Universumissa on vikaa!

Japanialainen karhunpelottaja

Mä luulin että me oltiin nousujohteessa eikä jäämässä paikalleen junnaamaan! EH:n kera kotiuduttiin Lahdesta, mutta ei se enää ärsyttänyt yhtä paljon kuin Vaasassa. Ei se oikeastaan ärsytä yhtään, koska koira osasi! Ei nyt ihan yhtä nätisti kuin treenatessa ennen kehää, mutta pistetään se mun piikkiin ;)

Tuomarina oli Per Christian Andersen Norjasta ja arvosteli meidät näin:

Mycket bra typ. Goda proportioner. Tillräcklig bredd i skallen för åldern. Bra bett. Tillräcklig kropp för åldern. Ok vinklar. Välver lite mycket i ryggen, mycket trång bak. Bra päls. Trevlig temperament.

Alltså på finska ungefär:

 Hyvä tyyppi. Hyvät mittasuhteet. Riittävän leveä kallo ikäisekseen. Hyvä purenta. Riittävä kroppa ikäisekseen. Kulmaukset ok. Köyristää selkää vähän liikaa, todella ahdas takaa. Hyvä turkki. Hieno luonne.

Kerrankin sanottiin että kalloa oli tarpeeksi, kun tuntuu että se on vähän turhan kevytpäinen. Ja luonnemaininta jälleen hieno! Pistetään nyt vielä vaikka yksi kuva tähän perään.

ROP Lumikuono Querida Mia ja VSP Buffing Quu-Ukko

//EDIT

Olisko ihan kuolleena syntynyt ajatus opettaa kepit sillee kolme kerrallaan?
Vähän vaikee selittää, mutta siis alotetaan kolmella eli koira vaan tavallaan kiertää sen yhden kepin (kts. daideellinen tuotokseni). Sitten näitä toistamalla menisi vahingossa koko setti? :D


Näin oli tehty erään koirakoulun agikurssilla ja saatu toimimaankin, mutta nyt kovasti mietin, mitä siinä voi mokata?

Moppikoira

Taas näyttely lähenee, lauantaina pitäisi siis Lahteen suunnata. Nyt pitäis vielä arpoa tarviiko tuota kammata enää läpi, ehkä vähän tassuja tms. voisi viimeistellä. Meillä on kyllä n. koko päivä aikaa sielläkin niitä vielä selvitellä kun mukavasti seuralaiset arvostellaan aamusta ja me puolestaan viimeisinä.
Tälle reissulle voidaan asettaa tavoitteeksi, että koira osaisi oikeasti liikkua järkevästi kehässä. Onhan sitä tässä treenattu, mutta harvemmin se yhtä hyvin tosipaikan tullen menee.

Nyt kyllä kieltämättä vähän inhottaa että on noin paljon näyttelyitä, koska se tarkoittaa että koiran tukka pitää olla auki. On se vähän liian raasu kun ei raukka näe missä nami on. Toivotaan että toi emotukka tosta kesän mittaan vähän asettuis ja kuluis niin ei olis niin paha. Ja siis tavallaan ihan oma mokahan tämäkin on kun on pitänyt sitä ponnaria niin paljon niin sitten se vaan kasvaa holtittomasti ja on sitten ihan silmillä kun aukasee.
Ylipäätään tasan ainut asia mikä mua ärsyttää tässä rodussa on juurikin toi etutukka. Se nyt vaan päätyi listalle "tämän asian voin sietää muiden ominaisuuksien vuoksi".

Tuli tuossa myös varailtua silmätarkastusaika karvalapselle. 9.5. selviää mikä on tuomio, pitäkää peukkuja.

Vihdoinkin!

Käytiin nyt tänään viimein kevään ekan kerran agiliitämässä. Ihan hauskaa oli, ei siinä mitään, mutta kyllä työsarkaa riittää. Suurin homma lienee itsensä opettaminen, mähän oon ihan surkee :D

Minä ajattelin että minun koirastani ei sitten tule semmonen rasittava reunallahaukkuja. Paskat.
Heti kun pihaan kurvattiin niin ilmeisesti vallitseva tunnelma ja yleinen ilmapiiri sai aikaan piippaavan ja hötkyilevän koiran. Ja kyllähän se sitten aidassa kiinni ollessaankin katsoi asiakseen huudella hävyttömyyksiä suorittaville koirille (onneksi oltiin sentään vaan tutussa porukassa). Niinpä niin.

Ensi yritykset oli suorituksen kannalta ihan hyviä, kyllä ne putket vielä osattiin kunhan ei liikaa mutkaa ollut. Mutta sitten kun se keksi että ei olekaan pakko tulla luokse, niin lällättely alkoi. Eihän se mihinkään oikeasti lähtenyt, mutta hillui raivostuttavasti siinä hollilla. Saatiin lopulta kiinni ja päästettiin ammattilaiset hommiin.

Selvästi kyllä auttoi muiden suorittamisen katselu, ilmeisesti se tajusi että "hetkinen, noillahan on kivaa tuolla, minäkin, MINÄKIN!" En nyt vielä ihan täysillä luottanut ja pidettiin suurimmaksi osaksi remmi vielä valjaissa roikkumassa. Mitähän kaikkea sitten tehtiin... Ainakin lisää putkia ja vähän hyppysolmuja (olipa oikeaoppinen termi), eli paria estettä kierrettiin niin että ohjaaja oli hätää kärsimässä, koira kyllä suoritti. Kolmen hypyn suoraakin mentiin, ja matka oli kyllä omalla mittapuulla aika pitkä.

Seuraavaksi pitäisi keksiä strategia; miten opettaa kepit ja kontaktiesteet niin että omakin pakka pysyy kasassa ja kokonaisuus hallussa... Ehdotuksia otetaan vastaan, mä vaan hukun tähän netin loputtomaan suohon :D

Mur

Kylläpä tätä juttua nyt yhtäkkiä piisaa. Aloitetaan ihan henkilökohtaisella vastoinkäymisellä. Tänään siis olisi ollut schapeyhdistyksen kokous Lahdessa ja siinä lähtiessäni kivasti totesin että rengas on tyhjä. Eipä ollut vielä edellisenä päivänä ja eipä siinä tuskallisen renkaanvaihdon jälkeen enää huvittanut/ehtinyt enää mihinkään lähteä... Kiitos vaan jollekin vatipäälle.

Oikeasti olin odottanut kokousta kuin kuuta nousevaa Vuoden Pentu -tulosten ja muiden syiden vuoksi. No, onneksi ne odotetut tulokset silti kiiri korviin asti. Isla-sisko oli hienosti paras nartuista ja me puolestaan edustettiin urosten kolmatta sijaa, ei paha ollenkaan :)

Lenkillä tuli semmonen porukka vastaan että ihan pakko raportoida siitä. Näin jo kaukaa kuinka mies ja neljä mäyräkoiraa tulee vastaan suht kapealla tiellä kaikki hihnat solmussa. Kaukaa alkoivat myös koirat haukkua meille ja isäntä siinä kovaan ääneen yrittää torua. Siinä vaiheessa kun oltiin kohdalla niin alkoi oikein kunnon ripitys: "Ja nyt sitten hiljaa, älkää haukkuko. Mitä te ny tolla lailla, kattokaa nyt ku toinen menee tossa ihan nätisti." Huvittavinta oli se, että koirat jatkoivat taukoamatta haukkumistaan ja Demo mitään nätisti mennyt, vaan kiskoi eteen- ja sivullepäin ku höyryjuna.
Melkein samantien tämän jälkeen löytyi joku iiiihana mikäliepiikkipuska-aita johon piti hinkata naamaa ja persettä. Siinä sitten tyrskähtelyn lomassa yrität kieltää koiraa ja samalla huomaat kuinka aidan omistaja tarkkailee toimitusta siinä pihalla :D

Synttärisankari!

Tänään on juhlapäivä. Pikkumies täyttää kokonaisen vuoden! Sen kunniaksi pidetään kovat bileet, joissa lätsäkin on jo valmiiksi vinossa. Kakkukuvan kanssa kävi vähän vanhanaikasesti ja sillä aikaa kun yks säätelee kameraa uusiks, oli kakku jo mennyt :D

Otettiin myös pari päivää etuajassa vähän jäykistelyposekuvia (jotka olisi kyllä voinut oikaista ennen esillepanoa). Kerrankin olen tyytyväinen tuotoksiin! Kunnia menköön pikkuveljelle joka orjuutettiin kameran taakse.

Kyllähän siitä aika komea nuorimies on kasvanut :)

Solmukoira

Kyllä se on kuulkaas niin että tieto lisää tuskaa. Tänä iltana käytiin karvanaaman kanssa koirakerhon järjestämällä hierontakurssilla. Jännä että vaikka miten on muka asiasta joskus lukenut, niin kyllä se käytäntö opettaa. Eikä asiaa yhtään haittaa että vieressä on ammattilainen jolta kysyä.

Ylipäätään lihashuolto on mulle niin abstrakti asia, että en oikein osaa sitä ajatellakaan. Hyviä pointteja oli paljon, tärkeimpänä tietty alku- ja loppuverryttely. Alkulämpässä olisi siis hyväksi olla vähän valmistavia asioita, eli tehdään sen mukaan mitä ollaan menossa treenaamaan; agissa hyppelyitä ja vauhtia, tottiksessa ryhdikästä suorittamista... Näitäkään ei tietty liikaa tai täydellisyyteen asti, vaan  säästetään täydet paukut itse treeniin. Lopussa taas jäähdyttelyä pitäisi jatkaa kunnes koiran hengitys on tasaantunut, eli kauan. Sitten pitäisi tietty muistaa se palauttava harjoitus, esim. pitkä rauhallinen lenkki seuraavana päivänä. Ja lopuksi, lepopäivä.
Ihan hirveetä ydinfysiikkaa näin perehtymättömälle. Varmaan jos olisi edes itse harrastanut jotain urheilua niin voisi vähän maalaisjärki auttaa, mutta ei.

Sitten itse asiaan. Ensin harrastettiin vähän sivelyä että saatiin lihakset lämpenemään. Sitten alettiinkin käymään koiraa perusteellisesti läpi. Suurin haaste oli pitää otteet tarpeeksi kevyenä ja muistaa ettei kyseessä ole voima- vaan tekniikkalaji. Kyllä sen koirankin reaktioista huomaa kun menee liioitteluksi. Toisaalta, ei se tilanne muutenkaan mikään rauhallisin ollut, kyllä siinä muutakin säpsähdeltiin.
Loppuvaiheilla alkoi kuitenkin loppua koiran kärsivällisyys. Siispä, sillä aikaa kun muut yrittivät opetella hieromista, veti Demo omaa opetusnäytöstään aiheista:
1. Näin hyökkäät salakavalasti emännän sormiin
2. Tuijotuskisa - miten haastaa leikkimään kaveri jota ei kiinnosta
3. Sukkien saalistuksen alkeiskurssi

Kuitenkin, lopputulemana, saatiin selville että koiraparka on ihan jumissa takareisistä, etujalkojen ojentajista ja selästä. Nyt pitääkin ottaa opit käyttöön ja alkaa huoltamaan koiraa. Luotan siihen että kotona se jaksaa oikeasti rentoutua prosessissa.

Taitava mies ♥

Voi vitsi! Piti ihan erikseen tulla hehkuttamaan tänne kuinka mulla on hieno tokokoira! Jos en olisi näin laiska niin se olisi vielä paljon parempi.
Tänään päätin että alkaa oikeasti liikkeestä maahanmenon opettelu. Nakeilla aseistautuneena sitten lähdettiin vähän syrjempään pelleilemään. Ensin piti muistutella seuraamista kontaktissa ja kyllähän senkin sieltä taas esiin sai. Sitten aloitettiin oikein rautalankamallilla ja paaaaljon avustaen ja vinkaten että nyt-pitäisi-mennä-maahan-vauhdista-tänne-näin-just-hyvä-hyvä. Ja se meni! Mä pidän ilmeisesti tota koiraa tyhmempänä kuin se onkaan, koska päästiin jo siihen vaiheeseen että tarvitaan pelkkä pieni niiaus ja käsky että se toimii. Kovin kauas en tietty sitten jatkanut matkaa, mutta kuitenkin.

Noutoa tehtiin sisällä, se natsaa myös aivan mainiosti. Luovutusasento edessä on vähän turhan väljä, mutta muuta valittamista mä en keksi. Eikä se mikään täydellisen kaunis ole, mutta menee sääntöjen mukaan.

Ylipäätään innostuin nyt hirveästi kun seuraaminenkin toimii helposti 15 askelta (joka on paljon meille :D) niin että mä en katso koiraan päin. Nyt pitäis vaan ryhdistäytyä ja oikeasti treenata ja luottaa koiraan enemmän. Ainoat ALO-liikkeet mitä ei ole treenattu, on liikkeestä seisominen ja hyppy. Toi hyppy hämmentää mua niin kovasti että en tiiä miten sen aloittais. No, eipä tässä mitään hengenhätää mihinkään oo.

Jälkikirjoitus

Tältä näyttää tyytyväinen koira. Ei meinannutkaan lähteä kun olisi ollut niin kiva vaan jäädä viimeisiin lumipaikkoihin köllimään :D Löytyy myös tyylinäyte levitoivasta karvaisesta makkarasta:

Nyt kun on nuo saatu pois alta niin voisin varmaan tarinoida lisää Vaasan reissusta. Kakara oli kehässä tosiaan ihan nätisti, mutta se liikkuminen pitää treenata vielä täydellisyyteen. Sillä on nimittäin paha tapa liikkua kaukana sivulla ja sitten kun koittaa keriä lähemmäs niin näyttää tosi rumalta. Seisomisessa nyt ei ollut mitään ihmeellistä suuntaan tai toiseen, ihan omanlaisensa asento, vähän liian supussa, mutta kun ei korjaantunut parilla uusintayrityksellä niin annoin olla. Ihan hyvä alku kesän koitoksille

Niin ja onneksi ehdittiin pois hallista ennen palohälytystä! Lisää löytyy Iltalehdestä. Hämmennyin kovin kun kuulin siitä, ja paheksun sitä vandaalia joka tuon teki.

Yksi asia mikä oikeasti jäi vaivaamaan, on se hammas. Tänään pääsin oikeasti ronkkimaan sitä suuta kun tarpeeksi sitkeästi yritin ja kyllä se hammas siellä on! Ja on se tullut ikenen läpikin, kärki tuntuu kyllä kun kynnellä rapsuttaa (ja nyt veetuttaa jos tuo kuviteltu vika laski meidän arvosanaa). Ehkä siis ei tarvi maksaa itteensä kipeeksi sen poistosta tms., mutta varmaan pitää vielä joskus sortua siitä kysymään. Viimeistään sitten kesällä työmaalla :P

Ja ettei pääse kukaan missaamaan, niin tulkaa TÄNNE, meidän koulun koirakerhon mätsäriin. 

Näin takaatte meille halvat agitreenit ensi vuodeksi ;) Tuomaritkin on jo löydetty:

Pienet pennut - Sini Tuovinen, kennel Tinwelindon
Isot pennut - Carlot Aeschlimann, kennel Goldgirls
Pienet koirat - Jaana Casagrande, kennel Piccolinin
Isot koirat - Jenni Korpisalo-Kohvakka, kennel Sno'proof
Junior Handler - Irmeli Aalto-Potapenkof, kennel Primadoro
BIS - Jenni Korpisalo-Kohvakka, kennel Sno'proof

Erittäin hyvä muttei täydellinen

Pikapäivitys; Vaasa KV tänään ja tuloksena EH. Tuomari Jan de Gids ja arvostelu tässä:

11 months old. Haired with a good length. Small ears. Good eyes. Scissorbite. Misses P1 under right. Well angulated in rear, bit less in front. Good body for his age. Back a bit weak. Soft coat. Need to develop typical structure. Tail a bit short. Moves close behind with high tail carriage.

Kaikenkaikkiaan aika uusia kommentteja, ei noista kaikista ole aiemmin mainittu. Ja tosiaan, ällistyin tuosta hampaasta. Se nimittäin näkyy kyllä, mutta ei tunnu sormiin. Toisella puolella se on ihan minimaalinen ja näköjään oikealla sitten ilmeisesti ikenen sisällä. Herää kysymys, onkohan se pahasta kun on jäänyt piiloon...

Mutta me jatketaan kasvamista ja toivotaan että tämä nousujohde johtaa pian erinomaisuuteen :D

Hauskaa päästäistä!

Tuparikoira

Eilen oli taas väsynyt sankari, kiito kaverin tuparien. Kyllä tekin uupuisitte jos olisi koko perjantai-ilta pitänyt riehua valkosen mikrofonikoiran kanssa, kytätä kakkua keittiöstä ja  kiikuttaa leluja vieraille. Aamulla tuntui että koirakin olisi ollut krapulassa kun se vain mönki syliin kun katottiin leffaa.
Kaikenkaikkiaan kokonaisuutena oli tosi mukava reissu. Alkuillasta keskityttiin enemmän kantelemaan leluja vuorotellen ihmiseltä toiselle, ja melkein aina saatiinkin uhrit huijattua leikkimään. Myöhemmin saatiin kaveri pari kuukautta vanhemmasta bichon frisé Felixistä ja siellä sitten painittiin vähän väliä kaikkien keskellä Bea-äidin komentaessa sylistä. Illan jännityselementti oli kakku, mutta ei se onneksi joutunut tulilinjalle kuin kerran ja silloinkin vaan vähän reuna kärsi, eli tilanne oli pelastettavissa.

Sain myös eräs päivä Neulontaprojektin päätökseen. Ohjeeseen törmätessä oli ihan pakko toteuttaa se, tässä siis tulos:

Kuten päätellä saattaa, sankari ei aivan jakanut innostustani vaatekappaleeseen. Ja tuohan oli ihan puhtaasti turhake, ei me sitä tulla tarvitsemaan, mutta kun mä halusin! Kuva napattu pokkarilla ja vielä sopivasti niin ettei se hienonhieno palmikko näy, mutta värioksennusefekti kyllä tulee :D

Vakavampien asioiden äärellä ollaan taas kahden viikon päästä kun koittaa näyttelykausi. Jännittää vähän liikaakin, kun Vaasassa tuomaroi Jan De Gids. Oikeastihan en asiasta mitään tiedä, mutta nimeen on tullut törmättyä ja jotenkin tullut sellanen kuva että se on tärkeä mies. Osasyyllinen on varmaan tuo kasvattajanryökäle joka vielä mainosti arvostavansa herran mielipidettä. Käydään siis hakemassa sieltä tyylikkäästi joku T.
No oikeasti tässä lähinnä jännittää se, miten paljon toi on unohtanut siitä upeasta esiintymistyylistä mikä oli Tallinnassa (ja tää ei ollut sarkasmia!). Se linja jos pystyttäis pitämään, niin ei muulla väliä.

Nyt on vihdoin saatu myös järjesteltyä Viron reissu niin että ei tarvitse raahata vastahakoisia apulaisia mukaan. Lähdetään siis roadtripille kera Annan, kahden akitan ja yhden shiban, ja jännitetään miten mahdutaan autoon. Luonnollisesti reissusta sitten palataan kahdeksan junnusertin ja yhden tittelin kera, ei sinne huvin vuoksi lähdetä ;)