Ontuvat pennut on pelottavia. Eivätkä ne ole viime aikoina merkinneet mitään kovin hyvää mun seurapiireissä.
Viikko takaperin perjantaina saavuttiin kaverin luo Tampereelle. Annoin Riffin hypätä autosta alas ja yhtäkkiä se oli ihan kolmijalkainen vaikka laskeutui ihan nätisti. Oikea takajalka oli siis oireilija, mutta vertyi siitä kyllä joissakin minuuteissa ja sen jälkeen koko viikonlopun ihan normaali. Maanantaina jälleen treeneissä autosta poistuessa ihan sama homma. Tiistaina melko normaali, keskiviikkona ihan vaan kotiin tullessa ihan surkea kolmijalkainen otus vastassa. Sen jälkeen on ollut normaaleja ja "normaaleja" päiviä (lue: kyttään ihan hysteerisenä ja näen omiani).
No, tiistaille on varattu aika ortopedille ja ihan mieluusti maksan vaikka ihan mielenrauhasta sen käyntimaksun... En ehkä muuten olisi alkanut avautua tästä nyt ennen käyntiä mutta tuo koira käy hermoille ku sitä ei voi oikein liikuttaa. En ala varsinkaan jos se joutuu johonki puukon alle ja saikulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti