Seuraavalla viikolla olikin ohjelmassa paimennusleiri Kuttukuussa. Oli oikeasti aika uskomaton kokemus. Oli niin hienoa nähdä että koirista oikeasti on alkuperäiseen hommaansa, näin kun ei kaikkialla kuulemma ole. Tarina kertoo, että suomalaiset schapet ovat vielä hyvässä jamassa verrattuna muuhun maailmaan, missä tästäkin on kehkeytymässä showrotu. En nyt osaa ottaa kantaa, mutta näin sallin itselleni kerrottavan.
Yksi asia mikä on muuttunut ylitse muiden tuon leirin jälkeen, on hallinta. Tuo koira on ulkona ihan enkeli, kuuntelee joka sanaa! Luultavasti asiaan vaikutti se, että laiskottelua ei leirillä sallittu. Heti kun jätkä alkoi kyseenalaistaa käskyjä laitumella, patistettiin takaisin hommiin, filmaamisesta (="apua mä pelkään tota keppiä ja sua ja mä en tiiä mitä mun pitäis tehdä") välittämättä. Nyt pitää vaan koittaa olla tuudittautumatta turhaan turvallisuudentunteeseen ja koittaa muistaa vaatia tuolta asioita.
Tästä jatketaan ehkä lisää myöhemmin. Samoin ne kuvat tulevat vielä joskus...
Tänään sitten käytiin tuurissa hakemassa Maija Sylgréniltä H. Mitä tästä nyt voi sanoa, ei se nyt itsetuntoa hivele, mutta näin tällä kertaa.
13 kk. Oikeat rungon mittasuhteet omaava, iloisesti esiintyvä jun-uros jonka pää saa vielä voimistua. Hieman pitkä kuono-osa. Hyvät korvat, oikea purenta. Hyvä kaula. Rintakehä saa vielä syventyä. Oikea luuston vahvuus. Oikeat kulmaukset. Liikkuu takaa kovin ahtaasti & edestä korkealla askeleella. Hyvä hännän käyttö. Karvanlaatu voisi olla karkeampi. Mukava käytös.Muuten tänään onkin sitten kovasti tokoiltu ja opeteltu keppejä (nyt menee jo neljä!). Agikentän avaimen saanen huomenna ja sitten päästään tositoimiin Luultavasti tällä viikolla myös opetellaan pyöräilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti