Paimennusleiri vol. 2

Noniin, nyt on kotiuduttu kesän toiselta ja viimeiseltä leiriltä. Omat kuvat purkautunevat joskus myöhemmin, sillä aikaa kiitos Tuijalle kuvista!

Tajuntaan iskeneitä asioita oli pari. Demo (ja schapet yleensä) miettii hirveästi ennenkuin tekee. Pitää olla varma, mitä halutaan ja se on vähän semmoinen hyvin suunniteltu on puoliksi tehty -tyyppinen koira.
Toinen oli se, että Demon vahvuus on semmoinen hiljainen voima, mikä sillä on aina ollut. Sen ei tarvitse välttämättä hirveästi liikkua tai muuten ahdistaa, riittää että se seisoo esim. karsinassa ja odottaa että tila tyhjenee. Näyttää vaatimattomalta, mutta musta paljon mukavampaa kuin semmoinen ryysäily.
Kolmantena, kun opetellaan näitä "temppuja" eli rännittämisiä sun muita, niin on ihan ookoo kehua sillä tokoäänellä ja olla reippaampi. Tähän asti on koitettu laskea kierroksia ja saada malttia perusasioihin, mutta uusien, vaikeiden ja painostavien asioiden opettelu vaatii vähän enemmän rohkaisua multa.

Kuva Tuija Laurila

Ekana päivänä lähdettiin kokeneena (yeah, right) koirakkona metsään aloittelijoiden ja talon koirien kanssa. Alku oli aika tahmeaa, kun oli niin paljon ihania tyttöjä. Jouduin siinä sitten muutamaan otteeseen komentamaan kunnolla, ennenkuin alkoi taas työt kiinnostaa. Kokonaisuudessaan teki ihan hyvin töitä takaapäin, sekä mun ollessa takana ja jonkun muun johtaessa, että mun ollessa lauman edessä. Varsinaiset haut tai kiertämiset ei oikein onnistuneet niin kummallisessa ympäristössä, mutta kyllä se lauma hallussa saatiin pysymään.

Paluumatkalla päästiin myös jarrukoirakoksi, mutta oli vielä aika jännää. Demo piti tosi suuren välin laumaan, eikä ilmeisesti kokenut kovin tarpeelliseksi edes tulla painostamaan lampaita kun Muffy jo hoiti hommaa. En tiiä miten olisi käynyt jos oltaisiin oltu yksin jarruna. Vaikein osuus oli, kun tuotiin lampaat pihaan ja Demo oli sitä mieltä että nythän riitti, ja yritti karata tuvalle päin. Samaten, kun mentiin muiden leiriläisten ohi, niin juoksi turvaan muiden helmoihin, kun minä julmana pakotin tekemään työt loppuun. Taas piti ärähdellä että saatiin jätkä hommiin, mutta tuli kuitenkin. Koska koko metsäreissu oli niin rankka koirille, niin tiistaina ei päästy/jouduttu tekemään muuta.

----

Keskiviikkona tehtiin yksi rundi pellolla ennen ja jälkeen ruuan, molemmilla kerroilla rännitystä ja vähän lisämausteita.

Kuva Tuija Laurila

Ennen ruokaa päästiin varikolle seikkailemaan! Eipä siinä, porteista sisään ja hommiin. Koitettiin ensin avata porttia koira toisella puolella, jos voima riittäisi liikuttamaan, mutta ei sentään. Mentiin sitten yhdessä Demo seinän puolella rauhallisesti karsinaan ja saatiin rouvat liikkeelle. Sitten koira vartioon ja portti kiinni. Sama porttihässäkkä toistettiin vielä kahdesti, että päästiin aitaukseen asti. Siinä sitten aitauksessa ohjeita kuunnellessa komeasti pari lammasta Ralli-Kankkusen johdolla loikkasivat jo ulkopuolelle, mutta näitähän sattuu :D

Pellolla ekalla kerralla ohjattiin koira vain menemään läpi rännin, molempiin suuntiin, ennenkuin otettiin lampaat ja suljettu portti mukaan. Epäilyjen jälkeen meni kyllä ihan hyvin ekan kerran, ja toisella jo selkeästi reippaammin. Lampaat tuotiin kohtisuorasti ränniä päin, ja annettiin niiden pikkuhiljaa valua eteenpäin, silläaikaa jätettiin koira passiin ja hipsittiin itse ulkopuolelle ohjaamaan. Annettiin ensimmäiselle lampaalle veto häkkiä päin, kutsuttiin koiraa ja ajettiin lauma läpi häkistä ja avonaisesta portista. Nyt pettää muisti, saatettiin tehdä toinenkin kerta avonaisella ulostuloportilla, mutta joka tapauksessa kerran tehtiin myös portti kiinni. Oli jo vaikeampi houkuteltava kun oli pysähtynyt paine edessä, mutta rohkaisulla onnistuttiin.

Lounaan jälkeen rännihommat meni kuin vettä vaan! Ihan hölkytellen koira meni lampaiden perään, enkä oikein ehtinyt edes käskeä kun ajoi jo häkkiinkin asti. Nätisti odotti ja hienosti lähti vetoon mukaan kun ulostauduttiin häkistä. Tehtiin toisenkin kerran, mutta kun ei kerran ollut mitään vikaa, niin ei jääty jahkailemaan.

Saatiin sitten tehtäväksi yrittää kujaa, eli "poispäinajoa". Aikamme taisteltiin että saatiin lampakset edes sinne alkuun, eikä Demolla ollut hajuakaan, mitä halusin sen tekevän. Kun mitään liikettä ei tapahtunut (paitsi lampaiden purkautumista takaisinpäin...), niin tehtiin kerran ihan tasapainokuljetuksena. Yriteltiin vielä saada hommaa toimimaan oikein, mutta meidän superhieno juuri tehty aidantapainen oli niin heikko ja harva että lampaat tulivat läpi. Vielä on paljon opeteltavaa tuossa, kun ei voi mennä vedättämään lampaiden eteen sinne ulkopuolelle, kun sitten koira kiertä tasapainoon ja ajaa ne aidan läpi. Pitäisi siis oikeasti osata sitä poispäinajoa.