Sopisiko tästä jo taas herätä vähän henkiin tämän kaiken talvimasennuksen keskeltä? Voidaan ainakin aloittaa siitä, että viime viikolla oli ihan huikeat agilitytreenit!
Musta tuntuu ettäoon vähän laiminlyönyt tuota koiraa tämän vuoden aikana, kun koulu on niin hässäkkää ja ite on aina ihan puhki päivän päätteeksi. Alkaa jo tuntua siltä, että Demolta on peruskuntokin ihan kadonnut kun se ei enää jaksa tehdä samalla intensiteetillä toista kierrosta treeneissä. Siksi olikin ihana huomata, että pystyy se sentään juoksemaan lujaakin.
Ylläolevaa rataa tehtiin ja ensimmäinen yllätysmomentti oli jo 2-3 -välissä kun nätisti valssilla taipui oikeaan paikkaan vaikka ennakoin että se on vaikea kohta saada sulavasti. 4-8 saatiin vaan paahtaa, ja kun mäkin otin jalat alleni niin Demonkin ilme oli ollu ihan "wtf?" tuolla suoran alussa ja tuli vipinää kinttuun. Takaakierron meni tosi nätisti, mutta en tiiä olisko pitänyt mennä jo edemmäs kun oli todella vaikea saada 10 menemään oikeinpäin. Ainakin tosi lujaa piti pitää koiraa kontrollissa, eikä tuo 10-11 mennyt ikinä oikein nätisti. 12 oli aivan ihana kun aivan näki kuinka tiiviisti tuo koira osaa kääntyä jos tahtoo! Sitten 15-16 -väliin taas valssi ja eipä siinä sen suurempaa. Mutta pitkästä aikaa oli oikeesti Kivaa vaikka meinas ohjaajan kunto pettää ihan jos flunssankin vuoksi.
Keskiviikkona täällä alkoi joku kumma ripsatauti kun yhtäkkiä oli kakkaa ympäri lattiaa kun tulin kotiin. No siinä sitten Canikuria ja pikkuhiljaa parani, kunnes perjantaiaamuna heräsin liman oksentamiseen klo 3:40, sitten käytiin ulkona juoksupaskalla 4:15 ja toinen oksu klo 4:50. Päivän taas ihan fine ja lauantaiaamuna sama homma. Siinä vaiheessa kävin hakemassa apteekista vähän arsenaalia:
Nyt katsotaan menikö oikeasti ohi, vai oliko huijausta taas. Ainakin kaikenmaailman Gastrointestinalit ja i/d:t on yhtä tyhjän kanssa kun tuo ei syö niitä! Toipilasruoka a/d meni pitkin hampain, mutta varmaan tolla kasvistädillä on lusikkansa sopassa kun vaan Eukanuban High Calorie kelpaa tälläsissä tilanteissa...
Oli meillä myös vieraita tuossa pari viikkoa takaperin, nimittäin vanha Kuttukuun tuttu, Peppi. Peppi muutti syksyllä kollegan luo kaupunkikoiraksi ja tuli nyt muutamaksi päiväksi meille hoitoon. Oli ilahduttavaa että joku pystyi ilmaisemaan mielipiteensä niin selkeästi että Demon ei enää tarvinnut yrittää roikkua kaverin perseessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti