Isohursula ja pikkuhursula

Normaali kouluelämä on taas alkanut ja pieni karvatollokin on joutunut nyt asettumaan rutiineihin. Reipas se on edelleen, sisäsiisteys aina välillä yllättää ja on se vähän tuhojaankin tehnyt, myös Demon avustuksella. Demo oikeasti vähän tykkää kaverista vaikka suurimman osan ajasta se on rasittava parrassakiikkuja. Ei ole ollut mitään turhia rähinöitä tai muuta, perusnujuamista lähinnä.

On käyty mökkireissulla, maalla ja kaupungissa, treffattu erilaisia ihmisiä ja koiria sekä tutustuttu rappukäytäviin ja hisseihin ilman mitään ongelmia. Yksinolokin menee Demon kanssa tosi hyvin, ainoat äänet kuulostaa leikkimisärinöiltä. Pitäis kerätä rohkeutta jättää se ihan totaaliyksin joskus. Mielipideraivaritkin ovat vähentyneet aiemmasta, nyt voidaan jo maltillisesti odottaa portin takana jos puuhaillaan Demon kanssa.

Agilityn alkeet on aloitettu kotona ihan 2on2off-kontaktin muodossa, lisäksi on treenattu pikkuisen näyttelykäyttäytymistä sekä tokopohjustuksia. Pentutokopaikkaa ei saatu seuralta (siitä voi syyttää vain omaa laiskuuttaan), mutta agility aloitetaan kyllä pentutasolla vielä nyt talvikaudella, jännittävää!

Ulkomuodoltaan on mielestäni tosi kiva ja tuo pää on ihana. Takaosa on vähän turhan hyvin kulmautunut, mutta sitähän ne näyttelyissä helposti hakeekin nykyään. Liikkeet ovat nätit, mutta takapään koordinaatio on vielä ihan mitä sattuu, mutta hyvä siitä varmasti tulee! Harmillisesti toinen alakulmuri painaa vieläkin ikeneen, mutta siihenkin on tulossa ratkaisu.

Rihveli on saapunut!

Nyt se on totta, kotona on kaksi koiraa. Demon kaveriksi haettiin lauantaina Riffi, viralliselta nimeltään Blind Date des charmantes crapules.

 

Mitä olisimmekaan tehneet ilman kuvausassistentti Syrjälää...

Yllättäen sain melko vaivattomasti suostuteltua Jennan seuraneidiksi matkalle ja aamulla lähdettiin puoli kuudelta Järvenpäästä kohti kenttää ja Frankfurtia. Koneessa meinasi olla fanityttöhetkiä kun taakse tupsahti istumaan Alexi Laiho ja Janne Wirman. En missään vaiheessa ollut oikein vakuuttunut, että Riffi on täydellinen nimi, mutta kyllä tuo oli jo merkki universumilta kun maailman parhaaksi rankattu hevikitaristi tulee reissulle mukaan! Aasinsiltoja kyllä riittää, sillä ilmassa oli myös lievästi charmanttia krapulaa, ja olis ne sokkotreffitkin kelvanneet ;) Mutta se siitä.

Kentältä lähdettiin pienten eksymisten kautta Heiken kyyditsemänä ranskalaisten rotujen erkkariin. Meno oli kyllä melkoisen erilaista kuin Suomessa, ihan positiivisella tavalla. Meininki oli rentoa, ei hirveästi stressailtu jos koirat haistelivat toisiaan tai vaikka olisi tullut vähän sanomistakin koirien välille. Ehkä sen vuoksi myös suurin osa koirista osasi käyttäytyä muiden kanssa. Uskon että osaltaan tällä pumpulissa kasvattamisella ja liialla varovaisuudella saadaan niitä remmiräyhiä täällä Suomen päässä...

Riffi ja äitinsä Malawi olivat kyllä ihailtavan rentoja näyttelypaikan hulinassa, ja olivat käytännöllisesti katsoen irti remmit perässä laahaten. Malawi oli huomiota rakastava, mutta siivokäytöksinen rouva joka vaivihkaa kerjäili rapsutuksia. Ei liikaa stressaillut jälkikasvustaan ja oli kiltisti vieraidenkin kanssa, vaikka mamman poistuminen vähän huolettikin. Väkeä ja koiria tuli ja meni mutta penturaukka edellispäivästä jo uupuneena nukkui suurimman osan ajasta retkituolin alla. Silloin kun valveille sattui niin näytti kyllä itsepäisyyttään ja rohkeuttaan mm. hangoittelemalla remmissä kävelyä vastaan ja yrittämälä hyppiä sylistä. Hirveän onnellinen olen, että Riffi on kasvanut isojen koirien kanssa, ei sitä paljoa hetkauttanut vaikka entuudestaan tuntematon briardi tunki kärsäänsä lähelle ja vähän maisteli selästä innostuksissaan.

Kotomaisemissa Riffi on lähinnä nukkunut ja pissannut. On nähty pari lentokenttää, Demo, spanielit ja yksi mätsäri sekä työkaverit ilman sen suurempia järkytyksiä. Huonokäytöksiset spanielit kyllä meinasivat vähän jännittää portin takana huudellessa, toisella tapaamisella ne eivät enää olleet ongelma. Remmissä kävely menee nyt kuin vanhalta tekijältä kun käytännössä vaihtoehtoja ei ole, mutta on kyllä jokunen kerta neuvoteltu noiden muutamien ulkoportaiden ylösmenosta. Pelkään että jos nyt annan periksi missä vaan niin siitä tulee kauhukakara, ei Demolla tuommoisia ominaisuuksia ollut. Raivareita herra myös saa aika lahjakkaasti jos joku ei suju tahdon mukaan, esim. portin taakse tai aitaukseen laittaminen on Vääryyttä, samoin kerran on jo tultu autoveräjän läpi... Anteeksi naapurit, edellämainitusta syystä se nyt vaan saa huutaa siellä aitauksessa kunnes rauhoittuu. Yksi hämmentävimmistä asioista kyllä on suun käytön ja hammastelun puute! Kyllä sallittavat kelpaa, mutta käsiä ei ole edes yrittänyt syödä vaikka vähän villitsisikin.

Ehkä tässäkin tuli jo liikaa informaatiota ja puheripulia, jatketaan myöhemmin. Loppuun vielä kuva tuosta vanhemmasta komistuksesta ♥

Pikapäivitys

Nyt on lammashommat taas tältä erää päätöksessä. Päästiin parilla viime kerralla kokeilemaan häkittämistä, mikä olikin ihan todella vaikeaa. Ensinnäkään lampaat eivät tasan halunneet häkkiin, ja toisekseen Demo on liian hidas tai musta riippuvainen että pystyisi nopeasti reagoimaan lauman karkuyrityksiin.  Ihanasti se kuitenkin alkaa ottaa ohjeita ihan pienillekin liikahduksille! Ainoa kompastuskivi esikokeessa olisi siis se varikkotyöskentely ja myös ehkä Sinikan lampaat, kun on näin liukkailla yksilöillä treenailtu viime ajat.

Eilen kaivoin naksuttimen esille ja voi että miten pieni schapemööpeli sekosi! Selkeästi on treenattu liian vähän a) koko vuoden ja b) tämän kesän aikana. Talven aikana otetaan itseämme taas niskasta kiinni!

Muuten eletään jännittäviä aikoja, ja Demo tuskin aavistaakaan mitä eräs lentokonereissu tuokaan tullessaan parin viikon päästä...

Talvihorros

Sopisiko tästä jo taas herätä vähän henkiin tämän kaiken talvimasennuksen keskeltä? Voidaan ainakin aloittaa siitä, että viime viikolla oli ihan huikeat agilitytreenit!

Musta tuntuu ettäoon vähän laiminlyönyt tuota koiraa tämän vuoden aikana, kun koulu on niin hässäkkää ja ite on aina ihan puhki päivän päätteeksi. Alkaa jo tuntua siltä, että Demolta on peruskuntokin ihan kadonnut kun se ei enää jaksa tehdä samalla intensiteetillä toista kierrosta treeneissä. Siksi olikin ihana huomata, että pystyy se sentään juoksemaan lujaakin.

Ylläolevaa rataa tehtiin ja ensimmäinen yllätysmomentti oli jo 2-3 -välissä kun nätisti valssilla taipui oikeaan paikkaan vaikka ennakoin että se on vaikea kohta saada sulavasti. 4-8 saatiin vaan paahtaa, ja kun mäkin otin jalat alleni niin Demonkin ilme oli ollu ihan "wtf?" tuolla suoran alussa ja tuli vipinää kinttuun. Takaakierron meni tosi nätisti, mutta en tiiä olisko pitänyt mennä jo edemmäs kun oli todella vaikea saada 10 menemään oikeinpäin. Ainakin tosi lujaa piti pitää koiraa kontrollissa, eikä tuo 10-11 mennyt ikinä oikein nätisti. 12 oli aivan ihana kun aivan näki kuinka tiiviisti tuo koira osaa kääntyä jos tahtoo! Sitten 15-16 -väliin taas valssi ja eipä siinä sen suurempaa. Mutta pitkästä aikaa oli oikeesti Kivaa vaikka meinas ohjaajan kunto pettää ihan jos flunssankin vuoksi.

Keskiviikkona täällä alkoi joku kumma ripsatauti kun yhtäkkiä oli kakkaa ympäri lattiaa kun tulin kotiin. No siinä sitten Canikuria ja pikkuhiljaa parani, kunnes perjantaiaamuna heräsin liman oksentamiseen klo 3:40, sitten käytiin ulkona juoksupaskalla 4:15 ja toinen oksu klo 4:50. Päivän taas ihan fine ja lauantaiaamuna sama homma. Siinä vaiheessa kävin hakemassa apteekista vähän arsenaalia:

Nyt katsotaan menikö oikeasti ohi, vai oliko huijausta taas. Ainakin kaikenmaailman Gastrointestinalit ja i/d:t on yhtä tyhjän kanssa kun tuo ei syö niitä! Toipilasruoka a/d meni pitkin hampain, mutta varmaan tolla kasvistädillä on lusikkansa sopassa kun vaan Eukanuban High Calorie kelpaa tälläsissä tilanteissa...

Oli meillä myös vieraita tuossa pari viikkoa takaperin, nimittäin vanha Kuttukuun tuttu, Peppi. Peppi muutti syksyllä kollegan luo kaupunkikoiraksi ja tuli nyt muutamaksi päiväksi meille hoitoon. Oli ilahduttavaa että joku pystyi ilmaisemaan mielipiteensä niin selkeästi että Demon ei enää tarvinnut yrittää roikkua kaverin perseessä!

"Kesä"leiri

Kunkkulan koirakeskus on kyllä ihan superpaikka tommoselle leirille. Sieltä löytyy majoitus, agilitykenttä, tokokenttä, pk-esteet ja ihan hyvät maastotkin samassa paketissa.

Paikalla oli loistavaa seuraa mulle, ja Demokin löysi vähän sielunkumppania Hippu-kämppiksestä (Soulshine Aika Pakkaus, ellen ihan väärässä ole). Syötiin hyvin, tutustuttiin uusiin ja vanhoihin ihmisiin, voitettiin vähän arpajaispalkintoja ja kateltiin muidenkin treenisuorituksia. Täytyy sanoa, että kivasti oli myös järkätty aloitteleville ohjelmaa, oli alkeiskoulutusta ja tutustumista eri lajeihin. Ensi vuonna uudestaan jos kouluttajavalinnat, aika ja paikka vaan natsaavat!

Perjantaina saavuttiin paikalle neljän jälkeen. Ensimmäisenä ohjelmana Riina piti pienet haun ilmaisusulkeiset, minne mustuaiset Demo, Neela ja Freddy pääsivät kokeilemaan rullahommia. Joku meni kyllä niin pahasti poskelleen, että eihän siitä meinannut tulla oikein mitään. Demo osaa kyllä noutaa ja ottikin irtorullan suuhun, mutta ehkä mä kehuin liian innokkaasti tms. koska sitten meni kuppi nurin ja piti heitellä ja leikkiä rullalla. Kertaakaan niistä kolmesta yrityksestä ei tainnut rulla tulla mulle käteen asti, mutta teoriassa olisi voinut onnistua!

Illalla oli vielä maailman asiantuntevin ensiapuluento mun luennoimana, toivottavasti joku edes hyötyi siitä.

Lauantaina aloitettiin klo 11 Vuokko Malkin tokokoulutuksella. Ajattelin ottaa jonkun kivan liikkeen työn alle, ja se oli tunnari. Demohan ei oo tosiaan tehnyt sitä n. 3 kuukauteen, niin oli aivan yllätys mitä tuleman pitää. Jos ihan paloitellen mennään niin:
a) Lähtö on hyvä ja tietää ilman sen kummempia virittelyjä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Silti olisi hyvä ottaa jo käyttöön ohjaajan kääntymiset ym. kokeenomaisuus, mitkä lisää sitä rutiinia.
b) Itse haistelu on hyvä, löytää oman, mutta yleensä varmistaa vielä kaikki läpi, että eihän tämä ole mikään huijaus. Ei tarvitse kuulemma mitään nameja sekaan tai eteen muistuttamaan haistelusta. Kannattaa tehdä ihan tuoreilla kapuloilla, niin oikea asia vahvistuu, ja palon treeniä niin tulee varmempi suoritus.
c) Palautus on ihan arsesta, tarjosi aina Vuokkoa kohti. Palautusta ylipäätään treenataan erikseen niin että koiralle kapula suuhun ja poistutaan kutsumaan se sivulle, että hakee hyvän perusasennon. Luovutukseen oikein käsky kunnolla käyttöön, ettei vaan sylkäse omia aikojaan pois.

Toiseksi aiheeksi otin pikaisesti seuraamista, sehän on nyt vaihteeksi räjähtänyt käsiin. Yksittäiset askeleet oli taas päivän sana. Ilmeisesti oon palkannu ihan mistä sattuu, kun ei homma oikein edisty. Nyt oli koutsi takapiruna ja kankeaa alkua jatkettiin sunnuntaina.

Vähän myös häiriöpaikkiksia
Kaikki kuvat © Tuija Laurila

Lauantai-iltapäivänä mentiin sitten etsimään ukkoja metsästä. Tehtiin niin paljon asioita että en mitenkään jaksa kertoa kaikkea, mutta kerron meidän osuuden. Olemattomalla kokemuksella päästiin vähän aloittelemaan tuulitreenillä. Maalimies meni ihan alle 10 metrin päähän piiloon ja ekalla kertaa me vaan vahingossa törmättiin siihen ja syötiin lihapullia. Toisella kerralla ei ihan päälle kävelty ja kolmannella kerralla sain jo pari metriä ennen päästää liinasta irti, kun äijä löytyi. Näitä vois ihan jopa jatkaa kotona, vaikka ei ikinä hakukoiraa tuliskaan. Mutta täytyy sanoa että Riina oli kyllä tehny superhyvät teorialaput meille, auttoi huimasti!

Sunnuntaina korkattiin rallytokoura. Ihan tosi kliseistä, mutta täytyy sanoa että paljon hauskempaa kuin normitoko. En tiiä miten meidän rahkeet siihenkään riittää, mutta ehdottomasti voisin jatkaa tätä nyt kun päästiin kokeilemaan. Ensimmäinen pikkurata meni aivan jäätävässä tokomoodissa, toisella osasin jo höpöttää koiralle ja auttaa sitä. Demostakin oli vähän kummallista että mennään aina pikkupätkä eteenpäin ja sitten tehdään jotain temppuja. Ja nyt täytyy ihan sanoa: on tuo hurjan pätevä koira! Siinä kun selvisi että toisella radalla on saksalainen täyskäännös, niin noin vaan yhtäkkiä opetin sen sille n. 10 minuutissa. Ei toki mene ilman ohjausta, mutta se riittää aivan täysin tähän lajiin ja vaiheeseen. Sama juttu eteen- ja siitä sivulletulon kanssa, eteentulon pohjia tosin oli jo ennestään. Kiepsahdus itsensä ympäri vauhdissa taas on tosi haastava, Demo on vähän huono siinä, ehkä ainut asia mitä pitää erikseen harjoitella. Vähän alkoi kyllä ideat kytemään, kiitos Katille loisto-opastuksesta, oli just sitä mitä kaipasinkin!

Tokoa jatkettiin Vuokon opastuksella aiheesta: seuraaminen. Suuri ongelma on, että Demo tuppaa auraamaan, eli ei käytä takapäätään kunnolla. Nyt iskettiin naksu koutsin käteen että saatiin oikeista asioista palkattua. Tehtiin niitä yksittäisiä askeleita lisää. Lisäksi koitettiin vähän pidempiä pätkiä hihnan kanssa niin että kiersi oikeasta kädestä selän takaa koiraan. Pidettiin pientä tuntumaa yllä, ei missään nimessä hihna kireällä, mutta tuntui että vähän auttoi tiiviydessä. Seinän vieressä kuulemma voitaisiin tehdä, ei liian lähellä, mutta niin että pieni "paine" sieltä tulee. Loivat (tai tiukemmatkaan) ympyrät eivät tuottaneet haluttua tulosta peräpäähän, eli ne hylättiin.

EDIT!
Maksa-arvot ovat hyvin laskussa, kontrolloin ne ennen leirille lähtöä. Vielä syödään Samylinia sun muuta ja katsotaan vielä kuukauden päästä uudestaan :)

Lopella taas

Tänään tehtiin taas retki useampien schapparien kanssa Poronpolulle. Mukana oli kymmenen karvaturria (Demo, Isla, Peppi, Roope, Hertha, Antti, Essi, Iris, Ransu ja Rölli) emäntineen, ja hauskaa oli. Aivan ihanaa kun on tuommonen rotu jota voi olla tusinan verran samassa porukassa noin sopuisasti iästä ja sukupuolesta huolimatta ♥ (Jos ei nyt lasketa hieman innokkaita Iriksenkosiskeluyrityksiä nuorten poikien toimesta ;))

Ekstraohjelmanumerona vedettiin verijälki joka sai vanhentua kolmisen tuntia, ja oli pituudeltaan joku vajaa 100 m. Olipas turhauttava kokemus :D Hetken aikaa epäröityään Demo kyllä lähti seuraamaan jälkeä, mutta kun tuli hukka, niin meni pallokin aivan hukkaan. Jotenkin tuntuu että se ei edes hiffannut että miksi siellä metsässä rämmittiin, koska ei se edes yrittänyt löytää jälkeä uudestaan. Piti maasta oikein osoittaa että tässä menee jälki, seuraa sitä. Loppumakuulle saapuessa reaktio oli luokkaa: "katohan, joku on jättäny tohon ihan hyvän nakin maahan, varmaan mä sit syön sen". Ehkä mejä ei oo ihan meidän laji, mutta voisihan sitä kokeilla vähän virkeämmällä koiralla joskus myöhemmin...

Yksi on joukosta poissa

Alapörkän Rellu 3.2.2003-16.9.2013 ♥

Yksi hienoimmista lauantaipäivistä sai karmaisevan lopun. Aamun loistavan kisaharkan ja päivän synttärijuhlistamisen jälkeen tuli kotoa puhelu, että kaikki ei ole ok. Lopputulemana, saattelin tänään ensimmäisen oman koirani paremmille jänismaille. Ehkä ne jäniksetkin siellä jossain ovat sitä laatua, että Rellullakin on mahkuja ne löytää.

Rellu ei ollut se kaunein, eikä paras ajuri, mutta se oli aito sohvachampion. Ja se oli rakas. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, piti päätös tehdä nyt.

Kiitos kaikesta ♥

Sertimies iskee jälleen ja Viron tuliaiset

Spanielien turkinhoitoasiat valtasivat auton....

Kokonaisuudessaan Tallinnan reissu oli positiivisia yllätyksiä täynnä. Hotelli (Reval Park Hotel) oli aivan huikea, isoin huone mitä oon ikinä nähnyt! Vieressä oli täydellinen koirankusetuspuisto, huoneissa kunnon ilmastointi ja autollekin löytyi parkkitilaa. Demonkin mielestä rankinta reissussa oli vain se, että ei saanut kuolata laitettuja spanieleita siinä painien ohessa.

Meidän konkkaronkka ehti tosiaan paikalle jo lauantaiksi, koska spanielit halusivat erkkariin. No, se nyt ei ollut oikein menestyksekäs visiitti, mutta sunnuntaina saatiin Kinkusta uusi Viron ja Baltian valio! Hyvä pusuhuuli-Kinkku!

C.I.B. FI SE EE LV LT BALT CH Layton Ready Steady Go

Tiimikuvia yritettiin ottaa... Tuntui että Demo oli ainut joka ymmärsi mitä yritetään ja sitten se raukka yritti siinä olla nätisti paikallaan kun toiset söhelsi siinä vieressä. Jokusen yrityksen jälkeen tämmösiä tuloksia tuli (huomatkaa, miten joka kuva on otettu eri lokaatiossa...):

Osa oli tälläisiä

Suurin osa näitä

Ja varmaan se 2/30 oli näitä :) Järjestyksessä Sissi, Kinkku ja Demo.

Tallinna ei tosiaan ollut meille suotuisa, ja sieltä saatiin EH. En nyt jaksa tarkistaa, sijoittuuko sillä virallisesti Virossa, mutta ainoana osallistujana luokkavoitto kuitenkin saatiin ;) Tuomarina Jan Gajewski ja arvostelu kuuluu:

Proper head and proper position of front.Whizards (olisko whithers? :D) not developed, not enough angulations in hind legs. Slight tendency to cow position.

Mun koira on siis lehmä, ei siinä mitään :) Oikeesti, oletan että tuo viittaa pihtikinttuisuuteen, mutta aika hauskasti muotoiltu. No, tästähän me ei lannistuttu ja tehdään heinäkuun alussa kolmoishyökkäys Pärnuun! Yksi ryhmis ja kaksi kv:tä, luulis niistä nyt yhden sertin irtoavan Demolle ja ainakin parin Sissille

--------------------------------------

Suomenmaalla taas viikon päästä parempia uutisia. Pyörähdettiin Tuurissa Tarja Löfmanin tuomaroitavana ja tulos ERI1 SA PU1 SERT VSP. Nyt on kaksi sertiä kasassa, siis vähän jo ylisuorittamisen makua ilmassa!

2 v. Oikea koko. Aavistuksen pitkärunkoinen. Hyvä purenta. Kuono-osa voisi olla vahvempi. Oikeanmallinen kallo. Hyvä raajaluusto & kulmaukset. Liikkuu hyvin sivulta, ahtaasti takaa. Käyttää hyvin häntäänsä.

Lumipallona luokses pompin

Sani, Demo, Walma, Roope, Hertha, Peppi ja Isla ihmisineen (miinus kuvaaja).

Tänään käytiin "pentu"treffeillä morjenstamassa systeriä, mammaa ja vähän muitakin. Sää sattui vähän ikäväksi ja siinä sitten harrastettiin vähän lumipallojen keräilyä jalkakarvoihin... Lopputuloksena oli sammakkoloikin etenevä Demo, jolta lopulta loppui kunto ja joka piti kantaa viimeiset kymmenet metrit rantaan. Aika noloo.

Kaikenkaikkiaan oli hirmu kivaa, ja tosi hyvin pysyi porukan pieninkin menossa mukana. Ihana Sani! Lopuksi siirryttiin vielä laskiaispullailemaan isäntäväen luo ja kyllä ne nelijalkaiset olivat ihan kiitettävästi väsähtäneet vallitsevista vaaka-asennoista päätellen :)

Isla

Hertha

Sukukokous

ERI napsahti, ihan jees. Tyydyn kohtalooni, eipä saanut toinenkaan uros (myös junnu) SA:ta. Mutta oli hieno arvostelu, ja tuomari (Lena Danker) tosi perusteellinen ja mukava. Kehui mahtavia reisilihaksia ja karvanlaatua. Kovasti myös korosti, että hieman tarkoittaa todellakin hieman, kts. alla.

13 kk hyvin kehittynyt poika jolla hyvät mittasuhteeet. Hyvä kallo, kaunis ilme, purenta ok, alaleuka voisi olla hieman vahvempi; hyvinkulmautunut sekä edestä ja takaa, vielä hieman kapea rintakehä, hyvä selkä ja lantio, sopiva luusto, erinomainen karvanlaatu. Liikkuu hyvällä askeleella jos jaksaa keskittyä, käyttää häntäänsä oikein liikkeessä. Hurmaava luonne.

Geenit on ainakin hyvät, sillä Isla-sisko sai ERI1 SA PN3 VASERT ja Walma-äiti ERI1 SA PN1 ROP, ryhmätuloksia odotellessa

Ja kun kerrankin oli koko poppoo koolla, niin otettiin urakalla posekuvia. Kaikista yksittäin, sitten koirien perhepotretti ja lopuksi kasvattaja karvanaamojen kanssa. Saatetaan saada niitäkin näkyville, kunhan ne Jennalta joutavat ;)

Oi ja melkein unohdin! Eilen käytiin myös missikisoissa lyhytkarvapyrri Flamman kanssa avaamassa sertitili. Minä pro-handlerina (:D) esitin ja tuloksena avoimesta ERI1 SA PU1 SERT ROP sekä kärventynyt nahka kun piti vielä ryhmiäkin odotella. Onneja kovasti!

Vieläkin erinomainen

Raumalla todettiin pikkumies taas erinomaiseksi saatesanoilla

Good size young male. Elegant in general. Good typical head with dark eyes. Good pigment. A lot of coat on head. Enough substance in general. Good anatomy, strong bone. Typical coat. When moving, a little narrow in hocks. Good coat.

Tuomarina siis Elena Kuleshova Venäjältä, ja oikeassahan tuo taitaa olla.

Nyt kun on kotiuduttu reissusta niin voi varmaan tarinoida vähän lisää. Aloitetaan siitä että minä haluan koiralle pihan! Edes pienen! Onneksi kesällä pääsee maalle mellestämään.

Viikonloppu tuli siis vietettyä spanielivaltakunnassa serkun luona ja samalla tuli katsastettua uusin karvainen hankinta Mä niiiiin rakastuin siihen pullanaamaan, ei voi olla niin pehmeitä ja paksuja huulia ja niin isoa nenää! Hienointa reissussa oli se kun serkkuparka hädissään katteli kuinka mä saatoin päästää koiran riekkumaan aamulla kuralätäköihin ennen näyttelyyn lähtöä. Jenkkiharrastajien rutiinit lienee vähän erilaiset.

Tuparikoira

Eilen oli taas väsynyt sankari, kiito kaverin tuparien. Kyllä tekin uupuisitte jos olisi koko perjantai-ilta pitänyt riehua valkosen mikrofonikoiran kanssa, kytätä kakkua keittiöstä ja  kiikuttaa leluja vieraille. Aamulla tuntui että koirakin olisi ollut krapulassa kun se vain mönki syliin kun katottiin leffaa.
Kaikenkaikkiaan kokonaisuutena oli tosi mukava reissu. Alkuillasta keskityttiin enemmän kantelemaan leluja vuorotellen ihmiseltä toiselle, ja melkein aina saatiinkin uhrit huijattua leikkimään. Myöhemmin saatiin kaveri pari kuukautta vanhemmasta bichon frisé Felixistä ja siellä sitten painittiin vähän väliä kaikkien keskellä Bea-äidin komentaessa sylistä. Illan jännityselementti oli kakku, mutta ei se onneksi joutunut tulilinjalle kuin kerran ja silloinkin vaan vähän reuna kärsi, eli tilanne oli pelastettavissa.

Sain myös eräs päivä Neulontaprojektin päätökseen. Ohjeeseen törmätessä oli ihan pakko toteuttaa se, tässä siis tulos:

Kuten päätellä saattaa, sankari ei aivan jakanut innostustani vaatekappaleeseen. Ja tuohan oli ihan puhtaasti turhake, ei me sitä tulla tarvitsemaan, mutta kun mä halusin! Kuva napattu pokkarilla ja vielä sopivasti niin ettei se hienonhieno palmikko näy, mutta värioksennusefekti kyllä tulee :D

Vakavampien asioiden äärellä ollaan taas kahden viikon päästä kun koittaa näyttelykausi. Jännittää vähän liikaakin, kun Vaasassa tuomaroi Jan De Gids. Oikeastihan en asiasta mitään tiedä, mutta nimeen on tullut törmättyä ja jotenkin tullut sellanen kuva että se on tärkeä mies. Osasyyllinen on varmaan tuo kasvattajanryökäle joka vielä mainosti arvostavansa herran mielipidettä. Käydään siis hakemassa sieltä tyylikkäästi joku T.
No oikeasti tässä lähinnä jännittää se, miten paljon toi on unohtanut siitä upeasta esiintymistyylistä mikä oli Tallinnassa (ja tää ei ollut sarkasmia!). Se linja jos pystyttäis pitämään, niin ei muulla väliä.

Nyt on vihdoin saatu myös järjesteltyä Viron reissu niin että ei tarvitse raahata vastahakoisia apulaisia mukaan. Lähdetään siis roadtripille kera Annan, kahden akitan ja yhden shiban, ja jännitetään miten mahdutaan autoon. Luonnollisesti reissusta sitten palataan kahdeksan junnusertin ja yhden tittelin kera, ei sinne huvin vuoksi lähdetä ;)

Tahaton koomikko

Tänään ei oo juuri muuta tehty kuin naurettu koiralle. Ehkä se on kevättä rinnassa tai jotain vastaavaa kun meno tuntuu olevan vähän holtitonta. Lenkilläkin joutui lumipenkkahepulin todistajaksi pyöräilijätäti, joka naureskelikin Demon olevan tosi ilosen näkönen koira, ja niinhän se onkin!
Tässä vähän esimerkkejä:

Viikonloppuna jätkä vietti yhden yön kasvattajan hoivissa härnäämässä entisiä kämppiskoiria, kun emännän piti päästä vähän keikalle. Siellä lauman seassa se oli mennyt kuin vanha tekijä, mutta oli se onneksi vielä iloinen mutkin nähdessään. On kyllä hyvää palvelua; koiran saa hakea rättiväsyneenä ja läpimärkänä kotiin ilman huolia lenkityksestä (voi siis lähteä illalla hyvillä mielin vielä toiselle keikalle!) ja kaupan päälle on aina saanut vielä hienon poseerauskuvan. Miljoonat kiitokset siis taas Jennalle (ja miksei Esallekin, joutuhan sekin tota kattelemaan)!

© Jenna Kallinen

On se kumma miten ihminen urautuu rutiineihin ja tottuu elämäntilanteisiin. Yöllä kotiin palatessa oli ensimmäinen ajatus, että koira pitää pissattaa. Sitten tajusi että eihän se ole kotona. Samoin siinä yön ja aamun aikana tuli useaan otteeseen olo, että koira tekee pahojaan kun on liian hiljaista... Mutta kyllä se elämä olisi aika paljon tylsempää jos tuota karvakasaa ei olisi. Toisaalta, silloin voisi kesälläkin olla joku näyttelyvapaa viikonloppu, mutta mitäs pienistä ;)

 
P.S. Kuvagalleriassa uusia kuvia!

Se toimii sittenkin!

Voi tätä elämän vuoristorataa! Nyt on taas kaikki paljon paremmin kuin edellisessä postauksessa. Haukkuminen laski tasaisesti viikon mittaan ja tänä maanantaina oltiin jo ihan hissunkissun (plus ei pissaa!), samoin tänään. Todettiin siis tilapäinen mielenvikaisuus episodin aiheuttajaksi.

Tänään käytiin morjestamassa Jennan laumaa ja päästiin oikein vapaaksi lenkkeilemään ja riekkumaan muiden mukana. Olis kyllä niin hienoa jos pystyis tuohon luottamaan vapaanakin, mutta tuo orastava murkkuikä sitä tehokkaasti ehkäisee. Paikallaan tapittaminen on paljon kivempaa kuin luokse tuleminen, ja kun kotona ei ole edes muita koiria houkutteena niin siinä sitä sitten mietitään miten saadaan koira kiinni kahden metrin päästä. Nimim. vietin koirapuistossa 20 minuuttia yrittäen pehmein keinoin julkisella paikalla houkutella kaveria lähtemään kotiin. Olisi pitänyt tajuta olla tiukempi, kun sitten hermon pikkuhiljaa palaessa ja äänensävyn tiukentuessa toimi melkein heti.

Nyt pitäis kyllä aloittaa oikeesti tehokuuri tuon näyttelykäyttäytymisenkin suhteen. On vaan niin hankala päättää mistä aloittaa, me nyt on yritetty aloittaa ryhdikkäämmästä seisomisesta. Saatiin myös hyvä vinkki kosketuskepistä, ja sitä voisi alkaa viritellä tässä kevään edetessä.

Tuli myös tuossa lenkitellessä mieleen, että aikanaan mietin että minusta ei ainakaan tule niitä omistajia joilla on aina nameja mukana ja joka niitä syöttämällä yrittää selviytyä kaikesta.
EIPÄ.
Samapa tuo, kun nyt toimii. En nyt sentään epätoivoisesti houkuttele, vaan pyydän sentään ensin hyvää käytöstä ennenkuin palkkaa heruu. Sitten ollaan jo pohjilla jos pitää heilutella nakkia naaman edessä että pystyy toisen koiran imuuttaen ohittamaan. (En nyt mollaa muita, mutta itseäni ärsyttäisi)

Uudet kujeet

Mistähän sitä aloittais. Ennen joulua kävi pari bortsukaveria, Edi ja Sky, kylässä. Oli maailman hienointa kun oli kerrankin kaveri jonka kanssa kiskoa patukkaa!

Itse joulu oli ja meni ihan rauhallisesti, eikä Demo edes kaatanut kuusta. Mutta ettei elämä olisi liian kivaa, oli joulu ihan lumeton. No okei, ei IHAN mutta ei sitä meidän pihassa ainakaan näkynyt. Tuulta sen sijaan piisasi, ja sen johdosta meilläkin oli sähköt tapaninpäivänä poikki vähän yli kellonympärystän. Jeejee.

Joulupäivänä

Vanha ei voi nyt muistaa, milloin se lumi sitten tuli, mutta kyllä sekin ilmestyi. Ehkä uuden vuoden aattona (vai uudenvuodenaattona?). Sitten mettäreissuilla riemua riitti ja sain kokea sen paljonpuhutun lumen tassuihin pakkautumisen. Muita lieveilmiöitä olivat lumipallojen jahtaus,selittämättömät hyppypomppuhepulit, lumessa makoilu ja tietenkin suu ammollaan juokseminen, etenkin lumisateessa.

Nyttemmin on kotiuduttu taas etelän maisemiin ja jännitetään kahden seuraavan viikonlopun näyttelyitä. Samalla tavallaan suunnitellaan Tallinnan näyttelyreissua, mutta Evira (ja kaikki muut, kuten universumi) haluaa ilmeisesti tehdä sen liian hankalaksi, saa nähdä mihin päädytään.


P.S. Lisää loman kuvasatoa löytyy galleriasta

Tokotarinoita

Hitski kun nyt on taas hyvä fiilis. Kuten edellä tavallaan on mainittu, on me vähän aloitettu peruasentoa alusta. Joidenkin kanssa tästä onkin keskusteltu, kun ongelmaksi muodostui se, että D alkoi hyppimään sivulle niin että ensin vähän haukkasi kättä ennenkuin malttoi istahtaa kunnolla. Samoin koko homma mureni vähän muutenkin käsiin kun tuntui että se oli hukannut sen oikean kohdankin ja tarjosi mitä sattuu.
Nyt taktiikka on tehdä vähän niinkuin näin. Ei nyt orjallisesti, mutta aloitetaan noin ainakin. Nyt ollaan siinä vaiheessa että tuo osaa aika hyvin kiertää paikallaan ja koitin lisätä itseni siihen vähän keskeneräisen liikkeen sekaan. Ehkä pitäis kuitenkin malttaa. Tässä on nyt tullut siis mun ihka eka troosheippauskokemuskin, kun opeteltiin kirjalle nousemista! Hirveen jännittävää.

Toinen mitä tänään on tehty, on paikallaanmakuu. Toi oli kyllä ehkä vähän väsynyt tai jotain, kun se oli noin nätisti. Minuutin(!) se makasi paikallaan ihan ilman mitään ongelmia tuossa vieressä kun itse naputtelin koneella. Mutta vieläkin kyllä vähän ärsyttää että se makaa AINA lonkallaan. Enkä tiedä jaksanko sitä nyt alkaa korjaamaan jos se kerta kokeessakin kelpaa.

Seuraaminen on vähän höhlä juttu, ehkä tyhmintä ikinä. Mutta siltikin oon tällä hetkellä yllättävän tyytyväinen siihen (johtuen ehkä tämän päivän parista onnistumisesta). Vähän kinkkistä, kun en haluaisi alkaa imuttamista, mutta toisaalta kärsivällisyys on välillä aika vähissä vaan tommosella perus nyt-se-teki-vahingossa-palkkaanpa-heti -menetelmällä. Mennään nyt silti sillä ja toistetaan vaan niin pirusti. Hyvässä lykyssä voi mennä joku 7 metriä ihan hyvin :P
Tänään lisäsin myös ekan kerran käännöksiä... Eipä siitä sitten sen enempää.

Oltiin myös tänään eka kertaa koirapuistossa ihan ihkaelävän koiran kanssa. Sinne tuli joku mies jolla oli jonkinmoinen sekarotuinen(?) narttu. Raukka oli vähän pihalla, eikä kovin halukas tekemään yhtään mitään, mutta ihan kiltti se oli.
[Tähän voisin mainita jotain siitä, että sillä oli epilepsialääkitystä vaihdettu ja se kuulemma vaikutti mielialaankin. Ja siitä, että sen takapää ei kantanut juuri ollenkaan, mikä näytti aika pahalta... Mutta menee nyt lievästi ohi aiheen.]

Mettälenkkeilyä

Nyt kun on loma ja kaikkee niin on hyvää aikaa raportoida sunnuntaisesta yhteislenkistä 12 koiran voimin. Schappareita oli mukana 10; Demo, Isla, Peppi, Walma, Roope, Hertha, Väinö, Veeti, Olli ja Mosku sekä vahvistuksena vielä norfolkki Tico ja terrierisekoitus Max. Toisinsanoen säpinää riitti, ja jonkun verran onnistuneita kuviakin saatiin.

Max

Tässä yhteydessä taas huomasi Demon ja Islan erot; siinä missä Demo päästelee isojen poikien kanssa porukan kärjessä, jäi Isla (kuten Peppikin) säännöllisin väliajoin odottelemaan ja tarkistamaan tuleeko ne omat ihmiset perässä, aika liikuttavan huolehtivaisia :D
Metsässä kammottavien mäkien maastossa viihdyttiin semmonen 3½ tuntia, jonka jälkeen ohjelmassa oli grillausta ja vielä vähän ylimääräisen energia purkua sisarusten riehuessa. Kaikenkaikkiaan oli oikein mukavaa, vaikka kotiin päästyä olivat sekä koira että omistaja ihan naatteja ja päiväunien tarpeessa. Tässä yhteydessä voin vielä kiittää kaikkia seuralaisia ja erityisesti Jennaa joka tällaisia jaksaa järkätä :)

Peppi innostui esittelemään agilitytaitojaan

Olli-herra

Väinö-isukki

Hertha

Ei tän näin pitänyt mennä

Ei mun pitänyt olla omistaja joka joutuu taistelemaan yksikseen haukkuvan koiran kanssa. Ei mun pitänyt joutua miettimään haukkuuko se vai ei, kun mulla piti olla siihen toimiva kuuntelulaite. Eikä mun pitänyt joutua piilottelemaan sähköjohtoja.

Tilanne on siis nyt se, että kotiin tullessa oon pariin otteeseen kuullut kun tuo räkyttää. Ja päivällisestä tilanteesta en voi olla varma, koska tuo gps-systeemi päätti kusta, eikä siihen saa enää yhteyttä. Siis hankinnassa olisi todennäkösesti sitruunapanta. Eniten tässä ärsyttää se, että ei se tätä maalla tehnyt. Ehkä pihalta sitten vaan kuuluu liikaa ääniä jotka kiinnostaa, tai sitten päivätkin on venynyt vähän turhan pitkiksi, koska ei se välttämättä aamulla protestoi yksinjäämistä. Turhaudun, koska haluaisin pystyä tekemään tälle jotain, muutakin kuin hommamaan estopannan.
Ja sitten ne sähköjohdot. Kyllähän ne kesälläkin välissä kiinnosti, mutta nyt tilanne on aivan maaninen ja musta on tullut hysteerinen, kun toi on liian vaivihkainen. Se saattaa ihan rauhassa nukkua nurkassa ja 5 minuutin päästä kun kurkkaat niin sillä on joku piuha suussa. Ja kaikki tää tapahtuu äänettömästi. Huoh. Muutenkin tää päivä on ollut pelkkää kieltämista ja riehumista ja ärsytystä. Parempi ihminen ei ärsyyntyisi.

No, anyway. Tiistaina pidettiin perhetreffit, paikalla Isla, Walma ja Väinö plus muutama statisti. Oli oikeasti kiva tavata Väinö ja huomata kuinka ihana luonne sillä oikeasti oli. Siinä sai vieressä kaverit käydä ärisemässä ja Väiski vaan lehmämäisesti kääntyi katsomaan ja jatkoi matkaansa.
Oli myös jotenkin jännä huomata miten erilaisia noista kaksosista on tullut, ulkonäön ja luonteen puolesta. Ihan selkeesti Demo on se aivoton ja itsesuojeluvaistoton joka vaan juoksee ympyrää muita väistämättä, ja Isla pystyy keskittymään johonkin ja liikkuu vain sen verran mitä on tarpeellista ruoan tai rapsutusten saamiseksi. Seisotuskuvatkin onnistui ihan eri lailla molemmilla. Puolustukseksi on sanottava, että kyllä toi tänään osasi seisoa paikallaan ihan nätisti vaikkei sitä silloin olisi uskonutkaan :D Tosiaan alkuilta meni siinä aikuisten perässä pyöriessä ja Islaa houkutellessa ihmisten jaloista, ja lopulta sitten kun karvaväki väheni, saatiin kuin saatiinkin pikkuprinsessa juoksuleikkeihin. Oli hauska katsoa kun sisarukset vaan jahtailee toisiaan hirveillä jallitusliikkeillä ja äkkikäännöksillä, ja olisivat varmaan jatkaneetkin kauemman jos ei lähdön aika olisi koittanut. Kaikenkaikkiaan kivaa oli ja suunniteltiinkin sitten jo yhteislenkkiexcua samalla porukalla lokakuulle :) Kuvia piti ottaa, mutta totesin että se on aika epätoivoista tolla liikehdinnällä, niin jätin vastuun suosista Jennalle. Ehkä sieltä sitten voi jossain vaiheessa jotain kuvia ilmestyä, vinksvinks :D

En nyt juuri muista tulinko kertoneeksi, mutta tämä sankarihan on ilmoitettu Tampereen pentunäyttelyyn 25.9. ihan sen kunniaksi että hampaat ovat kunnossa. Tuleepahan nyt ainakin kokemusta jos ei muuta. Tätä silmälläpitäen on siis opeteltu seisomista, ja ihan yllättävän hyvin menee, kestoa pitää vielä rakentaa. Ainut miinuspuoli tässä on se, että kun opetellaan niin intensiivisesti seisomaan, niin sivulletulossa ei enää osatakaan istua -.- Hemmetin putkiaivo. Noh, ehkä me sit vaan eletään tän kans ja näyttelyaikana ei treenata tokoa vaan ihan pelkkää seisomista.
Ja noutokapula-breakthrough! Muutamalla viime kerralla on osattu jo nostaa kapula itse maasta suuhun! JES! Tässä on nyt kans sama homma, seuraavana vaan kestoa peliin.

Karhunpoika sairastaa

Meillä on pieni potilas. Ripulipotilas. Joka on kyllä ihan täysin typerän omistajan vika. Oli todella viksu idea pakata kaikki koiranruuat Vantaalle ja sitten mennä viikonlopuksi takasin Lapualle. Jätkä sai sitten vähän äkkinäisen ruoanvaihdon J&V:sta Eukanubaan, ja ei ilmeisesti oikein tykännyt muutoksesta. Tosi hämmentävää että se reagoi noin vahvasti, kun muuten ei ole ollut mitään masuongelmia. Toisaalta, on myös vähän mahdollista että se on vedellyt muutaman kuivatun hedelmälastun, kun (onneksi alunperin melkein tyhjä) pussi löytyi lattialta revittynä... Tyhmä pää.

Sitten mieleen muistui samantien, että onneksi saatiin korruptiolahjana Diarsanylia! Joka oli 60 ml putkilossa ja annostuskin suunniteltu vähän isommille -.- No, sunnuntai-ilta oltais menty jokatapauksessa pelkällä paastolla ja tänä aamuna kävin apteekissa hakemassa Canikur Pro-pastaa. En tiiä auttoiko jo Canikur, vai menikö muuten ohi, mutta onneksi oli jo vähän kiinteemmän näköstä tavaraa. Eikä siinä, Demo on kyllä ihan pirteä ja vauhdissa, että kyllä me taidetaan kuitenkin selvitä perhetreffeille Väinö-isän luo huomenna :)

Tästähän sitten tuli vähän herätys, ja kävin hamstraamassa apteekista samalla parafiiniöljyä ja hiilitabletteja. Kaikenmaailman sidetarpeita taitaa löytyä sen verran että tarpeen tullen pärjätään, mutta noi em. tavarat on just semmosia mitä ei todellakaan ole, jos yhtäkkiä sunnuntai-iltana tarvitaan. Vielä tarvis varmaan ruiskuja hommata jos pitää tuota pakkojuottaa joskus (sekin kummitteli jo mielessä), samoin kaliumpermanganaattia mahdollisiin kynsivahinkoihin. Kyypakkaus esim. ampiaisenpistoihin (Huomhuom! Ei käärmeenpuremiin, nimestä huolimatta). Olihan niitä muitakin mielessä, mutta noi nyt ekana pitäisi hommata.

Pienen raportinpätkän voisin vielä kirjoittaa kouluvierailusta. Tosiaan oli järkätty pitsailta kerhohuone Kuopioon, johon sai tulla tutustumaan uusiin ykkösiin ja syömään pitsaa. Demon kanssa pöllähdettiin paikalle ja koiria ja ihmisiä oli kuin pipoa. Mutta ei poila yhtään hämmentyny vaan sukelsi sinne ihmismassan jalkoihin tekemään tuttavuutta karvanaamojen kanssa. Illan aikana saatiin myös ihmisistä monta uutta fania ja kierrettiin ihan mielellään sylistä toiseen rapsuteltavana :D Ainut miinuspuoli oli, että siellä oli sairaan kuuma. Onneksi sitten pystyttiin vetäytymään bilishuoneeseen vähän viileämpään ilmaan ja pienempään porukkaan. Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut reissu, ainakin näin sosiaalistumismielessä :)

Pentuagilityhommakin saattaa olla hoidossa, kun koulun koirakerho K9 lupasi järjestää pentuagia jos vain on tarpeeksi kiinnostuneita. Ilmoittautuminen alkaakin siinä puolentoista tunnin päästä, eikä tästä koneelta varmaan uskalla ennen sitä poistua ettei unohda itseään mihinkään :P

Lopuksi haluan vielä muistaa Demon Amelie-Sofie-mummua, joka on lähtenyt autuaammille paimennusmaille. Ikinä en päässyt tapaamaan, mutta pelkkää hyvää olen kuullut.
Hyvää matkaa karvakaverille.

Tylsä kuvaton päivitys

Kuviahan olisi 101 miljoonaa, mutta ne on kamerassa tai kovolla oottamassa käsittelyä. Mutta nyt saatte tyytyä tekstiin.

Koin viime viikolla eksoottisen elämyksen ja vietin 3 vapaapäivää ihan ilman mitään suunniteltua ohjelmaa. Tuli siis käytyä taas uiskentelemassa Demon kanssa ja kyllähän se oikeasti osaa uida jos sitä huvittais. Muuten tuli hengailtua pihalla aika lahjakkaasti ja tuli koitettua oikein kunnon yksinoloa taas vaihteeksi. Ällistyttävän hyvin tuo otti sen, kun ei kuulunut minkäänlaista huutoa kun kahteenkin otteeseen tuli käytyä ostoksilla naapuripitäjässä. Uskon että osaltaan helpottaa tuo kämpän oveen hommattu portti, niin ei tarvi suljetun oven takana ahdistua.

Mitähän muuta sitä tarinois... No tietty ajokoirajuttuja! Tosiaan, nyt on alkanut yhteiselämä sujua kaikkien kolmen kesken, tai no, oon uskaltanut päästää ne yhessä pihalle. Eihän toi hirveesti mistään järkyty, mutta itse olin ehkä vähän turhan varovainen. Hyvinhän niillä meni, isoja poikia ei hirveesti tyyppi kiinnostanut ja sai pöykäröisä rauhassa. Suurin hämmennys Demolle oli kun jahtaamisleikkiin houkuttelun jälkeen ne oikeasti lähtivätkin perään, mitä hittoa? Sitä aina vähän säikähdettiin, mutta onneksi pojat tajusivat lopettaa siinä vaiheessa. Kaikenkaikkiaan, hyvältä näyttää.

Purenta taas näyttää tällä hetkellä siltä että tuskin tuosta oikenee ja ensimmäinen hammaskin on jo alhaalta edestä lähtenyt. Vielä on silti toivoa ennenkuin pysyvät hampaat tulee, ihan varmasti on! Vähän harmittaa toi kieroleuka mutta ihan sama, tokokoira siitä on tulossa kovaa vauhtia :D En kyllä mistään hinnasta enää vaihtais oikeapurentaiseen, eihän tässä itsekään nyt ihan jalostukelpoisia olla.