Ei mun pitänyt olla omistaja joka joutuu taistelemaan yksikseen haukkuvan koiran kanssa. Ei mun pitänyt joutua miettimään haukkuuko se vai ei, kun mulla piti olla siihen toimiva kuuntelulaite. Eikä mun pitänyt joutua piilottelemaan sähköjohtoja.
Tilanne on siis nyt se, että kotiin tullessa oon pariin otteeseen kuullut kun tuo räkyttää. Ja päivällisestä tilanteesta en voi olla varma, koska tuo gps-systeemi päätti kusta, eikä siihen saa enää yhteyttä. Siis hankinnassa olisi todennäkösesti sitruunapanta. Eniten tässä ärsyttää se, että ei se tätä maalla tehnyt. Ehkä pihalta sitten vaan kuuluu liikaa ääniä jotka kiinnostaa, tai sitten päivätkin on venynyt vähän turhan pitkiksi, koska ei se välttämättä aamulla protestoi yksinjäämistä. Turhaudun, koska haluaisin pystyä tekemään tälle jotain, muutakin kuin hommamaan estopannan.
Ja sitten ne sähköjohdot. Kyllähän ne kesälläkin välissä kiinnosti, mutta nyt tilanne on aivan maaninen ja musta on tullut hysteerinen, kun toi on liian vaivihkainen. Se saattaa ihan rauhassa nukkua nurkassa ja 5 minuutin päästä kun kurkkaat niin sillä on joku piuha suussa. Ja kaikki tää tapahtuu äänettömästi. Huoh. Muutenkin tää päivä on ollut pelkkää kieltämista ja riehumista ja ärsytystä. Parempi ihminen ei ärsyyntyisi.
No, anyway. Tiistaina pidettiin perhetreffit, paikalla Isla, Walma ja Väinö plus muutama statisti. Oli oikeasti kiva tavata Väinö ja huomata kuinka ihana luonne sillä oikeasti oli. Siinä sai vieressä kaverit käydä ärisemässä ja Väiski vaan lehmämäisesti kääntyi katsomaan ja jatkoi matkaansa.
Oli myös jotenkin jännä huomata miten erilaisia noista kaksosista on tullut, ulkonäön ja luonteen puolesta. Ihan selkeesti Demo on se aivoton ja itsesuojeluvaistoton joka vaan juoksee ympyrää muita väistämättä, ja Isla pystyy keskittymään johonkin ja liikkuu vain sen verran mitä on tarpeellista ruoan tai rapsutusten saamiseksi. Seisotuskuvatkin onnistui ihan eri lailla molemmilla. Puolustukseksi on sanottava, että kyllä toi tänään osasi seisoa paikallaan ihan nätisti vaikkei sitä silloin olisi uskonutkaan :D Tosiaan alkuilta meni siinä aikuisten perässä pyöriessä ja Islaa houkutellessa ihmisten jaloista, ja lopulta sitten kun karvaväki väheni, saatiin kuin saatiinkin pikkuprinsessa juoksuleikkeihin. Oli hauska katsoa kun sisarukset vaan jahtailee toisiaan hirveillä jallitusliikkeillä ja äkkikäännöksillä, ja olisivat varmaan jatkaneetkin kauemman jos ei lähdön aika olisi koittanut. Kaikenkaikkiaan kivaa oli ja suunniteltiinkin sitten jo yhteislenkkiexcua samalla porukalla lokakuulle :) Kuvia piti ottaa, mutta totesin että se on aika epätoivoista tolla liikehdinnällä, niin jätin vastuun suosista Jennalle. Ehkä sieltä sitten voi jossain vaiheessa jotain kuvia ilmestyä, vinksvinks :D
En nyt juuri muista tulinko kertoneeksi, mutta tämä sankarihan on ilmoitettu Tampereen pentunäyttelyyn 25.9. ihan sen kunniaksi että hampaat ovat kunnossa. Tuleepahan nyt ainakin kokemusta jos ei muuta. Tätä silmälläpitäen on siis opeteltu seisomista, ja ihan yllättävän hyvin menee, kestoa pitää vielä rakentaa. Ainut miinuspuoli tässä on se, että kun opetellaan niin intensiivisesti seisomaan, niin sivulletulossa ei enää osatakaan istua -.- Hemmetin putkiaivo. Noh, ehkä me sit vaan eletään tän kans ja näyttelyaikana ei treenata tokoa vaan ihan pelkkää seisomista.
Ja noutokapula-breakthrough! Muutamalla viime kerralla on osattu jo nostaa kapula itse maasta suuhun! JES! Tässä on nyt kans sama homma, seuraavana vaan kestoa peliin.
NOOOO ei sitruunapantaa! Ei se oo mikään koirankoulutusväline :/ Rankaisuista ei oo pitkän päälle edes hyötyä, koira vaan muuttuu epävarmaksi.
VastaaPoistaKoiraa pitää kouluttaa. Himsukin huusi yksin ollessaan mut sit aloitin ihan alusta yksinolon. Eka vaan kävelinulos, laitoin oven kii ja avasin sen ja tulin takas. Ihan vaan kävelin ulos ja sisään niin ettei siinä oo mitään ihmeellistä. Sit lisäsin aikaa 1s hitaasti eteenpäin. Mut opetusvaiheessa EI SAA jättää koiraa liian pitkäksi aikaa yksin, sit on vaan pakko keksiä joku tapa millä se ei jää yksin.
Jos se jättää rapun ääniä ja siksi haukkuu, sitä vois vastaehdollistaa. Eli kun kuuluu ääni, ennen kuin se reagoi, sano hyvä ja anna namu. Jatka samaan amlliin kunnes koira itse tarjoaa kontaktia kun jotain jännää tapahtuu. Niin koira oppii että äänet ei ole pelottavia vaan mahdollisuus saada namia. Jos koira ehtii jo haukkua, älä anna namia.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEnsinnäki, en poistanu tarkotuksella tota toista kommenttia, se oli harhalaukaus :D
VastaaPoistaJa toi sitruunapanta ketuttaa itteänikin, ei se mikään lempivaihtoehto oo. Se nyt vaan oli joku paniikkireaktio ja on nyt sitten semmonenki mahdollisuus. Ja siinä on se hankala ku koittaa treenata, että kun koulussaki pitää kãydä niin tulee yhtäkkiä taas pidempi aika. Enkä mä enää ees tiiä onko sille kuitenkaan tarvetta, koska nyt mä vaihdoin vaan huonetta ja jätin radion päälle ja nyt vaikuttais olevan ok. Niin oli tosin aiemminkin.. äh. Katotaan kuinka menee.
Joo no kyl mullaki kävi se mielessä joskus tän apinan kanssa ;) Et ymmärrän tuskan. Mut toivotaan parasta!
VastaaPoistaYks vippaskonsti on muuten heittää koiran ruuat lattialle ku lähtee ni sit koira rupee aamulla oikeen odottaan sitä että lähet ja sun lähtö on aina hyvä juttu.
VastaaPoista