Kävi ilmi että luoksetulo on suorastaan mystinen liike, jos paikalla on liikkuri ja tuomari. Joka kerta kaks käskyä ja viimesellä kerralla ei meinannut ymmärtää ollenkaan mitä haettiin, istui vaan ymmällään jättöpaikassa. Hyvähyvä, näin sen just pitiki mennä. Eiku.
Kontaktiharjoitukset meni suht hyvin, eikä luoksepäästävyyskään tuottanut ongelmia. Edes pelottava sateenvarjotuomari ei hätkäyttänyt. Alussa meni molempia vähän vastaan, ja sen se varmaan tulee tekemään kokeessakin mutta se on sitten herran haltuun.
Olihan siellä myös vähän häppeninkiä kun yksi kaveri meinas käydä päälle, mutta siitäkin selvittiin. En nyt kyllä tiedä vaikuttiko tuo osaltaan sitä seuranneen toisen juoksutarkastuksen venkoiluun, mutta tuskin se nyt pysyvästi traumatisoitui.
En jaksa analysoida enempää. Mennään niinkuin käskettiin, eli pidetään kivaa ja mä yritän olla olematta liian tiukka.
 |
| Fiilis, kun sunnuntaista on selvitty. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti