maanantai 26. maaliskuuta 2012

Halpaa kuin... kaviaari.

Oivoi kuinka lompakko itkee verta huolella valittujen harrastusten vuoksi... Näyttelyt ja yhdistysjäsenyydet verottaa nyt vähän liiankin lailla.

Muilta osin tästä voi tehdä vaihteeksi positiivisen postauksen! Lenkkikäytös on taas löytynyt ja meillä kävellään nykyään suhteellisen paljon ihan löysällä hihnalla. Tokoilu on ihan jees, perusasento alkaa olla hanskassa aina vaan paremmin, ja oikeaan suuntaan tuijottaminenkin on löytynyt. Noutokin kasaantuu hitaasti mutta varmasti, luovutusasento on vielä aika kaukainen, mutta kyllä se innokkaasti kapulan hakee. Toisaalta se innokkuus satunnaisesti purkaantuu välmäämisenä, mutta muuten oon supertyytyväinen. Kaukojen treenaus on omistajalle helppoa kun siihen ei hirveästi valmisteluja tarvita ja niitä onkin hinkattu aika antaumuksella. En mä todellakaan aio mitään täydellisyyttä hakea noissa vaihdoissa, mutta sinnepäin olis kiva.

Jos nyt ihan vähän niitä korjattavia asioita vielä listais. SEURAAMINEN. Mä en käsitä minne se on kadonnut. Aina kun sanoo "seuraa", nätistä tapittajasta tulee maanisesti eteenpäin tuijottaja. Ehkä on ollut liikaa näyttelytreeniä, täytynee aloittaa tokoura vasta multivalioitumisen jälkeen :D

Muutenki viime päivinä on ollut niin vaaleanpunainen tunnelma ton koiran kanssa ettei oo tosikaan. On se vaan niin hölömö ja ihana ja söpö ja helppo. Välillä raivostuttava, mutta kuka nyt tommoselle kärsäeläimelle vois vihanen olla?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti