Tahaton koomikko

Tänään ei oo juuri muuta tehty kuin naurettu koiralle. Ehkä se on kevättä rinnassa tai jotain vastaavaa kun meno tuntuu olevan vähän holtitonta. Lenkilläkin joutui lumipenkkahepulin todistajaksi pyöräilijätäti, joka naureskelikin Demon olevan tosi ilosen näkönen koira, ja niinhän se onkin!
Tässä vähän esimerkkejä:

Viikonloppuna jätkä vietti yhden yön kasvattajan hoivissa härnäämässä entisiä kämppiskoiria, kun emännän piti päästä vähän keikalle. Siellä lauman seassa se oli mennyt kuin vanha tekijä, mutta oli se onneksi vielä iloinen mutkin nähdessään. On kyllä hyvää palvelua; koiran saa hakea rättiväsyneenä ja läpimärkänä kotiin ilman huolia lenkityksestä (voi siis lähteä illalla hyvillä mielin vielä toiselle keikalle!) ja kaupan päälle on aina saanut vielä hienon poseerauskuvan. Miljoonat kiitokset siis taas Jennalle (ja miksei Esallekin, joutuhan sekin tota kattelemaan)!

© Jenna Kallinen

On se kumma miten ihminen urautuu rutiineihin ja tottuu elämäntilanteisiin. Yöllä kotiin palatessa oli ensimmäinen ajatus, että koira pitää pissattaa. Sitten tajusi että eihän se ole kotona. Samoin siinä yön ja aamun aikana tuli useaan otteeseen olo, että koira tekee pahojaan kun on liian hiljaista... Mutta kyllä se elämä olisi aika paljon tylsempää jos tuota karvakasaa ei olisi. Toisaalta, silloin voisi kesälläkin olla joku näyttelyvapaa viikonloppu, mutta mitäs pienistä ;)

 
P.S. Kuvagalleriassa uusia kuvia!