sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Megapläjäys

Noniin, laiska bloggaaja ilmoittautuu. Sitten viime päivityksen on tultu käytyä Kokkolan ja Oulun näyttelyissä vähän kehnommalla menestyksellä. Molemmista EH ja arvostelut alla.

Kokkola KV, Harto Stockmari
Urosmainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Hyvö pää ja purenta. Hyvä kaula. Hyvinkehittynyt runko. Köyristää hieman lanneosaa. Rodunomaisesti kulmautunut, sopiva luusto. Liikkuu hyvin edestä, ahtaasti takaa. Oikeanlaatuinen karvapeite. Miellyttävä käytös. Käyttää häntää. Ylälinjan tulee vielä kehittyä.
Oulu KV, Marja Talvitie
Erittäin hyvän tyyppinen, mutta vielä kovin löysä. Edestä ja takaa niukasti kulmautunut. Hyvä pää. Liikkuu kovin löysästi edestä ja kinnerahtaasti takaa. Hyvä häntä. Vielä osin pentuturkki. Hyvin miellyttävä käytös.

Stockmarista pidin tuomarina kovasti, oli varmaan pisin kehävierailu ikinä. Kolme kertaa juoksutettiin ympäri ja hyvä tovi seisotettiin siinä välissä. Toisaalta jäi korpeamaan kun ihan selvästi kauan harkitsi ERI:n ja EH:n välillä, mutta silti kävi näin. No, ei aina voi voittaa. Oulusta taas jäi päällimmäisenä mieleen armoton ketutus johtuen lähinnä säästä ja tuloksista. Mutta löysinpä sentään karkean turkin hoitoainetta!

Taisin vielä luvata niitä Viron arvostelujakin. Nyt kun on valionarvo vahvistettu, ja diplomi sekä ruusuke (vihreä-pinkki!) kotiutuneet, voin siis paljastaa mitä meistä sanottiin:

30.6. Monika Blaha
Excellent type, lovely head, good body. Nice temperament. Well angulated, excellent movement. Coat not finished.
1.7. Lokodi Csaba Zsolt
Good level back. A bit close in move. Correct tailset and carriage. Correct bite. Good hair quality. Good show condition.
--------------------

Ja onhan tässä ehditty paljon muutakin kuin näytelmiä. Agitreenit ovat vauhdissa ja yleensä menee sairaan hyvin, mitä nyt eilen vähän tössittiin taas kun ei yhtään huvittanut mikään. Videoitakin niistä löytyy, mutta ehkä oon vielä liian itsekriittinen julkaistakseni niitä.
Keinun paukahdukset vielä meinaa hämmentää, kepit vaatii paaaaaljon lisää vauhtia ja maksihypyt olis kivempi alittaa, mutta eiköhän me joskus niistäkin selvitä. Pöytää aloitettiin eilen ihmettelemään, ja mikäs siinä vielä kun ei kovin paljon vauhtia ole. Pituushypyn ekat kerrat oli vähän noloja, kun tyyppi katsoi sopivaksi ponnistaa vain lisää vauhtia siitä keskeltä estettä :D Kyllä se sitten muutaman kerran jälkeen tajusi hypätä ihan koko roskan yli.

Tokoa on myös treenattu vähän pakkoraossa, kun agikenttä on ollut täynnä populaa aina kun suunnittelee menevänsä sinne. Ja note to self: usko siihen koiraan!! Mä aliarvioin varsinkin sen häiriönkestävyyttä jatkuvasti. Sitten aina vahingossa tulee huomattua että hitto, sehän toimii vaikka tuossa on koira lenkillä tai mopopoika pärrää samalla kentällä.
Seuraaminen on ikuinen murheekryyni. Mä en saa siitä täydellistä kirveelläkään. Kyllä kontakti yleensä toimii, se etäisyys on vähän sitä ja tätä, mutta parempaan kuitenkin mennään. Ruutua on treenattu kovasti (koska sehän onkin just ajankohtaisin), ja se on ihan sikahauskaa. Yleensä ekalla kerralla Demo menee kosketusalustan sijaan  jollekin kulmatörpölle ja katsoo että menikö oikein. Pienellä huomautuksella löytyy oikea paikka ja muilla toistoilla se sinne sitten meneekin. Mutta voi hyvä jumala kun koitin ottaa ihan koko alustan yhtäkkiä pois, niin oli pieni koira sekaisin. Se pyöri epätoivoisena siinä törppöjen välissä hirveen innokkaana tekemään, mutta kun ei vaan keksinyt mikä olisi oikea paikka :D Ja kun se ei hetkeksikään pysähtynyt, niin oli vähän vaikea palkata (plus että kun nauraa katketakseen, on vähän vaikea tarkkailla koiran tekemistä). Paikkamakuuta menty jonkin verran, samoin kaukoja. Jossain vaiheessa pitäisi kyllä ottaa niskasta kiinni ja opetella se este. Plääh. Joo, ja niin, jääviäkin ollaan treenattu, mutta hyvin vähillä toistoilla, koska jätkä alkaa ennakoimaan niin helposti.

Ollaan myös käyty nostattamassa katu-uskottavuutta. Mentiin työkaverin porukan kanssa hakumetsään ja sen jälkeen tottistelemaan. Mä niin hämmennyin kun huomasin että se oikeasti osasi etsiä sen maalimiehen kiven takaa. Ensin meni ihminen edeltä ja päästettiin koira menemään perään, seuraavaksi oli maalimies paikallaan ihan lähellä ja näkösällä, ja viimeisenä oli oikein kunnolla piilossa ja meni sinne koiran näkemättä. Kaikki löytyi! Pitääkö mun nyt alkaa sitten hakuilemaan jos tuo kerta jotain osaa luonnostaan :D
Sitten se tottis. Tai no, tokoahan se taisi meillä olla, mutta kuitenkin. Paukuilla taidettiin aloittaa. Siinä normaalisti leikittiin ja kyllä se ensimmäinen vähän ihmetytti. Seuraaviin vähitellen jo tottui ja lopulta ei enää regoinut juurikaan. En muista montako paukkua siinä meni, varmaan joku vajaa kymmenen yhteensä. Muuten koko treeni oli vain positiivista yllätystä, juurikin sen häiriönsietokyvyn osalta. Tuohan taisi olla ihan ihka ensimmäinen kerta kun muiden koirien kanssa treenattiin. Oli se niin ylpeetä, kun ei ilmekään värähtänyt vaikka porukan rotikka veti herneen nenään kun siinä pyörittiin!

Hyödyttömiäkin temppuja on opeteltu, uusimpana valojen sammuttaminen. Ihan uskomattoman nopeaa oppimista! Laitoin post-itin lattialle ja Demo alkoi sitä läppimään, sitten nostettiin sitä pitkin seinää aina valokatkaisijaan asti, ja ta-daa, kolme minuuttia myöhemmin se sammutteli valoja ilman sitä lappua. Hitsi mä jaksan aina ällistyä :D

-------------------

Terveystuloksiakin on tullut, lonkat ja kyynärät tuli takaisin A/A ja 0/0, jeeee! Lisäksi työsuhde-etuna pääsin ottamaan verinäytteen, ja kaikki veriarvot todettiin normaaliksi. Eli muuten ihan priimaa, paitsi se penteleen selkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti