Musta paholainen on kotona! Eilen illalla saatiin paperit kuntoon ja rahat vaihdettua koiranpentuun. Kaikenkaikkiaan on tähän asti mennyt ihan hyvin, yllättäen :P
Automatka oli vähän jännittävä ja piti kuolata ja läähättää, mutta reissu oli onneksi lyhyt. Tämän jälkeen seurasi hengailua Vantaan kämpällä, ennenkuin päästiin matkaamaan lakeuksille, kiitos pikkuveljen lentokenttäsaapumisen. Kämpillä ei huvittanut syödä, eikä nukkuakaan oikein uskaltanut ennenkuin joku istui vieressä, mutta sitten porskutettiinkin unten mailla aina lähtöön asti. Taas autossa matkalla lentokentälle pieni ehti nukahtaa (ihan sinänsä hyvä jos oppii nukkumaan autossa, jeij!), ja piti sitten suunnitelmien mukaan kylmästi repiä unenpöpperössä keskelle kentän hulinaa. Tärinä oli aika hillitöntä, mutta kyllä se siitä kun käytiin vähän kauempana ja rauhallisemmassa paikassa pyörimässä.
Oikein virallinen kotimatka sujui taas aivan loistavasti. Kasvattajalta mukaan lähtenyt pahvilaatikko ei kelvannut, piti saada olla iholla kiinni kun nukkui. Musta tuntuu että omaan petiin opettamisesta tulee haaste. Mutta hienointa oli, että koko automatkalla ei tullut oksennusta, pissaa tai kakkaa! Ja pysähtyessä kun nosti rääpäleen nurtsille, tajusi se heti jutun ytimen ja kyykkyi pissalle!
Yöllä nukkuessa ei tarvinnut itkeä oikeastaan yhtään. Kovasti yritin pitää jätkää omalla pedillään, mutta ei sitä innostanut kuin riehuminen. Kun vastakaikua ei tullut, piti luovuttaa ja mennä sängyn alle pimeimpään nurkkaan nukkumaan. Aamulla sitten heräsin kuitenkin koiran vierestä, aika ninja se on.
Käytiin myös vähän tsekkaamassa vanhempia koiria häkin läpi, mutta oli vähän pelottavaa kun Roope antoi oikein idioottiensivaikutelman olemalla lievästi innoissaan. Ehkä sekin tästä vielä hoituu.
Ja kyllä toi osaa ottaa sopivan lungistikin, nytkään en tiedä missä tyyppi menee, kun se vaan feidaa johonkin nukkumaan :] Ainut asia, mikä enää mättää, on se, ettei Demo suostu syömään... Nooh, eiköhän se siitä sitten kun tarpeeksi nälkä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti