Paluu arkeen

No nyt on tehty paluu työelämäänkin 5 päivän pentuloman jälkeen. Ääntelystä ei ole tietoa, mutta ainakaan tarpeita ei ollut tehty sisälle n. 3 tunnin yksinolopätkien aikana, aika hienoa. Tyyppi jäi töihin lähtiessä nukkumaan, mikä tais helpottaa urakkaa.

Vieraita on käynyt lisää, ja jopa lapsia. Muksut istutin riviin lattialle ja kävin herättämässä Demon ja hirveen riemuisasti se juoksi tutustumaan uusiin kavereihin. Ainoa ongelmanpoikanen meinasi olla vaan tyllimekon repimisen hauskuus. Samoin kaikkiin vieraisiin on tutustuttu tosi rohkeasti, ei mitään arkuutta tai pelkotiloja.

Hihnahomma sitten. Ei voi sanoa että oltais takapakkia otettu, mutta se alkaa aina samasta pisteestä kun hihna laitetaan kiinni, eli aina hirvee houkuttelu ennenkuin suostutaan liikkumaan. Mutta mulla on vakaa luottamus että sekin tulee vielä luonnistumaan. Sama kommentti pätee portaisiin, ylöspäin tullaan kyllä, mutta alaspäin vähän jänskää. Kyllä se ehtii ne vielä opettelemaan.

Muuten tässä nyt on vaan eletty koiranpennun elämää. Rohkeutta on tullut lisää kun paikat on käyneet tutuiksi, ja pissareissuilla saa aina hetkisen vartoa ennenkuin siihen tarpeiden tekemiseen malttaa keskittyä. Kaikki repimisriehumisleikit on nyt kivoja, ja mä haluan pitää sen niin. Hence, meidän haisunäätäraatolelu on kovassa käytössä. Sukat ja kengät on ihan lempiasioita, samoin kaikki liehuvat vaatteet, esim. saunatakit tai paitulit. Nukkumapaikkana toimii edelleenkin se 30 cm rako sängyn alla, ja ostettu peti on muuttunut lähinnä leikkikehäksi. Samapa tuo, kunhan tulee käytetyksi :P