Harvahammas

Tiistaina pikkumies kävi hammaslääkärissä. Ikeneen painavan alakulmurin (eli hampaiden linguoversion) vuoksi poistettiin Riffiltä molemmat alakulmurit. Teoriassa toinen olisi riittänyt mutta jos sen toisen jättää paikalleen niin purenta voi vääntyä. Ehkä asia olisi korjaantunut itsekseenkin, kuten monet ovat minulle vannoneet, mutta itse olen sen verran eläinlääketieteeseen ja eläimen hyvinvointiin suuntautunut että haluan poistaa ikeneen kipua aiheuttavat hampaat.

Tässä on nyt siis elelty turvotetun ruoan ja purulelukiellon aikaa, vaikka potilas itse ei sitä tajuakaan. Koko anestesia sujui hyvin, nukahtaminen ja herääminen kävivät nopeasti, mitä nyt ensimmäinen ilta meni normitokkurassa. Mitään vaivaa tai kipuoireilua poistosta ei ole ollut. Oman kokemuksen perusteella voin siis lämpimästi suositella Eläinlääkäriasema Askelta ja Mari Vainionpäätä!

------------

Muuten viime viikolla on korkattu Demon kanssa agilitykausi, melko samalla ryhmällä jatketaan tänäkin talvena. Tehtiin rataa, ja hyvin tehtiinkin, mitä nyt joku lähtö- ja kontaktiahdistus tuppaa sekoittamaan pakkaa. Peruskauraa. Riffikin kävi sylistä käsin vähän kurkkimassa hallia ja haukkumassa muiden koirien suorituksille.

Tänään puolestaan aloitettiin taas kisatoko, ajatuksissa saada taas pitkästä aikaa häiriötä treeneihin ja samalla opetella Piffin kanssa alkeita. Demo nyt oli ihan oma itsensä, paikkamakuu on näköjään vähän ruosteessa, mutta muuten samassa tilanteessa ollaan kuin pitkän aikaa. Riffi puolestaan on yllättävän pätevä! Niin kauan kuin kädessä on lihapullaa, eivät muut koirat kiinnosta. Siihen saa myös melko hyvin kontaktin ja hakeutuu jo sivulle tosi lähelle istumaan. Toivottavasti tämän kanssa ei ikinä tule väljyysongelmaa!

Myös koska tykkään ylianalysoida tuota pentua niin tässä sitä tulee. Lenkillä tuppaa haukkumaan muille koirille, satunnaisesti ihmisille, mutta ei kuitenkaan pelokkaasti. Eipä siinä muuta, mutta kun Demo intaantuu samaan ja sitten Riffi jatkaa kun Demokin ja siinä sitä sitten ollaankin kohta kulmakunnan kauhuja. Nyt vannon että alan kantaa nakkeja mukana joilla harhautan tuon rääpäleen.
Edelleen on tosi rohkea, kaikki vieraat ihmiset on IHANIA, samoin kuin oikeastaan kaikki tavatut koirat. Mielipideraivoaminen on vähentynyt ja alkaa jo vastata toruihin, on jo vähän oppinut että huono käytös ei kannata.

Isohursula ja pikkuhursula

Normaali kouluelämä on taas alkanut ja pieni karvatollokin on joutunut nyt asettumaan rutiineihin. Reipas se on edelleen, sisäsiisteys aina välillä yllättää ja on se vähän tuhojaankin tehnyt, myös Demon avustuksella. Demo oikeasti vähän tykkää kaverista vaikka suurimman osan ajasta se on rasittava parrassakiikkuja. Ei ole ollut mitään turhia rähinöitä tai muuta, perusnujuamista lähinnä.

On käyty mökkireissulla, maalla ja kaupungissa, treffattu erilaisia ihmisiä ja koiria sekä tutustuttu rappukäytäviin ja hisseihin ilman mitään ongelmia. Yksinolokin menee Demon kanssa tosi hyvin, ainoat äänet kuulostaa leikkimisärinöiltä. Pitäis kerätä rohkeutta jättää se ihan totaaliyksin joskus. Mielipideraivaritkin ovat vähentyneet aiemmasta, nyt voidaan jo maltillisesti odottaa portin takana jos puuhaillaan Demon kanssa.

Agilityn alkeet on aloitettu kotona ihan 2on2off-kontaktin muodossa, lisäksi on treenattu pikkuisen näyttelykäyttäytymistä sekä tokopohjustuksia. Pentutokopaikkaa ei saatu seuralta (siitä voi syyttää vain omaa laiskuuttaan), mutta agility aloitetaan kyllä pentutasolla vielä nyt talvikaudella, jännittävää!

Ulkomuodoltaan on mielestäni tosi kiva ja tuo pää on ihana. Takaosa on vähän turhan hyvin kulmautunut, mutta sitähän ne näyttelyissä helposti hakeekin nykyään. Liikkeet ovat nätit, mutta takapään koordinaatio on vielä ihan mitä sattuu, mutta hyvä siitä varmasti tulee! Harmillisesti toinen alakulmuri painaa vieläkin ikeneen, mutta siihenkin on tulossa ratkaisu.