunnolla pitäväpintaisia. Tiedä sitten mennä sanomaan...

Ehkä meidän agilityssa on sittenkin toivoa.

Kuten myös paikkamakuussa. Aamulla Ojangossa parit setit ja hirmu hienosti oli ylipitkiä aikoja. Toisaalta, kun ne kaverit ilmestyy viereen voi meno olla eri. Muutenkin koetta ajatellen pieni toivonhenkäys saatiin puhallettua treeneissä, eiköhän me se läpi ainakin rämmitä :)

maanantai 9. syyskuuta 2013

Seuraamiskurssi 2/3

Tänään näköjään treenattiin sitten sateessa. Puhuttiin käännöksistä ja oikeaan paikkaan katsomisesta käännöksissä. Koira ei voi tietää, että käännytään, jos ohjaaja tuijottaa koko ajan tasan metrin suoraan eteenpäin. Onneksi ollaan tehty edes jotain oikein ja oonkin melkein alusta asti kääntänyt naaman selkeästi kääntymissuuntaan.

Katsottiin mihin ollaan edistytty viikossa, ja kyllähän se perusasento on löytynyt "uudestaan". Hirveen kamalan vaikeeta kun koira on nyt aina korrektilla paikalla, ja sen takia mä en näe sitä niin hyvin sieltä käden takaa. Todettiin että selkeästi pitää palkata jo hyvästä suorituksesta liikkeessä, että ei leviä ja on parempi pysähdyksessä istahtaa perusasentoon. Mun pitää malttaa pysähtyä hitaasti, muuten koira pokkuroi perusasennon n. miljoona kertaa itekseen ennenkuin osuu oikeaan. Lisäksi nyt pitäisi vastaavasti saada vähän rentouttaa hommaan, kun Demo kuulemma näyttää siltä että nyt se vaan miettii "se perusasento, kohta se varmaan tulee, nyt sitten tarkkana, koskakoskakoska..." ja varmaan vähän jännittyy siitä.

Mitä meidän tulevaan kokeeseen tulee, niin sanon vaan että lolskis. Paikallamakuu pitää saada kuntoon!!! Seuraaminen pitää maagisesti tässä venyttää taas koemittaan ja ottaa ohjelmaan vähän palkattomuutta. Just joo, onneksi tuli ilmottua...

Huomenna olis tarjolla meidän koirakerhon agimestikset, mutta saa nyt nähdä. Kai siellä jonkun putkirallin vois käydä koittamassa.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Seuraamiskurssi 1/3

Tänään oli ensimmäinen kerta HSKH:n seuraamiskurssista.

Aluksi tehtiin liikkuroitu ALO-seuraaminen. Meni yllättävän hyvin, harmi sinänsä, ettei kouluttaja nähnyt sitä ahdistus-Demoa joka ei tohdi kulkea oikealla paikalla kun jännittää. Puhuttiin siitä kuinka kokeessa Demo yleensä jätättää tai liikkuu kauemmas, ja todettiin että ei siinä auta muu kuin palata takasinpäin treenaamisessa. Jälleen kerran siis otetaan kuuri paikan vahvistamisessa.
Suurin ongelma tässä on nyt varmaan se, että mä en osaa olla tarpeeksi mustavalkoinen. Tarvisin oman orjapiiskurin, joka palauttais mut ruotuun aina ku alkaa lipsua.

Anyway, nyt tehdään siis ihan pelkkää palkkailua peruasennosta, siihen voi sitten yhdistää kestoa, muutamia askeleita, erilaisia sivulletuloja TAI kääntymisjuttuja. Ei siis treenata kaikkea yhtäaikaa niinku mulla on tapana... Ja kylmästi jätetään palkkaamatta jos ei ole tarpeeksi hyvä. Piste.

Lopuksi täytyy kyllä todeta, että mä oon ihan sikatyytyväinen tohon koiraan. Reilun tunnin jälkeenkin (sisältäen omaa treeniä ja muuten vaan odottelua) se vielä istui mun eessä ja kyseli että mitäs sitten tehtäis. Pienikin viittaus penkiltä nousemiseen, ja yks alkaa heittää riemukieppejä :)
Mä oon aina sanonut, että ei tuolla ole tarpeeksi moottoria esim. pk-tottikseen, mutta ehkä se sieltä tulis jos vähä syvemmältä kaivais...

torstai 29. elokuuta 2013

Lennosta säveltäen

Tänään käytiin tokoilemassa Viikin pellolla kouluihmisten kanssa. Ajatuksena oli ottaa paikkamakuu vaihteeksi ihan koiraseurassa ja sitten jotain muuta. Ja voi luoja mä oon tyhmä, en ollu suunnitellu just yhtään mitä tehdään, johtui ehkä siitä että koulupäivän jälkeen kusetin koiran ja painuin päiväunille.

Paikkamakuussa pää pyöriiiiii ja kahdesti kahden minuutin aikana piti komentaa uudestaan maahan. Jälkiviisaasti ajateltuna olisi pitänyt ottaa jotain valmistelua siihen ennen, eikä vaan mennä suoraan makaamaan. No, minkäs teet. Jokatapauksessa, päätin että pää maassa makaaminen ei oo vielä meidän juttu, eikä me kokeessakaan yritetä sitä rikkoa. Hiotaan sitä ja toivottavasti joskus saadaan valmiiksi.

Tehtiin seuraamista, ja oli tosi haastavaa muhkuraisella nurmialustalla. Meinas hirveästi levetä ja jotenkin oli muutenkin rytmi ihan sekaisin. Täyskäännökset meni normaalia tiiviimmin, en tiiä mistä johtui, ehkä käännyin vähän rauhallisemmin. Tehtiin pikkupätkä liikkuroitunakin, ja yllättävän hyvin meni noin niinkuin vireen kannalta.

Parit jäävät ja luoksetulot. Jäävissä jaksoi tosi hyvin odottaa mun paluuta, eikä väistänyt. Luoksetulo on vieläkin ihan ♥ Se on kyllä jotenkin niin iloinen ja varma liike, että oikein huomasi koirasta miten se rentoutui ja teki seuraavatkin jutut aivan eri asenteella.

tiistai 27. elokuuta 2013

Pitkäjänteisyyttä, kiitos!

Viikonloppu meni talkoillessa ja treenaamatta. Oli hirvittävän mielenkiintoista olla järkkäämässä BH-koetta, oma kynnys madaltui kyllä ihan huomattavasti kun näki minkälaisilla suorituksilla siellä pärjää. Eikä siis millään pahalla ketään kohtaan, parempia kaikki joka tapauksessa oli kuin me tällä hetkellä.
Meillä suurin hiominen tällä hetkellä on pitkäkestoisessa seuruussa ja paikkamakuussa, ja siinäkin lähinnä oman pääkopan treenaaminen siihen, että se koira kyllä pysyy siellä. Jotenkin aivan eri asia seistä siinä näkysällä selin koiraan kuin olla "vaan" piilossa.

Eilen käytiin tokoamassa ja haettiin juurikin sitä kestoa seuraamiseen. Meni ihan kivasti, huomasin että (yllättäen) meni paljon paremmin kun sai olla mun varjossa verrattuna siihen että oli auringonpaahteen puolella.
Kauaa ei jaksettu hinkata, mutta käytiin vielä lopuksi agikentällä tekemässä vähän valssiharjoituksia. Jos ei jaksa tulkita noita numeroita (ite en jaksais), niin tarkoitus oli että kierretään ensin kahden ekan avulla kahdeksikko, sitten otetaan siihen väliin vaan yksi kerrallaan lisää esteitä jatkaen jonon loppuun. Kyllä sen ymmärtää sitten kun näkee.
Hajoili kyllä ihan huolella siinä ohjaukseeni kun jotenkin sain aina sen koiran hyppäämään esteen suoraan takaisinpäin, kun tarkoitus oli kiertää siiveke ja palata taaksepäin. Lopulta tajusin virheeni: a) en saattanut tarpeeksi kauas ja b) rintamasuunta ei ollut menosuuntaan. Ja täytyy sanoa, että kun molemmilta puolilta oli tämä saatu päätökseen, niin kyllä oli ohjaaja aivan kuollut...


Tänään tokoiltiin taas, ja oon ihan supertyytyväinen! Mun pitäis opetella loogisemmaksi, ja tänään mä sitä kyllä olin. Tehtiin pitkästä aikaa ruutua ja saatiin muutama onnistunut toisto, ja jos meni vikaan, niin ohjasin sen koiran oikeaan paikkaan. Mutta niiiiin kovasti tuo tarjosi tötsiä kosketusalustoiksi. Sitten kun toisti ruutu-käskyn, se likisti itseään lähemmäs tötsää ja hetken päästä se nosti tötsän varovasti suuhun ja kantoi metrin lähemmäs :D Selkeesti ei siis vielä oo ihan naksahtanut päässä, että mikä tää juttu oikein on. Toisaalta, tällä etenemistahdilla meidän ei ikinä tarvi edes osata koko hiton ruutua...
Seuraamista taas pitkällä matkalla, tajusin palkata epäsäännöllisesti ja lopettaa ajoissa, niin ei mennyt into. Paikkamakuuseen haettiin kans vähän kestoa, ei mitään pitkää vielä, semmosia 40 sekunnin pätkiä. Palkkasin vasta kun palasin takaisin sivulle ja naama pysyi maassa. Ehkä tässä vielä on toivoa!
Vielä ennen lähtöä yksi vauvapuomi ja parit oikeamittaset, meni ihan hyvin, vaikka paljon mieluummin olisi mennyt sen oikean puomin alla olevaan putkeen. Siinä sitten meinasin tuostanoinvaanäkkiä hypäyttää 50 cm esteen. No, ketuiksihan se meni. Mä en ymmärrä mikä siinä viidessä sentissä on niin dramaattista, kun 45 menee ihan ongelmitta, mutta 50 on ihan kauhee. Osa ongelmaa on se, että vaikka laittaa koiran kauas lähtöön niin se pysähtyy epäröimään aina just ennen hyppyä ja ei sitten uskalla kun ei ole vauhtia. Pitäis varmaan yrittää huijata sitä ja tehdä jotain nousevaa sarjaa tms, että se 50 tulis matalempien jälkeen yllättäen ja se vahingossa hyppäis sen. Lopulta laskin sen sitten 45:een ja vaivalla sain sen ylityksen palkattua.

torstai 22. elokuuta 2013

Joskus vielä opettelen juoksemaan

Nyt kun on muutettu taas etelään odottelemaan koulun alkua, niin on aivan uudenlainen into treenata. Ja erityisesti, aikaa treenata.

Tiistaina käytiin aksaamassa, tarkoituksena vauhdittaa sitä puomia. No, perseellensähän se meni. Kamalaa hidastelua ja epävarmuutta, vaikka tasan tietää mitä siltä haetaan. Sitten kun ite turhaudun, niin koira haluaa vaan vältellä mua ja luikkii pakoon, mistä tulee entisestään paskempi koiranomistaja -fiilis. Huoh, noina päivinä mä oon niin valmis heittämään hanskat tiskiin... No, tehtiin me jossain välissä ihan kivoja muita juttuja, mutta puomi ei nyt oikein luonnistunut.

Keskiviikkona tokoiltiin. Tuo pää maassa makaminen on vähän jumissa, kun en edes tiedä mikä on se kriteeri kun palaan takasinpäin. Sille tulee olemaan supervaikeeta pitää se pää maassa kunnes tulee "sivu"-käsky, niin se tuntuu epäreilulta vaatia. Mä olisin tyytyväinen siihen että se pitää sen maassa kun oon siellä kaukana ja saa vaikka nostaa kun lähden liikkeelle, mutta miten mä sen kerron koiralle?
Anyways, tehtiin about kaikkia ALO-liikkeitä, ja jäävät näyttää hyvältä. Seuraaminen on tiettyyn pisteeseen asti tosi hyvää, mutta pitkäjänteisyyttä kaivataan. Hyppy nyt vaan on, en mä siitä mitään suurta moitittavaa löydä. Enpä tiedä, samapa se on sinne mestiksiin lähteä itsensä nolaamaan.
Lopuksi käytiin vielä parit vauvapuomit vetämässä ihan hyvin. Ei ahdistunut, mutta vauhti oli etanaluokkaa. Älysin silti lopettaa ennenkuin hajotin taas koko homman.

T'änään käytiin taas aksaamassa, ja lähdin suoraan kohti vauvapuomia. Puomin molemmissa päissä oli esteet vauhdittamassa menoa. Alku oli vähän tahmea, mutta kun tajusin itse vauhdittaa menoa, niin kyllä se siitä. Tähän liittyykin tuo otsikko, eli selkeästi yksi hankaluus on se, että mä en osaa juosta nopeesti edeten samalla hitaasti :D Kun pitäisi pysyä siinä sopivalla kohdalla kirittämässä koiraa, mutta ei voi löntystää kun sitten ei koirakaan liiku, pirun vaikeeta! Homma ei mitenkään päin toimi, jos meen edelle ja jatkan juoksemista ikuisuuteen kunnes koira on puomin päässä, se ei vaan saa sitä vetoa. Onneksi huomasin, että siitä on jossain vaiheessa kehittynyt niinkin itsenäinen otus, että mä voin lähettää sen eteenpäin esteen kautta puomille ja sitten kun kirin sen kiinni niin voi sitä vauhtia! Hidasta laukkaahan se on parhaimmillaankin, mutta se on paaaljon parempi kuin se epäröivä käynti. Käytiin myös oikeella puomilla muutamat vedot tekemässä ja kyllä se vähän parani. Taas osasin lopettaa tarpeeksi ajoissa eikä kenellekään jäänyt paska maku suuhun!
Parasta tässä päivässä oli se ihana ilme tuon naamalla kun päästin sen kontakteilta etenemään hypyille. Korvat päätä myöten, pienet jalat pinkoo niin lujaa kuin pystyy ja keskittynyt katse eteenpäin ♥ On se ihana, mutta silti mä toivon että seuraava koira on vähän kovempi eikä ota itteensä näin kovapäisestä ohjaajasta...

tiistai 13. elokuuta 2013

Melkein intti ja kaikkea muutakin

Viime päivityksen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista ja toisaalta ei paljon mitään.

Reissusta saatiin ihan kaikki mitä lähdettiin hakemaankin, eli lopulta lauantailta ja sunnuntailta irtosi CACIBit ja seuralaiselle junnusertit! Joskus syksyn pimeinä iltoina varmaan jaksan näpytellä ne tuonne tulososioon, vaikka arvosteluissa ei paljoa annettavaa ollut. Mutta aivan uskomatonta on ajatella, että mun ikuinen EH:n junnukehäraakki on nyt ajan kulumista ja yhtä CACIBia vaille intti!


Muuten kesän fiilikset on ollut kuvan luokkaa. Ei ole oikein tullut tehtyä mitään, ja saa nyt nähdä jääkö suunnitellut tokomestikset meiltä väliin, kun ei vain ole jaksanut kiinnostaa. Tai oikeastaan, ei vain ole jaksanut, piste. Työt on vieneet aika hyvin mehut ihmisosapuolesta, mutta syksyllä varmaan ryhdistäydytään taas harrastuksissa, kun pääsee kouluun lomailemaan.

Agilityssa oltiin ekaa kertaa vierailevan kouluttajan opissa, kun Emmi Lavikka kävi pitämässä ilmaisen koulutusillan. Oli kyllä hirveän kiva fiilis sinä iltana, miehessä riitti vauhtia ja sain ihan hyviä vinkkejä. Pitäisi muistaa saattaa takaakiertoja kauemmas vielä tässä vaiheessa ja puomin kontaktiin otetaan vauhtikuuri, eli vapautus heti kun yksikin tassu osuu maahan (koira kuulemma kyttää ja ja hiipii kuin paraskin bortsu :D). A:lle varmaan tarvittaisiin länget, ja sitä Emmikin suositteli... Olin (ja vähän edelleenkin oon) sitä mieltä, että ei me vielä niin hyviä olla, että pitäis erikseen koulutuksiin lähteä asioita hiomaan. Mutta positiivinen kokemus oli, ja ilmoittautumiskynnyskin oli sopivan matala, kun kouluttajana oli kurssikaveri ;)

Näyttelyt saavat nyt jäädä vähän vähemmälle huomiolle, kun noi "pakolliset" on hommattu. Vielä pyörittelen mahdollisuutta lähteä Baltian reissuun syssyllä, mutta saas nähdä. Sinne kun pitäis kesällä sitten kuitenkin lähteä sitä viimeistä CACIBia metsästämään. Anyway, erkkarissa todennäköisesti käydään korkkaamassa valioluokka, ja täytynee siellä Messarissakin ainakin jonain päivänä käväistä.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Valiomies ♥

Nyt koitti se hetki! Kypsässä 26 kk iässä Demosta leipoutui kahden maan valio tämän päivän ryhmänäyttelyn suorituksen jälkeen ♥

Valioittamisen kunnian sai Piotr Król Puolasta. Arvostelu tapahtui venäjäksi, mutta onneksi ystävällinen kanssakilpailija osasi suomentaa arvostelun suurpiirteisesti (ja ei, en keksinyt tuota viimeistä itse...):
Tukeva, miehekäs pää. Erinomainen runko, syvä rinta. Erinomaiset liikkeet. Elegantisti esitetty.
Vielä olisi kaksi päivää jäljellä Pärnussa, josko niitä cacibeja sitten yriteltäisiin vielä huomenna ja sunnuntaina ;)

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

MH

Käytiin tosiaan Kangasalalla bullmastiffien ja mastiffien kuvauksessa vierailemassa, kuvaajina Kai Tarkka ja Irene Puputti. Kokonaisuudessaan koe meni aikalailla niinkuin oletinkin, siitä lisää seuraavassa.

1a KONTAKTI - tervehtiminen
4 - ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
Omaan iloiseen tapaansa moikkasi, ehkä vähän jopa välinpitämättömästi, kun oli niin paljon nuuskuteltavaa.
1b KONTAKTI - yhteistyö
4 - lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta.
Lähti reippaasti nuuskutellen, katteli välillä että kukas siellä narun päässä onkaan.
1c KONTAKTI - käsittely
 3 - hyväksyy käsittelyn
Sai "moitteita" siitä että oli nätisti paikallaan, eikä innostunut kovin asiasta. Yllätys, sille on koko pienen elämänsä ajan opetettu että kun joku käpälöi niin ollaan paikallaan .

2a LEIKKI 1 - leikkihalu
4 - leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
Tästä mä järkytyin! Juuri aikasemmin puhuttiin Saaran kanssa, että eihän nyt kukaan koira tommosesta juuttipatukasta innostu, mutta herranjumala! Muutenkin oli varmaan kierrokset niin katossa, että leikkiminenkin meni vahingossa noin vauhdikkaasti.
2b LEIKKI 1 - tarttuminen
3 - tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
Meni tosiaan hetki ennenkuin oikeasti otti kiinni lelusta, mutta otti lopulta kuitenkin.
2c LEIKKI 1 - puruote ja taisteluhalu
4 - tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TO irrottaa
Hirmu hyvin taisteli, tästä en ollut ollenkaan varma kun kyseessä oli täysin vieras ihminen. Tästä koko leikkiosiosta oon kyllä ylpeä!

3a TAKAA-AJO - 1. kerta
1 - ei aloita
Tuntuu että se ei edes nähnyt koko viehettä. Irtipäästessäänkin lähti vaan johonkin harhailemaan. Toista kertaa varten käytiin sitten tsekkaamassa viehettä, mutta ei päästetty koira koskemaan.
3b TARTTUMINEN - 1. kerta
1 - ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään
Ei tosiaan lähtenyt perään.
3a TAKAA-AJO - 2. kerta
1 - ei aloita
Ei vieläkään ymmärtänyt homman jujua. Otti kyllä pari askelta oikeaan suuntaan, mutta ei jaksanut kiinnostaa tarpeeksi.
3b TARTTUMINEN - 2. kerta
1 - ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään.
Sama homma. Tämä osio vähän yllätti, kun se kuitenkin leikkiessäkin innostuu liikkuvista kohteista. No, ehkä se viehe oli vähän kaukana tai jotain.

4 AKTIVITEETTITASO
3 - tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja.
Olipa hankalaa seistä paikallaan kun toinen alkaa syömäään ruohoa! Pieni ääni päässä sanoin että se tulee oksentamaan tuon takia, mutta annoin nyt sitten olla. Tosiaan, koko ajan teki vähän jotain pientä, nuuskutteli, mutusteli, kuseskeli... Mutta ihan kiva silti.

5a ETÄLEIKKI - kiinnostus
3 - Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
Tuijotti kiinnostuneena, mutta ei selkeästikään ollut ihan varma, mikä ihme homma tämä on.
5b ETÄLEIKKI -uhka/aggressio
1 - ei osoita uhkauseleitä
5c ETÄLEIKKI - uteliaisuus
1 - ei saavu avustajan luo
Ei kiinnostanut pätkääkään, kun tyyppi sieltä puskastaan huuteli.
5d ETÄLEIKKI - leikkihalu
1 - ei osoita kiinnostusta
Hah, tässä vaiheessa alkoi räksyttämään kun avustaja alkoi huutelemaan leikkimään ja tekee tommosia orankiliikkeitä lelun kanssa. Tiesin, ettei innostu, mutta että koki sen vielä niin järkyttävänä että piti oikein ääntä päästää!
5e ETÄLIEKKI - yhteistyö
1 - ei osoita kiinnostusta

6a YLLÄTYS - pelko
5 - Pakenee enemmän kuin 5 metriä
Jälleen, vaikea pitää pokka kun toinen päästää jonkun ihme paniikkiulvahduksen kun haalari nousee ja sitten katoaa horisonttiin :D
6b YLLÄTYS - puolustus/aggressio
1 - ei osoita uhkauseleitä
6c YLLÄTYS - uteliaisuus
1 - Menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan/ei mene ajoissa
Ei suostunut tulemaan aikarajojen sisällä, mutta saatiin kuitenkin rohkaistua nuuskimaan ennenpitkää.
6d YLLÄTYS - jäljellejäävä pelko
3 - Pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen.
Aivan tosi yllättävän reippaasti meni ohi, kuvittelin että olisi mulkoillut enemmän. Hyvähyvä!
6e YLLÄTYS - jäljellejäävä kiinnostus
1 - ei osoita kiinnostusta haalariin

7a ÄÄNIHERKKYYS - pelko
5 - pakenee enemmän kuin 5 metriä
Tämän tiesin, ei yllättänyt ollenkaan.
7b ÄÄNIHERKKYYS - uteliaisuus
1 - ei mene katsomaan
Taas houkuteltiin ja houkuteltiin, ja kyllä ehkä juuri ja juuri haistoi laitetta, mutta urpo ohjaaja kolautti sitä vielä ylösnoustessaa niin sinkoaa uudestaan.
7c ÄÄNIHERKKYYS - jäljellejäävä pelko
4 - Niiaus tai nopeudenvaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
Meni ihan remminmitan päässä kaukana laitteesta, muutenkin fiilis oli jo luokkaa "mennään jo!".
7d ÄÄNIHERKKYYS - jäljellejäävä kiinnostus
1 - ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

8a AAVEET - puolustus/aggressio
1 - ei osoita uhkauseleitä
8b AAVEET - tarkkaavaisuus
3 - tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan vain toista
Kesti tosi kauan, ennenkuin huomasi sen toisen aaveen.
8c AAVEET - pelko
2 - on enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa
Siirtyi jossain vaiheessa enemmän taakse. Vähän yllätyin että näille ei tarvinnut haukkua, kun se etäleikkijä oli kuitenkin jo niin epäilyttävä.
8d AAVEET - uteliaisuus
1 - menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois/ei mene ajoissa
Ei mennyt ajoissa, eikä muutenkaan meinannut luottaa noihin avustajiin ollenkaan. Meni hirvittävän kauan ennenkuin tilanne normalisoitui.
8e AAVEET - kontaktinotto aaveeseen
1 - torjuu kontaktia/ei mene ajoissa
Ei uskaltanut mennä, mutta lopulta saatiin rohkaistua kun käveleskeltiin siinä ympäriinsä.

9a LEIKKI 2 - leikkihalu
2 - Ei leiki - osoittaa kiinnostusta
Ei selkeästi enää jaksanut, oli ihan valmis lähtemään kotiin.
9b LEIKKI 2 -tarttuminen
1 - ei tartu esineeseen

10 AMPUMINEN
5 - häiriintynyt, pelokas/yrittää paeta/ohjaaja luopuu ampumisesta.
Tämä oli vähän masentavaa. Leikkiessä ammuttiin kahdesti ja otti jalat alleen. Uskon että noin voimakas reaktioa osin johtui taustalla olevasta stressistä, koska autossa ei reagoinut juuri mitenkään edellisen laukauksiin. Tietty arvasin että reagoi, mutta oli oikeasti jo aika pelokkaan oloinen. Ei siis ammuttu passiivisena ollenkaan.

-----------------------

Kokonaisuudessaan ihan kiva kokemus. Mukavaa vaihtelua, että ei tarvitse itse osata mitään vaan kaikki ohjeet väännetään rautalangasta paikan päällä. Tuloksissa pieniä yllätyksiäkin tuli, kuten tuo leikkiminen tai aaveiden epäilyttävyys nyt esimerkiksi.

Ainoa mikä itseä ehkä vähän ärsyttää, on tuo houkuttelu. Oma toimintatapa yleensä noissa on se, että "eihän tässä mitään, uudestaan vaan tulta päin", kun tuolla yritetään jotenkin epätoivoisesti maanitellen saada se koira kiinnostumaan yllättävästä asiasta. Ja suoraan sanottuna, tiesin jo etukäteen, että ei se houkuttelemalla ikinä tule ajoissa katsomaan niitä asioita. Mutta, näillä mennään.

Videotakin on aaveisiin asti, mutta se tulee sitten joskus...