Syksyn koittaessa pitää ehkä taas yrittää vähän harrastaa jotain, kesä on mennyt puhtaasti laiskotellessa. Siispä, Ojankoon!
Ensin vähän aksattiin. Ihan supersimppeli melkein suorakin pätkä viidellä esteellä, ja nyt otin härkää sarvista sen lähdössä pysymisen kanssa. Itseasiassa tosi hyvä että oli semmonen tylsä pätkä, niin mullakaan ei tullu kiire sinne suorittamaan, vaan pystyin ihan rauhassa odottelemaan sen lähdön kuntoon.
Ihan aloitusasennon vahvistamisesta aloitettiin, sitten mun liikkeellelähtöä ja liikkumista kauemmas. Sitten kävi perinteisesti, eli en saanut koiraa hievahtamaankaan esteen toiselta puolelta vaikka mitä lihapullia heittelin ja huutelin. Ihan käsittämätöntä, tuntuu että toi koira vaan v*ttuilee mulle, että "sä nyt käskit jäädä ja kielsit liikkumasta, nyt olen sitten tässä". Tilanne on vaan niin surkuhupaisa, että ei onneksi tuu mitään tulistumisen ja koko homman munaamisen vaaraa.
Kyllä se sitten alkoi sujumaan kun otettiin alusta koko hommaa, ja voin ihan rehellisesti sanoa, että lopussa meni jo tosi hyvin. Onneksi siihen sitten lopetettiinkin, vauhtiakin saatiin kivasti. Harmittaa vaan, että en oikein saa kiinni siitä, miksi se ei halua pysyä tai vastaavasti lähteä liikkeelle (kun ei sitä nyt kuitenkaan oo piesty siellä paikalla pysymään).
Tokokentällä käytiin myös. Tänään jotenkin vasta (tai ehkä taas?) tajusin miten paljon mun toiminta, palkkauksen mielentila ja käskytys vaikuttaa. Ei siitä vaan tuu mitään, että mä ihan koneena naksuttelen ja työnnän lihapullaa suuhun, se suoritus ei tule kantamaan kovin kauas. On ihan pakko välillä oikeesti kehua sitä koiraa ja kunnolla vapauttaa se, kun se niin hyvin palkkaantuu musta. Kyllähän se siellä Lapuan kokeessakin todettiin, että kun mä vaan löin leikiksi sen homman niin heti parani.
Seuraamisessa saatiin paikoin ihan hyviä toistoja, kun tajusin ylläoloevan asian. Jopa juoksu näyti hyvältä! Paikkamakuuta otin kaksi kertaa, 30 s 17 askeleen päästä ja 1 min 30 askeleen päästä. Törkeen hyvä, kerrankin tuntui että tämä ei ole meidän suurin ongelma. Pari luoksaria myös, eka oli suoraan paikkiksen jälkeen, ja oli vähän hämmentynyt että yhtäkkiä kutsuttiin. Toinen paljon parempi. Täytyy vain skarpata tuon jätön kanssa, tuppasi valahtamaan maahan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti